TTIP-sopimus on demokratian ja itsemääräämisoikeuden tuho

Sopimus Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) esitetään välineenä kaupan vapauttamiseksi, turhan byrokratian poistamiseksi ja sääntelyn joustavuuden lisäämiseksi.

TTIP on yhtenevä Kanadan ja EU:n välille solmitun vapaakauppasopimuksen kanssa (CETA), joka antaisi myös voimakkaan investointisuojan yrityksille.

Esimerkkejä virallisesta TTIP:n tavoitteista

Euroopan komissio ja Suomen valtionjohto ovat antaneet ymmärtää, että TTIP:n tavoitteena ja ilmeisesti motivaatiopohjana olisivat työpaikkojen ja talouskasvun ravitseminen vapaakaupan välinein [1].

Yllä mainittuun sisältyy tullien poistaminen, jonka katsottaisiin voimakkaasti vaikuttavan työllisyyden kasvuun TTIP:n sopimusalueella. Lisäksi kyseisen sopimuksen katsottaisiin eliminoivan tullien ulkopuolisia esteitä, jotta turhasta säätelystä ja byrokratiasta päästäisiin eroon. Näistä uudistuksista oletettaisiin saatavan taloudellista hyötyä, joka luonnollisesti ohjautuisi tietyille jättiläiskorporaatioille. Taloudellisten hyötyjen jakautumista ei virallisissa tavoitteissa ole huomioitu ollenkaan.

Lisäksi TTIP:llä pyrittäisiin nopeuttamaan ja selkiyttämään EU:n ja Yhdysvaltain välisistä sijoitustoimintaa ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa.

Mihin TTIP:llä oikein pyritään ja mitkä ovat sen haittavaikutukset?

Ensinnäkin mainittakoon, että mainitun EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen (TTIP:n) kuumeisia neuvotteluita on työstetty suljettujen ovien takana. Toteutuessaan sopimukset mitätöivät demokratian sekä osaltaan valtioiden itsemääräämisoikeuden. Miksi nämä sopimukset eliminoisivat demokratian?

Jättiläiskorporaatiot hyötyvät pommikonerauhasta, ja ne hyötyvät myös TTIP:stä. Jättiläisyritykset ovat toiminnaltaan epädemokraattisia ja moraalittomia, myös TTIP-sopimuksen suhteen. Siten voidaan ajatella, että epäsuorasti myös TTIP tukee moraalitonta ja epädemokraattista järjestelmää ja jättiläiskorporaatioita ynnä muita toimijoita.

Vapaakauppasopimukset ovat myrkkyä valtioiden itsemääräämisoikeudelle, sillä sopimukset saavat aikaan sen, että esimerkiksi työoikeuksiimme, luonnonvaroihimme sekä elintarvikesuojaamme liittyvistä säätelyistä eivät päättäisi parlamentit vaan suuryritykset. Lisäksi kansainvälisten lakifirmojen oikeudellinen asema jättäisi kansalliset tuomioistuimet varjoonsa. TTIP-sopimus vaikuttaa siis julkiseen säätelyvaltaan erittäin turmiollisesti.

Maailman kauppajärjestön GATS-sopimuksen pyrkimyksenä oli kaupan vapauttaminen ja samalla haluttiin säilyttää julkinen säätelyvalta. Niinpä GATS:n kohdalla markkinoillepääsy, syrjimättömyys sekä kansallinen kohtelu määriteltiin niin kutsuttuun positiiviseen listaan [2].

Myös GATS-sopimus on herättänyt esimerkiksi kansalaisjärjestöjen keskuudessa kritiikkiä siitä, että sopimuksella huomioitaan vain teollisuusmaiden etuja.

Mutta sitä vastoin TTIP-sopimus ei tunne ollenkaan sellaisia rajauksia kuin esim. GATS:n positiivinen listaus. TTIP-sopimus on siten totalitaarinen jättiläisyritysten hanke, joka tallaa jalkoihinsa kaikki pienemmät yritykset ja samalla kaventaa yksityisten valtioiden itsemääräysoikeutta. TTIP:n kohdalla kauppaa koskevat rajoitteet minimoidaan, eli on mahdollista, että kaupan rajoitteet kirjataan sopimukseen erityisinä poikkeuksina ns. ”negatiiviseen listaan” [3].

TTIP-sopimusen myötä valtiot menettäisivät itsemääräämisoikeuttaan ja kansalliset tuomioistuimet syrjäytyisivät kansainvälisten lakifirmojen tieltä. Nämä eivät kuitenkaan ole sopimuksen ainoat haittavaikutukset. TTIP nimittäin synkentää entisestään geenimuunneltujen elintarvikkeiden (GMO) aiheuttamaa tuhoa. Greenpeace on tunnetusti vastustanut GMO-tuotteita. Lisäksi vuoden 2010 Eurobarometrin mukaan 70 prosenttia vastanneista julkaisi pitävänsä geenimuunneltuja elintarvikkeita luonnottomina.

