(16 arviota, keskiarvo: 4,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 6665 Näyttökerrat 14 Kommenttia
Norjalainen Johan Galtung puhuu juutalaisista
(16 arviota, keskiarvo: 4,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Johan Galtung on merkittävä norjalainen akateemikko, rauhantutkimusten perustaja ja yli 100 kirjan sekä yli 1000 tutkimuksen kirjoittaja. Hänet on myös virallisesti leimattu antisemitistiksi hänen lausuntojensa vuoksi. Hän kuitenkin puhuu usein järkeä.
Galtungin mukaan historiallinen antisemitismi perustuu osittain juutalaisten käytökseen. Saksassa 1920-luvulla ei Galtungin mielestä ollut ”ongelmatonta, että juutalaisilla oli avainasemat yhteiskunnassa, jota oli nöyryytetty tappiolla Versaillesissa,” samalla, kun juutalaisvastaiset liikkeet voimistuivat.
Hän tekee selvän eron juutalaisvastaisen käytöksen ennustamisen ja hyväksymisen välillä: ”Tämä ei millään tavalla, todellakaan millään tavalla, oikeuta hirmutekoja. Se kuitenkin loi antisemitistisen liikkeen, jonka synnyn olisi voinut ennustaa.” Samaan tapaan hän perustelee keskiaikaisten vainojen perustuneen juutalaisten rooliin koronkiskonnassa: ”Juutalaisilla oli oma roolinsa maksun vaatimisessa velkaantuneilta torppareilta.”
Tämä on tietysti ristiriidassa vakiintuneen uskomuksen kanssa, että kaikki juutalaisvastainen ajattelu ja käytös ovat täysin epäloogista kristillisen ideologian tuotetta tai jopa merkki mielenterveysongelmista. Kyse on todellisista eturistiriidoista. Nykymaailmassa Galtungin mukaan ”juutalaiset hallitsevat amerikkalaista mediaa ja harhauttavat ihmisiä Israelin hyväksi.”
”’Kuusi juutalaista yhtiötä hallitsee 96 % mediasta,’ kirjoitti Galtung. Hän listasi journalistit, kustantajat, televisioyhtiöt ja elokuvastudiot, joiden väitti olevan juutalaisten hallinnassa. Listalla oli myös Rupert Murdoch, vaikka ’hän ei ole juutalainen, mutta moni hänen alaisistaan on.’ ’Useat heistä ovat kiihkeästi Israelin asialla,’ Galtung selvensi asiaa. Näiden väitteiden jälkeen Galtung kirjoitti myös, että ’70 % Amerikan 20 tärkeimmän yliopiston professoreista on juutalaisia.’ Hän perusti väitteensä artikkeliin, jonka oli kirjoittanut William Luther Pierce, valkoisten nationalistien National Alliance –järjestön perustaja.”
Myöhemmässä artikkelissa Galtung puolustaa näkemyksiään ja tarjoaa muutamia hienoja sitaatteja, kuten Harvardin Ruth Wissen lainauksen: ”Nuorten juutalaisten journalistien ei tulisi ajatella itseään viisauden ja totuuden etsijöinä, vaan osana Israelin puolustusvoimia.” (13.02.2012)
Vieläkö joku on sitä mieltä, että amerikan juutalaisten uskollisuus Israelia kohtaan on pelkkä myytti?
Ruth Wisse on tietenkin loistava esimerkki juutalaisesta akateemikosta ja etnisestä aktivistista, joka on tunnettu uuskonservatiivipiireissä ja parhaiten artikkelistaan ”The de-legitimazation of Israel” (Israelin oikeutuksen kyseenalaistaminen, lue s. 23). Galtung siteeraa myös israelilaista professoria, joka sanoo antisemitismin olevan ”sellaista juutalaisvastaisuutta, jota ei voi enää järkiargumentein perustella”, mikä antaa ymmärtää, että jonkin asteinen juutalaisvastaisuus on hänestä täysin oikeudenmukaista.
On mielenkiintoista, että Galtungiin vakuuttui juuri Piercen kirjoittamista media-artikkeleista. Ne olivat myös minulle tärkeä lähde kirjoittaessani lukua antisemitismistä kirjasarjani The Culture of Critique toiseen osaan Separation and Its Discontents sekä tehdessäni tutkimusta kirjasarjan myöhemmän version esipuhetta varten:
”Erityisen arvokas esimerkki antisemitistisestä kirjoittelusta juutalaisten mediakontrollista ilmestyi äsken National Vanguard –lehdessä (no 16, 1995). National Alliancen William Pierce kirjoitti juutalaisvastaisen artikkelin, jossa hän listasi tarkasti juutalaisten omistamat tai hallinnoimat amerikkalaiset televisio- ja popmusiikkiyhtiöt, suuret ja pienet sanomalehdet, aikakauslehdet ja kirjakustantamot. Artikkelissa painotettiin median kykyä määritellä sopivan keskustelun rajat esimerkiksi Israeliin liittyvässä keskustelussa. Pierce syytti mediaa rotujen tasa-arvoistamisen edistämisestä ja maahanmuuton sekä monikulttuurisuuden suosimisesta. Artikkelissa todettiin:
’Sallimalla juutalaisten hallita uutisiamme ja viihdemedioja annamme heille erittäin merkittävän vaikutusvallan poliittisessa järjestelmässämme ja valtionhallinnossa. Samalla annamme heille oikeuden muovata lapsiemme arvomaailman ja tavan ajatella. Juutalainen televisio- ja elokuvaviihde vaikuttavat lasten asenteisiin ja ajatuksiin paljon voimakkaammin kuin vanhemmat, koulu tai mikään muukaan.
