(24 arviota, keskiarvo: 3,33 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 8883 Näyttökerrat 43 Kommenttia
Mitä kristityt eivät tiedä Israelista
(24 arviota, keskiarvo: 3,33 / 5 tähteä 5)Ladataan...Israel-myönteiset amerikanjuutalaiset pitävät hallussaan avainasemia kaikissa Yhdysvaltain hallituksen virastoissa, joissa tehdään päätöksiä Lähi-idän suhteen. Näin ollen, onko olemassa mitään toivoa koskaan muuttaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa? Presidentit ja suurin osa kongressista tukevat Israelia – ja he tietävät kyllä miksi. Amerikanjuutalaiset lahjoittavat ruhtinaallisesti heidän vaalikampanjoihinsa.
Vastaus tasapuolisen Lähi-idän politiikan saavuttamiseen saattaa löytyä muualta – niiden joukosta, jotka kannattavat Israelia, mutta eivät tiedä miksi. Tämä ryhmä muodostaa enemmistön amerikkalaisista. He ovat hyvää tarkoittavia, rehtejä ja puolueettomia kristittyjä, jotka tuntevat yhteyttä Israeliin – ja sionismiin – usein atavistisista syistä, joskus lapsuudesta lähtien.
Itse olen yksi heistä. Kasvoin kuunnellen tarinoita mystisestä, vertauskuvallisesta, hengellisestä Israelista. Tämä oli ennen samannimisen poliittisen kokonaisuuden ilmestymistä kartalle. Kävin pyhäkoulussa ja seurasin opettajan vetäessä alas rullattavia karttoja pyhästä maasta. Imin itseeni tarinoita hyvästä ja valitusta kansasta taistelemassa pahoja ”ei-valittuja” vihollisia vastaan.
Täytettyäni 20 vuotta ryhdyin matkustelemaan ja ansaitsemaan elantoani kirjoittamalla. Osuin Lähi-idän aiheeseen melko myöhään urallani. Valitettavasti tietoni alueesta olivat säälittävän vähäiset. Suurin piirtein kaiken tietämäni olin oppinut pyhäkoulussa.
Kuten tyypillistä useimmille amerikkalaisille kristityille, kuvittelin kotimaaksi natsien vainoista selvinneille juutalaisille vuonna 1948 luodun modernin valtion kopioksi hengellisestä mystisestä Israelista, josta olin kuullut lapsena. Kun viimein vuonna 1979 kävin Jerusalemissa, suunnittelin kirjoittavani kolmesta monoteistisesta uskonnosta ja jättäväni politiikan sen ulkopuolelle. ”Jättää pois politiikka?” ivasi eräs palestiinalainen muurien ympäröimässä vanhassa kaupungissa vesipiippua poltellen. ”Me syömme politiikkaa, aamuin illoin, pitkin päivää!”
Kuten tulin oppineeksi, politiikassa on kyse maasta ja niistä jotka vaativat sitä itselleen: alkuperäiset palestiinalaiset, jotka ovat asuneet siellä 2000 vuotta ja juutalaiset, jotka alkoivat saapua sankoin joukoin II maailmansodan jälkeen. Asuessani Israelin juutalaisten ja Palestiinan kristittyjen ja muslimien keskellä näin, kuulin, haistoin ja koin Israelin käyttämät poliisivaltion keinot palestiinalaisia kohtaan.
Tutkimukseni johti lopulta kirjaan nimeltä Journey to Jerusalem (Matka Jerusalemiin). Matkan myötä ymmärsin paljon asioita Israelista, mutta samalla saavutin paljon syvemmän ja surullisemman ymmärryksen omasta maastani. Sanon surullisemman ymmärryksen siksi, että tajusin, ettei kansa päätä Yhdysvaltain Lähi-idän politiikasta, vaan Israelin kannattajat. Muiden amerikkalaisten tapaan luulin, että Yhdysvaltojen lehdistö ja media oli ”vapaa” uutisoimaan asioista puolueettomasti.
”Sitä ei pitäisi julkaista. Se on Israelin vastainen.”
1970-luvulla käydessäni ensi kertaa Jerusalemissa en tiennyt, että päätoimittajat valitsisivat ”uutiset” sen mukaan, kuka teki mitä ja kenelle. Ensimmäisellä vierailullani Israel-Palestiinassa haastattelin kymmeniä palestiinalaismiehiä, joista joka neljäs kertoi kidutuksista. Israelin poliisi oli tullut keskellä yötä raahaten heidät sängyistään ja peittänyt pään hupulla. Heidät vietiin eristyksiin selliin, jossa heitä rääkättiin kovalla jatkuvalla metelillä, ripustettiin ylösalaisin ja heidän sukupuolielimiään silvottiin sadistisesti. En ollut koskaan kuullut vastaavaa amerikkalaisessa mediassa. Eikö se ollut uutisoinnin veroista? Luulin viattomuudessani, ettei amerikkalainen lehdistö tiennyt näistä tapahtumista lainkaan.
Käydessäni Washington DC:ssä toimitin henkilökohtaisesti kirjeen silloisen radioasema WETA:n johtajalle Frank Mankiewiczille. Selitin kirjeessä, miten olin nauhoittanut kidutettujen palestiinalaisten haastattelut, jotka antaisin hänen käytettäväkseen. En saanut vastausta, joten soitin useamman kerran. Viimein minut yhdistettiin PR-henkilölle, neiti Cohenille, joka sanoi kirjeeni kadonneen. Kirjoitin uuden. Ajan myötä opin asian, jota en ollut aiemmin tiennyt: Jos kyseessä olisi ollut kidutettuja juutalaisia, olisi se ollut uutinen. Kidutettujen arabien haastatteluista kertovat kirjeet ”katosivat” WETA-radiossa.
Kirjani Matka Jerusalemiin julkaistuksi saaminen oli myös opettava kokemus. Bill Griffin MacMillan kustantamosta solmi sopimuksen kanssani kirjan julkaisusta. Hän oli entinen roomalaiskatolinen pappi ja vakuutti minulle, ettei kukaan hänen lisäkseen muokkaisi kirjaani. Kirjaa valmistellessani kävin useasti Israelissa ja Palestiinassa ja tapasin Griffiniä jatkuvasti näyttäen hänelle otteita kirjastani. ”Loistavaa”, hän kehui materiaalia.
Kävin vierailulla MacMillan kustantamossa päivänä, jolloin kirjani piti mennä painoon. Ollessani vastaanotossa näin Griffinin toimiston perällä siivoamassa pöytäänsä. Hänen sihteerinsä Margie tuli tapaamaan minua ja kyynelehtien kuiskasi tapaavansa minut naisten vessassa. Ollessamme vessassa kaksin hän kertoi minulle Griffinin saaneen potkut ja antoi minun ymmärtää, että se johtui siitä, että hän meni solmimaan kustannussopimuksen kustantamon puolesta kirjasta, joka olisi Palestiinalaismyönteinen. Griffinillä ei kuulemma ollut aikaa tavata minua.
Myöhemmin tapasin toisen MacMillanin virkailijan, William Curryn, joka kertoi: ”Minun käskettiin toimittaa käsikirjoituksenne Israelin suurlähetystöön virheiden tarkastamiseksi. He eivät olleet tyytyväisiä. He kysyivät: ’Ette kai aio julkaista tätä?’ Kysyin heiltä, oliko kirjassa virheitä, johon he sanoivat: ’Ei virheitä sinänsä, mutta sitä ei pitäisi julkaista. Se on Israelin vastainen’.”
Jotenkin kaikista julkaisun esteistä huolimatta painokoneet pyörähtivät käyntiin. Vuoden 1980 julkaisun jälkeen minut kutsuttiin puhumaan useissa kirkoissa. Kristittyjen tavallinen reaktio oli epäusko. Niihin aikoihin ei ollut juurikaan uutisia israelilaisten maan pakkolunastuksista ja palestiinalaisten kotien tuhoamisista, mielivaltaisista pidätyksistä ja palestiinalaisten siviilien kidutuksista.
Törmäsin alati samaan kysymykseen
Puhuessani näistä vääryyksistä kuulin aina saman kysymyksen: ”Miten emme tienneet tästä?” Monesti kysyttiin, miksi siitä ei ollut lehdessä. Näille kirkossa kävijöille kerroin omista oppimisen kokemuksistani, siitä miten valtaisa joukko amerikkalaisia toimittajia raportoi pienen valtion tapahtumista. Painotin, etten ollut nähnyt niin paljon reporttereita missään muualla maailman pääkaupungeista: Peking, Moskova, Lontoo, Tokio, Pariisi. Kysyin miksi vuonna 1980 pieni 4-miljoonainen valtio haali enemmän lehtimiehiä kuin miljardin asukkaan Kiina.
Liitin tähän kysymykseen oppimani faktan, että New York Times, Wall Street Journal, Washington Post – suurin osa amerikkalaisista lehdistä – on Israelia tukevien juutalaisten omistuksessa tai hallinnassa. Päättelin, että tästä syystä niin moni reportteri sai raportoida Israelista – ja vain Israelin näkökulmasta.
Oppimiskokemusteni lisäksi ymmärsin, miten helposti menetin juutalaiset ystäväni, jos kritisoin juutalaisvaltiota. Saatoin vapaasti kritisoida Ranskaa, Englantia, Venäjää, jopa Yhdysvaltoja ja mitä tahansa amerikkalaista elämäntapaa, pelkäämättä nuhteita ystäviltäni. Ei kuitenkaan juutalaisvaltiota. Menetin enemmän kuin yhden juutalaisystäväni kirjani Matka Jerusalemiin julkaisun jälkeen. Kaikkia ystäviä kaipasin ja surin, mutta yhtä ehkä eniten…
1960- ja 1970-luvuilla ennen Lähi-idän matkailuani kirjoitin Amerikan mustien ahdingosta kirjassa Soul Sister, intiaanien ahdingosta kirjassa Bessie Yellowhair ja laittomien meksikolaisten työläisten ongelmista kirjassa The Illegals. Nämä kirjat olivat herättäneet New York Timesin matriarkan rouva Arthur Hayes Sulzbergerin huomion. Hänen isänsä oli perustanut sanomalehden, jota hänen aviomiehensä myöhemmin jatkoi. Vuosina, jolloin hänet tunsin, päätoimittajana oli heidän poikansa. Minut kutsuttiin lounaille ja illalliskutsuille heidän tyylikkääseen asuntoonsa viidennellä avenuella. Useina viikonloppuina vierailin myös hänen Greenwichin kodissaan Connecticutissa.
Hän oli liberaali ja ylisti työtäni altavastaajien puolustajana, jopa niin paljon, että eräässä kirjeessä sanoi: ”Olet merkittävin nainen, jonka olen koskaan tuntenut.” En osannut arvatakaan, miten nopeasti voisin pudota arvostuksessa niin korkealta, kunnes tulin valinneeksi – hänen mielestään – ”väärän” altavastaajan. Olin sattumoisin viikonloppuvieraana hänen tilavassa Connecticutin kodissaan hänen lukiessa sidottua vedosta kirjastani Matka Jerusalemiin. Ollessani lähtiessä hän ojensi vedoksen minulle takaisin ja kysyi surullisen näköisenä: ”Rakas ystävä, oletko unohtanut holokaustin?” Hänen mielestään natsi-Saksassa juutalaisille vuosikymmeniä sitten tapahtuneen pitäisi vaientaa kaikki kritiikki juutalaisvaltiosta. Hän saattoi puhua juutalaisten holokaustista, mutta sivuuttaa täysin nykypäivän palestiinalaisten holokaustin.
Tuskallisesti ymmärsin, että ystävyytemme oli päättymässä. Iphigene Sulzberger oli kutsunut minut kotiinsa tapaamaan kuuluisia ystäviään, mutta sen lisäksi hänen suosituksestaan The Times oli pyytänyt minulta artikkeleita. Sain vapaasti kirjoittaa amerikkalaisista mustista, intiaaneista ja laittomista meksikolaistyöläisistä. The Timesin juutalainen johtokunta rouva Sulzberger mukaan lukien ylisti yrityksiäni auttaa sorrettujen ihmisten ryhmiä, mutta kahtiajako tuli hyvin selväksi: Kaikkein liberaaleimmatkin amerikanjuutalaiset puolustavat kaikkia köyhiä ja sorrettuja – paitsi palestiinalaisia. Kuinka sujuvasti nämä liberaalit juutalaiset mielipiteen muokkaajat väheksyvätkään palestiinalaisia, tehdäkseen heistä näkymättömiä tai luokitellakseen heidät kaikki ”terroristeiksi”.
Mielenkiintoista kyllä, Iphigene Sulzberger oli kertonut minulle paljon isästään, Adolh S. Ochsista. Hän kertoi, ettei isänsä ollut yksi aiemmista sionisteista, hän ei ollut kannattanut juutalaisvaltiota. Kuitenkin amerikanjuutalaiset ovat joutuneet lisääntyvässä määrin sionismin pauloihin, tuon kansallisen liikkeen, joka edustaa monille uskontoa. Vaikka kaikkien suurten uskontojen moraaliset opetukset – mukaan lukien Mooseksen, Muhammedin ja Kristuksen – painottavat kaikkien ihmisten olevan tasaveroisia, militanttisionistit perustelevat, että ei-juutalaisen tappamista ei lasketa.
Jo yli puoli vuosisataa sionistit ovat tappaneet palestiinalaisia ilman rangaistuksia. Vuonna 1996 israelilaiset pommittivat YK:n rakennusta Libanonin Qanassa tappaen yli 100 siviiliä. Israelilainen journalisti Arieh Shavit selitti joukkosurmaa: ”Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että nyt kun hallitsemme Valkoista Taloa, Senaattia ja New York Timesia, muiden hengellä ei ole samanlaista arvoa kuin omallamme.”
