Ketogeenisen ruokavalion hyödyt ja rooli syöpähoidossa
Voisiko ketogeeninen ruokavalio joskus vielä olla syövän lääkkeetöntä ”perushoitoa”? Henkilökohtaisesti uskon sen olevan kriittisen tärkeää jokaisen syövän hoitoon ja toivottavasti se tulee jonain päivänä olemaan yleisesti hyväksytty ensimmäinen askel syövän hoitamisessa.
Ketogeenisessä ruokavaliossa eliminoidaan kaikki tärkkelys ja muut hiilihydraatit, paitsi kasvisten sokerit, ja korvataan ne terveellisillä rasvoilla ja laadukkailla proteiineilla.
Premissinä on ajatus, että syöpäsolut tarvitsevat menestyäkseen glukoosia, jota elimistö tuottaa hiilihydraateista, joten alentamalla veren glukoositasoja rajoittamalla hiilihydraatteja ja proteiineja syöpäsolut kirjaimellisesti nääntyvät olemattomiin. Lisäksi alhainen proteiinin saanti yleensä hidastaa mTOR-proteiinin toimintaa, joka kiihdyttää solujen lisääntymistä.
Suosittelen tällaista vähähiilihydraattista, laadukkaita proteiineja ja runsaasti hyödyllisiä rasvoja sisältävää ruokavaliota kaikille riippumatta siitä, sairastaako syöpää vai ei. Tämä ruokavalio auttaa optimaalisen painon hallinnassa ja ehkäisee kroonisia rappeuttavia sairauksia. Elimistö siirtyy hiilihydraattien kulutuksesta rasvan polttamiseen.
Tri Thomas Seyfried (1) on johtava akateeminen tutkija syövän hoitamisessa ravitsemuksellisesti. Hän on opettanut syövän hoitoon liittyvää neurogenetiikkaa ja hermokemiaa Yalen ja Bostonin yliopistoissa 25 vuoden ajan. Hän on kirjoittanut yli 150 tieteellistä artikkelia ja osallistunut useiden kirjojen kirjoittamiseen sekä kirjoittanut oman kirjan Cancer as a Metabolic Disease: On the Origin, Management, and Prevention of Cancer (2).
Ketogeeninen ruokavalio on omaksuttu ensihoidoksi jo epilepsian hoidossa; onko syöpä vuorossa seuraavaksi?
Ketogeenistä ruokavaliota on käytetty lasten kohtauksien hoidossa jo pitkään. Tri Seyfriedin tutkiessa ryhmänsä kanssa aivosyöpää ja epilepsiaa hiirillä eräs hänen opiskelijoistaan ehdotti myös ketogeenisen ruokavalion tutkimista osana hoitoa syöpäkasvaimia vastaan.
1990-luvun lopulla he alkoivat sovittaa yhteen tutkimuksiaan ketogeenisestä ruokavaliosta, epilepsiasta ja syövästä, mikä johti lopulta parempaan ymmärrykseen siitä, miten koko kehon aineenvaihdunnan muuttaminen voi auttaa tehokkaammin kohdentamaan ja tuhoamaan syöpäsoluja.
Mielenkiintoista on se, että kliininen lääketiede on tunnustanut ketogeenisen ruokavalion arvokkaaksi työkaluksi epilepsian hoidossa jo 1990-luvulta asti. Tri Seyfried kertoo:
”Toimin ketogeenisen ruokavalion erityisryhmän järjestelijänä Amerikan epilepsiajärjestössä. Aloitimme pienenä ydinryhmänä Johns Hopkins lääketieteellisen kanssa, jossa ketogeeninen ruokavalio on ollut näkyvimmin esillä ja eniten käytössä. Ryhmämme alkoi kasvaa ja saada enemmän näkyvyyttä ja kiinnittää yleistä huomiota, erityisesti Jim Abrahamsin ponnisteluiden vuoksi.
Jim perusti Charlie-järjestön oman poikansa Charlien vuoksi, joka kävi lähellä kuolemaa kohtausten johdosta ja pelastui ketogeenisellä ruokavaliolla. Jimin kollega, kuuluisa näyttelijä Meryl Streep, oli hyvin intensiivisesti mukana.
Nykyään ketogeeninen ruokavalio on saanut runsaasti huomiota yhtenä ensimmäisistä hoidoista epilepsiaan. Vaikka se ei vielä olekaan laajaa hyväksyntää saanut, on ketogeeninen ruokavalio tunnustettu tärkeäksi osaksi refraktoristen (lääkkeille vastustuskykyisten) kohtausten hoitoon lapsilla.”
