Alkalihoito tehoaa hyvin syöpään

 

1930-luvulla ehdotettiin syövän hoitoon mielenkiintoista luonnonmukaista hoitoa. Tätä hoitoa ei vieläkään kunnolla tunneta, sillä lääketieteellinen ja tiedeyhteisö pitävät sitä vaihtoehtoisena ja kokeellisena, jopa vaarallisena (1), hoitomuotona, ja siksi siitä puhutaan vain marginaalisissa julkaisuissa valtamedian ulkopuolella.

Tätä hoitoa kutsutaan alkalihoidoksi tai pH-terapiaksi ja se perustuu osittain huomioihin kulttuureista, joissa on vain vähän syöpää (2), sekä osittain tieteellisiin huomioihin ja tutkimuksiin solujen aineenvaihdunnasta (3).

PH-terapian perusteet ovat hyvin yksinkertaiset. Syöpäsolujen aineenvaihdunnalla on solujen jakaantumisen (mitoosi) kannalta kapea-alainen sietokyky happamuudelle, jonka pitää pysyä pH 6,5 – 7,5 välillä. Niin muodoin voidaan syöpäsolun sisäistä pH:ta muokkaamalla tämän alueen ulkopuolelle teoriassa pysäyttää syövän eteneminen (4).

Laboratoriossa syöpäsolun pH:n alentaminen (happamuuden lisääminen) estää tehokkaasti solun jakaantumisen, mutta syöpäpotilaan kehossa happamuuden lisäys aiheuttaisi potilaalle kipua sekä stressiä normaaleille soluille. Siksi potilaille suositellaan alkalihoitoa, eli korkean pH:n terapiaa, joka saavutetaan tasaamalla potilaan normaalien solujen pH-arvoa eliminoimalla latentti asidoosi ja samalla nostaen syöpäsolujen pH-arvo emäksiseksi yli 7,5:n. Julkaistujen tutkimustulosten mukaan tässä happamuudessa syöpäsolut kärsivät normaalin apoptoosin (ohjelmoitu solukuolema).

Ihanteellinen tapa aloittaa alkalihoito on alkalinen ruokavalio. Niin luonnonparantajat kuin lääketieteen ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että syöpäpotilaan ruokavaliolla on tärkeä osa hoitosuunnitelmassa. Olen jo aiemmin listannut 6 alkalisen ruokavalion vaihetta, joita syöpäpotilaan tulisi noudattaa saadakseen parhaat mahdollisuudet parantua ja estää syövän uusiutuminen (5).

Alkalinen ruokavalio perustuu pääosin kasvisravintoon ja siinä vältetään sokereita, maitotuotteita, vehnää ja muita gluteenipitoisia viljoja sekä yletöntä hedelmien syöntiä ja painotetaan tuoreita kasviksia ja kasvismehuja sekä ristikukkaisia ja vihreitä kasviksia. Tämä ruokavalio muuttaa kehon solujen sisäistä pH-arvoa lähemmäksi ihanteellista veren pH:ta 7,3 – 7,41, mikä on merkittävän tärkeä edistysaskel kohti pitkäikäisyyttä, sairasti sitten syöpää tai ei. Kasviksiin ja hedelmiin perustuva alkalinen ruokavalio luo syövän lisääntymiselle vähemmän ihanteelliset olosuhteet ja vahvistaa samalla immuunijärjestelmää ja tukee kehon solujen terveyttä parantuneen ravitsemuksen kautta.

Seuraava askel on aineenvaihduntaa hyväksi käyttäen muokata syöpäsolujen pH-arvoa mitoosin ihanteelliselta alueelta (pH 6,5 – 7,5) yli 8:aan, mikä lyhentää dramaattisesti syöpäsolujen elinikää. Alkalihoito neutraloi syövän tuottaman happaman kuonan, joka aiheuttaa niin paljon kipuja, puuttuu glukoosin anaerobiseen käymiseen, joka yleensä käynnistää syövän itseään ruokkivan kuihduttamisreaktion (kakeksia), ja tämä alkalihoito voi lopulta johtaa syövän remissioon. Alkalihoidon teorian osoittautuessa toimivaksi voimme tulevaisuudessa hoitaa syöpää ensisijaisesti alkalihoidolla, ilman säteilyhoitoa, leikkauksia ja sytostaatteja.

