Pudasjärvi – varoitus Suomelle

Heinolan maahanmuuttokeskustelun myötä pienten paikkakuntien suuret pakolaismäärät ovat nousseet jälleen puheenaiheeksi. Imagoaan puunaavat päättäjät väittävät, että asukaskatoa vastaan voidaan taistella haalimalla mahdollisimman paljon pakolaisia veronmaksajien elätettäväksi. Lukijan pyynnöstä julkaisemme uudelleen vuonna 2012 kirjoitetun artikkelin Pudasjärven epäonnistuneesta väestöpoliittisesta kokeilusta. Kaupunginjohtaja Kaarina Daavittilan viimeisimpiin suunnitelmiin kuuluu syyrialaissiirtokunnan rakentaminen kuntaan.

Meistä jokainen on kuullut yleisimmät argumentit monikulttuurisuuden puolesta. Monikulturistien mukaan siirtolais- ja pakolaisvirrat eivät ole poliittisesti keskusteltavissa oleva aihe, sillä Suomen väestörakenteen muutos on väistämätöntä ja luonnollista. Monikulttuurisuus kuvataan historialliseksi välttämättömyydeksi, jota ei voi eikä tule vastustaa. Todellisuus on päinvastainen: Monikulttuurisuus riippuu poliittisista päätöksistä. Värillisten maahantulo on keinotekoista, ei luonnollista, väestönmuutosta. Tästä mainion esimerkin tarjoaa Pudasjärven kunta ja sen syöksykierre pakkomonikulttuuriin.

Pudasjärvi on vajaan 9 000 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Se on tiivis yhteisö, jossa uutiset leviävät nopeasti kuntalaisten keskuudessa suullisesti. Nekin asiat, joista paikallisjulkaisu Iijokiseutu tai oululaislehti Kaleva tahtoisivat vaieta, tulevat kuntalaisten tietoisuuteen nopeasti. Suurin osa pudasjärveläisistä on kansallismielisiä, perinteisiin arvoihin luottavia työtätekeviä suomalaisia. Niin Suojeluskunta kuin Lapuan liike saivat Pudasjärvellä aikoinaan huomattavaa kannatusta. Vapaussotaan kunnasta lähti taistelemaan kaikkiaan 37 suojeluskuntalaista. Toisaalta myös vastapuolella on Pudasjärvellä verevä historia: Ennen Neuvostoliiton kaatumista kunnan paikallispolitiikassa aiheutti epäjärjestystä vahva kommunistiklikki, mutta 1990-luvulle tultaessa se menetti vaikutusvaltansa. Monet entiset kommunistit kadottivat mielenkiintonsa yhteiskunnallisiin asioihin, ja keskustalaisuus korvasi jyrkän vasemmistolaisuuden. 2000-luvulla Suomessa yleistynyt puoluepoliittiset rajat hämärryttänyt trendi saapui myös Pudasjärvelle. Kaupungin pakolaistulvasta ei voikaan syyttää tiettyjä puolueita. Esimerkiksi toisinaan ”maahanmuuttokriittisinä” pidetyt perussuomalaiset ovat Pudasjärvellä hypänneet valtavirran kelkkaan ja tehneet tiivistä yhteistyötä pakolaisten kanssa. Tunnettu perussuomalainen Kari Tykkyläinen on järjestänyt kulttuuritempauksia värilliselle nuorisolle. Pikemminkin tilanteesta on syytettävä kunnanjohdossa yli puoluerajat vallitsevaa liberalismia, näköalatonta kehitysuskoa ja kantasuomalaisiin kohdistuvaa elitististä ylenkatsetta. Onpa pakolaishankkeessa mukana varmasti niitäkin, jotka naiivisti todella tahtovat kohentaa kovista muuttotappioista kärsivän kunnan asemaa.

