Fiilistellen hirvijahtiin

Hirvenmetsästyksessä pyssyllä räiskintä ei ole ykkösasia. Antti Autio mykistyy luonnon maagisuudesta ja paljastaa päänsä kuolleen hirven edessä.

Itäsiperianlaika Aatu kohottelee kirsuaan kosteassa syysilmassa. Aatun urakka on tälle syksylle alkamassa: hirvenmetsästyksessä Aatun vaistoista tulee olemaan ylivieskalaiselle hirviporukalle valtava hyöty.

Aatun isäntä, ylivieskalainen palomies-sairaankuljettaja Antti Autio, nojailee maastopuvussaan harmaaseen Hiaceensa ja rapsuttaa koiraansa. Autiolle alkava metsästyskausi on neljäs.

– En ole mikään himometsästäjä. Tänä kesänä en ole ampunut metsässä laukaustakaan.

Hän ei aio kantaa asetta jokaiseen hirvijahtiin, sillä hän osti keväällä kameran. Tavoitteena on saada hirvien sijaan saalistettua kauniita hetkiä ja oikeita tunnelmia digijärkkärin kennolle.

Koira metsästyksessä iso apu

Perinteinen hirven ajojahti on monella paikkakunnalla muuttunut koiralla metsästykseksi. Hirviä metsästetään silti perinteitä kunnioittaen.

– Nuotio ja makkara kuuluvat asiaan. Joka jahdilla sytytetään nuotio, Autio nauraa ja vannoo atrillin nimeen. Makkaramerkkiä ei vaihdeta: jos lihaa tekee mieli, pitää ottaa kimpale mukaan.

Metsälle ei koskaan lähdetä yksin, vaan turvallisuuden vuoksi miehiä on aina vähintään kaksi. Joka jahdille sovitaan johtaja, joka tietää jokaisen miehen sijainnin.

Koiran virka on tärkeä. Toiset jäävät aamulla nuotiolle, kun koira ja omistaja lähtevät metsään etsimään hirviä. Koira ottaa vainun eläimestä ja haukkuu, kun löytää sen. Haukku pitää hirven paikallaan kunnes metsästäjä ehtii paikalle.

– Yleensä hirven ja koiran luokse menee vain yksi mies. Koiran haukku peittää tulijan äänet hirveltä, Autio selittää.

Autiolla on Aatu-koiransa suhteen suuret odotukset, sillä Aatu on kuuluisaa itäsuomalaista karhunmetsästäjäsukua. Kolmivuotias koira on kotona lempeä ja lapsiystävällinen, mutta metsässä innokas ja ahkera.

– Hyvä porukkahenki on hirvenmetsästyksessä tärkeää. Vaikka itse tykkään olla metsässä yksin, on porukassa metsästämisessä puolensa.

Kunnioittaen luontoon

Autio sanoo olevansa henkeen ja vereen luontoihminen, ja hirvenmetsästys on vain yksi syy päästä metsään. Hirvenmetsästyksessä ei siis aina ole kyse miehisen metsästys- tai ampumisvietin sammuttamisesta.

– En ymmärrä enkä hyväksy huvikseen ampumista. Pidän aina itse kiinni siitä, että pyydän riistaa tarpeen mukaan enkä ampumisen ilosta. Yhtään eläintä en ammu turhaan. Hirvenmetsästyksessä metsästäjät pitävät kiinni siitä, ettei hutikuteja tule. Autio pitää ampumisessa ohjenuorana sitä, että jokainen laukaus pitää olla tappava eikä juoksevaa hirveä ammuta. Jos vahinko kuitenkin sattuu, haavoittunutta hirveä etsitään tarvittaessa parinkin hirviporukan voimin.

– Jos eläintä haavoittaa ja se jää luontoon kitumaan, menee siinä päivä ja viikkokin pilalle.

Mikä luonnossa, metsässä ja eläimissä sitten vetää puoleensa? Mikä niissä vetää ison miehen hiljaiseksi?

– En usko metsänjumaliin ja haltioihin, mutta ei se kaukanakaan ole. Metsässä on jotain maagista. Siellä ihminen huomaa todelliset mittasuhteet, oman pienuutensa, Antti pohtii.

Autio myöntää, että hirven kaato mykistävä hetki. Ei onnistuneen laukauksen tai upean sarvitrofeen vuoksi, vaan yksinkertaisesti kunnioituksesta eläintä kohtaan.

– Se on niin suuri hetki, että kyllä minä paljastan siinä tilanteessa pääni.

Faktat

• Hirvenmetsästys aloitettiin viime lauantaina 25. päivänä syyskuuta. Kausi

loppuu joulukuun lopussa.

• Kaatolupia myönnettiin koko Suomeen 60 000.

• Yhdellä luvalla saa ampua yhden aikuisen ja kaksi vasaa.

• Lupia myönnettiin selvästi viime vuotta enemmän, sillä hirvikantaa on

tarkoitus pienentää.

Lähde: www.riista.fi