Goldman Sachsin karmaiseva historia, osa 5: veronmaksajat pelastavat pankit

Juutalaisten Lloyd Blankfeinin ja Gary Cohnin johtama Goldman Sachs –pankki on yksityinen yritys, josta on tullut maailman vahvimpia poliittisia voimia. Julkaisemme Matt Taibbin ”The Great American Bubble Machine” –artikkelin suomeksi kuudessa osassa – talouskupla kerrallaan. Lue myös osat 1, 2, 3 ja 4!

Öljykuplan puhjettua syntyi dilemma: ei ollut uutta kuplaa, jolla ”talouskasvun” illuusiota oltaisiin voitu ylläpitää. Vaikutti siltä, että rahat olivat todella kadonneet. Ei kai maailma oikeasti ollut syöksynyt lamaan?

Pankkiirien metsästäjäretkue lähti etsimään uusia saaliita, mutta se ei ollut helppoa. Lopulta selvisi, että riistaa saisi tällä kertaa vain harvinaisen alhaisin keinoin – ryöstämällä veronmaksajat. Historian suurimmasta pankkien pelastusoperaatiosta kehkeytyi Goldman Sachsin todellinen voimannäytös.

Kaikki alkoi syyskuussa 2008, kun valtiovarainministeri Henry Paulson teki joukon dramaattisia päätöksiä. Jo muutamaa kuukautta aiemmin hän oli junaillut Bear Stearnsin pelastusoperaation ja auttanut Fannie Mae- ja Freddie Mac –kiinnitysluottoyhtiöitä. Paulson päätti, että Lehman Brothersin – joka oli yksi Goldmanin viimeisistä uskottavista kilpailijoista – oli aika tuhoutua. (”Goldmanin supersankariasemaa varjeltiin antamalla haastajan, Lehman Brothersin, kaatua,” totesi markkina-analyytikko Eric Salzman.)

Heti tämän jälkeen Paulson antoi hyväksyntänsä jättiläismäiselle 85 miljardin pelastuspaketille, joka lahjoitettiin vakuutusjätti AIG:lle. AIG puolestaan oli lojaali liittolaiselleen ja maksoi Goldman Sachsille 13 miljardin dollarin velkansa.

Valtion pelastusoperaation vuoksi Goldman sai täyden korvauksen kiitokseksi siitä, että se oli tuhonnut maailmantalouden arvopaperiuhkapeleillään. Reaalitalouden parissa työskennelleet eivät olleet yhtä onnekkaita. Esimerkiksi Chryslerin eläköityneet työntekijät tulevat parhaimmillaankin saamaan todennäköisesti vain puolet rahoista, jotka heille ollaan velkaa.

Goldman valvoo Goldmania

Heti AIG:n pelastamisen jälkeen Paulson julkisti hallituksen suunnitelman, jolla rahoitusmarkkinat pidettäisiin pystyssä.

700 miljardin dollarin hankkeen nimi oli TARP (Troubled Asset Relief Program). Aiemmin täysin tuntematon Goldman-pankkiiri Neel Kashkari nimitettiin rahaston vastuuhenkilöksi. Goldman ilmoitti, että se tulisi muuttamaan yhtiömuotoaan, jotta sekin olisi oikeutettu pelastuspottiin; investointipankista tuli holdingyhtiö.

Pienellä kikkailulla Goldman takasi siis itselleen 10 miljardia dollaria TARP-rahaa sekä huikean määrän muita, vähemmän silmiinpistäviä, julkisen rahoituksen kanavia. Goldman sai tästä lähtien alkaa lainata rahaa huomattavan matalaan hintaan Yhdysvaltojen keskuspankilta (Fed).

Seuraavaan maaliskuuhun mennessä Fed oli lainannut tai taannut 8,7 biljoonan (!) dollarin arvosta uusia ”pelastusohjelmia”. Tarkat summat ja rahoituksen kohteet tulevat pysymään lähes kokonaan piilossa, sillä Amerikassa on säädetty laki, jonka nojalla Fed voi salata toimintansa kongressilta.