Antisionistinen juutalainen Israel Shahak selittää: ”Tämän päivän israelilaiset eivät perusta uskontoaan oikeudenmukaisuuteen. He eivät hyväksy Vanhaa Testamenttia niin kuin se on kirjoitettu. Uskonnolliset juutalaiset kääntyvät mieluummin Talmudin puoleen, jonka juutalaisista laeista tulee heidän ”Raamattunsa”. Talmud opettaa, että juutalainen voi rangaistuksetta tappaa ei-juutalaisen.”
Kristuksen opetuksissa poikettiin näistä Talmudin tavoista. Hän halusi parantaa haavoittuneet ja lohduttaa sorrettuja. Amerikkalaisille kristityille on kuitenkin vaarana, että tehtyämme Israelista ikonin, hyväksymme kaiken mitä Israel tekee – jopa mielivaltaisen murhan – Jumalan sanelemana. Uskon kuitenkin, etten ole yksin ajatellessani, että amerikkalaiset kirkot edustavat viimeistä laajaa tukirintamaa palestiinalaisten oikeuksien puolesta. Tämä vakaumus johtuu osittain historiallisesta yhteydestämme pyhään maahan ja osittain moraalista, joka ei salli verorahojamme käytettävän Israelin hallituksen sallimiin ihmisoikeusrikoksiin.
Israelin ja sille omistautuneiden amerikanjuutalaisten ollessa tyytyväisiä siihen, että heillä on presidentti ja kongressi tukevasti sätkynukkena, he ovat kuitenkin huolissaan ruohonjuuritason amerikkalaisista – hyvää tarkoittavista kristityistä, jotka välittävät oikeudenmukaisuudesta. Tähän asti useimmat kristityt eivät edes tienneet, mitä he eivät tienneet Israelista. Heidät on aivopesty omassa maassaan amerikkalaisten Israelin kannattajien toimesta ja matkustaessaan pyhään maahan suurin osa teki sen Israelin sponsoroimana. Näin ollen oli hyvin epätodennäköistä, että yksikään kristitty olisi tavannut palestiinalaista tai oppinut, mikä Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin alkujaan aiheutti.
Onneksi tämä on pikku hiljaa muuttumassa. Tämä muutos huolestuttaa israelilaisia. Esimerkkinä kristittyjen Sabeel –konferenssiin Betlehemissä osallistuneet edustajat kertoivat, että heitä ahdisteltiin Tel Avivin lentokentällä israelilaisten turvamiesten toimesta. Eräs edustaja kertoi: ”He kysyivät, miksi käytimme palestiinalaista matkatoimistoa. Miksi ette käyttäneet israelilaista?” Kuulustelut olivat niin kattavat ja vihamieliset, että Sabeelin johtajat järjestivät erityisen kokouksen kertoakseen edustajille, miten ahdisteluun piti suhtautua. Eräs edustajista sanoi: ”Selvästi he haluavat lannistaa meidät tulemasta pyhään maahan muuten kuin heidän sponsoroimana. He eivät halua meidän oppivan, mitä emme ole koskaan tienneet Israelista.”
Alkuperäinen artikkeli: http://www.wrmea.org/component/content/article/194-1998-may-june/2966-what-christians-dont-know-about-israel-.html
Vaikuttaa realistisemmalta kirjoitukselta kuin Duken maalailemat kauhukuvat maailmanvalloitusta puuhaavasta salaliitosta.
Aina kun politiikkaa tehdään pyhiin kirjoituksiin nojaten, korottaen oma porukka Valituksi Kansaksi, jälki on rumaa.
Maailmahan on jo vallattu. Enää on jäljellä kulissien purkaminen. Esim. Fredrik Töben Australiassa tai Arthur Topmann vai mikä se oli kanadassa on hiljennetty, kun kertoivat holokaustista totuuden ja myös juutalaisten vallasta tai opeista kertovia on hiljennetty massiivisilla oikeusjutuilla ja sakoilla ja lainsäädäntö ja vuirkamiehet on valjastettu taisteluun sananvapautta vastaan. Suomi on viimeisiä sananvapauden saarekkeita ollut, mutta ei ole enää. USA on vain jäljellä ja kovasti sielläkin riehutaan Orwellin visioiden todentamiseksi.
Kyllä sa valta on otettu tietoisesti ja mitä ihmeellistä olisikaan siinä, että valituksi kansaksi itsensä korottanut tai pyhiin kirjoituksiin uskova taho valtaa hamuaisi?
Onkohan jo vanhentunut:
http://jewishfaces.com/
Mikä tuon sivuston funktio on?
Esitellä juutalaisia ja haukkua heitä?
Näin osoittaa juutalaisten huonommuus = kiihotus kansanryhhmää vastaan.
Ymmärrän jos arvostellaan Israelin miehityspolitiikkaa tai arvostellaan jotain henkilöä
hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella(vaikkapa tuo Gene Simmonsin seksikokemuksilla elvistely), mutta koota tunnetut juutalaiset yhteen mollattavaksi, se on vihapuhetta.
Tai sitten näytetään, kuinka he ovat kaikkialla. Miksi ihmisten taustoja ei voisi kertoa?
Siis skepojen mielestä tällaisia sivuja ei saisi olla? Miksi? Haittaako se jonkun erinäisiä projekteja? Eikö toiminta kestä päivänvaloa?
Noiden sivun julkimoiden juutalaisuus on julkinen asia ja tieodssa ns. yleisesti.
Yleensäkin tuo “vihapuhe” on niin saatanallinen ja keskiaikainen termi, että täältä tulisi potkia pois muiden kommenttien tuolla perusteella arvostelijat. Aivan mielipuolista kommunismia
Eiköhän länsimaalaisilla ihmisillä ole oikeus tietää ketkä heidän tiedotusvälineitään ja hallituksiaan oikeasti kontrolloivat. Juutalaiset eivät tietenkään tästä tykkää, koska se paljastaa miten paljon valtaa heillä on.
Kuinka moni luottaisi tiedotusvälineisiin, jos he tietäisivät jotain Talmudista tai juutalaisten vallasta tiedotusvälineissä?
Ei ainakaan kukaan täysjärkinen.
En tiedä, mutta sinä varmaan kohta juutalaisena meitä valistat. Etkä sinä tiedä minun ajatusmaailmastani yhtään mitään, joten jätetään se demonisointi vähemmälle. En ole uusnatsi, ihan tavallinen opiskelija joka herännyt todellisuuteen ja sinä haluat vaientaa minut / heittää roviolle, koska tiedän mitä juutalaiset puuhaavat tässä maailmassa.
Mitä tämä kertoo sinusta, juutalainen?
Ei taida olla kyse tunnustautumisesta vaan juutalaiset julistavat ihmisiä antisemiiteiksi joista tai joiden mielipiteistä he eivät pidä.
Antisemitisti on sellainen henkilö joka ei tunnusta seuraavia asoita;
1. On olemassa vain yksi Jumala ja sitä ei saa pilkata, Jumalan pilkkaa on suuressa määrin se ettei ollenkaan usko koko Jumalaan vaan sanoo juutalaisten kertomuksia vain lapsellisiksi saduiksi.
Kolmas Mooseksen kirja;
24:16 Ja joka Herran nimeä pilkkaa, rangaistakoon kuolemalla; koko kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi.Olipa se muukalainen tai maassa syntynyt, joka pilkkaa Herran nimeä, hänet surmattakoon.
2. Juutalaiset Jumalan tunnustaminen merkitsee sitä että tunnustaa juutalaisten maailman vallan.
Viides Mooseksen kirja;
1:8 Katso, minä annan maan teidän valtaanne; menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra teidän isillenne, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut antaa heille ja heidän jälkeläisillensä.(Israelissa)
7:16 Tuhoa kaikki kansat, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle; älä heitä sääli. Älä myöskään palvele heidän jumaliansa, sillä se tulee sinulle paulaksi.
20:16 Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon.
28:1 ”Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä.28:9 Herra korottaa sinut hänelle pyhitetyksi kansaksi, niinkuin hän valalla vannoen on sinulle luvannut, jos sinä noudatat Herran, sinun Jumalasi, käskyjä ja vaellat hänen teitänsä. 28:10 Ja kaikki kansat maan päällä näkevät, että Herra on ottanut sinut nimiinsä; ja he pelkäävät sinua. 28:13 Ja Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi; sinä aina vain ylenet etkä koskaan alene, jos tottelet Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että ne tarkoin pitäisit,28:14 etkä poikkea oikealle etkä vasemmalle yhdestäkään niistä sanoista, jotka minä tänä päivänä teille annan, et seuraa muita jumalia etkä palvele niitä.(muualla)
3. Kaikkien muiden kuin juutalaisten tulee hävitä maailmasta, näinhän juutalaisten Jumala on määrännyt;
Jeremia;
1:9 Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani. Ja Herra sanoi minulle: ”Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.1:10 Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan,hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.”
30:11 Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista,joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä.
Neljäs Mooseksen kirja;
23:19 Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi.Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Toivottavasti juutalaiset eivät ota tätä uskontoaan vakavasti, vaikka turha toivo se saattaa olla, uskovathan suomalaiset kristityt että Jeesus todella käveli vetten päällä.
Antisemitismi on näköjään lähinnä totuuden puhumista
Tuo “vihapuhe” on saatanallinen ja keskiaikainen termi, jolla ajetaan noitavainojen kaltaista toisinajattelijoiden nitistämistä.
Puhe johtaa toisinaan tekoihin.
Mitäs sanot Jyväskylän puukotuksesta?
Mikähän puhe tähän tekoon johti?
Jyväskylän tapauksessa on päästetty ääneen vain äärivasemmisto ja tämä on aika kyseenalaista toimintaa.
Nuo ”patriootit” tuntuvat eliitin falseflagiltä koko osasto
Niin? Katainen laittaa luotiliivipellensä tappelemaan kommunistiklovniensa kanssa. Siten koko media ja mallikansalaiset alkavat mylviä, että ”maltilliset” ovat syyllisiä. Sitten käydään esim. holokaustin epäilijöiden tai Magneettimedian kimppuun tai laitetaan vaikkapa Halla-aho linnaan.
En tiedä, mitä tarkoittaa uusnatsismi mielestäsi. Pointti oli se, että rikolliset päättäjämme käyvät vapaamuurarien ja siis heidän isäntiensä määräyksestä ties kenen kimppuun. Jos vain ei touhu miellytä, niin joutuu tulilinjalle, vaikka ei olisi mitään yhteyttä kansallissosialismiin tai uusnatsismiin. Esim. Hallis on sionisti, mutta näön ja hämäyksen vuoksi toistaiseksi hänen porukkkaansa höykytetään, jos jossain jotain tapahtuu. Esim. saatetaan kieltää holokaustista puhuminen, koska se muka johtaa puukotuksiin tms.
Oman kansakunnan etujen ajaminen ainakin oli ok. Tietysti myös pörssin sulkeminen ja talousdemokratia, joka uhkasi kv. pankkimafiaa eli juutalaisvaltaa.
Paljon hyvää, muta joissain olen kahden vaiheilla ja jotkut asiat hieman tökkivät.
Mitä vikaa on ”antisemitismissä”? Aina kun siitä puhutaan, on ollut kyse ihan ok jutuista. Jos ei kaikessa halua antaa perään juutalaisten vaatimuksille tai tietää liikaa, on antisemitisti. Antisemitismi on sanana kärsinyt inflaation, jos se nyt koskaan on ollut mikään ongelma. Muutama hörhö (ehkä juttujen ja paheksunnan perusteella se ”aito” antisemitismi) ei ansaitsisi kaikkea porua, mikä aiheesta ilmoille huudetaan.
”Kapinalliset” ovat kärsimässä tappion kaikesta satsauksesta huiolimatta. Siten Israel on aloittanut sodan Syyriaa vastaan. Kiire onkin, jos aikoo Purimina Iranin kimppuun:
http://www.zioncrimefactory.com/2013/01/30/filthy-jewish-terrorist-regime-bombs-syria-western-jew-lackeys-celebrate-the-action/
Ellei sitten itse sota Syyriaa vastaan ala silloin. Näinhän ne alkoivat, helmikuun alussa Libyan levottomuudet ym. ja tositoimet alkavat Purimina.
123 ei anna mahdollisuutta rakentavaan kritiikkiin vaan haukkuu antisemiitiksi.. no palkka siitäkin sulle maksetaan. Jos et ole juutalainen vaan heidät palkkalistoilla, niin muista että olet heidän silmissä eläin vaikka kuinka olisit mieliksi. Sama koskee vapaamuurareita… Heitäkin on omat hävittäneet ku ovat tulleet tarpeettomiksi tai tietävät liikaa… Israelin loossi jättää vain omat henkiin. Onnea vain tulevaisuudellesi.. kukaan muu ku sinä 123 ei voi kuluttaa aikaansa näin paljon haukkuakseen muita rasisteiksi ja natseiksi ellei sitä tee ”iltatöinä”. Ei minulla eikä varmaan muillakaan revisionisteillä ole tarkoitus vihata juutalaisia vaikka usein se saattaa kärjistyä tälläiseksi… Oikeutta ja tasapuolisuutta ja historian tutkimista. Mutta jos alat taas huutamaan antisemitismiä niin olet puolesi valinnut.
Ei juutalaisia pidäkään vihata, vaan heidän pahoja tekojaan.
Aika hurjalta tuntuu viittaus holokaustin ja palestiinalaisalueiden ”miehityksen” yhtäläisyys. Muistetaanpa että esim. Länsiranta oli Jordanian miehittämänä 1948-1967. Vuonna -67 Israel palautti tilanteen alkuperäiseen tilanteeseen ja tuo alue oli Israelin hallitsemana 1990 luvulle. Kuka muistaa enää että noina vuosina Länsirannan ja Gazan talous kehittyi neljänneksi nopeinta vauhtia maailmassa, edellä olivat vain Singapore, Hong Kong ja Korea. Vuonna 1967 Länsirannalla bkt oli 165 USD kun se Israelin hallinnan aikana kymmenkertaistui, ja oli -90 luvulla korkeampi kuin naapurimaissa. Ei niin kovin huonosti Israel hoitanut tuota aluetta. Lapsikuolleisuus putosi, lukutaito kehittyi, sähkö, kaasu ja vesihuolto kehittyi roimasti.