USA:sa viljellään soijapapuja, joiden geneettisen mallin omistaa 90-prosenttisesti biotekniikkajätti Monsanto. Koska nämä pavut sisältävät korkeita proteiinimääriä, niitä käytetään myös Euroopan karjataloudessa. Juuri Monsanton tehokkaan lobbauksen ansiosta biotekniikkayritykset ovat saaneetkin omat säätelyvaatimuksensa hyväksytyksi Amerikan Yhdysvalloissa [4].

Koska bioteknologiafirmojen pyrkimyksenä on säätelyjen yhtenäistäminen sekä GM-tuotteiden pääseminen EU:n markkinoille, niin selvää on, että biotekniikka-alojen yritykset tallaisivat yksityisten ihmisten ja valtioiden demokratian ja itsemääräämisoikeuden jalkoihinsa. Sitä paitsi GM-tuotteiden käyttäminen voi tuoda tullessaan odottamattoman terveyteen ja ympäristöön liittyvän katastrofin. Lyhyesti sanoen TTIP:n tavoitteena näyttää olevan jättiläiskorporaatioiden diktaattoriasema, joka jättää yksityisten ihmisten sekä valtioiden tarpeet ja itsenäisyyden varjoonsa.

USA on vaatinutkin TTIP:n myötä, että eurooppalaisia laatustandardeja tulee lieventää. Siten esim. EU:n alueella vapaakauppasopimuksen myötä geenimuunneltujen elintarvikkeiden alkuperää ei tarvitsisi ilmoittaa tuoteselosteessa. Tämä olisi erittäin epäoikeudenmukainen tilanne kuluttajia kohtaan, sillä he eivät enää tietäisi, mitä ravinnokseen käyttäisivät.

Lisäksi tullialennuksien myötä yhteiskuntien hyvinvointi kaventuisi. Suurin osa tullimaksuista poistettaisiin. Siten EU:n oma ja sen jäsenvaltioiden budjettien tulot vähentyisivät. Tällöin EU:ssa tasoitettaisiin nämä menetykset paisuttamalla EU:n nettokansantuloa.

TTIP:stä on tarkoituksena modifioida maailman suurin vapaakauppa-alue, joka muodostuisi moderniksi imperialismiksi ja suojamuuriksi superkorporaatioiden sijoituksille. Samalla se kehittäisi esteettömän bisnesilmapiirin ”jättien” liiketoiminnalle ilman valtiollisia esteitä. TTIP:ssä on varmaankin vielä paljon enemmän haittavaikutuksia, mutta tässä oli joitakin esimerkiksi.

Ketkä ovat TTIP:n taustalla?

Taustalla ovat näkyvimpänä tekijöinä suuryritykset ja niiden edustajat sekä näihin korporaatioihin kytkeytyvät sidosryhmät.

Samalla tavalla kuin EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA muodostaa yhden Uuden maailmanjärjestyksen (UMJ, NWO) instrumenteista, sisältyy myös TTIP UMJ:n välineistöön.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP:n neuvotteluista vastaa Euroopan komissio. Tämä on järkyttävää, sillä EU:n komissio ei ole demokraattisesti valittu elin ja sen valta on suurempi kuin Euroopan parlamentilla.

G20-maiden kokouksen neuvoa-antava järjestö on Kansainvälinen kauppakamari (ICC). Muistettakoon, että ICC (kuten myös Transatlantic Business Dialoggue, TABD) koostuu vahvoista globaaleista liike-elämän lobbausorganisaatioista. Esimerkiksi TABD:n vuosikokouksiin osallistuu länsimaiden suurimpien yhtiöiden edustajia, poliitikkoja ja WTO:n virkailijoita.

Edellä mainitut tiedot ilmenevät myös Chossudovskyn teoksessa Köyhyyden globalisointi. Koska TTIP-sopimuksen neuvotteluilmapiiri on harmoniassa juuri mainittujen kansainvälisten talousjärjestöjen kanssa, niin on syytä huolestua. Esimerkiksi WTO on yksi sionistisen eliitin vallansiirron lukuisista välineistä. Wall Streetin pankkiirit ovat sionistista eliittiä, jolla on myös vaikutusta esimerkiksi kansainvälisiin suuryrityksiin. Voidaan siis sanoa, että eräänä voimakkaana tekijänä vapaakauppasopimuksissa on taustalla sionistinen oligarkia. Välitöntä yhteyttä sionistisen eliitin ja vapakauppasopimuksien välillä lienee turha hakea, mutta liittymiä on olemassa.

Markku Juutinen

Lähteet

[1] Trade and Investment Partnership (TTIP). The biggest trade deal in the world.
[2] Attac.fi
[3] BusinessEurope 2013: Position Paper.
[4] Baines, Joseph 2014: Food Price Inflation as Redistribution: Towards a New Analysis of Corporate Power in the World Food System. New Political Economy. Vol. 19, No. 1: s. 91, 98