Onko ollut kiirettä?

Onko ollut kiirettä? Tähän kysymykseen törmää yhä useammin.

Kysymys kysytään sillä oletuksella, että toinen alkaa luetella kiireitään. Sen jälkeen kysyjä saa puolestaan kertoa, miten kiirettä on ollut.Sitten yhdessä päivitellään, miten kiireiseksi elämänmeno on mennyt. Päivittelyn päätyttyä molemmat säntäävät pää kolmantena jalkana kiireisiinsä.

•••

Jos ei ole kiirettä, et ole tärkeä. Vaikka ihmisillä on vapaa-aikaa yhä enemmän, tuo vapaa täytetään tarkasti. Jos olet joutilaana, olet tyhjäntoimittaja ja luuseri.

Oman ajattelun ja luovuuden paras polttoaine on joutilaisuus. Jos elämä täyttyy jatkuvalla ohjelmalla aamusta iltaan, aikaa luovuudelle ja omalle ajattelulle ei ole. Nykyajan työelämä vaatii niin intensiivistä keskittymistä, ettei omia ajatuksia työn lomaan mahdu.

Toisin oli ennen. Kun maamies käveli hevosen ja auran perässä pellollaan, oli hänellä aikaa miettiä maailman menoa. Nyt tietokoneohjatun, ilmastoidun ja äänieristetyn traktorin ohjissa oleva maatalousyrittäjä täyttää nippeleiltä ja nappuloilta liikenevän aikansa jonkun joutavan Radionovan puuduttavaan ohjelmavirtaan.

Olemme menettäneet kyvyn nauttia hetkestä, vaikka mitään erityistä ei olisikaan meneillään. Onko meistä tullut samanlaisia kuin pieni lapsi, joka sanoo hyvin helposti: Mulla ei oo mittään tekemistä!

•••

Olin keväällä eräässä palaverissa. Lopuksi alettiin sopia seuraavaa tapaamista. Puheenjohtaja sanoi: Merkatkaapa päivä nyt heti kalentereihinne! Kaikki ympärilläni alkoivat selailla kalentereitaan puolen vuoden päästä olevaan ajankohtaan. Monilla oli siellä jo paljon merkintöjä, sopivaa aikaa ei tahtonut löytyä millään.

Katselin touhua hämmentyneenä. Tunsin itseni tyhmäksi, kun minulla ei ollut edes kalenteria. Tai olihan se, mutta annoin sen tarpeettomana lapsille leikkeihin. Sen kuitenkin panin merkille, ettei tuo suunniteltu päivä ollut ainakaan elokuun 10., kyyhkynpyynnin aloituspäivä, eikä 20., jolloin alkaa sorsajahti. Eikä syyskuun 1. eikä 10., jäniksen- ja lintujahdin aloitukset. Syyskuun lopussa alkaisikin sitten jo hirvijahti, joka kestää jouluun. Tammi- helmikuussa ajatetaan mateenpyynnin lomassa kettuja ja jäniksiä, ennen pilkkikauden alkamista. Jäiden mentyä siirrytään avovesikauteen uisteluineen ja lohensoutuineen, kunnes taas on syksy ja se elokuun 10…

Hupsista! Näitä mukavia asioita miettiessäni taisi se seuraavan palaverin aikakin lipsahtaa ohi. Että jos minua ei näy (tai näkynyt) siellä palaverissa, selitys on tässä. Sori.

On niitä kiireitä minullakin. Priorisointikysymys.

Kirjoittaja on ylivieskalainen korpifilosofi, palomies-sairaankuljettaja ja vapaa kirjoittaja.