Aspartaami (E951) hyväksytty jo 90 maassa, mutta vahingoittaa aivoja

Aspartaami on hyväksytty yli 90 maassa ja sitä käytetään tuhansissa ruoka- ja juomatuotteissa. Se on 200 kertaa makeampaa kuin sokeri, joten valmistajat markkinoivat aspartaamilla makeutettuja tuotteita ”vähäkalorisina”, ”sokerittomina” ja ”light”-versioina, mikä vetoaa satoihin miljooniin ihmisiin, jotka yrittävät vähentää sokereita ruokavaliostaan.

Ei ole epäilystäkään, etteikö sokerin vähentäminen ruokavaliosta olisi terveellistä, mutta sen korvaaminen aspartaamilla ei ole ratkaisu. Todellisuudessa aspartaami saattaa olla jopa terveydelle haitallisempaa. Huolimatta Yhdysvaltain lääkeviraston ja muiden terveysviranomaisten vakuutteluista aspartaamin turvallisuudesta, tutkimukset kertovat aivan muuta…

Mistä ihmeestä siis aspartaami on tehty?

Käytännössä kaikki markkinointimateriaali painottaa aspartaamin luonnollisuutta ja sitä, että se muodostuu kahdesta aminohaposta, proteiinien rakennuspalikoista. Kuten useimmat huijaukset, tämä on vain osa totuutta. Kaksi aminohappoa muodostaa 90 % aspartaamista: asparagiinihappo ja fenyylialaniini, mutta niitä pitää kasassa metyyliesterisidos, joka muodostaa molekyylistä 10 %.

Metanoli vapautuu aspartaamista tuntien sisällä lisämunuaisissa kymotrypsiinin hajottaessa dipeptidin metyyliryhmän hydrolyysissä. Metyyliesterisidoksen hajotessa vapautuu metyylialkoholia, eli metanolia, joka tunnetaan myös puuspriinä. Metanolin ongelma on siinä, että se läpäisee veri-aivo-esteen ja muuttuu formaldehydiksi, joka aiheuttaa vauriot. Formaldehydi tunnetaan mm. palsamoinnin säilöntänesteenä.

Mielenkiintoista on se, että metanoli on myrkyllistä vain ihmisille. Muut eläimet pystyvät hajottamaan sen ennen vaurioiden syntymistä. Metanoli on myrkky, joka tuhoaa kehon myeliiniä, hermostojen eristysainetta, joka varmistaa hermosignaalien siirtymisen. Myeliinin vaurioituminen voi johtaa demyelinaatioon, joka on yleistä esim. MS-taudissa, sekä migreeneihin, joissa voi ilmetä outoja näköhäiriöitä. Siskoni, joka auttoi minua aloittamaan lääkärinvastaanottoni vuonna 1985, on itse asiassa yksi niistä ihmisistä, jotka kärsivät näistä ongelmista altistuessaan aspartaamille. 80-luvulla saatuamme diagnoosin aspartaamin yliherkkyydestä hän on sen jälkeen vältellyt sitä jo 25 vuotta.

Miksi metanoli on niin myrkyllistä?

Metanoli hajoaa kehossa muurahaishapoksi ja formaldehydiksi. Monet asiantuntijat uskovat muurahaishapon olevan ongelma, mutta todellisuudessa ongelmat aiheuttaa formaldehydi, joka on tappava hermomyrkky ja karsinogeeni. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) arvio metanolista määrittelee sen ”kumulatiiviseksi myrkyksi johtuen sen hitaasta poistumisesta imeytymisen jälkeen. Kehossa metanoli hapettuu formaldehydiksi ja muurahaishapoksi, jotka ovat molemmat myrkyllisiä.” EPA suosittelee metanolin päiväsaannin rajaksi 7,8 mg/vrk. Kuitenkin Arizonan yliopiston ruokatieteiden ja ravitsemuksen laboratorion johtaja Woodrow Monten mukaan:

”Jos aspartaamilla makeutettuja light-limonadeja käytetään nesteytykseen lämpimissä oloissa liikunnan ja urheilusuoritusten aikana, saattaa metanolin saanti ylittää 250 mg/vrk, eli yli 30-kertaisesti EPA:n suositukset tälle kumulatiiviselle myrkylle.”

Lisäksi hän painottaa, että johtuen muutaman ratkaisevan entsyymin puuttumisesta ihmiset ovat monin kerroin eläimiä herkempiä metanolin myrkyllisyydelle. Siksi aspartaamin tai metanolin eläinkokeet eivät kuvasta riittävän tarkasti vaaroja ihmiselle. Hän sanoi: ”Ei ole suoritettu kokeita ihmisillä tai nisäkkäillä, jotka arvioisivat metanolin pitkäaikaisen käytön mahdollisia syöpää, sikiövaurioita tai geenimutaatioita aiheuttavia vaikutuksia.”