Tämä rohkea väittämä pohjautuu melko sekalaiseen joukkoon vaikeaselkoisia tutkimuksia. 1880-luvulla Louis Pasteur julkaisi tutkimuksensa solujen aerobisesta soluhengityksestä ja glykolyysistä. Vuonna 1931 Otto Warburg sai Nobelin lääketieteen palkinnon työstään kasvaimien aineenvaihdunnasta ja soluhengityksestä, jonka hän viimein koosti vuonna 1956 tutkielmassaan On the Origin of Cancer Cells. Hänen syöpätutkimuksensa pohjasivat Pasteurin löytöihin ja Warburg syvensi huomattavasti tietämystään. Hän kuvasi syövän etenemisen ensisijaiseksi laukaisevaksi tekijäksi soluhengityksen puutteellisuuden ja glukoosin käymisen solujen aineenvaihdunnassa (6).

Warburgin päätelmiä syövästä käsiteltiin laajalti tiedepiireissä, sillä ne olivat akateemisesti kehittyneitä ja elegantteja, mutta suurin osa syöpätutkimukseen vihkiytyneestä tiedeyhteisöstä ei hyväksynyt Warburgin teorioita. Suurin osa 1950-luvun syöpätutkijoista piti syöpäsolujen anaerobista aineenvaihduntaa ja siihen liittynyttä maitohapon tuotantoa sivuoireena tai rinnakkaisena ilmiönä, eikä todellisena syynä syöpään. 1960-luvulta lähtien syöpätutkimus on keskittynyt tutkimaan geneettisiä poikkeamia syövän syynä ja on jättänyt kokonaan huomiotta tutkimukset syövän pH:sta ja sen mahdollistamat hoitokeinot (7).

Warburgin tutkimukset vauhdittivat muidenkin tutkijoiden yrityksiä ymmärtää syöpäsoluja 1930-luvulla. Tri A. Keith Brewer suoritti kokeita terveillä, energisillä, hapetetuilla soluilla, joita oli ravittu alkuaineilla, verrattuna matalaenergisiin soluihin, joita esimerkiksi syöpäsolut ovat. Hän kirjoitti useita tutkielmia, joissa käsitteli syöpäsolujen mekanismia ja aineenvaihdunnan muutoksia, jotka aiheutuivat tai näkyivät hapen läsnä ollessa tai puutteessa yhdistettynä muihin alkuaineisiin, erityisesti kaliumiin ja kalsiumiin. Hän havaitsi syöpäsoluilla olevan yksi yhteinen ominaisuus, riippumatta syövän lajista: niiltä oli kadonnut kyky kontrolloida solun pH:ta.

Brewer päätteli, että muuttamalla syöpäsolujen pH emäksiseksi (yli pH 7,5) ne lopettavat toimintansa, sillä ne tarvitsevat happaman ja hapettoman ympäristön menestyäkseen. Toisin sanoen hän ehdotti syöpäsolujen kuolevan, jos ne voidaan hapettaa ja niiden pH muokata emäksiseksi (alkalinen) (8).

Brewer viittasi tutkimuksissaan useisiin maailmankolkkiin, joissa syövän esiintyvyys on poikkeuksellisen alhainen. Näillä alueilla on maaperässä ja vedessä runsaasti enemmän alkalisia mineraaleja kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi Hunzat pohjoisessa Pakistanissa ja Amerikan Hopi-intiaanit elävät samankaltaisilla mailla ja noudattavat samanlaista ruokavaliota. Heidän maaperässä ja vedessä on runsaasti cesiumkloridia, germaniumia ja rubidiumia, joten he myös saavat niitä runsaasti ruokavaliossaan. Heidän ilmastonsa on korkealla ja kuivaa, missä he viljelevät esimerkiksi aprikoosia, joka kuuluu heidän päivittäiseen ruokavalioonsa.