Tri Seyfriedin mukaan ketogeenisen ruokavalion toimintamekanismi kohtausten hoidossa ei ole läheskään niin hyvin tunnettu kuin sen vaikutus syöpään. Tämä on ironista ottaen huomioon, miten sitä ei juuri tunneta tai käytetä onkologian piireissä, mutta on jo yleisesti hyväksytty ensihoito epilepsiaan. Syövän hoidossa on jo yleisesti tunnettu tosiasia, että glukoosin vähentäminen tappaa syöpäsoluja.
Syöpä on mitokondrion aineenvaihdunnan sairaus
Tri Seyfried on kehittänyt aineenvaihdunnan analyysin, jolla analysoidaan aineenvaihdunnan vaihtelua eri kanavissa elimistön vaihtaessa energianlähteestä toiseen energiatasapainon ylläpitämiseksi. Monet uskovat syövän olevan geneettinen sairaus, mutta Seyfried kumoaa tällaiset uskomukset kertomalla tuloksistaan:
”Emme voi saavuttaa suuria edistysaskeleita syövän hoidossa ennen kuin se tunnustetaan aineenvaihdunnan sairautena. Sen saavuttamiseksi pitäisi kuitenkin esittää paljon vastaväitteitä syövän geeniteorian kumoamiseksi.
Yksi avainasioista on se, että siirtämällä syöpäsolun tuman terveeseen soluun ei tuoteta syöpäsoluja. Itse asiassa syöpäsolun tuma voi lisääntyä normaaleina soluina ja joskus jopa kokonaiseksi normaaliksi organismiksi. Jos siis kasvaimien kehitystä ja mutaatioita ohjaavat geenit, miten on mahdollista, ettei sellaista tapahdu siirrettäessä syöpäsolun tuma solun sytoplasmaan, jossa on normaali mitokondrio?
Syövän geeniteoria ei pysty vastaamaan tähän kysymykseen. Tämä todistaa vahvasti sen puolesta, että geenit eivät ohjaa syövän kasvua. Itse asiassa vain hyvin harvalla ihmisellä on perimässään geenejä, jotka altistavat syövälle. Useimpien ihmisten perimät geenit ehkäisevät syöpää. Nuo muutamat syövälle altistavat geeniperimät, kuten BRCA1 mutaatiot, B53 ja muutamat erittäin harvinaiset syövät, ilmeisesti sekoittavat mitokondrion toiminnan.”
Tri Seyfriedin mukaan mitokondriot – solujen päävoiman tuottajat – ovat useimpien syöpien alkuperän keskiössä. Mitokondrioita voi vaurioittaa geeniperimän mutaatiot, jotka lisäävät jonkin tietyn syövän riskiä, kuten BRCA1 ja BRCA2 geenimutaatiot, jotka lisäävät rintasyövän ja kohtusyövän riskiä. Lisäksi mitokondrioita voivat vaurioittaa ympäristötekijät, kuten myrkyt ja säteily, niin ionisoiva kuin matalampitaajuuksinen ei-ionisoiva säteily. Ajan myötä mitokondrioiden vauriot voivat johtaa toimintahäiriöihin ja kasvaimien muodostumiseen.
”Syöpä on pohjimmiltaan mitokondrion energian aineenvaihdunnan sairaus”, tri Seyfried sanoo. ”Mitokondrion toiminnan häiriintyessä tai toimintakyvyn heiketessä alkaa esiintyä mutaatioita. Genomiprojektien pohjalta kehitetyt lääkkeet ovat olleet enimmäkseen tehottomia pitkäaikaisessa hoidossa ja niillä on toksisia sivuvaikutuksia. Niin kauan kuin syöpälääketieteessä keskitytään sairauden hoitamiseen geeniteorian pohjalta, mikä synnyttää vain lisää sivuoireita ja jälkitauteja, ei voida alalla edistyä kunnolla, sillä se ei vain ole sairauden kannalta oleellinen näkökulma.”