Nyt palestiinalaishalinnon aikana alueet ovat taantuneet voimakkaasti. Millään en löydä yhtymäkohtia Hitlerin leireihin verrattuna.
Pahempaa, Saksan leireillä pyrittiin pitämään juutalaiset hyvässä työkunnossa, palesteliinalaiset taas saavat pelätä koko ajan fosforipommeja ja myrkytettyjä kaivoja.
Zyklonilla desifioitiin vankien vaatteet ja pidettiin siten vangit entistä paremmassa kunnossa.
Todisteita on vain desinfiointikäytöstä.
En tietenkään tarkoittanut stalinististen näytösoikeudenkäyntoen valhetodistajia tai kidutuksella ja muulla painostuksella lypesttyjä valheita, vaan oikeita todisteita.
Esim. kaikki asiakirjat viittaavat desinfiointikäyttöön eikä määristä muuhun riittäisi. Desinfiontikammioita on löydetty, mutta kaasukammiota ei kukaan ole pystynyt koskaan esittämään missään.
Mitenkä selität sen että todellisia arjalaisia joita Hitler ihaili ovat turkkilaiset ja iranilaiset, eli näitä todellisia arjalaisia ovat siis juutalaiset ja mustalaisetkin. Saksassa ihailtiin filosofi Nietzeä joka on kirjoittanut kirjan näin puhui Zarathustra, ja kas kummaa zarathustralaisuus on iranilaisten eli todellisten arjalaisten uskonto ja heidän uskonnollinen risti on hakaristi. Näitä uskonnollisia hakaristejä on Israelissa historiallisissa synagookissakin, koska juutalaisethan ovat arjalaisia, siksi he luonnollisesti harrastavat arjalaisten alkuperäistä uskontoakin. Itsekkin romanit tunnustavat että he ovat samoja kuin juutalaiset, mutta väittämällä olevansa Intiasta tai Israelista he puhuvat omiaan, eli siis juutalaiset ja mustalaiset ovat todellisuudesta Länsi-kiinalaisia eli kaukaasian arjalaisia. Kuten huomaat liian paljon samankaltaisuutta jopa tervehdyksenkin Hitler lainasi arjalaisilta. Selitä nämä oudot yhteensattumat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iran
http://fi.wikipedia.org/wiki/Zarathustralaisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsitervehdys
http://www.whale.to/c/swastika.html
http://romanit.net/cms/index.php?page=uusia-loytoja-israelin-kadonneista
Hakaristi ja daavidin tähti;
Hindulaisessa temppelissä;
Nepalissa Kathmandussa;
http://blog.travelpod.com/travel-blog-entries/schnitz/far_east_trip/1190381400/tpod.html#_
Intiassa;
http://www.worldisround.com/articles/178436/photo33.html
Se arjalaisuus josta Hitler puhui, on satua ja sepitettä.
Ylivertainen herrarotu…
Kukkua.
Hakaristihän oli vain symboli joka löytyy muodossa tai toisessa melkein joka puolelta maailmaa.
Ihmiset tykkäävät leikitellä symmetrisillä kuvioilla.
1800-1900- luvun vaihteessa hakaristin käyttö yleistyi mm. pohjoimaissa ja Saksassa nationalistisissa
piireissä.
Hitler sitten sotki tuon kuvion maineen, että se nykyään yhdistetään väkivaltaan ja rasismiin, sitä pidetään pahan symbolina.
Herrarodusta eivät saksalaiset puhuneet ikinä. Se on juutalainen käsite ja liittoutuneet alkivat syytellä saksalaisia siitä vasta Nürnbergissä.
Rasismi ei ollut väkivaltaista.
Romanit olivat Himmlerin suosikkeja eikä heitä joukkotuhot. Ei juutalaisiakaan.
Seuraava on tiivistelmä todistuksesta, jonka juutalainen Joseph G. Burg antoi Ernst Zündeliä vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä v. 1988 (Zündel oli syytteessä holokaustin kieltävän kirjallisuuden levittämisestä). Lähteenä teos “
Did six million really die?“, toim. Barbara Kulaszka, s. 259-262. Suomennos: [(eläkkeelle siirtynyt suomalainen revisionisti.)]
Joseph G. Burg oli kahdestoista puolustuksen kutsuma todistaja. Hän todisti tiistaina maaliskuun 29. ja keskiviikkona maaliskuun 30. päivänä 1988.
Kahdeksan tai yhdeksän vuoden ajan ennen vuotta 1981 Zündel oli kirjeitse ja vierailukäyntien muodossa ollut yhteydessä Joseph G. Burgiin, juutalaiseen kirjailijaan, joka oli kirjoittanut useita kirjoja toisesta maailmansodasta. Näitä kirjoja olivat Guilt and Fate (saks. Schuld und Schicksal), Scapegoats (saks. Sündenböcke), Zionist Nazi Censorship in the Federal Republic of Germany (saks. Zionazi Zensur in der BDR), National Socialist Crimes of Bad Conscience by Germans against Germans under Zionist Direction (saks. NS-Verbrechen Prozesse des schlechten Gewissens) sekä Major Attacks of Zionists against Pope Pius XII and the German Governments. Burg oli keskustellut näistä kirjoista Zündelin kanssa ja uskoi, että tämä oli hyväksynyt ne. (25-6824, 6825, 6835, 26-6896, 6897; ovat oikeudenkäynnin pöytäkirjamerkintöjä); muita Burgin kirjoja: Majdanek in alle Ewigkeit?, Terror und Terror, Verschwörung des Schweigens, Ich klage an, Der jüdische Eichmann und der Bundesdeutsche Amalek, Jüdisch-deutscher Dialog, Troika, Zions trojanischer Galapferd, Holocaust des schlechten Gewissens unter Hexagramm Regie, Gift oder Honig, Gesinnungsjustiz in der CIA – Mossad – Bundesrepublik Deutschland.
Kirjoissaan Burg käsitteli väitettyjä natsien tuhoamisleirejä. Burg oli puhunut satojen ihmisten kanssa, jotka olivat olleet Auschwitzissa, ja hän oli vieraillut tässä leirissä syksyllä 1945. Burg oli tahtonut nähdä krematoriot, sairaalat ja erityisesti uuden leipomon. Hän tahtoi myös löytää kaasukammiot, vaikka tuohon aikaan kaasutukset eivät olleet vielä muodissa. Hän ei löytänyt mitään kaasukammioita. Burg tuli siihen käsitykseen, että mitään “tuhoamisleirejä” ei ollut ensinkään olemassa, että kaasukammioita ei ollut koskaan ollut olemassa ja että ei ollut olemassa mitään suunnitelmaa Euroopan juutalaisten tuhoamiseksi. Nämä käsityksensä hän toi julki kirjoissaan ja Zündelin kanssa käymässään kirjeenvaihdossa. (25-6825 alkaen 25-6838 asti)
Burg kävi myös kolme kertaa Majdanekissa. Hän löysi Majdanekista kaasukammioita, mutta todisti, että ne olivat desinfiointikaasukammioita epidemioita aiheuttavien täiden ja kirppujen tuhoamiseksi. Nämä kammiot olivat tavallisia eri leireissä, ja niissä luki saksan kielellä “Varoitus! Myrkyllistä kaasua!” kuolemanvaaraa osoittavan pääkallonkuvan alla. Zyklon-B oli uusi aine, jota käytettiin vaatteiden desinfiointiin. Se tuhosi eliöt mutta ei kangasta. (25-6839)
Sodan jälkeen Burgin korviin kantautui runsaasti väitteitä, että ihmisiä oli surmattu kaasulla Auschwitzissa ja Majdanekissa. Hän todisti, että ne johtuivat joko typeryydestä tai olivat propagandaa. Hän huomautti, että siihen mennessä (so. v. 1988 mennessä) ei oltu löydetty dokumenttia, joka osoittaisi, kuka olisi antanut kaasutusmääräyksen, kuka olisi rakentanut kaasukammiot ja minne niitä olisi rakennettu. Saksalaisia viranomaisia nimenomaan sanottiin “superbyrokraateiksi”. Sen vuoksi ei voinut olla niin, että kaikkien näiden vuosien jälkeen ei oltu voitu löytää yhtään dokumenttia. (25-6840)
Burg todisti, että hän oli puhunut satojen ihmisten kanssa, jotka olivat huoltaneet ja käyttäneet krematorioita, mutta ihmisiä, jotka olisivat käyttäneet kaasukammioita, oli mahdoton löytää. Kukaan ei ollut julkaissut itsestään mitään sellaista, että hän olisi työskennellyt laitoksessa, jossa tapettiin ihmisiä kaasulla. Olemassa oleva kirjallisuus kaasutuksista oli täysin ristiriitaista. Miksi? Koska kaikki oli keksittyä. Nämä käsityksensä hän julkaisi kirjoissaan. (25-6840)
Leireissä oli krematorioita. Kyseessä oli käytännön sanelema asia. Ihmisiä kuoli. Kun saksalaiset valtasivat itäiset alueet, suuria leirejä perustettiin, ja kun sota jatkui, niissä oli yhä useampia ja suurempia krematorioita. Epidemioita puhkesi, ja ne nostivat kuolemien lukumäärää. Krematorioiden kohdalla oli kyse hygieniasta: polttaminen oli hygieenisempää kuin hautaaminen ja se vaati vähemmän tilaa. (26-6897, 6898)
Kuten muidenkin leirin toimintojen kohdalla, asukit huolehtivat krematorioista. Se oli kaikkein hankalinta työtä, koska siinä jouduttiin kuumuudessa nostelemaan ruumiita uuneihin. Asukit työskentelivät hyvin usein kolmessa vuorossa kellon ympäri. (26-6998) Nämä työntekijät tekivät työtään vapaaehtoisesti. Heitä pyysi työhön juutalaisneuvosto tai juutalainen poliisi. Oli tärkeää kysyä, kuinka juutalaisneuvosto tai juutalainen poliisi teki yhteistyötä saksalaisen SS:n kanssa. (26-6900)
Kun ne (krematoriot) olivat täydessä toiminnassa, savupiipuissa oli lisääntynyt määrä savua. Savun väri myös vaihteli loogisesti säästä tai vuorokaudenajasta riippuen. Ihmiset keksivät tarinoita, että sisällä tapahtui saatanallisia asioita. He sanoivat, että eläviä ihmisiä poltettiin. He keksivät tarinan, että jokainen krematorio oli kaasukammio. Asiat etenivät jopa siihen pisteeseen asti, että sepittäjillä oli niin suuri mielikuvitus, että kun he näkivät sinertävää savua, he tiesivät, että juutalaisia poltettiin. (26-6898, 6899)
Toiset keksivät tarinan, että eläviä juutalaisia työnnettiin sisään poltettaviksi. Burg todisti, että hän haluaisi mielellään nähdä sellaisen juutalaisen, joka oli antanut sellaisia lausuntoja jonkin oikeudenkäynnin aikana. Hän sanoi, että sellainen juutalainen tulisi pakottaa ottamaan vala rabbien menojen mukaan kalotti (päähine) päälaella, ilman Kristuksen kuvia, heprealaisen Raamatun kanssa, rabbin tai hurskaan uskonnollisen juutalaisen läsnäollessa. Sitten hänen pitäisi vannoa vala, että hän oli nähnyt jotain sellaista. Silloin nämä väärät lausunnot, nämä sairaat lausunnot, kumoutuisivat 99,5-prosenttisesti, koska pinnallinen vala ei ollut moraalisesti sitova näille juutalaisille. (26-6900)
Sinä aikana, jonka hän oli evakkojen leirissä, Burg puhui kolmenkymmenen tai neljänkymmenen ihmisen kanssa kaasukammioista ja noin 5-10 ihmisen kanssa krematorioista. Hänellä oli erityislupa, jonka turvin hän pääsi käymään eri alueilla, joilla juutalaisia pakkosiirtolaisia oli. Hän yritti saada haastatteluja eri ghetoista ja leireistä, koska tuohon aikaan hän oli jo tarkistanut erilaisia vääriä väitteitä. (26-6901)
Vuonna 1945 Burg oli läsnä Nürnbergin oikeudenkäynneissä, kun esille nousi juutalaisia koskevia asioita. Yhdessä tällaisessa tilaisuudessa hän tapasi Ilja Ehrenburgin ja erään juutalaisen julkaisijan, joka oli ollut Auschwitzissa useita vuosia. Burg kysyi julkaisijalta, oliko tämä nähnyt laitoksia, joissa olisi tapettu ihmisiä kaasulla, ja tämä vastasi, että ei. Ehrenburg, joka oli ollut puna-armeijan propagandapäällikkö sodan aikana, kertoi Burgille, että hän oli ollut Auschwitzissa, mutta hänkään ei ollut nähnyt mitään, mikä olisi viitannut kaasutuksiin. Burg oli keskustellut näistä tiedoista Zündelin kanssa yleisesti. (25-6857, 6858). Burg ei voinut ymmärtää kaasutusten painottamista. (26-6904)
Burg itse oli juutalaisvanhempien poika, ja hän vietti sotavuodet Transnistriassa, alueella, jonka saksalaiset olivat varanneet ei-hyväksytyille ihmisille, kuten juutalaisille. Juutalaiset olivat pannassa, koska he olivat toivottaneet puna-armeijan tervetulleeksi. Ihmiset elivät tällä alueella pienissä kylissä ja kaupungeissa, mutta heidän oli tultava toimeen omin neuvoin ja he olivat sen vuoksi huonommassa asemassa kuin ne, jotka olivat keskitysleireissä. Leireissä saksalaisviranomaiset huolehtivat asukeista, koska tavallisesti heitä käytettiin työvoimana. Tällä alueella juutalaisia vastaan hyökkäsivät ulkomaiset etniset ryhmät, mutta saksalaiset eivät järjestäneet tällaisia hyökkäyksiä. (25-6837, 6838, 26-6874, 6875)
Vuosina 1946 ja 1947 Burg eli Freisingissa, juutalaisevakoille tarkoitetussa leirissä lähellä Müncheniä amerikkalaisella vyöhykkeellä. Sen johtajana oli juutalais-amerikkalainen virkailija. Burg palveli hänen oikeana kätenään: hän organisoi poliisin, vankilan, sanomalehden ja kulttuuriasiat. Hän järjesti ryhmiä ja ajelutti heitä ympäri Baijeria näyttäen heille maisemia, museoita ja linnoja. Hänen leirikokemuksensa sisältyvät kirjaan Guilt and Fate. (25-6841)
Burgille luettiin kohta kirjasta “Did Six Million Really Die?” (Richard Harwoodin [= Verrallin] kirja, eri kuin se, josta tämä on nyt suomennos): “Saksalaisten ensimmäiset ehdotukset Madagaskarista lopullisen ratkaisun paikkana tehtiin Schacht-suunnitelman yhteydessä v. 1938.” Burg todisti, että sionistit estivät niiden juutalaisten maastamuuton natsi-Saksasta, jotka eivät menneet Palestiinaan. Sionistit estivät juutalaisia menemästä muihin maihin, koska heidän intressinään oli saada juutalaiset menemään Palestiinaan. Lisäksi useimmat maat kieltäytyivät vastaanottamasta juutalaismaahanmuuttajia. (25-6842).