On hyvä mainita, että aprikoosin siemenistä saadaan kiistanalaisessa syöpähoidossa käytettyä laetriilia, joka tunnetaan myös B-17 vitamiinina tai amygdaliinina (9). Aprikoosin siemenissä on myös vähäisiä määriä syanidia, jonka on pitkään tiedetty toimivan solusalpaajan tavoin syöpää vastaan (10). Muita yhteneväisyyksiä näiden kansojen ruokavalioissa on vähäinen maitotuotteiden, lihan ja vehnän käyttö, sillä näitä on vaikeampi tuottaa korkealla kuivassa ilmastossa. Näiden sijaan he käyttävät paljon hirssiä, tattaria, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, joissa kaikissa on samalla tavoin (pieniä määriä) syanidia.

Tämä on mielenkiintoista, mutta miten tätä tietoa voisivat käyttää hyväksi muut maailman ihmiset välttääkseen syövän aiheuttamat kivut ja tyypillisten syöpähoitojen kirurgian, säteilyn ja solusalpaajat? Millä keinoilla saadaan syöpäsolut muuttamaan sisäistä happamuuttaan?

Perinteiset kemoterapian lääkeaineet, kuten Cytoxan (suom. Sendoxan), vaurioittavat tavallisesti enemmän normaaleja soluja kuin syöpäsoluja, koska syöpäsoluilla on hyvin paksu solukalvo, joka suojaa niitä useimmilta lääkkeiltä. Normaaleilla soluilla ei ole yhtä hyvää suojaa. Sitä vastoin syöpäsolut ovat kyvyttömiä normalisoimaan solunsisäistä pH:ta, kun taas normaaleihin soluihin ei yleensä suuri emäksisten mineraalien pitoisuus vaikuta merkittävästi. Syöpäsolut käyttävät pääasiassa glukoosia ja kaliumia.

Käytännössä pitää siis löytää keino ohjata alkaloivat alkuaineet (kuten cesium, germanium tai rubidium) syöpäsoluihin normaaleihin soluihin vaikuttamatta. Tämä saadaan aikaan käyttämällä välittäjäainetta, joka läpäisee luu- ja veriesteet, jonka jälkeen alkaloivat alkuaineet imeytyvät normaalia kaliumin käyttämää väylää soluihin. Syöpäsolut vaikuttavat imevän hanakammin cesiumkloridia, mutta imevät myös germaniumin, rubidiumin, seleenin, yms. kaikki kaliumin käyttämää väylää pitkin.

Erästä yhdistettä käytetään mm. tulehdusten lievittämiseen nivelreumasta kärsivien käsiin ja ulkoisesti urheilu- sekä eläinlääketieteessä (11) ja aivokirurgiassa lievittämään kallonsisäistä painetta. Tämä yhdiste tunnetaan DMSO:na (dimetyylisulfoksidi) ja sitä syntyy mm. oheistuotteena sellun valmistuksessa paperiteollisuudessa.

Yleisen uskomuksen mukaan paperiteollisuuden työntekijöiden kädet likosivat yhtenään vedessä, mutta he eivät koskaan saaneet nivelreumaa ja heidän ihonsa parani nopeasti ja kynnet olivat vahvat. Kokeilut DMSO:n käyttämisestä osana lääkehoitoa alkoivat jo 1800-luvulla ja jatkuvat edelleen. Yhdysvalloissa DMSO on hyväksytty lääkkeeksi ainoastaan kivuliaan (interstitiaalinen) virtsarakon tulehduksen hoitoon (12).

Syy, miksi DMSO on syöpäpotilaiden kannalta niin mielenkiintoinen, on sen kyky toimia tulehduksien lievittämisen lisäksi ”välittäjäaineena”, joka läpäisee ihon lisäksi helposti myös luu- ja veriesteen ja kantaa siten mukanaan soluihin siihen sekoitetut lääkkeet tai mineraalit. Syöpätutkimuksessa on herännyt kiinnostus DMSO:n käyttämiseksi välittämään kemoterapeuttiset aineet syöpäsoluihin läpi niiden suojaavan solukalvon. DMSO ja sen luonnollinen hajoamistuote MSM (metyylisulfonyylimetaani) toimivat kehossa tehokkaina välittäjinä ja kuljettavat periaatteessa nämä hivenaineet kaikkialle kehossa, mukaan lukien aivot, elimet ja luuydin, missä niitä voidaan käyttää muiden ravinteiden ohella normaalissa solun aineenvaihdunnassa.