Sokerit ovat useimpien syöpien pääasiallinen energialähde
Veren sokerin, leptiini- ja insuliinihormonien tasojen hallinta ruokavalion, liikunnan ja stressin hallinnan avulla voi olla yksi tärkeimmistä tekijöistä syövästä selviytymisessä. Nämä tekijät ovat erityisen tärkeitä myös syövän ehkäisemisessä. Vuonna 1931 saksalainen tutkija Otto Warburg sai lääketieteen Nobelin palkinnon tutkimuksistaan soluhengityksen entsyymeistä. Hän keksi syöpäsolujen energian aineenvaihdunnan olevan perusteellisesti erilainen kuin normaaleilla soluilla ja ymmärsi pahalaatuisten kasvaimien yleensä elävän sokerilla. Viime aikoina tutkijat ovat havainneet syöpäsolujen käyttävän sekä glukoosia että fruktoosia, mutta haimasyövän solut käyttävät erityisesti fruktoosia solujakautumiseen ja lisääntymiseen (3).
Tri Seyfriedin tutkimukset vahvistavat, että sokeri on syöpien pääasiallinen energialähde ja rajoittamalla sokerien saantia ja tarjoamalla vaihtoehtoisen energialähteen, eli rasvan, voidaan merkittävästi vähentää syövän leviämistä. Hän selittää:
”Puhuttaessa glukoosista ja syöpähoidoista tiedämme jo lukuisista muista tutkimuksista, että kasvaimen soluhengityksen muuttuessa tehottomaksi on solujen selviytyäkseen käytettävä vaihtoehtoista energialähdettä, eli käymisreaktiota. Glukoosi on ensisijainen energialähde käymiselle ja fermentaatiosta tulee syöpäsolun pääasiallinen energiantuottotapa. Kohdistamalla säätelyn tuon prosessin polttoaineeseen (glukoosi) voimme käytännössä hallita sairautta (syöpää).”
Tri Seyfriedin ehdottama strategia on vähähiilihydraattinen ja rasvapitoinen ketogeeninen ruokavalio, joka alentaa tehokkaasti verensokeria. Tätä muuttujaa on helppo seurata esimerkiksi diabeetikoille suunnitelluilla verensokerimittareilla. Tämä ketogeeninen ruokavalio nostaa myös ketoaineiden määrää elimistön muuntaessa rasvaa ketoaineiksi, joita elimistö voi polttaa energiaksi tavallisen ruoan sijaan. Rajoitettu energiansaanti yhdistettynä tähän asettaa kehon aineenvaihdunnan tilaan, joka on hyvin haitallinen syöpäsoluille.
”Ketoaineet ovat rasvan hajoamistuotteita, joita voidaan käyttää glukoosin sijaan pääasiallisena polttoaineena useissa elimissä ja erityisesti aivoissa”, kertoo Seyfried. Syöpäsolut eivät kuitenkaan voi käyttää ketoaineita johtuen niiden erilaisesta soluhengityksestä. Siten ketogeeninen ruokavalio toimii hienosti myrkyttömänä tapana saalistaa ja vähentää syöpäsoluja. Se mahdollistaa myös verensokerin merkittävän laskemisen, sillä ketoaineet suojaavat elimistöä hypoglykemialta (liian alhainen verensokeri), joka voisi muuten aiheutua pelkkien hiilihydraattien rankasta vähentämisestä.
”Kaikki kehon uudemmat solut mukautuvat näihin tehokkaisiin ketoaineisiin, mikä suojaa niitä hypoglykemian vaurioilta. Vastaavasti syöpäsolut joutuvat paitsioon ja vakavan metabolisen stressin alaiseksi. Kyseessä on koko kehon terapia, jossa koko elimistö pitää saada tähän aineenvaihdunnan tilaan”, Seyfried selittää.
”Kutsumme sitä kehon uudeksi aineenvaihdunnan tasapainotilaksi, jossa ketoaineet ovat saavuttaneet tasaisen vallitsevan tilan veressä ja glukoosin määrä on vähentynyt tasaisen alhaiseksi. Oikein tehtynä tällä on huomattavan vahvoja terapeuttisia vaikutuksia suurimmalle osalle eri syövistä kärsiviä ihmisiä, sillä kaikilla syövillä on pohjimmiltaan sama aineenvaihdunnan vika.”
Glukoosin ja ketoaineiden suhteen kääntäminen suojaa syövältä
Tri Seyfried käyttää ketoaineita ja glukoosia tämän uuden tasapainotilan mittareina. Ihanteellisessa tilassa ketoaineiden määrän veressä pitäisi olla sama tai suurempi kuin glukoosin.
”Normaalitilassa glukoosia on monin kerroin enemmän kuin ketoaineita. Kuitenkin paastossa tai ketogeenisen ruokavalion johdosta tämä suhde voi kääntyä päinvastaiseksi ja ketoaineita voi olla enemmän kuin glukoosia. Verensokeri voi itse asiassa laskea 2,5 – 3 mmol/l tietämille ja ketoaineet nousta 3 – 4 mmol/l, mikä tarkoittaa siis normaaliin verrattuna käänteistä tilaa. Tämä johdattaa elimistön uuteen tasapainotilaan.”
