Uusi tutkimus: virallisiin kertomuksiin uskovat puolustuskannalla – vihamielisesti

Uuden tutkimuksen mukaan virallisiin kertomuksiin luottavat esittävät näkemyksiään vihamielisemmin kuin virallisia kertomuksia epäilevät. Käyttäessään salaliittoteoria-termiä lyömäaseena he ilmentävät CIA:n kampanjaa, joka käynnistettiin presidentti Kennedyn murhan viralliseen selitykseen kohdistuneiden epäilyjen mitätöimiseksi ja epäilijöiden mustamaalaamiseksi.

Heinäkuussa 2013 julkaistussa tutkimuksessa psykologit Michael J. Wood ja Karen M. Douglas Kentin yliopistosta vertailevat ”konspiratiivisia” eli virallisia kertomuksia kyseenalaistavia ja ”konventionalistisia” eli virallisia kertomuksia myötäileviä kommentteja tunnettujen uutismedioiden verkkosivuilla.
Tutkijoiden aineistossa virallisia totuuksia epäilevät kommentit olivat huomattavasti yleisempiä: ”2174 analysoidusta kommentista 1459 luokiteltiin konspiratiivisiksi ja 715 konventionalistisiksi.” Uutisartikkeleita kommentoivien ihmisten keskuudessa niitä, jotka kantaa ottavissa kommenteissaan eivät uskoneet hallituksen kertomuksia syyskuun 11:nnen ja John F. Kennedyn murhan kaltaisista tapahtumista, oli siis yli kaksi kertaa enemmän kuin virallisia kertomuksia puoltavia. Tämän perusteella salaliittoteorioita tukevat kommentit ovat syrjäyttämässä virallisiin kertomuksiin luottavat kommentit.

Salaliittoteorioiden vastaiset kommentoijat ilmensivät suurempaa vihamielisyyttä kuin salaliittokommentoijat. Konventionalistiset kommentit olivat ”merkitsevästi vihamielisempiä [hostile] kuin konspiratiiviset kommentit”. Tutkijat viittaavat myös todisteisiin älymystön vihamielisyydestä konspiratiivisia selityksiä kohtaan, mikä ilmenee salaliittoteoreetikoiden leimaamisena paranoideiksi tai muulla tavalla henkisesti sairaiksi.

Toisin kuin virallisia totuuksia tukevat kommentoijat, salaliittoteorioita tukevat kommentoijat eivät niinkään pyrkineet esittämään omaa tai tietynlaista teoriaa tapahtumista kuin osoittamaan virallisen kertomuksen vääräksi. Salaliittoteorioita vastustavat kommentoijat sen sijaan toivat enemmän esiin omia selityksiään kuin argumentoivat salaliittoselityksiä vastaan. Tutkimuksen valossa mielikuva omasta totuudestaan vihamielisesti kiinni pitävästä fanaatikosta sopii paremmin viralliseen totuuteen uskoviin kuin salaliittoteoreetikoihin.

Tutkimuksen mukaan konspirativistit eivät pidä termistä ”salaliittoteoreetikko”. Politiikan tutkija, professori Lance deHaven-Smith kuvaa Teksasin yliopiston viime keväänä julkaisemassa teoksessaan ”Conspiracy Theory in America”, miten CIA alkoi propagoida termin käyttöä mustamaalatakseen ja häväistäkseen ihmisiä, jotka kyseenalaistivat presidentti Kennedyn salamurhan virallisen selityksen. ”CIA kampanjoi salaliittoteoria-termin yleistämiseksi sekä naurunalaistakseen salaliittotulkinnat ja herättääkseen vihamielisyyttä niiden esittäjiä kohtaan, ja valitettavasti tämä kampanja ansaitsee tulla nimetyksi yhdeksi kaikkien aikojen onnistuneimmista propagandakampanjoista.”

Toisin sanoen ihmiset, jotka käyttävät termejä ”salaliittoteoria” ja ”salaliittoteoreetikko” halventavasti, tekevät niin historiallisen, tarkasti dokumentoidun ja kiistämättömän CIA:n salaliiton seurauksena – salaliiton, jonka tarkoitus oli JFK:n murhan peittely. Tämä kampanja oli tietenkin täysin laiton ja siihen osallistuneet CIA:n edustajat rikollisia: CIA:lta on kielletty Yhdysvaltain sisäiset toiminnot, mutta se rikkoo rutiininomaisesti lakia suorittaessaan kotimaisia operaatioita, jotka ulottuvat propagandasta salamurhiin.