Saksan Valtakunta tahtoi toimittaa juutalaiset ulos: kuinka ja minne olivat toisarvoisia kysymyksiä. Henkilöt, jotka Göringin alaisuudessa hoitivat juutalaiskysymystä, ottivat käyttöön suunnitelman, joka oli peräisin sionistiliikkeen perustajalta Theodor Herzliltä ja jonka mukaan juutalaiset muuttavat Ugandaan tai Madagaskarille. Molemmat nämä siirtokunnat kuuluivat Ranskalle. Suunnitelma ei toteutunut, mutta jo tämän suunnitelman olemassaolo yksinään todistaa loogisesti, että juutalaisten tuhoamista ei ollut olemassa. Ja heidän työpanostaan myös tarvittiin. Burg sanoi painokkaasti, että saksalaiset eivät tuhonneet juutalaisia. (25-6842, 6843, 6844)
Vuoden 1933 siirtosopimus (Transfer Agreement; Haavara Agreement) oli yksi tärkeimmistä tapahtumista holokausti-asian puitteissa. Tämän sopimuksen mukaan 2,5 miljoonaa juutalaista vaihdetaan kuorma-autoihin. Sopimus ei koskaan toteutunut, koska sionistit eivät kyenneet ottamaan niin paljon juutalaisia Palestiinaan. (25-6853, 6854)
Burg oli saanut selville, että Saksan sionistijohtajat olivat pyytäneet niinkin aikaisin kuin v. 1933, että juutalaiset määrätään kantamaan keltaista tähteä. Sionistit eivät nähneet tällaisessa loukkausta vaan sankarillisen asian, aivan kuten SS kantoi hakaristiä. Vuonna 1938 sionistiliikkeen johtaja Kolmannessa Valtakunnassa sai aikaan sen, että juutalaiset alkoivat käyttää keltaista tähteä, vastoin sekä Göringin että Göbbelsin toiveita. (25-6850)
Burg kirjoitti kirjoissaan siitä yhteistyöstä, joka vallitsi sionistijohdon – David Ben-Gurion mukaan luettuna – ja natsihallinnon välillä ennen sotaa. (26-6877). Useita päiviä sen jälkeen kun Hitler oli nimitetty kansleriksi, rabbi Leo Bäck, sionistijärjestöjen johtaja Saksassa, ilmoitti julkisesti, että juutalaisuuden edut ovat identtisiä kansallissosialismin etujen kanssa. Burg todisti, että Bäck tarkoitti “sionismin”, ei “juutalaisuuden”. Tuohon aikaan sionistit muodostivat Saksassa 1,5% juutalaisväestöstä. Muutamaa päivää myöhemmin eräs toinen sionistijohtaja antoi samanlaisen lausunnon. Näiden julistusten merkitys, todisti Burg, oli seuraava: “Me nationalistiset juutalaiset, siis sionistit, olemme yksimielisiä tämän hallinnon kanssa. Me emme häpeä nationalistisia ajatuksiamme.” Ne saksalaiset, jotka joutuivat hoitamaan juutalaiskysymystä, alkoivat välittömästi tehdä yhteistyötä tämän juutalaisvähemmistön kanssa todistaakseen koko maailmalle, että he eivät olleet juutalaisvastaisia vaan tekivät yhteistyötä juutalaisten kanssa. (26-6878, 6879)
Tämän natsien ja sionistien välisen yhteistyön tuloksena 1930-luvun alkupuolella noin 120 000 juutalaista muutti Saksasta Palestiinaan. Vaikeuksia syntyi kuitenkin, kun Britannia, joka hallinnoi Palestiinaa, kieltäytyi myöntämästä enempiä maahanmuuttolupia arabien levottomuuden vuoksi. (26-6879, 6880)
Saksan sionistit tekivät työtä organisoidakseen lapsille juutalaiskielisiä kouluja, nuorille henkilöille työpajoja jne. ja valmistaakseen siten ihmisiä jonakin ajankohtana muuttamaan Palestiinaan. Sionistit olivat kiinnostuneita vain Palestiinaan tapahtuvasta maastamuutosta ja tekivät kaiken voitavansa varmistaakseen, ettei kukaan juutalainen päässyt muualle kuin Palestiinaan. Natseja kiinnosti saada juutalaiset muuttamaan pois maasta, mihin vain pääsivät. Kuitenkin yhteistyö jatkui sionistien ja natsien välillä – mukana sellaiset henkilöt kuin Adolf Eichmann, Golda Meir ja David Ben-Gurion – aina vuoteen 1942 asti, jolloin sionistijohtajat olivat sitä mieltä, että he olivat päässeet päämääräänsä. Burg mainitsi, että jo tuolloin Saksan tappio oli nähtävissä ja sionisteista tuli “rottia, jotka jättivät uppoavan laivan.” (26-6880 alkaen 26-6884 asti)
Burg keskusteli usein Zündelin kanssa tästä natsien ja sionistien yhteistyöstä. Burg uskoi, että sionistit olivat syyllinen osapuoli ja että saksalaiset olivat jääneet ansaan. Päästäkseen kaikesta sionistit käyttäytyivät kuin ovela varas, joka juoksee poliisin edellä huutaen “Ottakaa varas kiinni!” Zündelin velvollisuus oli taistella tätä vastaan, ja Burg sanoi, että hän auttaa. Miksi? “Koska muuten kansojen välille ei tule sovintoa. Totuus tulee hiljalleen esiin, ja tällä tavalla, sionistijohtajien aikaansaamana, viha juutalaisia vastaan kasvaa.” (26-6885)
Zündel oli kertonut Burgille, että tämän vuonna 1962 julkaistun kirjan Guilt and Fate ansiosta hänestä oli tullut se, mikä hän nyt on, taistelija totuuden puolesta, taistelija omaa kansaa vastaan esitettyjä vääriä syytöksiä vastaan. (26-6885)
Burg todisti, ettei keskitysleireissä tapahtunut murhaamisia. Terveimpiä ihmisiä käytettiin vapaaehtoiseen työhön. Burg painotti, että kultainen häkkikin on vapauden rajoitus ja jopa rikos, mutta sepitelmät kaasulla tappamisista tulivat sairaista mielistä. Burg tahtoi todistaa, että jopa Birkenaussa, jossa kaasutuksia väitetään tapahtuneen, juutalaiset miehet ja naiset saattoivat saada erityiskohtelua. Eräs esimerkki oli Benedikt Kautsky, juutalainen, joka oli henkevä persoonallisuus sosialistis-marxilaisessa maailmanliikkeessä. Kautsky oli sodan aikana Birkenaussa ja teki siellä toimistotöitä. Hänen 79-vuotias äitinsä lähetettiin myös Birkenauhun. Kun tämä sairastui, hän sai erillisen huoneen ja lääkärin määräämän erityisruokavalion. Tätä oli “erityiskohtelu”; sitä annettiin, että tämän naisen elämää voitaisiin pidentää, ellei jopa parantaa. Hän kuoli 80 vuoden ikäisenä. Kun tri Kautsky vapautettiin, hän palasi Wieniin Itävaltaan, jossa hän jatkoi tieteellistä työtään. (26-6893, 6894). Vuonna 1946, heti vapauttamisen jälkeen, tri Kautsky oli yksi ensimmäisistä, jotka julkaisivat kirjan. Sen saksalainen nimi oli Teufel und Verdammte (Paholainen ja kadotukseen tuomitut). Burg todisti, että kirja on totuutta ja sillä on historiallista arvoa. Kuitenkin koko painos poltettiin. Puolitoista vuotta myöhemmin hän julkaisi toisen painoksen, jossa hän oli kirjoittanut uudelleen osia ja tehnyt muutoksia. Mutta hän ei kokonaan kirjoittanut sitä uudelleen. Kaasukammioista ei ollut olemassa dokumentaatiota, ja Kautsky itse myönsi, ettei hän itse koskaan nähnyt kaasukammiota. (26-6902)
Kirjassa Schuld und Schicksal (= Guilt and Fate; Syyllisyys ja Kohtalo) Burg käsitteli Varsovan ja Lodzin ghettoja. Kun saksalaiset joukot valtasivat Varsovan, he tahtoivat koota juutalaisväestön yhteen. Todellisia ghettoja oli ollut siellä vuosisatoja, mutta sulautuneet tai vapautetut juutalaiset olivat eläneet kaukana ghetoista. Nyt saksalaiset tahtoivat koota kaikki juutalaiset yhteen. Käytännöllisessä mielessä ghetto oli myös organisoitu juutalaisväestön suojelemiseksi. (26-6885, 6886)
Sionistit olivat tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Gheton hallitseva elin oli virkaan asetettu juutalaisneuvosto. Juutalaisilla oli omat poliisinsa, vankilansa ja kaikki muukin. Luonnollisesti joukossa oli sellaisia, jotka olivat julmia. Yksi tällainen oli poliisin varajohtaja, joka myöhemmin teloitettiin. Burgin silmissä tämä teloitus oli osoitus siitä, että juutalaiset puolustivat itseään sionistien muodostamaa vähemmistöä vastaan, joka käytti juutalaisten enemmistöä omien tarkoitusperiensä hyväksi. (26-6886, 6887)
Lodzin ghetossa oli juutalaiset poliisivoimat, juutalainen pankki, juutalainen raha, juutalainen postitoimisto, vain juutalaisten käyttöön tarkoitetut postimerkit. Juutalaisia varten oli työpajoja. Jos saksalaisilla oli suunnitelma tuhota juutalaiset, miksi siellä oli työpajoja, kysyi Burg. Miksi tuollaiset kuluerät? Miksi koulutettiin lapsia töihin? Berliinin ansiosta, Burg todisti, juutalaiset toteuttivat käytännössä pientä Israelia. Näistä asioista ei kuitenkaan voitu nykyään puhua, koska nyt sanottiin, että tapahtui “holokausti” ja juutalaiset murhattiin. (26-6888, 6889)
Saksan kansaa, ei vain natseja, oli syytetty väärin; eikä ainoastaan Saksassa asuvia saksalaisia vaan saksalaisia kaikkialla maailmassa. Burgilla oli mielenkiinto tätä asiaa kohtaan, koska hän uskoi, että se synnytti vihaa juutalaisia vastaan. Vieläpä nykyisin sionistijohtajilla oli kiinnostus saada aikaan vainoja juutalaisia vastaan, ja Burg oli todistamassa estääkseen sen. (26-6889)
Vuonna 1982 Zündel kirjoitti Burgille kahdesti ja pyysi hänen apuaan ja neuvojaan Toronton sionisteja vastaan, jotka tuottivat hänelle ongelmia. Zündel oli ollut sitä mieltä, että tästä olisi hänelle apua. (26-6891)
Burg oli useaan otteeseen keskustellut Saksan korvauksista Zündelin kanssa. Burg oli sitä mieltä, että ellei holokaustia olisi keksitty, saksalaiset eivät maksaisi korvauksia, ja, hän tähdensi, “he maksavat”. Hän käsitteli tätä aihetta kirjassaan Guilt and Fate, jonka Zündel oli lukenut 1960-luvulla. (25-6850, 6851). Israel oli luotu vuonna 1948, ja vuonna 1951 sillä ei vielä ollut diplomaattisia yhteyksiä Saksan liittotasavallan kanssa. Kyseisenä vuotena Israel antoi Maailman juutalaiskongressin edustajalle tri Nahum Goldmannille valtuudet neuvotella Saksan liittotasavallan kanslerin tri Adenauerin kanssa Saksan syyllisyydestä. Ben Gurionin johtama Israel halusi rahaa noilta “kirotuilta saksalaisilta” mutta ei tahtonut istua heidän kanssaan samaan pöytään neuvottelemaan. Goldmannin ja Adenauerin neuvotteluiden tulos oli, että Saksa tunnusti, että se oli syyllistynyt holokaustiin juutalaisia vastaan. (26-6904, 6905)
Burg todisti, että oli tärkeää tehdä tunnetuksi Israelin valtiolle suoritetut maksut. Israelia ei ollut olemassa sodan aikana. Se oli silloin Palestiina ja kuului brittihallintoon. Koko toisen maailmansodan aikana yksikään saksalainen sotilas ei ollut Palestiinassa. Mitä siellä pitäisi hyvittää tai korvata, kysyi Burg. (26-6905)
Israel esitti Saksalle dokumentin, jossa todettiin, että neljästä Euroopan juutalaisesta kolme oli tapettu ja että näistä kuolleista ihmisistä Israel vaati korvausta. Dokumentti ei väittänyt, että kuusi miljoonaa kuoli. Sen enempää kaasutukset kuin murhaamiset eivät käyneet ilmi dokumentista. Käytetty sana oli “tapettu”. Alkuperäinen 3,5 miljoonan markan suuruinen summa oli kasvanut, eikä ainoastaan nykyisten saksalaisten ollut määrä maksaa vaan myös vastasyntyneitten. Rahasummia perusteltiin keksimällä, että 40 miljoonaa juutalaista oli tapettu kaasulla, sitten 25 miljoonaa, sitten n. 6 miljoonaa, määrä, joka sitten on pysynyt. (26-6907)
Burg todisti, että syy siihen, että sotarikosoikeudenkäyntejä yhä jatkettiin sekä Saksan liittotasavallassa että Yhdysvalloissa, oli se, että tahdottiin todistaa jokaiselle, että saksalaisia, myös Amerikassa ja Torontossa syntyneitä, oli syytettävä juutalaisten murhaamisesta ja myrkyttämisestä kaasulla. (26-6907)
