Perustuslain muutoksen monet ulottuvuudet

Voiko Suomi todella olla samaan aikaan sekä itsenäinen tasavalta että EU:n jäsen?

Eduskunta äänesti perjantaina 21.10 2011 perustuslain muutosesityksestä. Valtamedian uutisointia seuranneelle tuskin on avautunut kaikki ne muutosvaikutukset, joita lakiuudistus tuo tullessaan.

Suomen perustuslain muutosesityksen yhteydessä tehtiin muutakin kuin vain kavennettiin presidentin valtaoikeuksia.

Eduskunnan hyväksymä perustuslain muutos, jossa EU-jäsenyys kirjataan perustuslain ensimmäiseen pykälään, on joidenkin mielestä lähinnä muodollisuus. Suomihan on ollut EU:n jäsen jo vuoden 1995 alusta. Lakimuutosta jopa perusteltiin sillä, ettei ”se muuta mitään” ja ettei sillä ”ole vaikutusta”. Laissa kuin laissa 1§ kuitenkin määrittelee lain sisältöä kokonaisuudessaan ja antaa suuntaviivat sen tulkinnalle.

Oikeustieteen tohtori, valtiotieteen kandidaatti, professori Kauko Sipponen, joka on toiminut mm. presidentin ja valtioneuvoston kansliapäällikkönä, kirjoitti vuonna 2000 kirjassaan ´Kansalainen´: isäntä vai renki´, että ”itsenäisyydestä ja suvereniteetista pitäisi käydä puhumaan muutoinkin eri tavoin, koska maailma on muuttunut.”

Sipponen ehdottaa, että itsenäisyydestä ja suvereniteetista pitäisi käydä puhumaan EU:sta ja globalisaation todellisuudesta käsin.

Samalla hän rivien välissä ehdottaa perustuslakiin kirjattavaksi, että valtiosäännön 1§ mukaan Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio. Nyt tehdyn muutoksen jälkeen perustuslain 94§ ja 95§ kuuluvat ”…valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle…”

Oikeustieteen tohtori, varatuomari Ilkka Saraviita opettaa valtiosääntöoikeutta.

Perusteellisessa analyysissaan Saraviita toteaa: ”Muissa maissa ei ole käytettävissä Suomessa käytössä olevaa poikkeuslakijärjestelmää. Muualla siis toimivaltaluovutussäännös toteuttaa jossain määrin samaa tavoitetta kuin poikkeuslait: noissakaan maissa ei tarvitse muuttaa perustuslakia valtion liittyessä sellaiseen kansainväliseen järjestelmään (NATO:n sodanjohto- ja ulkopolitiikkasidokset, EU:n supranationaalinen päätösvalta) joka on ristiriidassa kansallisten toimivaltasäännösten (perustuslain) kanssa.”

Saraviita enteilee myös toimivaltasiirrosten käyttötarvetta Euroopan Unionin ”talousyhteistyön” tiivistyessä: ”Voidaanko mahdolliset tulevat uudet tai lisätyt toimivaltasiirrot (esimerkiksi jäsenvaltioiden budjettien ennakkotarkastus komission toimesta) toteuttaa suvereniteettisiirtosäännöstön avulla?”

Uudet pykälämuotoilut tuovat Suomen perustuslakiin ja suomalaiseen valtiosääntöoikeuteen uuden käsitteen ´kansainvälinen toimielin´. Mikä sellainen oikeastaan on? Laki ei asiaa tarkenna, kansainvälinen toimielin jää määrittämättä: se voi siis olla mikä tahansa.

”Kysymyksessä näyttää esityksen perustelujen (puuttumisen) johdosta olevan säännöstö, joka mahdollistaa ulkoiseen ja/tai sisäiseen valtiosuvereniteettiin kuuluvan merkittävän toimivallan siirron taholle, jota ei lainkaan määritellä.” arvioi Saraviita.

Pitääkin kysyä: Miksi määrittely toimielimestä on jätetty perustuslaissa avoimeksi, kun kuitenkin ”kysymyksen ollessa Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävästä toimivaltasiirrosta, sen suhde PeL 94.3 §:ssä olevaan kieltoon (valtiosäännön kansanvaltaiset perusteet) korostuu. Olisi ollut hyvä, jos perusteluissa olisi kerrottu, mitkä toimivaltaluovutukset ovat sallittuja, ja mitkä ´vaarantavat valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita´, ja ovat siis kokonaan kiellettyjä. Yksi tällainen rajapyykki voisi olla täysimittainen federalisoitunut EU.”

Saraviita pohtii: ”Valtion sisäisestä suvereniteetista säädetään yksityiskohdissaan PeL 3 §:ssä. Eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntö- ja valtiontalousvallan eli finanssivallan lisäksi siinä säädetään hallitusvallan ja tuomiovallan käyttämisestä. Tämä johtaa kysymykseen, ovatko hallitusvalta, tuomiovalta tai ylipäällikönvalta tämän toimivaltaluovutusjärjestelmän piirissä, vai onko noissa sektoreissa käytettävä vanhaa poikkeuslakimenettelyä tarvittaessa?”

Esimerkiksi kansainväliset tuomioistuimet ovat valtiosopimuksilla perustettuja organisaatioita, jotka kansainvälisoikeudellisesti ovat hallitusten välisiä eli ns. kansainvälisiä järjestöjä. Ei olisi mitenkään yllättävää, jos tällaisia toimielimiä perustettaisiin tarpeen mukaa lisää: ylikansallinen taloushallitus, kehittyvä Euroopan ulkosuhdehallinto, erilaiset turvallisuuselimet tai esimerkiksi pääministeri Kataisen vilauttelema uusi maailmanjärjestys.

Soveltuisiko niihin ehdotettu sääntely?

Merkille pantavaa perustuslain muutoksessa onkin, että sitä, millaista valtaa voidaan luovuttaa, ei rajata, vaikka esimerkiksi valtionhallinnon sisällä hallintolaki rajaa toimivallan siirtoja yksityisille tahoille. Kuitenkaan koko valtion tasolla ei välitetty tehdä tällaisia suojauksia vaan jätetään aukko, joka helpottaa vallan siirtoja, kansainvälisen lainsäädännön ja velvoitteiden lanseeraamista Suomeen ei vain EU:n osalta, vaan muidenkin mahdollisten kansainvälisten järjestöjen ja muiden kansainvälisten sopimusten velvoitteiden, joilla on lainkaltainen velvoittavuus.

Uudistuksen seurauksena onkin perustuslain ytimessä oleva ristiriita: muutoksen jälkeen perustuslaki sanoo, että Suomi on itsenäinen tasavalta ja EU:n jäsen. Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan voi olla yhtä aikaa voimassa samassa todellisuudessa. EU-Suomi ei voi olla lain tarkoittamalla tavalla itsenäinen valtio, jos valtiollisen itsenäisyyden tarkoitetaan merkitsevän muista valtioista riippumatonta lainsäädäntövaltaa, siihen nojautuvaa itsenäistä tuomioistuinlaitosta ja omaa ulkopolitiikkaa.