Syöpäsolujen pH:n muokkaaminen alkalisilla mineraaleilla sisäisesti tai ulkoisesti ei ole uusi keksintö. Jo 1900-luvun puolivälistä on tehty kontrolloituja kokeita ja tätä menetelmää käytetty henkilökohtaisessa hoidossa. On kuitenkin tärkeää huomata, että ainoa FDA:n hyväksymä kliininen tutkimus ei tuottanut merkittäviä tuloksia (13). Noin puolet tutkimuspotilaista kuoli, tosin heidät oli kaikki määritelty terminaalipotilaiksi jo ennen tutkimuksen alkua ja osa heistä ei koskaan saanut yhtäkään hoitokertaa. Muilla potilailla ilmeni sivuoireina jalkakramppeja ja sydämen rytmihäiriöitä. Tutkimukseen tarkemmin perehdyttäessä havaitaan, että käytetyt annokset olivat luultavasti liian suuria ja annettiin liian nopeassa tahdissa (14).

Tästä ja muista sen jälkeisistä tutkimuksista on nyt ymmärretty alkalisten mineraalien suhtautuvan tavallisiin ja syöpäsoluihin samalla tavoin kuin kalium. Kaikki solut tarvitsevat kalia toimiakseen. Syöpäsolut imevät itseensä näitä alkalisia mineraaleja, koska ne muistuttavat kaliumia. Nämä mineraalit eivät voi kuitenkaan korvata kaliumia solun aineenvaihdunnassa. Syöpäsoluissa tuloksena on toivottu solun emäksisyyden kasvu, mutta normaaleissa soluissa alkalisten mineraalien korvatessa kaliumia seuraukset voivat olla vakavia, sillä se johtaa elektrolyyttien epätasapainoon, joka aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä ja jalkakramppeja (15).

Tämän pH-terapian seurauksena syntyneen elektrolyyttien epätasapainotilan korjaaminen on käytännössä helppoa. Alkalisia mineraaleja nautitaan vain päivän aikana ja illalla ennen nukkumaan menoa potilaan tulee ottaa lisäravinteina kaliumkloridia ja muita tarvittavia elektrolyyttejä, kuten magnesiumia ja kalsiumia. Jokaisen potilaan, joka päättää sisällyttää alkalihoidon syövän vastaiseen taisteluunsa, on käytävä lääkärillä tarkistuttamassa veren kaliumtasot kahden viikon välein.

Elektrolyyttien tasapainotus voi oikein tehtynä poistaa alkaloivien mineraalien sivuvaikutukset suurelta osin tai kokonaan. Huolimatta aiempaan Wiensin ja hänen ryhmänsä tutkimukseen viittaavista varoitushuudoista ei kuoleman tai jalkakramppien riski ole merkittävä, paitsi jos potilas käyttää alkalisia mineraaleja väärin tai ilman kokeneen asiantuntijan ohjausta. Varoitus: elektrolyyttien tasapainotusta ei voi suorittaa kunnolla käyttämällä esimerkiksi urheilujuomia, sillä yleensä kaupalliset juomat ovat täynnä sokereita ja lisäaineita. Elektrolyyttien tasapainotus pitää tehdä erityisesti tarkoitusta varten suunnitelluilla lisäravinteilla ja jokaisen henkilökohtaisen verenkuvan mukaisesti asiantuntevan ravitsemusterapeutin tai endokrinologin ohjauksessa.

Olen henkilökohtaisesti todistanut useasti pH-terapian ihmeelliset saavutukset. Olen nähnyt syövän neljännen vaiheen terminaalipotilaiden parantuvan alkalihoitoa käyttämällä. Olen tavannut potilaita, joilla on ollut parantumaton syöpä, kuten nenäontelon syöpä tai täysin metastasoitunut rintasyöpä, ja he ovat parantuneet täysin useita vuosia kestäneen, pieniä annoksia sisältäneen, sitkeän kuurin jälkeen. Potilaat, jotka eivät ole koskaan kokeilleet säteilyhoitoa tai solusalpaajia, kokevat usein nopean remissiovaiheen siirryttyään alkaliseen ruokavalioon ja sisällytettyään alkalisten mineraalien käytön syöpähoitoonsa.