Muodonmuutos holdingyhtiöksi toi myös muita etuja: New York Fed on nyt Goldmanin päätoiminen valvoja. Kun tieto julkistettiin, New York Fedin johtaja oli juutalainen Stephen Friedman – Goldman Sachsin entinen johtaja! Teknisesti Friedman rikkoi Fedin sääntöjä kuulumalla Goldmanin hallitukseen vielä senkin jälkeen, kun hän aloitti Goldmanin ”valvojana”. Ongelma ratkesi kuitenkin helposti. Valtio myönsi jääville juutalaiselle erivapauden jatkaa Goldmanin hallituksessa. Kuinkas muutenkaan.

Friedmanin olisi pitänyt myös luopua Goldman-osakkeistaan sen jälkeen, kun pankista tuli holdingyhtiö. Valtion virallisesti myöntämän erivapauden vuoksi hänen ei tarvinnut tätä kuitenkaan tehdä. Sen sijaan Friedman osti 52 000 Goldman-osaketta lisää ja rikastui 3 miljoonaa dollaria. Toukokuussa Friedman luopui asemastaan, mutta mikään ei käytännössä muuttunut. Seuraavaksi Goldmania valvomaan nimitettiin William Dudley, entinen Goldman Sachsin työntekijä hänkin!

Kaiken tämän – AIG:n pelastuspaketti, valtion siunaus holdingyhtiöksi muuttumiselle sekä tähtitieteelliset TARP-rahat – kollektiivinen viesti oli selvä: vapaalla markkinataloudella ja Goldman Sachsilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Valtio antaa kilpailijoiden kuolla, mutta Goldman pelastetaan aina hinnalla millä hyvänsä. Markkinoilla ei ole toista yritystä, jota julkinen valta suojelisi vastaavalla sokealla omistautuneisuudella.

”Aiemmin Goldmanilla oli näkymätön kilpailuetu,” toteaa Massachusetts Institute of Technologyn kauppatieteiden professori sekä entinen IMF-virkamies Simon Johnson. Hän vertaa Goldmanin saamaa valtiollista tukea kehitysmaiden korruptioon. ”Nyt Goldmanilla on täysin näkyvä kilpailuetu.”

Ala-arvoista kirjanpitoa

Kun pelastuspaketit oli toimitettu, jatkoi Goldman talousrikollisuuttaan vanhaan tuttuun tapaan. Pankkiirit alkoivat punoa jälleen monisäikeisiä juonia imeäkseen loputkin veret amerikkalaisen kansantalouden kuihtuneesta ruumiista. Pian pelastusoperaation jälkeen se alkoi peukaloida kirjanpitoaan niin, että yritys vaikutti 2008 kannattavammalta kuin se todellisuudessa oli.

Seuraavaksi Goldman ilmoitti, että vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä se oli tehnyt 1,8 miljardia dollaria voittoa. Tämä herätti paljon epäluuloa. Summa nimittäin sisälsi paljon rahaa, jonka Goldman oli ryöstänyt veronmaksajilta AIG:n pelastusoperaation välityksellä. Erään hedgerahaston johtaja kertoi minulle: ”Goldman pyyhki kirjanpidostaan vuoden 2008 tappiot ja kutsui pelastusrahoja ’liikevoitoksi’!”

Vuoden 2009 ensimmäisen kvartaalin huipputulokseen liittyy myös kaksi muuta merkillistä seikkaa. Goldman maksoi huikeat 4,7 miljardia dollaria bonuksia ja korvauksia vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Summa oli 18 % korkeampi kuin edellisenä vuonna. Lisäksi se tienasi 5 miljardia dollaria laskemalla uusia osakkeita liikkeelle lähes välittömästi julkaistuaan ensimmäisen kvartaalin tuloksensa.

Toisin sanoen Goldman lainasi 5 miljardia dollaria johtoportaan palkkoja varten samalla, kun koko muu maailma kärsi historiallisesta rahoituskriisistä, jonka Goldman itse oli aiheuttanut. Goldman huijasi sijoittajia peukaloimalla julkista kirjanpitoaan ja väitti veronmaksajilta kynittyjä pelastusrahoja ”liikevoitoksi”.