Israelin olemassaolo perustuu siihen, että holokausti tapahtui. Liittotasavallan saksalaiset maksoivat Israelille rehellisesti työllä ansaittua rahaa, pohjaton rahasampo. (26-6916)
Goldmann neuvotteli myös niiden puolesta, jotka oli vapautettu keskitysleireistä. Nämä olivat niitä, jotka olivat kärsineet, sanoi Burg, niitä, joilta oli otettu pois kodit ja asunnot, jotka olivat jättäneet kaiken taakseen. Erityisiä korvaustoimistoja perustettiin ympäri maailmaa, missä Saksalla oli edustuksia. (26-6906)
Burg keskusteli Zündelin kanssa, joka oli vastuussa siitä erimielisyydestä, joka vallitsi maailmassa saksalaisten ja juutalaisten välillä. Hän kertoi Zündelille, että ensimmäinen maailmansota oli tuonut sionisteille kotipaikan Palestiinassa mutta ei kansaa. Tämä oli aivan liian vähän, ja oli tehtävä kaikki mahdollinen Israelin valtion luomiseksi. Tämä oli mahdollista vain sotatoimin. Oli tultava maailmansota. Sen vuoksi sionistit tekivät yhteistyötä niiden kanssa, jotka tunnettiin Wall Streetinä (= pörssimaailma, rahamaailma). Wall Street sai aikaan toisen maailmansodan, aivan kuten he olivat saaneet aikaan ensimmäisen maailmansodan. Burg huomautti, että myös Hitlerin hallintoa oli tuettu, koska sen oletettiin taistelevan kommunisteja vastaan. Kansallissosialistien tavoin myöskään kommunistit eivät halunneet tulla riippuvaisiksi Wall Streetistä. Churchillin suunnitelma yhdessä sionistien ja Wall Streetin amerikkalaisten kanssa oli varmistaa, että kansallissosialistit ja kommunistit “lyövät toinen toisensa ulos”. Chaim Weizmann oli sanonut, että hän oli halukas uhraamaan Saksan juutalaiset Israelin valtion hyväksi. (26-6912, 6913, 6915)
Burg yhtyi käsitykseen, että Zündel oli osoittanut vilpitöntä tiedonhalua juutalaiskysymyksen suhteen. Zündel oli saksalainen, ja hän puolusti maataan, sanoi Burg. Zündel oli sanonut hänelle, että hän katsoi elämäntehtäväkseen puolustaa kansaansa, koska sitä häpäistiin. Burg itse uskoi, että Saksan kansaa häpäistiin. Hän oli ilmaissut tämän näkemyksen kirjoissaan “uudelleen ja uudelleen” ja oli joutunut kärsimään sen vuoksi henkilökohtaisesti. Burg oli tyytyväinen, että Zündel oli oppinut jotain häneltä siinä, että hän ei puhunut automaattisesti “juutalaisista” vaan sen sijaan painotti “sionisteja”. (25-6848 alkaen 25-6851 asti)
Jos holokaustitarina kulkisi tietä, jota se oli kulkemassa, sanoi Burg, silloin juutalaisten ja saksalaisten välillä ei koskaan olisi vilpitöntä suhdetta. Sionistijohtajien tulisi kiinnittää huomiota tähän. Burg oli kertonut Zündelille, että sellaiset filmit kuin “Holocaust” ja Shoah” olivat historian väärentämisen jatkamista ja että niiden tarkoituksena oli näyttää saksalaisille, miksi heidän täytyi maksaa ja miksi maksaminen tulisi jatkumaan vielä joidenkin sukupolvien ajan. (25-6851, 6852)
Burg todisti, että jos Zündel olisi kulkenut virran mukana, hänellä ei olisi niitä ongelmia, joita hänellä nyt oli. Elämä olisi ollut paljon helpompaa hänelle. Burg oli sitä mieltä, että jos Zündeleitä olisi kaksi tai kolme lisää, se olisi parempi juutalaisillekin. (26-6892, 6893)
Valtion edustaja (syyttäjä) päätti olla ristikuulustelematta Burgia.
Nämä holokaustin kieltäjät ovat monesti tavallaan uskontonsa uhreja, he haluavat olla Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, jotkut sitten käyttävät tätä tilannetta hyväkseen, Vesa-Ilkka Laurion teksteistä kaikki se on luettavissa hyvinkin selkeästi. Kaikilla kansoilla ei ole samanlainen sielunelämä, vaan toset eivät voi nähdä mitää vikaa itsessään, he jopa syyttävät toisia omista rikkomuksistaan. Tästä on oiva kirja, Serafim Seppälä; Armenian kansanmurhan perintö, joka kannattaa lukea.
Holokaustin, joka tapahtui ja kaikki se mikä sanottiin tehtiin, todellista tarkoitusta ei voida näinollen nähdä, vaan kaikki se halutaan kieltää mikä sanotaan.
Holokaust on sana vanhasta kreikankielisestä raamatusta ja tarkoittaa sitä että juutalaiset polttivat ihmisiä jumalalleen maakuopissa, Hinnommin laaksossa, Jerusalemin lähellä. Todellisuudessa juutalaisten uskontoon kuuluvat tai kuuluivat polttouhrit eli holokaustit.
Kolmas Mooseksen kirja;
1:3 Jos hänen uhrilahjansa on raavaspolttouhri, tuokoon virheettömän urospuolen; ilmestysmajan ovelle hän tuokoon sen, että Herran mielisuosio tulisi hänen osaksensa.1:4 Ja hän laskekoon kätensä polttouhriteuraan pään päälle; niin se on oleva otollinen ja tuottava hänelle sovituksen.
27:28 Mitään vihittyä, mitä hyvänsä, jonka joku on vihkinyt Herralle omaisuudestansa, olipa se ihminen tai eläin tai perintömaa, älköön myytäkö älköönkä lunastettako; sillä kaikki vihitty on korkeasti-pyhää, Herran omaa. 27:29 Ihmistä, ketä hyvänsä, joka on tuhon omaksi vihitty, älköön lunastettako, vaan hänet surmattakoon.
Luultavasti näistä polttouhri-rituaaleista johtuen juutalaisia kammoksuttiin ja vastustettiin, eli juutalaisvastaisuudellakin on jonkunlainen syynsä ja se on heidän harjoittamansa uskonto.
123:lle voisin sanoa ettei maailma ole niin yksinkertainen että joku kansa on muita parempi koska heidän luomansa uskonto ja muutkin uskonnot(todellisten arjalaisten luomat uskonnot mm. hindulaisuus, mormoonien uskonto) näin väittäisikin. Adolf Hitler ihaili uskontojen luojia, eli arjalaisia, joista hän kirjoittaakin kirjassaan näin;
Luku. 8. Poliittisen toimintani alku.
Kuta abstraktisesti oikeampi ja siten valtavampi aate on, sitä mahdottomammaksi käy sen täydellinen toteuttaminen, niin kauan kuin se on ihmisten varassa. Jos asia olisi toisin, ei uskontojen perustajia voitaisi lukea tämän maapallon suurimpien ihmisten joukkoon.
Mustalaisista sanoisin että he itsekkin tunnustavat olevansa samaa rotua kuin juutalaiset, kumma kyllä tästä ei pahemmin keskustella holokaustin yhteydessä, luultavasti syynä on se että mustalaisten täytyisi olla alkuperäisin Intiasta ja juutalaisten Israelista, vaikka todellisuudessa näin ei ole, muutenhan historianopettajille ja uskonnon opettajille tulee jonkunlainen ristiriita
http://romanit.net/cms/index.php?page=uusia-loytoja-israelin-kadonneista
Rudolf Höss kertoo outoja asioita kirjassaan (Auschwitzin komendantti sivut 134-135) Reichfuhrer SS halusi ehdottomasti säilyttää molemmat mustalaisten pääheimot, koska niiden väitettiin olevan puhdasrotuisia arjalaisia. Joten Saksan oppineet tiesivät kyllä ketkä ovat niitä arjalaisia joita Hitler ihaili, nykyäänkin oppineet tietävät saman asian mutta siitä ei liiemmin keskustella, miksi?
Abu-Hannakin tunnustaa ettei hän ole rodullisesti arabi, vaan ennemminkin aasialainen eli kaukaasian-arjalainen, kirjassaan (Sinut sivut 74-75), siksi Israelia ja muitakin maita siellä päin kutsutaan Lähi-idäksi koska aasialaiset asuttavat tätä aluetta nykyään.
Kuten jo edelläolevassa kirjoituksessani totesin ja laiton jopa linkitkin, niin aasialaiset eli kaukaasian-arjalaiset ovat levittäneet hakaristiään ja Daavidin tähteään hyvin ahkerasti, siksi ne esiintyvät kaikkialla.
Tämähän se tämän palkatun hämmentäjän tarkoitus olikin. Samoinmuu sotkeminen.
Hössin muistelmakirjan kirjoittivat osaksi uusiksi kommunistit eli juutalaiset.
Olen miettinyt tuota holocaust asiaa samoin kuten tekin ja olen tullut siihen tulokseen että se tehtiin mikä sanottiin, siis ne poltettiin jotka eivät olleet puhdasrotuisia arjalaisia. Seuraavaksi voimmekin esittää kysymyksen, ketkä ovat arjalaisia joita Hitler ihaili niin paljon että laittoi heidän uskonnollisen hakaristin Saksan lippuun, aikaisemmassa kirjoituksessani olen tehnyt selväksi ketkä ovat todellisia arjalaisia, eikä se ole mitään minun omaa keksintöäni.
Jussin kirjoituksessa oli mielenkiintoisia kohtia mm. se että juutalaisia (niitä jotka eivät olleet puhdasrotuisia arjalaisia) poltettiin elävältä, voin uskoa siihen sillä kaasutus tarinat ovat senverran uskomattomia etten voi uskoa niihin, eli ihmiset ensin näännytettiin kuoleman partaalle ja sen jälkeen heidät heitettiin elävältä uuniin. Sodan jälkeen haluttiin juutalaiset armahtaa syyllisyydestään, sillä juutalaisethan itse suorittivat ihmisten polttamisen keskitysleireillä, tässä lienee syy miksi yksikään juutalainen ei kyseistä asiaa tunnustanut.
Onhan koko homma helpompikin jos ihmiset itse kävelevät poltettaviksi, eikä heitä tarvitse raahata toiseen kerrokseen nälkäkuoleman partaalla, jolloin yksikään ihminen ei voi tehdä raskasta työtä, vaikka he niin väittäisivätkin.
David Oleren maalauksia kaasukammioista;
http://www.bing.com/images/search?q=david%20olere%20gassing
Joten holocaust on totta, eli se tehtiin mitä sanottiin, kaikki laitettiin vain jälkikäteen Saksalaisten syyksi ja alettiin opettamaan kaikille germaaneille että he ovat muka Hitlerin ihailemia arjalaisia. Näin juttu jatkuu ja monetkin germaanit ihailevat Hitleriä, joka oli tosiasiassa germaanien pahin vihollinen, laittamalla germaanit sotimaan keskenään ja näin arjalaisten valta kasvoi.
Mutta koska on olemassa niinkutsuttuja kristinuskoisia ihmisiä, joille juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, niin näistä asioista vaietaan. Amerikassakin, jossa juutalisilla on paljon valtaa jopa kristinuskon avulla, ollaan tottelevaisia ja painostetaan totuuden kieltämistä, eihän kristittyjen mukaan Jumalan valituissa voi olla mitään pahaa.
Ihan asiallista tekstiä kirjoitan, jos olen eri mieltä kuin vaikkpa Eelis niin minkä sille voi, juutalaiset ovat turkkilaisia ja iranilaisia ja onhan heilläkin ollut joitakin kansanmurhia, kannattaa lukea tämä;
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3269
http://www.kp24.fi/uutiset/284220/Serafim-Sepp%C3%A4l%C3%A4-Armenian-kansanmurhan-perint%C3%B6
Eli raakuuksia on ollut historiassa kautta aikojen, se tosiasia täytyy tunnustaa.
Loistoartikkeli! Hienoa, että julkaisitte tuon. Avaa silmiä hieman siitä missä mennään. Mossadin johtajan tytärhän kieltäytyi julkisesti asepalveluksesta sanoen, ettei halua osallistua israelin harjoittamaan rikollistoimintaan, sorry vaan isi.
Mengele oli Auschwitzin keskitysleirin ylilääkäri, jonka on väitetty tehneen leirin asukkaille julmia lääketieteellisiä kokeita ja osallistuneen satojen tuhansien ihmisten murhaamiseen kaasukammioissa. Mengele itse kuitenkin vakuutti olevansa täysin syytön. Lähteet kertovat Mengelestä seuraavaa:
A. Gerd Honsikin kirja: ”Fiend and Felon”. Honsik kertoo , että sodan jälkeen Mengele palasi normaalisti saksalaiseen kotikaupunkiinsa Günzburgiin, missä hän eli kunnioitettuna kansalaisena kuten ennen sotaakin. Vasta vuonna 1951 juutalaiset ”natsien metsästäjä” Wiesenthalin johdolla alkoivat syytöksillään käydä Mengelen kimppuun, siis kuusi vuotta sodan loppumisen jälkeen! Jos hänen kiinniottamistaan ei pidetty tuon tärkeämpänä, häntä ei pidetty minään suurena rikollisena.
