Juutalaiset perustivat mustien etujärjestön USA:ssa

12. helmikuuta vuonna 1909 perustettiin kansalaisjärjestö nimeltä National Association for the Advancement of Colored People, NAACP, jolla tuli olemaan suuri poliittinen merkitys USA:ssa. Nimestään huolimatta järjestön taustalla olivat kuitenkin vaikutusvaltaiset juutalaiset. Järjestön tarkoitus oli yhdistää mustat valkoisia vastaan USA:ssa.

1900-luvun alussa tapahtui lukuisia rotumellakoita mustien ja valkoihoisten välillä. Yksi näistä oli erityisen merkittävä. Vuonna 1908 Clergy Ballard herää Springfieldissä siihen, että mustaihoinen mies on hänen talossaan ja seisoo hänen tyttärensä sängyn vieressä. Tunkeutuja pakenee paikalta Ballard hänen kintereillään. Paon aikana mies kääntyy ja hyökkää Ballardin kaulaan partaveitsen kanssa. Ennen kuin Ballard kuolee, hän ehtii kuitenkin tunnistaa murhaajan. Kuukautta myöhemmin poliisi oli siirtämässä vangittua Joe Jamesia ja toista mustaihoista miestä, George Richardsonia, jota epäiltiin valkoihoisen naisen raiskauksesta. Liki 10 000 valkoihoista oli kokoontunut paikalle. Väkijoukon huomatessa, että James ja Richardson oli jo salaa siirretty muualle ravintoloisija Harry Loperin avulla, väkijoukko siirtyi ravintolaan ja hajotti paikan täysin. Paikalle kutsuttiin valtion miliisi, joka tappoi tullessaan 18-vuotiaan valkoihoisen miehen. Hänestä tuli mellakan ensimmäinen uhri. Tämän jälkeen käynnistyi mellakka mustien ja valkoihoisten välillä. Vasta, kun paikalla oli 5 000 kansalliskaartin ja valtiollisen miliisin miestä, onnistuvat he tukahduttamaan mellakan. Mellakassa kerrotaan kuolleen vähintään seitsemän henkilöä, joista viisi oli valkoihoisia ja kaksi mustaa.

1900-luvun alun rotumellakat antoivat merkkejä siitä, että valkoihoisilla oli vielä kyky vastustaa heihin kohdistuvia väärinkäytöksiä ja että jopa viranomaisten aseistetuilla joukoilla oli ongelmia hallita kärjistyvää tunnelmaa. Tästä syystä tietyt vaikutusvaltaiset tahot perustivat mustien yhtenäistämisjärjestö NAACP:n.

Yksi perustajista oli juutalainen kirjallisuusprofessori Joel Springarn, josta vuonna 1914 tuli järjestön puheenjohtaja. Springarn palkkasi hallitukseen juutalaisia johtajia, kuten Jacob Schiffin, Jacob Billikopfin ja rabbi Stephen Wisen. Joel Springarnia seurasi myöhemmin hänen veljensä, Arthur Springarn, joka johti järjestöä vuoteen 1966. Vuodesta 1966 eteenpäin toinen juutalainen, Kivie Kaplan, tarttui ruoriin. Vuoteen 1975 asti tätä värillisten järjestöä johtivat enemmän tai vähemmän vain juutalaiset.

Juutalaiset, joilla oli paljon vaikutusvaltaa, eivät olleet mitä juutalaisia tahansa, vaan erittäin vaikutusvaltaisia. Kauppiaat, rabbit ja pankkiirit olivat kaikki kiinnostuneita organisoimaan ja rahoittamaan NAACP:n taistelua valkoista ylivaltaa vastaan. Yllä mainittu Jacob Schiff, yksi Rothschildeista, oli sekä pankkiiri että aktiivinen sionisti. Schiff luetaan mukaan yhdeksi tärkeimmistä johtajista vuodesta 1880 vuoteen 1920. Tämä on ajanjakso, jota tultiin kutsumaan Schiffin aikakaudeksi. Schiff puuttui kaikkiin mahdollisiin juutalaiskysymyksiin, tuki juutalaista bolshevikkien vallankumousta Venäjällä sekä rahoitti japanilaisia Venäjän ja Japanin välisen sodan aikana (1904–1905).

NAACP:n avulla juutalaiset onnistuivat organisoimaan mustaihoiset poliittiseksi voimavaraksi, joka kykeni palvelemaan sionistien etuja, horjuttamaan silloista valkoista kansaa sekä raivaamaan esteitä, jotka olivat monikulttuurisen sulatusuunin luomisen tiellä.

Mustia äänitorvia oli olemassa, mutta heitä oli vähän eikä heillä ollut kovin paljon sananvaltaa järjestössä. NAACP:n voimalähde oli järjestöä johtavat juutalaiset, jotka samanaikaisesti olivat hyvin vakiintuneita järjestelmässä ja joilla oli oikeat kontaktit olemassa. Yksi heistä oli Felix Frankfurter, joka oli aiemmin toiminut presidentti Rooseveltin neuvonantajana. Roosevelt nimitti hänet USA:n korkeimman tuomioistuimen tuomariksi. Vuonna 1954 kyseinen tuomioistuin julisti, että aiemmin ”erilliset mutta yhtäläiset” -periaate oli ristiriidassa maan perustuslain kanssa. Päätös oli yksimielinen (9 tuomariääntä 0:aa vastaan) ja johti siihen, että kunnallisten koulujen tuli sen jälkeen olla rotusekoittuneita. Oikeustapausta, jota NAACP ja sen omat asianajajat ajoivat, oli testattu jo vuonna 1953, mutta tapauksen käsittelyä oli siirretty tulevaisuuteen. Tuomioistuin halusi mietintäaikaa tutkiakseen rikkooko kyseinen laki perustuslakia. Tämän vuoden aikana Frankfurter keräsi tukea muilta tuomareilta voidakseen tehdä päätöksen yhteisistä kouluista. Frankfurter ei ollut vain juutalainen ja aktiivinen sionisti. Hän oli myös jäsen samassa järjestössä NAACP:ssa, joka oli ottanut tämän asian esille alun alkaen.

Vuosien mittaan juutalaisten ja mustien väliset suhteet kiristyivät yhä enemmän. Jotkut olivat sitä mieltä, että mustat antoivat hyväksikäyttää itseään ja että heidän tulisi selviytyä omin päin (esimerkiksi Martin Luther Kingillä oli juutalainen puheiden kirjoittaja). Syntyi niin kutsuttu Black Power -liike, jossa juutalaiset laskettiin valkoihoisiin ja joiden katsottiin siten olevan mustien vihollisia. Nation of Islamin johtaja, Louis Farrakhan, kuvaili juutalaisuutta ”katuojauskonnoksi” ja nimitti juutalaisia maanomistajia ”verenimijöiksi”. 1990-luvun alussa nimetön ryhmä Nation of Islamista julkaisi kirjan The Secret Relationship between Blacks and Jews. Kyseinen teos oli kuvaukseltaan tarkempi ja suunnattu laajemmalle yleisölle kuin se kirjallisuus, joka oli jo olemassa kyseisestä aiheesta. Kirjassa todettiin, että juutalaiset olivat USA:han tapahtuneen mustien orjakaupan takana. Syy, joka sai aikaan NAACP:n perustamisen ja taistelun valkoihoisia vastaan USA:ssa on siis lähtöisin mustien orjakaupasta, jota alusta asti itse juutalaiset johtivat.

Artikkeli julkaistu alunperin Kansallisen Vastarinnan sivuilla.