TTIP-vapaakauppasopimus uhkaa itsenäisyyttä

Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välille sorvataan kulissien takana kiihkeästi kauppa- ja investointisopimusta (TTIP) kaupan vapauttamiseksi, ”tarpeettoman byrokratian” eliminoimiseksi sekä ”säätelyn joustavuuden lisäämiseksi”.

Sopimusta on markkinoitu talouden ja työllisyyden piristysruiskeena kauniisti koristellussa paketissa. Todellisuudessa sopimus raunioittaa demokratian ja valtioiden itsemääräämisoikeuden (Yle.fi 4.12.2014).

Noin vuosi sitten TTIP:n erinomaisuutta vakuuteltiin julkisesti väittämällä investointien vapautumisen ja vapaakauppasopimuksen läpimenon merkitsevän Euroopan kotitalouksille noin 500 euron vuotuista lisää. Väite paljastui kuitenkin pian humpuukiksi. Martti Koskenniemi oli oikeassa todetessaan taloustieteilijöiden lausuntojen riippuvan usein heidän poliittisesta taustastaan.

Olisiko eduksemme, että perheiden taloudellinen asema hiukan edistyisi, mikäli tämän hinta on itsenäisyyden ja demokratian nykyisten rippeidenkin menettäminen? Olisi suorastaan halventavaa myydä sielunsa ja omanarvontuntonsa muutamasta roposesta.

Vapaakauppasopimuksessa on lukuisia eri vaaratekijöitä, joista käsittelemme tässä kahta – korporaatioiden oikeudellista valta-asemaa, joka ilmenee välimiesoikeutena, sekä geenimuunneltujen elintarvikkeiden rajoittamatonta leviämistä sekä ympäristöuhkia.

1. Suuryritysten oikeudellinen hegemonia ja välimiesoikeuden käyttö

TTIP-sopimus tarkoittaa kansallisen lainsäädännön merkityksen mitätöimistä. Ylikansallisten lakiyhtiöiden oikeudellinen asema halvaannuttaisi kansalliset tuomioistuimet. Kysymys on investointisuojasta, jonka avulla sijoittajat voivat haastaa valtion oikeuteen, mikäli he katsovat oikeuksiaan loukatun. Yksityiset ylikansalliset yritykset säätävät käytännössä uuden perustuslain EU:n ja sen jäsenvaltioiden perustuslakien yläpuolelle (Yle.fi 4.12.2014).

Esimerkiksi yhdysvaltalainen investoija kykenisi siirtämään sijoittajan ja valtion välisen riidan vaikkapa suomalaisesta oikeusjärjestelmästä uuteen epäkansalliseen järjestelmään, jota hallinnoi kolmemiehinen välimiespaneeli. Paneelin kokoonpano vaihtelee eri tapauksissa, mutta ratkaisuja tehdään samalta pohjalta. (Yle.fi 4.12.2014).

Välimiehet tarkastavat onko valtio menetellyt lainsäädännössään, hallintotoiminnassaan tai tuomioistuimen päätöksien osalta amerikkalaisen sijoittajan etujen vastaisesti. Ratkaisut koskevat muun muassa valtion terveys, sosiaali- ja työlainsäädäntöä (Yle.fi 4.12.2014).

Jo tähän mennessä välimiesjärjestelyn ongelmista on näyttöä sadoissa eri tapauksissa. Yksi esimerkki: Saksan valtio päätti luopua ydinvoiman käytöstä Fukusiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Tämän seurauksena investointilainsäädäntöön nojautuen ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall alkoi vaatia Saksan valtiolta 1,18 miljardin euron korvauksia. Vattenfall oli näet investoinut miljardinluokan verran Saksan ydinvoimaan (T & t 2014).

2. Geenimuunneltujen elintarvikkeiden rajoittamaton leviäminen ja ympäristöuhat

Kuten aiemmissa artikkeleissani olen maininnut, Yhdysvalloissa viljellään soijapapuja, joiden geneettisen mallin omistaa 90 prosenttisesti biotekniikkajätti Monsanto. Papujen korkeiden proteiinipitoisuuksien ansiosta niitä käytetään myös Euroopan karjataloudessa. Juuri Monsanton tehokkaan lobbauksen ansiosta biotekniikkayritykset ovat saaneet omat säätelyvaatimuksensa hyväksytyksi Yhdysvalloissa.

Bioteknologiafirmojen pyrkimyksenä on säätelyn yhtenäistäminen sekä GM-tuotteiden vapaa pääsy EU-markkinoille. Onkin selvää, että biotekniikka-alojen yritykset talloisivat tilaisuuden tullen yksityisten kansalaisten ja valtioiden itsemääräämisoikeuden sekä itsenäisen lainsäädännön jalkoihinsa.

GM-tuotteiden käyttämisestä voi koitua odottamattomia, hyvin haitallisia yllätyksiä terveydelle ja ympäristölle. TTIP:n tavoitteena vaikuttaa olevan globaalien suuryritysten ja sijoittajien yksinvaltiaan asema, joka jättää yksityisten kansalaisten sekä valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa.

Koska TTIP-sopimus kaventaa tuntuvasti valtioiden oikeutta ja potentiaalia puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön suojelemiseksi, merkitsee sopimus yhtiöiden ja sijoittajien valtaa ihmisoikeuksien sekä ekologisen kestävyyden yli (CEO 2013). Tämä merkitsee sitä, että valtiot eivät pysty noudattamaan vapaakauppasopimuksen voimaan astuessa kestävään ympäristökehitykseen tähtääviä ympäristösopimuksia ja vaatimuksia. Kun kaikki valta on ylikansallisilla yhtiöillä ja sijoittajilla, on etusijalla aina materiaalinen voiton maksimointi – ei poliittiset tai inhimilliset perusoikeudet.

Kommentit

Jo käsittelemämme välimiesoikeuden ongelmat karsivat raskaasti valtioiden itsemääräämisoikeutta ja murentavat kansallisten tuomioistuinten asemaa. TTIP merkitsee kokonaisuudessaan valtiollisen itsenäisyyden, valtiollisen lainsuojan ja demokratian täydellistä perikatoa sekä vakavia ympäristöuhkia. Sopimus merkitsee suurpääoman ja jättiläiskorporaatioiden taloudellista ja poliittista diktatuuria.

Suomen poliittinen eliitti on halpamaisesti lobannut TTIP-sopimuksen puolesta. Taloudellisen kasvun ja työpaikkojen lisääntymisen verukkeella Alexander Stubb, ulkoasiainministeriö, yritysjärjestöt ja komissio yllyttävät kansaa vapaakauppasopimuksen kannalle. TTIP:n haittoja on sen sijaan pyritty piilottelemaan kansalta. Sopimuksen varjopuolia esille nostavia toimittajia on puolestaan painostettu. Näin kävi esimerkiksi toimittaja Jaana Kivelle hänen arvosteltuaan vapaakauppasopimusta julkisuudessa perusteellisesti. Stubb ärähti ja vaati sopimukselle myönteisempää julkisuutta (VL 7.12.2014).

Alexander Stubb toimii koko suomalaisen eliitin tavoin ylikansallisen talous- ja pankkiirioligarkian juoksupoikana kotimaassaan. Maamme poliittinen yläluokka pitää kansainvälisten talous- ja pankkiirieliittien sekä sijoittajien etuja paljon tärkeämpänä kuin Suomen ja sen kansalaisten hyvinvointia.

Markku Juutinen

Lähteet: