Stephen Wise – juutalaisen ylivallan pioneeri

Sionistijohtaja Stephen Wise oli kahden Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja, pääorganisaattori juutalaisessa sodanjulistuksessa Saksaa vastaan 1933 sekä Juutalaisten maailmankongressin perustaja.

Rabbi Stephen Wisen sanotaan olevan Amerikan sionismin isä, ja häntä on kuvailtu ”aikansa vaikutusvaltaisimmaksi juutalaiseksi”. Eikä syyttä. Wise oli suorassa yhteydessä molempiin presidentteihin Woodrow Wilsoniin sekä Franklin D. Rooseveltiin toimiessaan neuvonantajana. Wisella kerrotaan olleen ratkaiseva osa Balfourin julistuksessa, joka antoi juutalaisten perustaa Israelin valtion palestiinalaisten maille. Hän oli myös yksi niistä, jotka painostivat Rooseveltiä aloittamaan Saksan vastaisen sodan. Stephen Wise johti Amerikan juutalaiskongressia sekä Juutalaisten maailmankongressia, jotka suhteillaan Ruotsin hallitukseen toivat maahan alun perin Lex Åbergiksi kutsutun lain kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Stephen Samuel Wise (alkuaan Weisz) syntyi Ukrainassa vuonna 1874. Vuonna 1882 perhe muutti USA:han. Wisen isä ja isoisä olivat rabbeja, ja niin oli tuleva myös Stephenistä 26 vuoden iässä Congregation Beth Israelin synagogassa Portlandissa, Oregonissa.

Joitakin vuosia aikaisemmin Wise oli perustanut USA:ssa ensimmäisen sionistisen järjestönsä, joka kantoi nimeä New York Federation of Zionist Societies. Wise perusti lukuisia sionistiorganisaatioita ja johti näistä vaikutusvaltaisimpia. Jo vuonna 1898 Wisen katsottiin olevan tarpeeksi luotettava liittymään valtuutetuksi Maailman sionistijärjestön toiseen kongressiin Baselissa. Stephen Wise teki läheistä yhteistyötä sionistijohtaja Theodor Herzlin kanssa tämän kuolemaan asti vuonna 1904.

Wise oli mukana perustamassa NAACP:tä vuonna 1914. Tätä ”mustien” kansalaisoikeusliikettä hallitsivat yksinomaan juutalaiset ja sitä käytettiin valkoisten vastaisena työkaluna amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Neljä vuotta myöhemmin 1918 Wise perusti yhdessä Felix Frankfurterin ja Louis Brandeisin kanssa edelleen hyvin vaikutusvaltaisen järjestön, Amerikan juutalaiskongressin. Frankfurterilla ja Brandeisilla oli myös yhteyksiä Valkoiseen taloon. Presidentit Wilson ja Roosevelt olivat valinneet molemmat Yhdysvaltain korkeimman tuomioistuimen tuomareiksi. Brandeis oli jo tuomari tämän kolmikon perustettua Amerikan juutalaiskongressin. Frankfurterista tuli tuomari myöhemmin ja hän käytti virkaansa school desegrationin (toiselta nimeltään forced busing) edistämiseen. Kyseessä oli kampanja, joka pakotti valkoiset joskus aseellakin uhaten käymään samaa kunnallista koulua mustien kanssa.

Presidentti Wilsonin neuvonantajana Wisella oli ratkaiseva osa tämän myöntymiselle tukemaan Balfourin julistusta. Wise käytti vaikutusvaltaansa Rooseveltin saamiseksi työskentelemään aktiivisesti kansallissosialistista Saksaa vastaan sekä sodanjälkeiseen kovaan painostukseen. Wise oli yksi juutalaisen vuoden 1933 Saksan vastaisen sodanjulistuksen taustavaikuttajista. Massiivisissa mielenosoituksissa USA:ssa Wise kehotti juutalaisia elintarviketuottajia ja eurooppalaisia valtioita boikotoimaan taloudellisesti Saksaa. Hän toimi itse puhujana näissä mielenosoituksissa.

Vuonna 1936 Wise perusti yhdessä Leo Motzkinin ja Nahum Goldmannin kanssa Juutalaisten maailmankongressin, joka on tänä päivänä tunnettu muun muassa Kreikan Kultaiseen aamunkoittoon kohdistuvan painostuksen taustavaikuttajana. Juutalaisten maailmankongressi rakennettiin Amerikan juutalaiskongressin pohjalta taistelemaan kansallissosialismia vastaan laajemmalla alueella. Wise oli järjestön puheenjohtajana vuodesta 1936 kuolemaansa asti 1949.