Pakolaistulva alkaa

Pudasjärven vastaanottokeskus perustettiin vuonna 2009 Oulun vastaanottokeskuksen sivutoimipisteeksi. Maahanmuuttajakoordinaattorina aloitti tuolloin Sirpa Timonen-Nissi. Pudasjärvelle tuli pian väkeä Irakista, Afganistanista, Somaliasta ja muualta Afrikasta. Kaupunkiin saapuvat nuoret sijoitetaan aluksi paikalliseen tukiasumisyksikköön, jossa he asuvat A-luvan saamiseksi asti. Myöhemmin täysi-ikäiset pakolaiset siirtyvät asumaan keskustan vuokra-asuntoihin. Alaikäiset A-luvan haltijat puolestaan sijoitetaan Rimminkankaan tukiasumisyksikköön. Pakolaisten asumisjärjestelyt sekä laajat sosiaali- ja koulutuspalvelut syövät luonnollisesti huomattavia määriä kunnan ja valtion varoja vuosittain, eikä maahantulijat ole hyödyttäneet kaupunkia juuri millään tavalla. Värilliset nuoret ovat toistuvasti ottaneet keskenään yhteen vastaanottokeskuksen tiloissa, mikä on lisännyt varmasti monien epäluuloja koko pakolaishanketta kohtaan. Suomen Punainen Risti palkitsi kuitenkin tuoreen vastaanottokeskuskunnan välittömästi myöntämällä sille ”Arvoteko”-maininnan värillisten haalimisen johdosta. Erilaiset humanitääriset järjestöt ovatkin vuosien varrella antaneet kunnalle paljon tunnustusta sen kamppailusta kantakulttuurin muuttamiseksi. Kunta on järjestänyt jatkuvasti erilaisia tilaisuuksia, koulutustapahtumia ja seminaareja, jotta kantaväestön usein monikulttuurisuudelle kriittiset mielipiteet saataisiin kokonaan kitkettyä. Laiskuudesta kunnanjohtoa ei voi syyttää. Mikko Kälkäjän ja Virpi Harilahti-Juolan kaltaisten kunta-aktiivien viimeisimpänä haasteena mainittakoot pudasjärveläisten totuttaminen lukuisiin kongolaisperheisiin, jotka asettuivat kaupunkiin tänä keväänä. Nähtäväksi jää, kuinka he siinä onnistuvat.

Samalla, kun suomalaistaustaiset pudasjärveläiset yrittivät totutella kunnan uusiin asukkeihin ja pakolaispolitiikan haittailmiöihin, pudotti kunnanjohto uuden pommin. 20.12.2011 kaupunginvaltuusto päätti yksimielisesti, että vuonna 2018 vähintään 10 % pudasjärveläisistä on oltava ulkomaalaistaustaisia, toisin sanoen ei-valkoisia. Sen sijaan, että kaupunki olisi pyrkinyt kohentamaan suomalaisten lapsiperheiden hyvinvointia ja kannustamaan suomalaisten syntyvyyttä, se siis päätti järjestelmällisesti muuttaa koko Pudasjärven etnisen koostumuksen. Koska Pudasjärvi on sisäministeriön maahanmuuttotyön pilottikunta, ovat sen päätökset esimakua koko Suomea koskevasta tulevaisuudesta. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja äänekäs ei-valkoisen maahanmuuton kannattaja Eero Oinas-Panuma on julkisuudessa vakuutellut etenkin nuorten pakolaisten olevan suoranainen siunaus Suomelle. Mikäli Oinas-Panuma, Kaarina Daavittila, Vesa Riekki ja muut palkitut monikulturistit olisivat kiireeltään tutkineet suurempien kaupunkien ja maiden tilannetta, olisivat he tulleet ehkä toisiin ajatuksiin. Ghettoutunut, väkivaltainen, syrjäytyneiden ei-suomalaisten yhteisö ei tule juuri tuottamaan veroeuroja tai hyvinvointia.