Metanolimyrkytyksen oireet ovat moninaisia, kuten päänsärky, tinnitus, huimaus, pahoinvointi, heikotus, ruoansulatuksen häiriöt, vilun väreet, muistikatkokset, tunnottomuus, äkilliset kivut raajoissa, käytöshäiriöt ja hermotulehdus. Tunnetuimmat metanolimyrkytyksen oireet ovat näköhäiriöt, kuten epäterävyys, utuisuus, näkökentän kaventuminen tai sokeat pisteet, verkkokalvon vauriot ja sokeutuminen. Formaldehydin tiedetään olevan karsinogeeni, joka aiheuttaa verkkokalvon vaurioita, häiritsee DNA:n kahdentumista ja voi aiheuttaa sikiövaurioita. Tutkijat päättelivät, että aspartaamista johtuva metanolialtistus todennäköisesti johtaa oksidatiiviseen stressiin aivoissa.

Uuden tutkimuksen mukaan aspartaami vahingoittaa aivoja

Vastikään julkaistussa rottakokeessa tutkittiin aspartaamin pitkäaikaisen altistuksen vaikutuksia aivojen oksidatiiviseen stressiin. Tutkijat havaitsivat merkittävästi kohonneet rasvojen hapettumisen, SOD-entsyymin aktiivisuuden, glutationi peroksidaasi-tason (GPx) ja Kloramfenikoli asetyylitransferaasi (CAT)-entsyymin aktiivisuuden, osoittaen pitkäaikaisen aspartaamin käytön johtavan metanolin havaittavaan pitoisuuteen veressä, mikä voi olla syypää oksidatiiviseen stressiin ja vaurioihin aivoissa.

Tutkimuksessa havaittiin siis aspartaamin käytön johtavan metanolin ”havaittaviin määriin” veressä. Metanoli vapautuu asteittain lisämunuaisista aspartaamin metyyliryhmän joutuessa tekemisiin kymotrypsiini entsyymin kanssa.

Rasittavatko keinomakeutusaineet aivoja?

Oksidatiivinen stressi voidaan määritellä tilaksi, jossa kudoksia vahingoittavia vapaita radikaaleja on paljon enemmän kuin puolustuksen antioksidantteja. Sillä on taipumus nopeuttaa kudosten ja elimien vaurioitumista. Myös eräs toinen tutkimus tänä vuonna osoitti rotilla pitkäaikaisen aspartaamin käytön aiheuttavan oksidatiivista stressiä. Suuret annokset keinomakeutusaineita saaneilla urosrotilla havaittiin antioksidanttisen glutationin pitoisuuden laskeneen ja glutationireduktaasin aktiviteetin heikentyneen, mikä on merkki oksidatiivisen stressin aiheuttamien vaurioiden lisääntymisestä kehossa. Glutationin vajauksen tiedetään myös liittyvän ikääntymissairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin. Rottien ruumiinavauksessa huomattiin myös lievää verisuonien laskimoiden supistumista aivoissa, eli normaalin verenkierron estymistä (veri pakkautuu päähän). Tutkijat päättelivät:

”Tutkimuksen tulokset osoittavat aspartaamin pitkäaikaisen käytön johtavan antioksidanttisten ja oksidatiivisten tekijöiden epätasapainoon aivoissa, pääasiassa glutationiriippuvaiseen järjestelmään liittyvän mekanismin kautta.”

Ongelmaa pahentaa se, että aspartaamin asparagiinihappo pystyy läpäisemään veri-aivo-esteen. Happo hyökkää aivosolujen kimppuun ja luo solujen ylistimulaatiotilan aktivoimalla glutamiinihapon reseptoreita, mikä voi johtaa solukuolemiin. Veri-aivo-este suojaa aivoja normaalisti liialta aspartaatilta ja myrkyiltä, mutta se ei kykene riittävästi suojaamaan aivoja aspartaamin kulutukselta seuraavista syistä:

Veri-aivo-este:

• ei ole täysin kehittynyt lapsuudessa
• ei suojaa täysin kaikkia aivojen alueita
• on vaurioitunut useiden pitkäaikaisten tai äkillisten tapahtumien seurauksena
  • sallii osan aspartaatista vuotaa aivoihin

Ylenmääräinen aspartaatti aivoissa alkaa vähitellen tuhota neuroneja ja joillain alueilla voi tuhoutua 75 % hermosoluista ennen mitään kliinisiä merkkejä kroonisesta sairaudesta. Ja vaikka merkkejä ilmaantuisikin, niitä ei välttämättä osata lainkaan yhdistää aspartaamin kulutukseen. Alla esimerkkejä pitkäaikaisista sairauksista, joita pahentaa altistuminen stimuloivien aminohappojen vaurioille:

• MS-tauti (multippeliskleroosi)
• ALS-tauti (amyotrofinen lateraaliskleroosi)
• Muistiongelmat
• Hormoniongelmat
• Kuulovauriot
• Epilepsia
• Alzheimerin tauti ja dementia
• Parkinsonin tauti
• Alhainen verensokeri (hypoglykemia)
• AIDS
• Aivovauriot
• Hermo- ja umpieritysjärjestelmän välisen viestinnän häiriöt

Miksi aspartaami hyväksyttiin?