Wisen peruja ovat myös järjettömät väitteet siitä, että saksalaiset valmistivat saippuaa kuolleista juutalaisista. Nykypäivänä tämän propagandaväitteen kiistävät kaikki vakavasti otettavat historioitsijat. Stephen Wise ja Juutalaisten maailmankongressi lausuivat tämän väitteen ja selitykset saksalaisten pyrkimyksistä ”hävittää kaikki juutalaiset sukupuuttoon” julki lehdistötilaisuudessa elokuussa 1942. Wisen ”todisteet” olivat peräisin Gerhart Riegneriltä, Juutalaisten maailmankongressin jäseneltä Genevessä. Wisen mukaan Riegner olisi kuullut ”hävittämispolitiikasta” puhuttavan puskaradion kautta. Liittoutuneet tuomitsivat vuoden 1942 joulukuussa tämän väitetyn hävittämispolitiikan, kiitos Wisen kyvyn ylipuhua.

Lehtiartikkelissa marraskuulta 1942 Amerikan juutalaiskongressin johtaja Stephen Wise väitti Hitlerin antaneen käskyn hävittää kaikki juutalaiset. Wisen kertoman mukaan vuonna 1942 olisi jo ollut tapettu kaksi miljoonaa juutalaista. Hän ei kuitenkaan maininnut mitään ”kaasukammioista”, vaan että ”natsilääkärit” olisivat ruiskuttaneet ilmakuplia juutalaisten suoniin ja ”tappavan näin enemmän kuin sata juutalaista tunnissa”. Väite siitä, että ilman ruiskuttaminen suoneen olisi tappavaa, on lääketieteen mukaan myytti, eikä se useimmissa tapauksissa aiheuta sydämenpysähdystä tai välitöntä kuolemaa.

Vuonna 1946 Amerikan juutalaiskongressi ja Juutalaisten maailmankongressi – molemmat tuohon aikaan Wisen johtamia järjestöjä – alkoivat kohdistaa painostustaan myös Ruotsiin. Ruotsalaiskirjailija Einar Åberg tuli tunnetuksi levitettyään maailmanlaajuisesti kirjoituksia ja lentolehtisiä, joissa hän kritisoi Stephen Wisen väitteitä ”hävittämispolitiikasta”. Juutalaisjärjestöt halusivat hiljentää Åbergin ja näiden edustajat saivat aikaan ”Lex Åbergin”. Lex Åberg on edeltäjä nykypäivän laille kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Juutalaisten maailmankongressissa Wisen kuoleman jälkeen ohjat ottanut Nahum Goldmann on kommentoinut sitä valtaa, joka Wisella ja muilla sionistijohtajilla oli muiden muassa Rooseveltiin. Kirjassaan My Life – USA, Europe, Israel (1981) Goldmann kertoo, kuinka Roosevelt itse suhtautui siihen, kuinka hän otti käskyjä Wiselta ja muilta juutalaisen ylivallan mahtimiehiltä:

”Stephen Wisella […] oli ainutlaatuinen asema, ei vain amerikanjuutalaisten keskuudessa vaan myös yleisesti Amerikassa […] Hän oli Wilsonin hyvä ystävä […] hän oli myös Rooseveltin läheinen ystävä, jolla oli aina sananvaltaa tämän päätöksiin – tekijä, joka luonnollisesti vaikutti Wisen suhteisiin muihin Amerikan hallintoon kuuluviin […] Heti tämän jälkeen presidentin auto pysähtyi verannan eteen, ja ennen kuin saatoimme tervehtiä toisiamme, Roosevelt virkkoi: ’Kuinka mielenkiintoista! Sam Rosenman, Stephen Wise ja Nahum Goldmann istuskelevat yhdessä keskustellen siitä, mitä käskyjä heidän tulisi Yhdysvaltain presidentille antaa. Kuvitelkaa, millaisia summia rahaa natsit olisivat valmiita maksamaan saadakseen tästä tapahtumasta valokuvan.'”

Julkaistu alunperin Kansallisen Vastarinnan sivuilla.