Mengele kuitenkin oli avaintodistaja: hän oli paras todistaja Auschwitzin oloista ja kaasukammioiden olemattomuudesta, ja siksi hänet päätettiin vaientaa.
Jo ennen Wiesenthalin aktivoitumista Ella Lingens, Wiesenthalin tulevan sihteerin äiti, kirjoitti kirjan ”Prisons of Fear”, jossa syytöksiä alettiin vyöryttää. Sen jälkeen syytökset alkoivat paisua, ja viimein syntyi vaino Mengeleä kohtaan, ja hänen oli pakko paeta odotettavissa olevaa näytösoikeudenkäyntiä Etelä-Amerikkaan, jossa hän toimi lääkärinä Buenos Airesissa. Taloutensa vuoksi hänen ei olisi tarvinnut harjoittaa lääkärinammattia, sillä Mengelen perhe omisti maailmanlaajan yrityksen ”Karl Mengele and Sons”.
Wiesenthal kuvasi Mengelen murhaajaksi, vaikka Mengele kuitenkin oli aina valmis auttamaan ja hänellä siksi oli paljon ystäviä ja luotettuja. Jopa Günzburgin pormestari tri Seitz asettui Mengelen puolelle, samoin koko Günzburgin väestö, kun Mengeleä vastaan alettiin esittää syytöksiä. Kun Mengelen isä kuoli, Mengele tuli vapaasti hautajaisiin eikä yksikään kaupunkilainen paljastanut häntä.
Vuonna 1985 osoitettiin, että Mengele oli kuollut v. 1979 uimaretkellä Sao Paulon lähellä. Kuoleman yksityiskohtia ei kuitenkaan tunneta eikä rikoksen mahdollisuutta ole suljettu pois.
Toinen Auschwitzin lääkäri, tri Münch, joka vapautettiin v. 1947 Krakovan oikeudenkäynnissä humaanin toimintansa vuoksi, puolusti Mengeleä ja tämän perhettä vainojen aikana.
Honsikin mukaan Mengeleä on pidettävä syyttömänä.
B. Carlo Mattognon artikkeli ”
Dr. Mengele und die Zwillinge von Auschwitz” (“Tri Mengele ja Auschwitzin kaksoset”; Vierteljahreshefte für freie Geschichtsforschung [VffG] 1/2005). Artikkelissaan Mattogno kertoo Auschwitz-museon tutkijan Helena Kubican kirjasta ”Dr. Mengele und seine Verbrechen im Konzentrationslager Auschwitz-Birkenau”, jossa Kubica kertoo Mengelen perustaneen Birkenaun mustalaisleirin alueelle lastentarhan/esikoulun pääosin mustalaiskaksosille, joilla oli oma parakki. Mengelehän oli tämän alueen lääkäri. Toisessa parakissa oli muita mustalaislapsia, jotka eivät olleet mukana Mengelen tutkimuksissa.
Tässä lastentarhassa lapsilla oli Kubican mukaan hyvät oltavat: lapset saivat maitoa, voita, vaaleaa leipää, jopa marmeladia ja suklaata. Takapihalla oli leikkikenttä karuselleineen ja muine leikkipaikkoineen.
Kubicalla ei ole muita todisteita tarjottavana Mengelen ”rikollisuudesta” kuin erään 12-vuotiaana kuolleen pojan pää, jonka Mengele lähetti formaliinissa SS-Akatemiaan Graziin tarkempiin tutkimuksiin.
Kesällä 1943 mustalaisleirin alueella riehui vesikuolio-epidemia (noma faciei, cancrum oris), joka tappaa 70-90% uhreistaan. Tämä tauti esiintyy varsinaisesti eteläisen Saharan alueella Afrikassa (kuolionomainen tauti, jossa poskista ja leuasta suorastaan tippuu kudos pois).
Mengele siis lähetti ko. pään ja muita näytteitä tämän taudin uhreista tarkempiin tutkimuksiin oikean hoidon löytämiseksi. Kubican tekstistä käy ilmi, että ko. 12-vuotias oli kuollut tähän tautiin eikä Mengelen ”rikoksen” uhrina. TÄMÄ ON AINOA TODISTE MENGELEN ”RIKOKSISTA” KOKO AUSCHWITZ-MUSEOSSA! EI OLE MUUTA. Ja tämäkin todiste todistaa vain siitä, että lääkärit toivoivat löytävänsä oikean hoidon potilaiden parantamiseksi.
Mengele tutki erityisesti kaksoissynnytyksiä ja synnynnäisiä anomalioita (epämuodostumia) laboratoriossaan. Tästä on olemassa paljon dokumentteja, eikä mikään niissä viittaa rikoksiin. Tutkimukset olivat antropometrisiä (tutkittiin elinten/raajojen mittoja), morfologisia, psykiatrisia ja röntgenologisia (Kubicin kirja s. 390). Aineisto koostui valokuvista, piirroksista, kuvauksista ja analyysituloksista, ja kaikki tallennettiin mappeihin.
Tuhohuhut ovat Mattognon mukaan peräisin suurvalehtelija Miklos Nyiszliltä, joka on kirjoittanut Auschwitz-aiheisen kirjan ja joka oli sekä juutalainen että kommunisti. Nyiszli väittää toimineensa Auschwitzissa lääkärinä tohtori Mengelen apulaisena, ja hän on kuvaillut Mengelen ”hirmutöitä”. Näistä ”hirmutöistä” ei ole koskaan ollut mitään todisteita, ja kaikki kertomukset ovat perustuneet tämän valehtelijan tarinoihin.
Nyiszlin valheita: Nyiszlin mukaan mm. Birkenaun Kremoissa II-V oli kussakin 15 uunia, yht. 60, vaikka Kremoissa IV ja V oli 8 uunia (yhteensä siis 46). Hissejä hän väitti niissä olleen neljä, kun todellisuudessa oli yksi. Kremojen kapasiteetti oli hänen mukaansa 20 000/päivä. Koska hän kuitenkin ilmoittaa ruumiiden polttoajaksi 20 min. (mikä on epärealistisen lyhyt aika), kapasiteetti olisi tällöinkin maksimissaan vain 60x24x3 = 4320/pv (ei 20 000; mies ei osaa laskea). Vielä tämä valehtelija väittää Kremojen toimineen jo v. 1940, vaikka ne valmistuivat vasta v. 1943. Birkenaun Kreman II ”kaasukammion” (todellisuudessa ruumishuone nro 1) pituudeksi hän ilmoittaa 200 metriä, vaikka todellinen pituus oli 49,5 metriä.
Kaikki Mengelen väitetyt ”rikokset” pohjautuvat Mattognon mukaan tämän valehtelijan kertomuksille. Mengelen ”rikoksista” ei ole olemassa yhtäkään dokumenttia.
Mengele lopetti työnsä Auschwitzissa 17.1.1945, mutta miksi hän (kysyy Mattogno) jätti jäljelle todistajat: työtoverit Berthold Epstein, Rudolf Weiskopf, Martyna Puzina ja Dina Gottliebova (jälkimmäiset kaksi leirin asukkeja), jos hän oli syyllistynyt rikoksiin?
Mattogno kertoo, että v. 1984 Mengelen ”uhreja” oli jäljellä niin paljon, että he perustivat yhdistyksen ”Children of Auschwitz Nazi Deadly Lab Experiment Survivors” (CANDLES), n. 400 jäsentä. Kubica on esittänyt 320 nimen listan. Lisäksi on olemassa venäläisten lista ”vapautuksen” hetkellä leirissä olleista. Näistä Mattogno on laskenut 543 kaksosen listan, jotka ovat elossa Auschwitzista Mengelen käsistä. Miksi Mengele jätti nämäkin todistajiksi, jos hän oli syyllistynyt rikoksiin? Kubica kirjaa vain kolmen kaksosen kohdalle merkinnän, että kuolema on tapahtunut Mengelen tutkimuksissa, mutta Kubica ei – merkillistä kyllä – esitä mitään todisteita.
C. Charles Provanin artikkeli ”New light on Dr. Miklos Nyiszli and his Auschwitz Book” (Journal of Historical Review [JHR] 1/2001). Provankin kertoo lukuisista Nyiszlin valheista, ja sitten hän kertoo, mikä sai hänet ymmärtämään Nyiszlin tapauksen: Budapestiläinen lehti “Vilag”, jossa Nyiszlin kirjasta julkaistiin otteita, ilmoittaa 30.9.1947, että Nyiszlin kirja on NOVELLI, ROMAANI! Sen tarkoitus ei ollutkaan puhua totta! Tämä selittää kaikki erheet ja syytökset Mengeleä kohtaan: ne ovat kaikki keksittyjä. Sekä Paul Rassinier että Carlo Mattogno olivat jo osoittaneet kirjan täydeksi huuhaaksi.
D. Germar Rudolfin kirja ”Lectures on the Holocaust”, s. 351-352. Rudolf kertoo, että “natsien metsästäjä” Efraim Zuroff (Israelista) joutuu kirjassaan “Occupation Nazi-Hunter” toteamaan, että vaikka Auschwitzin eloonjääneiltä heti sodan jälkeen kyseltiin asioista, kukaan ei kuvannut Mengeleä rikolliseksi tai murhaajaksi! Zuroff toteaa, että v. 1947 Mengeleä EI pidetty suurena rikollisena, jonka pidättäminen olisi ollut jotenkin tähdellistä. Toki, jos Mengele olisi osallistunut murhiin, tuolloin asia olisi hyvin muistettu.
E. Carlo Mattognon kirja ”The Bunkers of Auschwitz”, s. 79. Näytteenä “silminnäkijätodistusten” laadusta Mattogno esittää seuraavan esimerkin: Szlama Dragon väittää, että Mengele otti heidän kuljetuksensa (2500 henkilöä) vastaan, kun he saapuivat Birkenauhun 7.12.1942. Samoin Mengele hänen mukaansa tällöin olisi määrännyt kaasutukset. Kuitenkin Mengele tuli Auschwitz-Birkenauhun vasta 30.5.1943 eikä luonnollisesti voinut olla paikalla.
F. Mark Weberin artikkeli ”Lessons of the Mengele Affair” (JHR 3/1985). Weber kertoo, että mustamaalauskampanja Mengeleä vastaan oli huipussaan v. 1985, vaikka hänen oli osoitettu kuolleen v. 1979.
Weberin mukaan Mengele todella ”valikoi” ihmisiä Auschwitzissa kuten muutkin lääkärit. Tarkoitus oli erottaa tulokkaista työkykyiset. Birkenaun työkyvyttömien määräksi on arvioitu kaiken kaikkiaan n. 400 000, ja tämä on muutettu Mengelen ”uhrien” lukumääräksi!
Työkyvyttömät olivat kuitenkin kaikki leirissä (heitä ei tapettu), heitä oli jopa enemmistö.
Weberin mukaan lukuisat juutalaiset säilyivät hengissä, kun he saivat Mengelen hoitoa Auschwitzin sairaalassa. Yksi esimerkki on Anne Frankin isä Otto Frank.
Time-lehdessä 9.7.1985 historioitsija Jeffrey Hart sanoi pitävänsä Mengele-juttuja epäuskottavana mytologiana.
The New York Times julkaisi 21.7.1985 prof. Liftonin artikkelin, jonka mukaan Mengele oli nuorena suosittu, älykäs ja vakava. Sotapalveluksessaan itärintamalla hän osoittautui rohkeaksi ja tunnolliseksi, ja hän sai 5 kunniamerkkiä. Auschwitzissa hän oli johtava lääkäri, alaisinaan monta juutalaista lääkäriä. Liftonin mukaan Auschwitz-oikeudenkäynnin (1963-65) ”silminnäkijätodistukset” ovat täynnä virheitä, esimerkiksi työkykyisiä ei seulonut työkyvyttömistä yksin Mengele vaan kaikki lääkärit. Myös Mengelen ulkonäön ”silminnäkijät” kuvasivat väärin.
Weber tuo esiin kuvauksen, jonka Auschwitzin terveysvirasto antaa Mengelestä 19.8.1944 esittämässään arviossa ”Evaluation of SS Captain Dr. Josef Mengele” (arvio SS-kapteeni tri Mengelestä). Teksti kuuluu: ”Tri Mengele on avoin, rehellinen, luja luonne. Hän on täysin luotettava, suoraselkäinen ja vilpitön. Hänessä ei näy mitään luonteen heikkouksia, pahoja taipumuksia tai himoja. Hänen emotionaalinen ja fyysinen laatunsa on esimerkillinen. Palvellessaan Auschwitzin keskitysleirissä hän käyttää käytännössä hankkimaansa ja teoreettista tietämystään taistellessaan vaikeita epidemioita vastaan. Viisaasti ja energisesti, usein sangen vaikeissa oloissa, hän on täyttänyt jokaisen tehtävänsä esimiestensä suureksi tyydytykseksi. Hän on osoittanut kykenevänsä hallitsemaan kaikki tilanteet. Lisäksi hän sinä vähäisenä vapaa-aikana, joka hänellä on ollut käytettävissään, on opiskellut lisää antropologiaa. Hänen tahdikas ja vaatimaton käytöksensä on sellainen, joka on ominaista hyvälle sotilaalle. Käytöksensä vuoksi hän on erityisen suosittu tovereidensa keskuudessa. Hän kohtelee alaisiaan tiukan oikeudenmukaisesti ja tarvittavalla vakavuudella, mutta silti hänestä pidetään ja häntä ihaillaan poikkeuksellisen paljon. Tri Mengelen käytös, ansioluettelo ja suhtautuminen työhönsä todistaa lujaa ja kypsää elämänkatsomusta. Hän on katolilainen. Hänen puhetapansa on spontaani, vapaa, vakuuttava ja elävä – Mengele on vähentänyt pilkkukuumetta toimiessaan tunnollisesti Auschwitzin lääkärinä.” Lopuksi terveysvirasto suosittaa ylennystä.
Weber kertoo, että paettuaan Etelä-Amerikkaan Mengele eli n. 10 vuotta Argentiinassa ja Paraguayssa OMALLA NIMELLÄÄN. Pojalleen hän kirjoitti (Time 1.7.1985): ”Minulla ei ole vähäisintäkään syytä katua tai pyytää anteeksi mitään päätöstäni tai tekoani.”