Jos aspartaami kerran vahingoittaa aivoja, miksi se hyväksyttiin ruokiin ja juomiin? Totuus on kuitenkin, että Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hylkäsi aspartaamin useita kertoja. Tieteelliset tutkimukset eivät tukeneet väitteitä sen turvallisuudesta. FDA on kuitenkin liittovaltion virasto, johon vaikuttavat politiikan suuntaukset. Viraston johtoa on syytetty useasti räikeistä eturistiriidoista päätöksissään, niin taloudellisesti kuin eettisesti.

Vuonna 1975 FDA päätti, ettei aspartaamia tulisi päästää markkinoille ja vaati lisätutkimuksia. Seuraavaksi virasto järjesti ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan julkisen paneelin tutkimaan aspartaamin turvallisuutta ja vuonna 1980 paneeli hylkäsi aspartaamin yksimielisesti. Samaan aikaan myös FDA:n sisäinen paneeli tuli samaan päätökseen.

Aspartaami oli saanut jo kolme hylkäystä, neljä jos mukaan lasketaan Bressler-raportti. Tämä selvitys koottiin vuonna 1977 FDA:n tutkijoiden tarkastettua aspartaamilla tehtyjä kenttäkokeita. Bressler-raportti löysi niin vakavia petoksia ja väärennöksiä aspartaamitutkimuksista, että FDA välitti tutkimustulokset Chicagon syyttäjänvirastoon oikeutta varten.

Tieteelliset löydökset olivat selviä vuoteen 1980 asti. Aspartaami oli vaarallinen ihmisen aikaansaama myrkky, joka aiheutti aivokasvaimia ja FDA suositteli oikeudenkäyntiä yritystä vastaan, joka yritti saada sen markkinoille. Tämän luulisi olevan lorun loppu aspartaamille, mutta konstit on monet…

Huolimatta kaikista varoitusmerkeistä turvallisuudelle ja terveydelle FDA hyväksyi aspartaamin markkinoille. Lisäinfoa tästä pitkästä tarinasta löytyy tiivistetyssä muodossa Mike Wallacen 60 Minutes –ohjelman videopätkästä (10 minuuttia, englanniksi): http://www.youtube.com/watch?v=kn5slnNB8h0

Aspartaami voi myös lihottaa

Jos sattuu kärsimään aspartaamin aiheuttamista päänsärystä, migreenistä, näköhäiriöistä, väsymyksestä, ahdistuksesta, vatsakivuista ja muista vastaavista oireista, ei aspartaamin pois jättäminen ruokavaliosta ole vaikea päätös. Muille, jotka haluaisivat vain jättää aspartaamin pois, koska se voisi ”jonain päivänä” aiheuttaa ongelmia, päätös on vaikeampi hahmottaa ja järkeillä sekä varmasti helppo lykätä aina vain myöhemmäksi.

On tärkeää tietää aspartaamin ”terveellisyyden” myytistä salattu totuus. Ne eivät välttämättä auta laihduttamaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että keinotekoiset makeutusaineet voivat:

• Stimuloida ruokahalua
• Lisätä hiilihydraattien (sokereiden) himoa
• Stimuloida rasvan varastoitumista ja lihomista. Itse asiassa light-limonadit voivat kaksinkertaistaa ylipainon riskin!

Aspartaami ei siis välttämättä olekaan laihduttajan paras ystävä. Kenties tieto mahdollisesta lihottavasta vaikutuksesta auttaa suojautumaan aspartaamin aivoja vahingoittavilta vaikutuksilta ja jättämään sen kokonaan pois ruokavaliosta.

Miten päästä irti keinomakeutusaineriippuvuudesta

Keinotekoiset makeutusaineet stimuloivat aivojen mielihyväkeskusta, mikä aiheuttaa riippuvuutta ja saa himoitsemaan lisää. Samalla kuitenkin kehon solutasolla energiantarve ei tyydyty tämän sokerina esiintyvän teeskentelijän toimesta. Tämä johtaa sekä ylensyöntiin, lihomiseen ja keinomakeutusaineriippuvuuteen.

Jotta saisi katkaistua tämän kierteen, pitää vastata ruoanhimon tunnetason tarpeeseen käyttämällä esimerkiksi Tunnetason Vapautumistekniikkaa (wikipedia: Emotional Freedom Techniques). Tämä hoitomuoto tähtää itse ruoanhimon voittamiseen tunnetasolla ja saavuttamaan oman kehon hallinnan ja menestyksen painonhallinnassa. Jos himon kohteena on esimerkiksi limonadit, kannattaa kokeilla intensiiviterapiaa, joka on nopea ja tehokas tapa päästä irti paheista.

Jos on pakko makeuttaa ruokia ja juomia jollain tavalla välttäen sokereita, suosittelen steviaa, luonnon omaa turvallista makeutusainetta. Niille, jotka eivät pidä stevian jälkimausta, hyvä korvike on sokeria 300 kertaa makeampi lo-han-kuo (Siraitia grosvenorii) hedelmän uute.

Alkuperäinen artikkeli: http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2012/09/26/aspartame-causes-brain-damage.aspx