Mikä hämmästyttävintä, Goldman teki tämän juuri ennen kuin hallitus ilmoitti julkisesti uuden stressitestinsä tulokset. Stressitesti oli suunnattu pankeille, joiden täytyi maksaa saamansa TARP-rahat takaisin.

Ajoituksen vuoksi alettiin yleisesti epäillä, että Goldman tiesi etukäteen hallituksen suunnitelmista. Hallitus yritti järjestellä takaisinmaksuhanketta mahdollisimman hienovaraisesti, jotta maksuvaikeuksissa kärvisteleville pankeille ei koituisi enää ylimääräisiä ongelmia. Goldman sai loistavan tilaisuuden esitellä lihaksiaan ja pöyhkeillä sisäpiiristatuksellaan.

”Vaikutti siltä, että Goldmanissa tiedettiin tasan tarkkaan, mitä heidän täytyi tehdä ennen kuin tieto stressitesteistä tuli julki. Sen sijaan Goldmanin kilpailijat eivät voineet tehdä muuta kuin odottaa tuloksia,” kertoi Michael Hecht, JMP Securitiesin johtaja.

”Hallitus ilmoitti, että TARP:n takaisinmaksu edellytti, että yhtiöiden täytyi liikkeellelaskea velkaa ainakin viiden vuoden ajalle, eikä se saisi olla FDIC:n (Yhdysvaltain talletussuojasta vastaava viranomainen) vakuuttamaa. Ja juuri näin Goldman Sachs oli tehnyt vain pari viikkoa ennen hallituksen julkilausumaa.”

Veroprosentti: 1

Nyt pääsemmekin tarinan mehevimpään osuuteen. Goldman oli ollut neljän tappavimman talouskuplan tärkeimpiä pelureita. Se oli syyllinen siihen, että 5 biljoonaa dollaria varallisuutta hävisi Nasdaq-pörssistä kuin sormia napsauttamalla. Se oli ujuttanut tuhansia myrkyllisiä asuntolainoja eläkeläisille ja kaupungeille.

Goldman oli kohottanut öljyn hinnan neljään dollariin gallonalta ja ajanut 100 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa nälänhätään. Se oli ryöstänyt kymmeniämiljardeja dollareita veronmaksajien rahoja entisen toimitusjohtajansa ”valvoman” julkisen pelastusoperaation avulla.

Paljonko Yhdysvallat sai Goldmanilta verotuloja vastineeksi kaikesta kärsimyksestään vuonna 2008?

14 miljoonaa dollaria.

Kyllä, Goldman maksoi 2008 veroja yhteensä 14 miljoonaa dollaria. Sen veroprosentti oli 1. Yksi prosentti! Pankki maksoi samana vuonna johtajilleen 10 miljardia dollaria korvauksia ja teki yli 2 miljardin dollarin voitot. Valtiolle se maksoi kuitenkin alle kolmanneksen juutalaisen toimitusjohtajansa Lloyd Blankfeinin palkkiosta (42,9 miljoonaa dollaria).

Kuinka tämä on mahdollista? Goldmanin vuosiraportin mukaan matala veroaste johtui suurilta osin siitä, että pankin ”maantieteellinen ansaintarakenne” muuttui. Toisin sanoen pankki siirsi varallisuutensa veroparatiiseihin.

Yhdysvaltojen järjenvastaisen verojärjestelmän vuoksi Goldmanin kaltaiset firmat voivat piilottaa voittonsa ulkomaille ja pakoilla verottajaa loputtomiin. Yhdysvaltain hallituksen vastuuvirasto GAO selvitti, että 1998–2005 noin 2/3 maassa toimineista yhtiöistä ei maksanut lainkaan veroja.

Mikseivät amerikkalaiset ole tarttuneet jo heinähankoihinsa ja sytyttäneet soihtuja? Kun Goldman julkaisi pelastusoperaation jälkeen verotietonsa, juuri ketään ei kiinnostanut. Yksi harvoista vastustajista oli texasilainen demokraatti Lloyd Doggett, joka totesi: ”Ojennatte oikean kätenne ja vaaditte pelastusdollareita, jotka piilotatte sitten vasemmalla kädellänne veroparatiiseihin.”

 

Julkaistu alunperin englanniksi heinäkuussa 2009 Rolling Stone –lehdessä.