Mengele puhui joskus menneisyydestään aviopari Stammerille, joiden luona (maatilalla) hän asui 13 vuotta Sao Paulossa. Mengele sanoi heidän mukaansa muun muassa, että juutalaiset olivat ulkolainen (vieras) ryhmä, joka taisteli Saksaa vastaan, ja siksi Saksa halusi juutalaiset pois maasta. Edelleen Mengele sanoi, ettei hän ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen, päinvastoin, hän oli joutunut suuren epäoikeudenmukaisuuden uhriksi (the New York Times 14.6.1985).Elämänsä loppuvuosina Mengele eli Brasiliassa itävaltalaisten Bossertien luona, ja haastattelussa Bossertit ilmaisivat suurta ihailua ja kiintymystä vaatimatonta vierastaan kohtaan.
Mengelen ja hänen perheensä ystävä Saksassa, Hans Sedlmeier, sanoi haastattelijalle: ”Voisin kertoa, mitä Mengele teki, mitä hän teki Auschwitzissa, mitä hän teki Auschwitzin jälkeen, mutta te ette uskoisi minua. Sanomalehdet eivät julkaise totuutta, koska se ei ole juutalaisten etujen mukaista – – Kieltäydyn puhumasta Mengelestä. (the New York Times 13.6.1985).
1. Syyskuussa 1944 saksalaiset kutsuivat Punaisen Ristin Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriin, koska liittoutuneiden propaganda julisti, että saksalaiset tuhoavat leireissä juutalaisia myrkkykaasulla. Punaisen Ristin delegaatio sai täysin vapaasti keskustella juutalaisten ja kenen tahansa kanssa, myös leirin yhteyteen majoitettujen englantilaisten sotavankien ja leirissä työssä käyvien vapaaehtoisten siviilityöntekijöiden kanssa, joita leirissä oli varsinaisten asukkien ja sotarikollisten lisäksi. Nämä ryhmät työskentelivät toistensa yhteydessä, joten he tiesivät toistensa asioista.
Delegaatit tutkivat leirin huolellisesti, eivätkä he havainneet minkäänlaisia kaasutusjärjestelyitä. He tiedustelivat kaikilta ryhmiltä, myös siviilityöntekijöiltä ja englantilaisilta, tiesivätkö he mitään “moderneista suihkuista”, joissa internoituja kaasutettaisiin ryhmissä, kuten propaganda väitti. Ei kukaan, ei yksikään juutalainen, ei yksikään englantilainen, ei siviilityöntekijä eikä kukaan muukaan tiennyt sellaisista mitään. Delegaatit eivät löytäneet mitään “kaasukammioita”. Raportissaan he joutuivat toteamaan, ettei Auschwitzissa ole kaasukammioita.
Sodan jälkeen Punainen Risti ja Vatikaani haastattelivat leireillä olleita, eivätkä asukit puhuneet kaasukammioista mitään (Punaisen Ristin dokumentti nro 9925, kesäkuu 1946).
Kolmiosaisessa raportissaan (Geneve, 1947) Punainen Risti toteaa keskitysleireistä: ei ole mitään todisteita kansanmurhasta.
Vuonna 1956 Punainen Risti arvioi tutkimustensa perusteella, että toisessa maailmansodassa kuoli Euroopassa kaikista syistä (taudit, epidemiat, vanhuus, pommitukset, tappamiset) n. 300 000 juutalaista. Myöhemmin Punainen Risti asetti kuolleille ylärajan: toisessa maailmansodassa ei ole kuollut Euroopassa yli 1-1,5 miljoonaa juutalaista. Historioitsija David Irving on arvioinut, että ehkä vain 100 000 juutalaista kuoli sodassa tappamalla (olivat lähinnä saksalaisia vastaan taistelleita partisaaneja).
Maailman juutalaiset, Vatikaani, Punainen Risti ja saksalaiset eivät tienneet mitään juutalaisten massamurhista, koska sellaisia ei ollut. Saksalla oli olemassaolonsa ollessa uhattuna muutakin tekemistä kuin teurastaa juutalaisia ja sitten salailla sitä.
2. Prof. Arthur Butz on kirjoittanut kirjan “The Hoax of the Twentieth Century” (”1900-luvun huijaus”). Esitellessään tätä kirjaa (Christian News Encyclopedia, s. 1093) prof. E. L. Hebden Taylor toteaa mm.: Butz osoittaa, että useimmat niiden todistajien kertomuksista, jotka väittävät nähneensä kaasutuksia, ovat mielikuvitusta. Pilkkukuume, jota liittoutuneiden toteuttama Saksan huoltoyhteyksien täydellinen tuhoaminen edisti sodan viime päivinä, aiheutti noin miljoonan juutalaisen kuoleman II maailmansodassa. Mitä tulee Zyklon B:hen, se oli tavallinen hyönteismyrkky, jota käytettiin pilkkukuumetta levittävien täiden tuhoamiseen. Auschwitzin “kuolemanhaju” tuli keinokumia valmistavien tehtaiden hydrausprosessista.
Taylor kertoo sitten eräästä TV-keskustelusta, jossa Butz totesi, ettei yksikään löydetty natsidokumentti viittaa tuhoamispolitiikkaan. “Ei ole uskottavaa, että niin valtavaa tuhoamisohjelmaa olisi voitu toteuttaa panematta jotakin paperille. Laaja-alaiset toimet tuottavat väistämättä paperia puhtaasti teknisistä syistä, eivätkä toimenpiteet kulje ilman sitä; insinöörit, rakentajat ja muut ammattimiehet tarvitsevat paperidokumentteja töitään varten. Kuitenkaan ei ole olemassa minkäänlaista paperidokumentaatiota kaasukammioiden rakentamisesta juutalaisten tuhoamiseksi. Mutta krematorioiden suunnittelusta ja rakentamisesta on olemassa runsaasti tällaisia dokumentteja.” Kun Butzilta kysyttiin, mitä varten krematorioita rakennettiin, hän vastasi: ”Niiden avulla taisteltiin pilkkukuumetta vastaan.”
Fil. tri Austin App kertoo Butzin kirjasta seuraavaa (Christian News Encyclopedia, s. 1096): “Tunnettu oppinut, apulaisprofessori Arthur Butz on suunnannut koneenrakennusta ja tietojenkäsittelyoppia koskevan koulutuksensa sen väitteen tutkimiseen, että Kolmas Valtakunta olisi suunnitellut ja toimeenpannut Euroopan juutalaisten tuhoamisen. Tri Butz ei spekuloi eikä luota sekundaarisiin lähteisiin, hän analysoi dokumentteja – – Perusteellisen ja objektiivisen tutkimuksensa lopussa Butz sanoo: ’Euroopan juutalaisia ei tuhottu eikä Saksa yrittänytkään tuhota heitä. Saksa pakkosiirsi tietyn ihmismäärän, ja nämä ihmiset siirrettiin lopulta uudelleen liittoutuneiden ohjelman mukaisesti. Juutalaiset kärsivät sodan aikana siitä, että heitä kuljetettiin itään, heidän omaisuuttaan takavarikoitiin ja ennen kaikkea he kärsivät paljon olosuhteista, jotka liittyivät Saksan tappioon. Ehkä miljoona heistä kuoli. Jokainen Euroopassa kärsi sodan aikana, etenkin Keski- ja Itä-Euroopan kansat. Ne, jotka kärsivät eniten, olivat häviäjät, saksalaiset (ja itävaltalaiset), jotka menettivät 10 miljoonaa sotilaallisina tappioina, liittoutuneiden pommituksissa, sodanjälkeisessä venäläisterrorissa ja venäläisten toteuttamissa karkotuksissa, joissa heitä karkotettiin kotimaistaan hyvin brutaaleissa olosuhteissa ja kostonhimoisissa miehitystoimissa vuosina 1945-1948’.
”Butz sanoo myös, että hänen arvionsa miljoonasta juutalaisuhrista on todennäköisesti liian korkea ja että se pitää sisällään ne, jotka kuolivat vanhuuteen ja sairauteen, sekä ne, jotka laillisesti teloitettiin partisaaneina, kuten myös ne, jotka tuhoutuivat Neuvostoliiton vallan alaisuudessa.
”Saksan keskitysleirit olivat sitä, mitä saksalaiset sanoivatkin niiden olevan, turvallisuus- ja työleirejä, eivät kuolemanleirejä. Saksalaiset Einsatz-joukot, jotka toimivat itärintaman takana, käsittivät n. 3000 miestä, joiden tehtävänä oli kukistaa partisaaneja eikä suinkaan teloittaa juutalaisia vain siksi, että nämä olivat juutalaisia.” App kertoo Butzin myös osoittaneen, ettei mitään tuhoamisohjelmaa ollut olemassa: “Prof. A. R. Butzin ’The Hoax of the Twentieth Century’ vakuuttaa jokaisen lukijan siitä, että Kolmas Valtakunta ei tuhonnut juutalaisia eikä koskaan suunnitellutkaan sellaista. Kuuden miljoonan taru on sodanaikaista kauhupropagandaa.”
Earl Denny kertoo eräästä Butzin julkisesta esiintymisestä 21.10.1977 (Spotlight 1.5.1978): ”Tri Butz syytti harvinaisessa julkisessa esiintymisessään ihmisten herkkäuskoisuutta siitä, että väite, että ’Hitler tappoi 6 miljoonaa juutalaista’, on saanut laajan yleisen hyväksynnän. Hänen esiintymisensä on harvinaislaatuinen, koska hänen kollegansa välttelevät häntä ja koska häntä ja hänen henkeään on uhattu sen jälkeen kun hänen kirjansa, jossa hän väittää, ettei natsi-Saksalla ollut suunnitelmia tuhota juutalaisia fyysisesti, oli julkaistu. Butz sanoo, että monet ihmiset uskovat tähän legendaan yhdenmukaisuuden pakon, en-tahdo-olla-erilainen-asenteen, vuoksi ja koska he vain olettavat, ’ettei kukaan kertoisi sellaisia valheita’ ja että sen niin ollen täytyy olla totta.
”Butzin mukaan väitteen kuudesta miljoonasta uhrista esittivät sionistit vuoden 1942 lopulla ja vuonna 1943. Sionistipropagandaa johti rabbi Wise, siihen aikaan sekä American että World Jewish Congressin johtaja. Alkuaan sionistien motivaatio esittää tällainen tuhoamisväite liittyi vaatimukseen, että brittien tulee avata Palestiina juutalaisten maahanmuutolle.
”Butzin mukaan Nürnbergin oikeudenkäynti oli laiton; se pantiin toimeen ex post facto-lailla, ja siksi niillä, jotka pitivät oikeudenkäynnin, ei ollut ennalta tunnustettua tuomiovaltaa. Oikeudenkäynnin henkilötodistuksia ei voi pitää luotettavina niissä laittomissa ja hysteerisissä oloissa, joissa oikeudenkäynti käytiin – – todistuksia voitiin pakottaa eri tavoin. Dokumentit olivat liittoutuneiden, Saksan vihollisten, kontrollissa. Vain sellaisia dokumentteja käytettiin, joita syyttäjäpuoli piti ’relevantteina’.
”Saksalaiset dokumentit eivät puhu mistään tuhoamispolitiikasta. Ne puhuvat ’lopullisesta ratkaisusta’, mutta tällä saksalaiset tarkoittivat juutalaisten karkottamista Euroopasta. Vielä Butz sanoo, että Punaisen Ristin raportit eivät pidä yhtä tuhoamistarinan kanssa. Vatikaanin raportitkaan eivät tue sitä. Juutalaisten päiväkirjoissa tai juutalaisneuvostojen raporteissa ei puhuta mistään tuhoamisohjelmasta. Missä siis on todellinen todiste? Butz sanoo, ettei sellaista ole, ja siksi kyseessä on ’the Hoax of the Twentieth Century’, ’1900-luvun huijaus.’”
The Institute for Historical Review esittelee myös Butzin kirjan ja toteaa, että Butz osoittaa siinä, kuinka sodanjälkeisiä sotarikosoikeudenkäyntejä lavastettiin ja kuinka todisteita tehtiin väärentämällä.
Religious News Service kertoo 18.2.1977 Butzin kirjasta: Tri Butz väittää, että holokaustitarina perustuu naurettavalle informaatiolle. Sionistien järjestämä kampanja on levittänyt tarinaa siitä, että natsit teurastivat juutalaisia. Auschwitzin kuolemat johtuivat luonnollisista syistä. Lääkkeitä ja ruokaa oli vähän.
Christian News sanoo 7.5.1990: Butzin mukaan “tuhoaminen” on propagandahuijaus. Auschwitz-tarina on “a fabrication constructed of perjury, forgery, distortion of fact and misrepresentation of documents” (”pelkkä valhe, joka koostuu valapattoudesta, väärennöksistä, tosiasioiden vääristelyistä ja asiakirjojen vääristä tulkinnoista”).
3. Juutalainen historioitsija Samuel Gringauz toteaa holokaustin “todistajista”: “Holokaustista ‘pelastuneiden’ muistelmat ja kertomukset ovat suurimmaksi osaksi pelkkää naurettavaa jaarittelua, kirjoitusmaanista liioittelua, dramaattisten tehokeinojen käyttöä, liiallista mahtipontisuutta, harrastelijamaista filosofointia, teennäistä tunteilua, tarkistamattomien juorujen kertomista, ennakkoluuloja ja yksipuolista hyökkäilyä tai puolustelua” (Jewish Social Studies, tammikuu 1950, Vol. 12, s. 65).
Niinpä vuonna 1960, kun virallisesti tunnustettiin, ettei Saksan maaperällä olleissa leireissä ollut kaasukammioita tai joukkotuhoamisia, tuhannet näitä koskevat todistukset mitätöitiin, niillä ei ollut mitään arvoa. Laadullisesti samanlaisia ovat “todistukset” Puolan maaperällä olleiden leirien suhteen.