DeHaven-Smith selittää myös, miksi korkean tason rikosten virallisia selityksiä epäilevät kiinnittävät huomiota historialliseen viitekehykseen. Hän osoittaa, että monet salaliittoväitteet ovat osoittautuneet tosiksi ja että useiden toistaiseksi ratkaisemattomien valtiollisten rikosten välillä näyttää olevan vahvoja yhtymäkohtia. Yhtenä ilmeisenä esimerkkinä hän mainitsee John F. Kennedyn ja Robert Kennedyn salamurhat, joista kumpikin tasoitti tietä Vietnamin sotaa jatkaneille presidenteille. DeHaven-Smithin mukaan meidän tulisi aina puhua ”Kennedyjen murhista”, siis käyttää monikkoa, koska nämä kaksi murhaa näyttävät liittyvän samaan laajempaan rikosvyyhtiin.

DeHaven-Smith mainitsee syyskuun 11:nnen iskuja seuranneet pernaruttoiskut toisena esimerkkinä samasta ilmiöstä. Alun perin pernaruttoiskut, joissa arabit oli lavastettu pernaruttokirjeiden lähettäjiksi, nähtiin hyvin perustein New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden iskujen jatkumoksi. Kun tutkimukset kuitenkin johtivat amerikkalaiseen sotilaslaboratorioon, tämän olisi pitänyt saada tutkijat ja yleisön pohtimaan, olivatko myös 9/11-tapahtumat jollain tavalla yhteydessä Yhdysvaltain sotavoimiin. Hälytyskellojen olisi pitänyt soida viimeistään silloin kun FBI antoi tuhota harvinaiset pernaruttonäytteet, mikä asiantuntijoiden mukaan vaikeutti kirjeissä käytetyn pernaruttokannan jäljittämistä kotimaisiin laboratorioihin. Mutta sen sijaan, että ihmiset olisivat alkaneet pohtia edellä mainittuja kysymyksiä ja yhteyksiä, pernaruttoiskuja alettiin ajatella 9/11:stä erillisenä tapahtumana eikä pernaruttoiskujen herättämiä kysymyksiä kytketty yhä lisääntyviin kysymyksiin 9/11-iskuista. Lopulta virallinen selitys itsemurhaan ajetun yksittäisen mikrobiologin syyllisyydestä kelpasi kansalle, sikäli kuin pernaruttoiskut enää ylipäänsä herättivät yleisön mielenkiintoa.

Psykologi Laurie Manwell Guelphin yliopistosta jakaa käsityksen, että CIA:n työstämä salaliittoteoria-leima vaikeuttaa objektiivista ajattelua. Hän osoittaa American Behavioral Scientist -tiedejulkaisussa ilmestyneessä artikkelissaan, että salaliittoteorioihin vihamielisesti suhtautuvat ihmiset eivät kykene ajattelemaan selkeästi syyskuun 11:nnen kaltaisista, ilmeisistä ”valtion rikoksista demokratiaa vastaan” (State Crimes Against Democracy), koska he eivät kykene käsittelemään tietoja, jotka ovat ristiriidassa heidän vallitsevien uskomustensa ja maailmankuvansa kanssa.

Tähän liittyy Buffalon yliopiston professori Steven Hoffmanin toteamus, että ihmiset tyypillisesti etsivät tietoa, joka vahvistaa heidän nykyisiä uskomuksiaan, ja käyttävät irrationaalisia keinoja (kuten salaliittoteoria-leimaa) mitätöidäkseen vallitsevien käsitystensä kanssa ristiriidassa olevia tietoja.

Professorit Ginna Husting ja Martin Orr Boise Staten yliopistosta ovat paljastaneet ”salaliittoteorioita” vastaan hyökkäävien irrationaalisuuden. Vuonna 2007 julkaistussa vertaisarvioidussa artikkelissaan he kirjoittavat: ”Jos kutsun sinua salaliittoteoreetikoksi, ei ole juurikaan väliä, oletko esittänyt väitteen salaliitosta vai yksinkertaisesti nostanut esiin asian, jota mieluummin välttäisin[…] Leimaamalla sinut suljen sinut strategisesti julkisen keskustelun, väittelyn ja vastakkainasettelun ulkopuolelle.”

Mutta nyt, internetin ansiosta, virallisia kertomuksia epäilevät ihmiset eivät enää jää julkisen keskustelun ulkopuolelle. CIA:n 44-vuotinen kampanja väittelyn tukahduttamiseksi salaliittoteoria-leimalla on epäonnistumassa, mikä näkyy sekä akateemisissa tutkimuksissa että uutisartikkelien kommenttien enemmistössä.
Ja se puolestaan tekee virallisiin kertomuksiin luottavista entistäkin vihaisempia.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=8569