Miksi vastustaa pakolaisuutta

Veroja maksavien kuntalaisten on vaikea hyväksyä sitä, että he joutuvat rahoittamaan monikulturistisen kaupungin- ja valtionjohdon väestöllistä koetta. Harva uskoo, että Pudasjärven ponnistukset tulevat koskaan maksamaan itseään takaisin. Voikin olla, että hanke pumppaa muutenkin kovilla olevan kunnan viimeisistäkin elinvoiman rippeistään, mikäli muutosta ei tapahdu. Talven kongolaispäätös osui muutenkin arkaan saumaan. Suomea ovat koko kevään ajan ravisuttaneet törkeät raiskausuutiset, joissa aggressiivisena osapuolena ovat olleet ei-valkoiset maahantulijat. ”Uussuomalaiset”, joista osa on ollut alaikäisiä, ovat syyllistyneet suomalaislasten raiskauksiin muun muassa Pirkanmaalla ja Helsingissä. Aamulehti julkaisi huhtikuussa tutkimuksen, jonka mukaan Suomessa raiskauksiin syyllistyneistä joka kolmas on ulkomaalainen. Tähän lukuun eivät tietysti edes sisälly Suomessa syntyneet, rodullisesti ei-valkoiset asukkaat. Poliisin mukaan ulkomaalaisen raiskaamalla naisella on vielä huomattavasti suurempi kynnys ilmoittaa rikoksesta kuin suomalaisen raiskaajan uhrilla. Erityisen kunnostautuneita synkissä tilastoissa ovat irakilaiset, joita on otettu myös Pudasjärvelle.

Pian vastaanottokeskuksen perustamisen jälkeen pudasjärveläiset saivatkin tietää, että paikallinen nainen oli raiskattu. Poliisin tiedottaminen aiheesta oli äärimmäisen niukkaa, eikä syyllistä edes saatu kiinni. Pudasjärvi oli nyt virallisesti kansainvälistynyt.

Selvittämätöntä raiskaustapausta on seurannut laaja rikosten kirjo, joka lähes poikkeuksetta on keskittynyt varkauksiin ja väkivaltaan. Vastaanottokeskuksessa on tapeltu toistuvasti ja poliisin on täytynyt ottaa uusia pudasjärveläisiä tuon tuostakin säilöön. Heinäkuussa 2011 ulkomaalaiset jengiytyivät suomalaisia vastaan paikallisten suosimalla uimarannalla. Rajun nujakan seurauksena poliisi pidätti kaksi suomalaista ja suuren joukon ulkomaalaisia. Tappelussa käytettiin apuna myös erilaisia aseita, kuten rautaputkia ja kiviä. Ulkomaalaisryhmät ovat myös uhkailleet itseään nuorempia suomalaisia. Vastarintaliikkeen paikallisen tukijäsenen perheenjäseneltä uhattiin viiltää kurkku auki keskellä kirkasta päivää. Uhkailijat olivat täysi-ikäisiä afrikkalaisia. Varastettuja pyöriä on löytynyt vastaanottokeskuksen lähistöltä. Kaikenikäisiä suomalaisia on pahoinpidelty yöllä ilman varsinaista syytä – silminnäkijöiden mukaan tekijät ovat olleet maahanmuuttajataustaisia. Pitäjällä on myös liikkunut värillisiä, jotka ovat pyrkineet suomalaisten asuntoihin jonkin tekosyyn varjolla. Suurin osa suomalaisista on tietenkin käskenyt heitä poistumaan. On kuitenkin myös niitä, jotka ovat päästäneet sääliin vedonneen ulkomaalaisen sisään. Kunnassa onkin paljastunut tapauksia, joissa suomalaisasuntoihin sisälle päästetyt miehet ovat kahvittelun ja ruokailun jälkeen kadonneet pikaisesti paikalta – mukanaan kännyköitä, koruja ja rahaa. Usein ryöstön uhrit ovat olleet eläkeikäisiä. Heikoissa asemissa olevat suomalaiset pudasjärveläiset ovat kärsineet eniten kaupunginvaltuuston vastuuttomista päätöksistä.

Johtajat syyllisiä

Pudasjärven väestöllinen muutos ei ole demokraattisen prosessin tulosta. Kaupungin johtajisto, poliisi, toimittajat, koulujärjestelmä ja Punaisen Ristin kaltaiset vaikutusvaltaiset järjestöt ovat pimittäneet paikkakuntalaisilta tietoa ja tarjonneet äärimmäisen yksipuolisia näkökulmia pakolaiskysymykseen. Ulkomaalaisten rikoksista ei juuri uutisoida, elleivät ne ylitä kansallista uutiskynnystä, jolloin niistä hiljeneminen olisi jo liian suuri uskottavuustappio. Sen sijaan ”rasistisista” rikoksista – toisin sanoen rikoksista, joissa syyllinen on etninen suomalainen – uutisoidaan näyttävästi oletettuine motiiveineen silloinkin, kun tapahtuneesta ei ole edes pitäviä todisteita. Poliisi on suhtautunut vähättelevästi paikallisten ulkomaalaisista tekemiin rikosilmoituksiin. Se ei myöskään ole tiedottanut ryöstelevistä ulkomaalaisista silloinkaan, kun tämä olisi ollut kansalaisten oman turvallisuuden kannalta hyvin tärkeää. Voisiko olla, ettei paikallinen poliisi tahdo ärsyttää vahvasti monikulttuurisuusoriontoitunutta kaupunginjohtoa?