4. Auschwitz-oikeudenkäynnin (Frankfurtissa 1960-luvulla) jälkeen oikeus valitti lausunnossaan: “Oikeudelta puuttuivat lähes kaikki keinot, joita normaalisti käytetään murhaoikeudenkäynneissä kuvan saamiseksi siitä, mitä tosiasiallisesti tapahtui. Ei ollut uhrien ruumiita, ei ruumiinavauksia, ei asiantuntijoiden lausuntoja kuoleman syystä ja ajankohdasta, ei johtolankoja murhaajista, ei murha-aseita jne.” Oikeus siis virallisesti sanoo, ettei Auschwitzissa ollut kaasukammioita (murha-aseita) ja ettei saksalaisten syyllisyydestä ole mitään viitteitä (”johtolankoja”).
5. K. C. Gleason sanoo (Journal of Historical Review, talvi 1984), että informaatio, joka koski juutalaisten massatuhoamista II maailmansodassa, ymmärrettiin lännessä sodan aikana vain kauhupropagandaksi.
“Liittoutuneiden johto ei suhtautunut siihen vakavasti, ei myöskään liittoutuneiden tiedustelu; ei Amerikan yleisö eikä Englannin yleisö; eivät Amerikan juutalaiset eivätkä edes Euroopan juutalaiset – – Massiivinen ja perusteellinen mutta vähän luettu v. 1981 julkaistu tutkimus Britannian sodanaikaisesta tiedustelusta, ‘the British Intelligence in the Second World War’, tukee vahvasti käsitystä, etteivät brittiläiset yhdistäneet sitä, mikä osoittautui satunnaisiksi juutalaisten ampumisiksi, mihinkään massamurhaan – – Ja eräs entinen OSS:n (Office of Strategic Services, USA) agentti, joka toimi Euroopassa, kertoi hiljattain lausunnossaan, että OSS sai ennalta tiedon saksalaisten suihkukoneiden kehittämisestä, natsien yrityksistä kehittää ydinase, V-1 ja V-2 ohjuksia koskevista salaisuuksista ja Hitleriä vastaan suunnatusta salaliitosta. Nämä olivat hyvin salaisia asioita Kolmannessa Valtakunnassa. Vaikka OSS olisi saanut vain sanallista informaatiota suunnitellusta juutalaisteurastuksesta, tiedon siitä pitäisi löytyä monista sodanajan Euroopan tiedusteluraporteista. Sitä ei löydy. On päinvastoin aivan selvää, ettei amerikkalaisten agenttien raporteissa ole minkäänlaista mainintaa Euroopan juutalaisten tuhoamista koskevista kertomuksista tai uskoa sellaisiin. Jos huhut tuhoamisesta, jonka sanottiin olevan yleistä leireissä, olisivat olleet uskottavia, agenttien raporteista olisi pitänyt ilmetä shokki ja huoli. On selvää, että leirien työntekijöiden määrän äkillinen pienentyminen olisi loogisesti herättänyt epäilyjä heidän hävittämisestään. OSS kuitenkin sai paljon tietoa keskitysleirien roolista Saksan sotaponnisteluissa; itse asiassa se tuli siihen tulokseen, että todistusaineisto Saksan syyttämiseksi tuhoamisohjelmasta on riittämätön.
”Euroopan vallattujen kaupunkien juutalaisneuvostoilla ei ollut mitään vihiä mistään saksalaisista suunnitelmista tuhota heidän väkensä fyysisesti. Ja näin asia oli kaikkialla natsien valtaamassa Euroopassa. Ranskan, Hollannin, Tanskan, Kreikan, Unkarin ja muiden maiden juutalaiset käyttäytyivät tavalla, joka osoitti epäuskoa tähän sen ajan mielikuvitukselliseen juoruun. Kaikkein dramaattisin todistus, jopa todiste, siitä, että nämä väitteet hylättiin yleisesti, on kuitenkin se yksinkertainen tosiasia, että läpi sodan juutalaiset nousivat vastarintaa tekemättä ‘uudelleenasutusjuniin’.
”Amerikan ja muiden liittoutuneiden maiden juutalaisjärjestöt osoittivat samanlaista haluttomuutta suhtautua vakavasti tarinoihin, joita virtasi ‘vanhasta maasta’. Kyllä, useimmat olivat nähneet lehtikirjoituksia natsien juutalaisia kohtaan harjoittamista julmuuksista, ja kyllä, miehityksen alaisuudessa elävien sukulaisten sana vahvisti, että juutalaisten olot olivat ankarat. Kuitenkaan millään hetkellä amerikkalaiset tai brittiläiset juutalaiset eivät lähteneet mihinkään suureen, jatkuvaan ja yhtenäiseen yritykseen pelastaa heidät, eivätkä he ryhtyneet edes protestoimaan.”
6. Juutalainen Raul Hilberg myönsi Zündel-oikeudenkäynnissä v. 1985, ettei yksikään tieteellinen tutkimus ole koskaan todistanut natsien kaasukammioiden olemassaoloa.
7. Germar Rudolf kirjoittaa toimittamansa kirjan ”Dissecting the Holocaust” sivulla 37: “Omassa luvussaan ilmakuvien ammattitulkitsija John Clive Ball esittää tärkeimmät ilmakuvat Treblinkasta, Babi Jarista ja Auschwitz-Birkenausta ja osoittaa, ettei väitteitä massatuhoamisista näissä paikoissa voida ilmakuvista vahvistaa, vieläpä, että ilmakuvat suurilta osin osoittavat ne vääriksi”. Tuossa “omassa luvussaan” Ball toteaa: “Tähän mennessä yksikään ilmakuva ei tue väitettyä juutalaisten massamurhaa missään Saksan miehittämän Euroopan kolkassa II maailmansodan aikana. Lisäksi ilmakuva-analyysi osoittaa vääräksi väitteen, että ‘natsit’ olisivat tahtoneet pitää tapahtumat väitetyissä tuhoamisleireissä salassa. Monissa tapauksissa ilmakuvat osoittavat selvästi, että joitakin tapahtumia, joista silminnäkijät ovat todistaneet, sellaisia kuin Unkarin juutalaisten hävitystä tai Babi Jarin massateloituksia, ei todellisuudessa lainkaan tapahtunut.”
8. Silminnäkijätodistusten arvioinnin asiantuntija prof. Elisabeth Loftus (itse juutalainen) sanoo niistä: “Kaikista todistuskategorioista nämä ovat kaikkein epäluotettavimpia maailmanlaajasta mediamainonnasta ja holokaustiaihetta ympäröivästä hyvin latautuneesta ilmapiiristä johtuen.”
9. Germar Rudolf: “Niiden rakennusten tutkimus, joita on väitetty käytetyn massakaasutuksiin, on osoittanut, ettei Auschwitzin väitetyissä ’pääkaasukammioissa’ – pääleirin krematorion ruumishuoneessa ja krematorioiden II ja III ruumishuoneissa – ole havaittavissa, mistä tai millä myrkkykaasua olisi tuotu sisään. Reiät, jotka nykyisin katossa näkyvät, on lisätty sinne sodan jälkeen. Jos tätä havaintoa ei kumota, tämä yksin tekee massakaasutukset täysin mahdottomiksi”.
10. Tohtori William B. Lindsey, joka oli toiminut 33 vuotta tutkijakemistinä Dupont-yhtiössä, todisti vuoden 1985 oikeusjutussa, että Auschwitzin kaasutustarina on teknisesti mahdoton. Tutkittuaan huolellisesti paikan päällä Auschwitzin, Birkenaun ja Majdanekin “kaasukammiot” hän ilmoitti: “Olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei ketään tapettu tieten tahtoen tai tarkoituksellisesti Zyklon B:llä tällä tavalla. Pidän sitä täysin mahdottomana” (The Globe and Mail, 12.2.1985, s. M3).
11. Juutalaiset eivät ole ainoita, joiden kohtalo II maailmansodassa natsien käsissä on ollut tutkimuksen kohteena. Jehovan todistajien kohtalon tutkimusta voidaan verrata juutalaisten kohtalon tutkimukseen.
Ruotsalaisen Jehovan todistajan Ditlieb Feldererin juutalaistaustainen äiti pakeni poikansa kanssa vuoden 1942 vaiheilla Italiaan ja siirtyi sieltä myöhemmin Ruotsiin. Sodan jälkeen Felderer ryhtyi tutkimaan, mitä tapahtui niille Jehovan todistajille, jotka kieltäytyivät Hitlerin aseista, heitähän sanottiin tuhotun 60 000 kappaletta. Hän tutki heidän kohtaloaan yhteisönsä päätoimiston arkistoissa New Yorkissa, samoin monissa muissa maissa, mm. Skotlannissa ja Ruotsissa, ja tuli siihen tulokseen, että vain 203 Jehovan todistajaa oli teloitettu, ei 60 000.
Hän ryhtyi epäilemään myös juutalaisholokaustia ja alkoi tutkia myös tätä, ja havaitsi senkin petokseksi. Hän teki n. 30 matkaa Puolaan ja kävi keskitysleireissä satoja kertoja. Hänen vaimonsa oli vietnamilaiselta vaikuttava filippiiniläinen, ja tämä seikka helpotti hänen liikkumistaan kommunistimiljöössä. Felderer vertasi CIA:n v. 1979 julkistamia ilmakuvia omiin havaintoihinsa ja kykeni yksityiskohtaisesti osoittamaan, kuinka rakenteita on sodan jälkeen Auschwitzissa muuteltu “kaasutuksia” tukevaan suuntaan. Hän paljasti mm. valesavupiipun, johon kuitenkaan ei ollut hormiyhteyttä, ja valeaukkoja “kaasukammion” katossa, jotka oli hakattu sinne jälkeenpäin. Näistä on sitten väitetty Zyklon B:tä pudotetun.
Felderer oli todistajana v. 1988 Zündel-oikeudenkäynnissä Kanadassa (Zündeliä syytettiin holokaustin kieltävän kirjallisuuden levittämisestä) ja antoi todistuksen, että saksalaisilla ei ollut kaasukammioita. Felderer osoitti, etteivät juutalaiskirjoittajat, esim. Raul Hilberg, olleet koskaan käyneet tutkimassa “kuolemanleirejä”, joista he kirjoittivat. Enimmäkseen he lainailivat toisiltaan ja ylistivät sitten toisiaan. Hän kertoi myös, että Auschwitzissa oli uimahalli, tanssisali ja konserttitalo.
Myöhemmin Felderer irtaantui Jehovan todistajista, ja nämä väittävät yhä, että tuhansia Jehovan todistajia tuhottiin keskitysleireissä.
12. Fil.tri, prof. (LaSalle College, USA) Austin App kuvaa sodanjälkeisiä tapahtumia omaelämäkertateoksessaan “German-American Voica for Truth and Justice”. Hänen mukaansa todellinen holokausti oli saksalaisten joukkotuhoaminen sodan jälkeen. Nämä joukkomurhat olivat todellisia päinvastoin kuin juutalaisten valheholokausti. Sivulla 262 App kertoo, että puolalaiset ja neuvostoliittolaiset karkottivat Sleesiasta, Tsekkoslovakian sudeettialueelta ja Baltiasta 15 miljoonaa saksalaista, joista 2,5 miljoonaa murhattiin matkalla. Heidät myös ryöstettiin ja raiskattiin massaraiskauksissa. Jaltalla ja Potsdamissa Amerikan presidentit, Stalin, Churchill ja Attlee antoivat tähän valtuutuksen. Saksalaisia on kohdeltu sodan jälkeen kuin heillä ei olisi mitään oikeuksia. Heidät on jopa pakotettu rankaisemaan niitä, jotka kieltävät holokaustin, vaikka mitään holokaustia ei ollut. He siis rankaisevat oman valheellisen nöyryytyksensä kieltämisestä, mikä on absurdia.
App sanoo, että 6 miljoonan juutalaisholokausti on historian röyhkein valhe. Kaikkialla vallitsee germanofobinen epärehellisyys.
13. Juutalainen Joseph Burg sanoo, että holokausti on “hirvittävä valhe”. Paul Rassinier sanoo: “Holokaustiväite on historiallinen valhe, kaikkien aikojen traagisin ja kauhein huijaus”. Arthur Butz sanoo, että holokausti on “1900-luvun huijaus”. Robert Faurisson sanoo, että holokausti on “historiallinen valhe”.
Ovathan jotkut juutalaiset tosiaan ovat irtisanoutuneet sionismista ja juutalaisista rikosten tekijöinä ja jopa talmudismista, mutta nämä “irtisanoutujat” eivät muuta suuntaa mihinkään.
Myös se on teko, että vaietaan. Sen vuoksi syyllisiä ovat myös kaikki ne juutalaiset, jotka vaikenemisellaan hyväksyvät muiden juutalaisten rikokset. Se on hiljaista hyväksymistä ja rikollisten suojelemista.
Hetkonen…., siis kirjoitushan on loistava. Väittääkö joku, ettei se pidä paikkaansa. Pysyttäis asiassa, olis hienoa. Mikä maaninen pakkomielle on väittää päinvastaista joka kerta kun juutalaisten käperyyksiä nostetaan esille. Totuushan ei pala tulessakaan, polttouunista puhumattakaan. Kun virallisessa väestölaskennassa ei kuutta miljoonaa juutalasta kadonnut minnekään, niin mitä helvettiä pitää sönköttää niiden tulleen poltetuksi, höpöhöpö. Voisi sanoa, että tulevaisuudessa kun maapallon väkiluku pienennetään radikaalisti rokotuksilla, sinne krematorioihin menee kolmisen miljardia ihmistä ja niistä ei yksikään liene juutalainen.
Jews Are NOT The “Chosen People”
http://www.realjewnews.com/?p=60
http://www.realjewnews.com/?p=65
http://www.realjewnews.com/?p=134
Tämä palvottu ”Valittu kansa” ei ole sitä mihin useat on harhautettu uskomaan. Vai kuuluuko kristinuskoon kaikenlainen väkivaltaa harjoittavien ryhmien palvonta ?