On tärkeä muistaa, että alkalihoito alkaloivia mineraaleja käyttäen on haasteellista ja vaatii tietotaitoa. Potilaan on itsensä syvennyttävä aiheeseen ja turvauduttava kokeneen ammattilaisen opastukseen mineraalien oikeassa käytössä. Hoidon aikana tulee luultavasti mutkia matkaan ja on hyvä muistaa, että kaikki hoidot eivät aina sovi kaikille. Näin on myös alkalihoidon laita. Tuhansien potilaiden kertomusten pohjalta voidaan arvioida menetelmän tuottavan merkittäviä toivottuja tuloksia noin 80 prosentilla potilaista, mikä on merkittävästi paremmin kuin perinteisillä syöpähoidoilla.

Perustamani Cancer Alternative Foundation on tutkinut ja seurannut erilaisia väitettyjä luonnollisia vaihtoehtomenetelmiä syövän hoitoon – ja niitä on ollut jo yli 400! Tähän päivään mennessä alkalihoito on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista vaihtoehtohoidoista, erityisesti myöhäisen vaiheen syöpäpotilaille. Projektille on ollut tärkeää myös kerätä luotettavaa dokumentaatioita hoidoista, jotta lääkärit ja lääketieteen ammattilaiset kautta maailman voisivat luotettavasti oppia tämän hoitomuodon mahdollisista hyödyistä satojen tuhansien syöpäpotilaiden hoitoon. Olisi toivottavaa, että tätä lupaavaa ja tehokasta luonnonmukaista hoitoa käytettäisiin vähintään perinteistä syöpähoitoa täydentävänä, sillä se parantaa merkittävästi potilaiden pitkän ajan mahdollisuuksia. Kenties tulevaisuudessa alkalihoito tulee olemaan osa syöpähoitojen normia ja tarjoaa siten myös syöpäpotilaille mahdollisuuden nauttia tulevaisuudesta.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.greenmedinfo.com/blog/why-alkaline-approach-can-successfully-treat-cancer

1) Cassileth, Barrie R. et al, Herb-Drug Interaction in Oncology, sivut 158-159

2) Clark, J., Hunza in the Himalayas, National Geographic, 72, sivut 38-45; 1963

3) Brewer, A. Keith and Passwater, R. : Physics of the Cell Membrane vs. Mechanisms involved in cancer sivut 37-45

4) Brewer, A. Keith PhD, Cancer, Its Nature and a Proposed Treatment: http://www.mwt.net/~drbrewer/brew_art.htm

5) http://www.greenmedinfo.com/blog/nutrition-information-every-cancer-patient-should-know

6) Warburg, Otto, On the Origin of Cancer Cells, Science, February 1956, Vol. 123, No. 3191

7) Witting, Rainer and Coy, Johannes, The Role of Glucose Metabolism and Glucose-Associated Signaling in Cancer sivut 64-82: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2754915

8) Cancer: The Mechanism Involved and a High pH Therapy, 1978 papers of A. Keith Brewer, Ph.D. & co-authors

9) Griffin, G. Edward, World Without Cancer:  The Story of Vitamin B17

10) Fatma Akinci Yildirim and M. Atilla Askin: Variability of amygdalin content in seeds of sweet and bitter apricot cultivars in Turkey sivut 6522-6524: http://academicjournals.org/journal/AJB/article-abstract/F3210CD21468

11) http://www.fda.gov/ICECI/ComplianceManuals/CompliancePolicyGuidanceManual/ucm074679.htm

12) http://www.cancer.org/treatment/treatmentsandsideeffects/complementaryandalternativemedicine/pharmacologicalandbiologicaltreatment/dmso

13) http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6522427

14) Weins, Matthew et al; Cesium chloride-induced torsades de pointes http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19746253