Myös paikallisjulkaisu Iijokiseutu on omaksunut kaikkien journalistiperiaatteiden vastaisen esivaltaa ja poliittista johtoa nöyristelevän linjan. Se ei puolella sanallakaan kritisoi tai esitä poikkeavia näkökulmia pakolaishankkeeseen. Se ei ole myöskään julkaissut yleisönosasto- tai tekstiviestipalstoillaan kuntalaisten monikulttuurisuutta kritisoivia kirjoituksia. Kansallinen Vastarinta päätti kokeilla Iijokiseudun sensuurikynnystä: lehti ei julkaissut maltillisintakaan tekstiviestiä, jossa pohdittiin, onko kunnan pakolaispolitiikkaa todella mietitty loppuun asti.

Se puolueettomuudesta. Iijokiseudun otsikot kirkuvat iskulauseita, kuten ”Ennakkoluuloton edelläkävijä”, ”Kulttuurit kiertoon” ja ”Ennakkoluulot poltettiin pois”. Lehti suitsutti maaliskuussa rasisminvastaisella viikolla kaupunginjohtoa ja sen visiota monikulttuurisesta Pudasjärvestä. Pääkirjoituksessa puolestaan kehotettiin lukijoita kasvattamaan lapset ”jo pienestä pitäen monikulttuuriseen maailmaan”. Antonio Dalasin ja Ali Lachen Elaabedin kaltaiset Pudasjärvellä laittomasti oleskelleet mustat nuoret saivat kummatkin kansallisen median varauksettoman tuen puolelleen. Mikäli viestimiin on uskominen, Pudasjärvi ei kuulu ainoastaan kiintiöpakolaisille, vaan myös laittomille maahantulijoille. Kirkko ja tunnetut papit ovat tehneet kovasti töitä laittomien siirtolaisten Pudasjärvellä pitämiseksi.

Pudasjärven tulevaisuus on myös meidän

Monet Pudasjärven tapahtumista kuulostavat hyvin tutuilta. Samaa tapahtuu kaikkialla Suomessa koko ajan. Pudasjärvi on mielenkiintoinen kunta siksi, että siellä monikulttuurinen kehitys on tapahtunut hyvin tiiviin aikavälin sisällä. Lehdistön, koulutuksen, esivallan ja poliitikkojen saumatonta yhteistyötä on helppo seurata, kun piirit ovat Pudasjärven kokoisessa kunnassa pienet ja selkeät.

Pudasjärven politiikka – pakkomonikulttuurisuus – on koko Suomen tulevaisuus. Pakkomonikulttuurisuuteen kuuluu, että se aloitetaan jo mahdollisimman nuoressa iässä. Alkuvuodesta pudasjärveläisten koululaisten vanhemmille lähetettiin sähköposti, jossa tiedotettiin nuorille järjestetystä vastaanottokeskuspäivästä. Kontakti pakolaisten ja kantaväestön välille pyritään luomaan, kun lapsi on vielä haavoittuvaisimmassa iässä. Tietysti vastaanottokeskuspäivä oli merkitty kaikille pakolliseksi. Poikkipuisia asenteita ei sallittu.

Julkaistu alunperin Kansallisessa Vastarinnassa.

Aiheesta lisää:

Päättäjät: Pudasjärvestä Helsingin lailla monirotuinen vuoteen 2018 mennessä

Aktivismia Pudasjärvellä

Aiheesta muualla:

Vastaanottokeskusinfo

Iltalehti: Joka kolmas raiskaaja on ulkomaalainen