Verensokeri on helppoa mitata itse kotona ja nykyään löytyy myös laitteita ketoaineiden pitoisuuden mittaamiseksi. Liuskat ovat kuitenkin melko kalliita, joten ketoaineita ei tarvitse mitata monta kertaa päivässä. Normaali paastoverensokeri on alle 5 mmol/l ja 5 – 6 mmol/l viittaa lievään insuliiniresistenssiin tai diabeteksen esiasteeseen. Tri Seyfried suosittelee glukoosin alentamista noin puoleen tästä ”normaalina” tai ”hyvänä” pidetystä arvosta, eli pitoisuuteen 2,5 – 3 mmol/l. Ketoaineita voi mitata myös virtsasta, mutta se ei kerro suoraan veren ketoaineiden pitoisuutta, joten parasta olisi, jos pystyy mittaamaan ketoaineiden pitoisuuden sekä virtsasta että verestä.
Tri Seyfried kertoo haasteista: ”Teen yhteistyötä niin lääkäreiden kuin ravitsemusasiantuntijoiden kanssa. Syöpäpotilaiden kanssa ongelmaksi muodostuu usein se, että tämä hoitomuoto ei ole lääkäreille tuttu. Meillä on tutkimustietoa ja käytännön kokemusta. Meillä on potilaita, jotka ovat halukkaita kokeilemaan tätä. Mutta meillä ei ole kokeneita ja koulutettuja lääkäreitä, tai edes sellaisia jotka ymmärtäisivät teorian tämän hoidon käyttämisestä.”
Tri Thomas Seyfried on kirjoittanut aiheesta kirjan (Cancer as Metabolic Disease) ja muutaman tutkielman (4, 5), joissa käsitellään näitä hoitoja ja suosituksia. Eräs tärkeä asia, jota tulee miettiä, on muu lääkitys ja niiden mahdolliset sivuvaikutukset tällaisen aineenvaihduntahoidon ohella.
Ajoittaisen paastoamisen tärkeys
Yleensä suurin osa ihmisistä on sopeutunut polttamaan hiilihydraatteja pääasiallisena energialähteenä rasvojen sijaan. Eräs tehokkaimmista tavoista muokata elimistöä polttamaan rasvoja on rajoittaa ruokailu joka päivä vain 6 – 8 tunnin ajanjaksolle, jolloin elimistö paastoaa 16 – 18 tuntia joka vuorokausi. Tämä lisää elimistössä rasvaa polttavia entsyymejä ja vähentää glukoosia polttavia entsyymejä. Tällainen ajoittainen paastoaminen voi helpottaa siirtymistä ketogeeniseen ruokavalioon.
”Tällä tavoin aloitettiin klinikalla epilepsiaa sairastavien lasten kanssa. Periaatteessa lapsi on ensin 24 tuntia – tai 48 tuntia – paastolla, jossa hän juo vain vettä. Tämän jälkeen otetaan käyttöön ketogeeninen ruokavalio vähän kerrallaan, pienin askelin.
Tällä tavoin keho sopeutuu luonnollisella tavalla rasvojen polttamiseen. Ajoittainen paasto on itse asiassa hyvin oleellinen ja tehokas osa tätä hoitomuotoa. Kolmen päivän paasto alkaa olla epämiellyttävä, mutta kaikin puolin mahdollinen ja tehtävissä. Elimistö siirtyy itsestään uuteen aineenvaihdunnan tilaan ja sitten on helppo omaksua nämä hoitomuodot. Mielestäni tämän paastoamisen vaikein vaihe ovat ensimmäiset kolme – neljä päivää, riippuen yksilöstä ja kuinka monta kertaa on tehnyt tällaista aiemmin.
Kyseessä on pohjimmiltaan yritys katkaista elimistön glukoosiriippuvuus. Glukoosin radikaali vähentäminen aivoilta saa aikaan samanlaisia ongelmia ja seurauksia kuin minkä tahansa alkoholi-, huumausaine- tms. vastaavan riippuvuudessa, kuten esimerkiksi päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja mielipahaa tai masennusta. Nämä ovat yleisiä fysiologisia oireita riippuvuutta aiheuttavan aineen vieroituksessa. Glukoosi on riippuvuutta aiheuttava aine, se aiheuttaa mielihyvää aivoissa ja elimistössä.
