Kepeät vihreät mullat lepakoille

Kirjoitin pari viikkoa sitten kriittisen bloggauksen tuulivoimasta rahantekovälineenä. Yhdessä sivujuonteeksi tarkoittamassani kappaleessa vihjaisin tuuliturbiinien saattavan aiheuttaa jonkinlaista tuhoa lintujen, lepakoiden ja lentävien hyönteisten parissa. Kun tuo vihjaus herätti ehkä suhteettomankin paljon huomiota kommenttien perusteella, päätin panna asian mediaseurantaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa ensimmäistä täysosumaa.

Saksalainen verkkojulkaisu Kreiszeitung kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan saksalainen tuulivoimala surmaa satoja tai jopa tuhansia lepakoita. Saksan ympäristöministeriön rahoittama tutkimus, jonka toteuttivat Hannoverin yliopiston tutkijat, on valitettavasti joko päätetty salata, tai sitä ei muista syistä julkaista. Mikä mahtaisi olla syynä moiselle salailulle maassa, joka mm. lakisääteisesti sulkee rakennustyömaita lintujen pesimäaikojen rauhoittamiseksi ja on tietenkin kieltänyt uhanalaisten villieläinten surmaamisen?

Tutkimuksesta vuodettujen tietojen mukaan pöllölintujen suojeluun keskittynyt EGE-järjestö arvioi, että Saksan 25 000 tuulivoimalaa tappavat vuosittain yli neljännesmiljoona lepakkoa. Järjestö kysyykin ympäristöministeriöltä, pitäisikö ”tuulipuistoilta” odottaa samaa lainkuuliaisuutta kuin muiltakin toimijoilta siivekkäiden luontokappaleiden suojelemiseksi. Kiusallisinta asiassa on tietysti se, että Saksan Liittotasavalta ja sen osavaltiot ovat itse rahoittamassa ja tukemassa tuulivoimaloiden rakentamista.

Osa meidänkin lepakkolajeistamme muuttaa talveksi Keski-Eurooppaan tai kenties pidemmällekin. Näitä Suomen rajojen yli muuttavia lajeja ovat ainakin isolepakko, kimolepakko, vaivaislepakko, pikkulepakko sekä kääpiölepakko. Kun Saksassa ja Ruotsissa nimenomaan muuttavien lepakoiden on todettu olevan herkimpiä törmäämään tuulivoimaloihin (Ahlén et al. 2007), saattaa kasvaneella tuulivoimarakentamisella niin Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa kuin Suomessa olla kohta todellista vaikutusta myös meidän lepakkokantoihimme.

En tunne riittävän hyvin saksalaista kansanluonnetta, lainsäädäntöä ja hallintokulttuuria, että voisin ennustaa tapahtumien kulkua. Julkaistaanko tutkimus, uskaltavatko luonnonsuojelijat haastaa viranomaiset ja tuulivoimayhtiöt asiassa, asetetaanko tuulipuistoille vaatimuksia siivekkäiden silppuamisen ehkäisemiseksi jne.? Asiaa kannattaa seurata Saksanmaata tätä blogia paljon paremmin tuntevasta NoTrickZone-blogista. Mutta jos maantieteellisesti lähes Saksan kokoisessa Suomessa jokin taho yhtäkkiä ryhtyisi surmaamaan neljännesmiljoona rauhoitettua lepakkoa vuosittain, siitä todennäköisesti nousisi melkoinen meteli ainakin siitä päätellen, millainen melu on syntynyt laittomattomasta salametsästyksestä koskien susia ja karhuja. Vai nousisiko? Olisivatko hyvin sosiaaliset lepakot jotenkin vähäarvoisempia isompiin nisäkkäisiin verrattuna? Onko tuulivoimarakentaminen niin pyhä asia, että siivekkäiden massakuolemat voidaan hyväksyä?

Tällaisena ikuisena skeptikkona ja luonnonvihreänä pessimistinä pelkään niin saksalaisten kuin suomalaistenkin luonnonsuojelujärjestöjen – joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta – hyväksyvän tuulivoimaloiden aiheuttaman tuhon lentäville eläimille. Kun ”tuulipuistojen” aiheuttama populaatioiden pieneneminen jossain vaiheessa on pakko tunnustaa, asialle luultavasti keksitään todellista parempi selitys. Ja se on ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos. Sarkastisesti voisi sanoa sen olevan jopa aivan totta ainakin siinä mielessä, että ihminen todella on syyllinen. Ilman ihmiskuntaa ja sen kuvittelemaa ilmastonmuutosta noita sähköntuotannon kannalta kehnoja silppuripuistoja ei olisi koskaan rakennettu.

Alkuperäinen artikkeli: http://ilmastorealismia.blogspot.fi/2013/08/kepeat-vihreat-mullat-lepakoille.html