Paastoamisella on merkittäviä terveysvaikutuksia elimistölle: se vahvistaa mitokondrioiden verkostoa kehon soluissa. Niin kauan kuin solujen mitokondriot pysyvät terveinä ja toimintakykyisinä, on erittäin epätodennäköistä, että syöpää pääsisi kehittymään näissä olosuhteissa.”
Ellei satu sairastamaan erittäin vakavaa tautia, on yleensä useimmille ihmisille parempi ottaa ajoittainen paastoaminen asteittain käyttöön kuudesta kahdeksaan viikon aikana, kuin ruveta täyspaastolle kolmen päivän ajaksi. Totutteleminen aloitetaan jättämällä syömättä kolme tuntia ennen nukkumaan menoa ja aamuisin lykätään syömistä, kunnes lopulta aamiainen jää väliin ja päivän ensimmäinen ateria on lounas. Tietysti ruokailussa pitää noudattaa ketogeenistä ruokavaliota, eli hiilihydraatteja ainoastaan tärkkelyksettömistä kasviksista, proteiineja maltillisesti ja paljon laadukkaita rasvoja. Eräs totuttelua helpottavista asioista on se, että elimistön tottuessa polttamaan rasvoja hiilihydraattien sijaan häviää roskaruoan ja sokerien himo kuin taikaiskusta.
Proteiinin mahdollinen rooli syövän muodostuksessa
Glutamiini, yksi proteiinien tavallisimmista aminohapoista, on toinen mielenkiintoinen näkökulma syöpään, jota tri Seyfried tutkii edelleen. Hänen mukaansa useimmat syövän aineenvaihduntaa tutkivat onkologit myöntävät sokereiden (sekä glukoosi että fruktoosi) olevan syöpäkasvaimen pääasiallinen energialähde. Kuitenkin uusimpien tutkimusten mukaan on todennäköistä, että glukoosi ja glutamiini yhdessä toimivat voimakkaasti ja synergisesti edistäen syöpäsolujen kasvua.
”Nämä kaksi polttoainetta toimivat yhteistyössä mahdollistaen jatkuvan kasvun”, hän kertoo.
Eräs varhaisista opettajistani, tri Ron Rosedale, opetti jo 20 vuotta sitten nimenomaan syöpään liittyen insuliinin hallinnan tärkeydestä ja sitten myöhemmin proteiinin saannin vähentämisen merkityksestä. Useimmat länsimaalaiset syövät todennäköisesti paljon enemmän proteiinia kuin he tarvitsisivat, mikä saattaa olla osatekijä syövän yleisyydessä. Luolamiesdieetti (paleo) on järkevä monellakin tavalla, varsinkin ajoittaisen paastoamisen ja glukoositasojen laskun kannalta. Paleodieetin ohjeet ovat hyvin selkeät nimenomaan viljojen ja verensokeria nostavien ruokien vähentämiseksi. Jäljelle jää vielä kaksi muuta energialähdettä: rasvat ja proteiinit.
Monet luolamiesdieettiä noudattavat kiinnittävät erityistä huomiota liiallisen proteiinin saannin välttämiseksi, sillä se voisi nostaa glutamiinin ja BCAA:n (haarautuneet aminohapot) tasoja, jotka puolestaan aktivoivat mTOR-proteiineja. Joillekin tämä voisi olla ongelmallista. Tri Rosendalen tutkimusten mukaan mTOR-polkua hillitään proteiinin saantia vähentämällä. Tämä mTOR-polku saattaa olla toinen aineenvaihdunnan polku, jolla voidaan rajoittaa syövän kasvua ja leviämistä.
Energian rajoitus on yhtälön avaintekijä
Tri Seyfried on kuitenkin varovaisempi arviossaan mTOR-polusta ja proteiinien vähentämisestä osana syövän ehkäisyä. Hänen mielestään kaikkein tärkein osa syövän ehkäisyä ja hoitoa on ajoittainen paastoaminen ja kokonaisenergiansaannin rajoittaminen, eli syödä kaikkea vähemmän. Hiilihydraateista saatava energia tulisi poistaa lähes kokonaan ja proteiinien osuus vähentää, kun taas terveellisten rasvojen nauttimista tulisi lisätä ihanteellisen rasva / proteiini tasapainon saavuttamiseksi. Mitä tulee suositeltaviin rasvoihin, tri Seyfried käyttää MCT-rasvoja (keskipitkiä triglyseridejä), kuten kookosöljy, voi, makadamiapähkinät ja muita tyydyttyneitä rasvoja. ”Elimistö muuntaa tyydyttyneitä rasvoja ketoaineiksi paljon helpommin kuin monityydyttymättömiä rasvoja”, hän selittää.
On hyvä muistaa, että syövän ehkäisyssä ja hoitamisessa energiansaannin rajoittaminen on tärkeässä osassa:
”Tutkimme tätä asiaa mallinnuksella glioomasta (keskushermoston kasvain)… Mallimme mTOR-polku ei muuttunut merkittävästi aineenvaihdunnan hoitojen seurauksena. Todistimme, että eläimille voi antaa ylen määrin rasvapitoista ja vähäproteiinista (ei lainkaan hiilihydraatteja) ruokaa ja niiden veren glukoosipitoisuus oli aivan yhtä korkea tai korkeampi kuin hiirillä, jotka noudattivat tavallista proteiini- ja hiilihydraattipitoista ruokavaliota.
Tärkeimpänä tekijänä oli kokonaisenergiansaanti. Suurin osa energiasta muuntuu glukoosiksi. Aineenvaihdunta muokkaa proteiineista ja hiilihydraateista glukoosia, mutta ei rasvoista… Jos eläimien annetaan syödä mielin määrin rasvapitoista ruokaa, ei se anna mitään terapeuttisia vaikutuksia syövän tai epilepsian hoitoon.
Hoitava vaikutus saavutetaan rajoittamalla energian saantia ruokavaliolla. Ketogeeninen ruokavalio, tai vähähiilihydraattinen ja vähäproteiininen ruokavalio, on yksinkertaisesti tapa tehdä paastoaminen miellyttävämmäksi. Tavoitteena on saada glukoosin ja ketoaineiden tasot hyvälle mallille (ja tämä on mahdollista syömällä pieniä määriä rasvapitoista ruokaa) mahdollisimman helpolla ja miellyttävällä tavalla ilman nälkään nääntymisen tunnetta.”
Ylipainehappihoito (HBOT)
Haastattelin vähän aikaa sitten tri D’Agostinoa, joka myös tutkii syöpää aineenvaihdunnallisena sairautena. Hän julkaisi äskettäin tutkimustuloksen (6), joka osoittaa ilmiömäistä synergiaa ketogeenisen ruokavalion ja ylipainehappihoidon käyttämisessä metastasoituneen syövän hoidossa. Etäispesäkkeiksi levinnyt syöpä on tunnetusti erittäin vaikea hoitaa. Suosittelen vahvasti jokaiselle tällaisessa tilanteessa taistelevalle tutustumista tähän hoitomuotoon.
Yhteenveto
Mielestäni on törkeä laiminlyönti ja lähes hoitovirhe olla yhdistämättä tätä ruokavaliostrategiaa potilaan syöpähoitosuunnitelmaan (D vitamiinin tehostamisen ohella). Ketogeeninen ruokavalio ja ajoittainen paastoaminen on helppoa yhdistää mihin tahansa syöpähoitoon, jota itse kukin sattuu noudattamaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on kriittisen tärkeää jokaiselle syöpää sairastavalle.
Siitä huolimatta on hyvä muistaa, että ketogeeninen ruokavalio, jossa hiilihydraatit korvataan pienellä määrällä proteiineja ja suurella määrällä hyödyllisiä rasvoja, on suositeltavaa jokaiselle, riippumatta siitä, sairastaako syöpää vai ei. Se on ruokavalio, joka auttaa saavuttamaan ihanteellisen painon ja hyvän kokonaisterveyden, sillä se auttaa elimistöä muuntautumaan sokerin poltosta rasvan polttamiseen.
Alkuperäinen artikkeli: http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2013/06/16/ketogenic-diet-benefits.aspx
1) http://www.bc.edu/schools/cas/biology/facadmin/seyfried.html
2) https://www.facebook.com/?ref=tn_tnmn#!/CancerIsAMetabolicDisease?fref=ts
4) http://www.biomedcentral.com/content/pdf/1743-7075-7-7.pdf
5) http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0005272810006857/
Asiallinen artikkeli. Näin se on yksinkertaisesti sanottuna: sokeri ruokkii syöpää. Aiheesta kertoo myös mielenkiintoinen kirja ”The Cantin Ketogenic Diet”. Mitä sairaaloissa syötetään syöpäpotilaille? Makeita jälkiruokia ym. herkkuja…
Roskaa.