[…]
Itse asiassa juuri juutalaisten mediakontrollista johtuu monen amerikkalaisen tuntema valkoinen syyllisyys ja itseinho, jopa siinä määrin, että he aktiivisesti edistävät oman rotunsa tuhoa.’”
Toisaalta väite 70 prosentista juutalaisia professoreita parhaimmissa yliopistoissa on liioittelua, mutta on vaikea sanoa, kuinka paljon liioiteltua. En ole vielä löytänyt todisteita. Eräässä äskettäinen julkaistussa artikkelissa, jossa selvitettiin menestyneitä aatteellisia liikkeitä, todettiin, että noin 25 % amerikkalaisten tutkimuslaitosten professoreista on juutalaisia (lue s. 66). Osuus on selvästi suurempi humanististen ja sosiaalitieteiden saralla; ne ovat poliittisesti keskeisiä yliopistojen monikulttuurisen ja vasemmistolaisen liikehdinnän linnakkeita.
Juutalaisten runsaslukuisuus humanististen ja sosiaalitieteiden eliittilaitoksissa varmistaa heidän vaikutusvaltansa akateemisessa maailmassa. Sen lisäksi heidän suuri edustuksensa toimii tehokkaana veto-mahdollisuutena sellaisia aatteellisia liikkeitä vastaan, jotka nähdään juutalaisten etujen vastaisina. Trendi on vain vahvistunut viimeisten parin vuosikymmenen aikana, sillä ei-valkoisia on ahkerasti palkattu tiedekuntiin. Samoin kuin politiikassa, yliopistojen juutalaiset opettajat ovat liittoutuneet etnisten vähemmistöjen ja sellaisten valkoisten kanssa, jotka ovat alttiimpia vasemmistopolitiikalle, kuten homoseksuaalit ja radikaalit feministit. Nämä ryhmät ovat usein hyvin halukkaita edistämään omia intressejään liittymällä valkoisia syyllistävään koneistoon.
Galtung kehottaa myös lukemaan Siionin viisaiden pöytäkirjat, jota on nykyään mahdotonta lukea ajattelematta Goldman Sachsia. Galtung on sanonut, että ”on vaikea uskoa, miten Venäjän salainen poliisi pystyi saamaan niin yksityiskohtaisia tietoja.” Tosin kirjeenvaihdossaan Haaretz-lehden kanssa hän totesi epämääräisesti, ettei tiennyt ”varmuudella, kuka Pöytäkirjat oli kirjoittanut”.
Ruotsalaisessa Dagens Nyheter –lehdessä (11.06.2012) Galtung kirjoitti Pöytäkirjojen 12. luvun käsitelleen median hallintaa ja Pöytäkirjojen 20. ja 21. lukujen taloudellista hallintaa. Alla pätkä 12. pöytäkirjan suomennoksesta vuodelta 1943:
”Yleisön tietoon ei saa tulla ainoatakaan tiedotusta meidän sitä etukäteen tarkastamatta. Tähän olemmekin jo osittain päässeet sen kautta, että kaikki uutiset saadaan muutamien harvojen uutistoimistojen välityksellä, joihin ne keskitetään maailman kaikilta kulmilta, ja jotka levittävät uutisia tarpeellisesti muokattuina lehtien toimituksiin, viranomaisille jne. Nämä toimistot joutuvat vähitellen meidän käsiimme, ja ne julkaisevat vain sellaisia uutisia, jotka me hyväksymme. Jos meidän nyt on onnistunut siinä määrin vallata gojim-yhteiskunnat, että ne suurin piirtein katselevat asioita meidän värittämiemme silmälasien läpi.”
20. pöytäkirja toteaa: ”Talouden ohjelma […] on suunnitelmiemme kruunu ja päämäärä.” Galtung kertoo sivustollaan, että Pöytäkirjojen tavoite on ”velkaorjuus vallan välineenä” ja linkittää John Perkinsin artikkeliin vuodelta 2011, jossa tämä toteaa ”pankkien pelastamisen palvelevan velkojia ja orjuuttavan velalliset”. Perkinsin mielestä Euroopan heikot maat, kuten Kreikka, ovat ahneen kapitalismin uhreja pelissä, joka lopulta johtaa yhteiskunnan varojen siirtymiseen yksityisomistukseen ja kansan orjuuttamiseen. Hän sanoo artikkelissaan (joka julkaistiin ruotsalaisjuutalaisen Bonnierin suvun mediassa), että juutalaisten investointipankit toimivat juuri kuten Pöytäkirjat neuvoivat:
”On ristiriitaista syyttää minua antisemitistiksi, sillä minä varoitin amerikanjuutalaisten saattavan joutua syntipukeiksi nykyisten tapahtumien vuoksi.
Se, mitä Lehman Brothersin ja Goldman Sachsin johtajat sekä juuri nimetty Euroopan pankkien johtaja tekevät, on käytännössä Pöytäkirjoissa kuvattu toimintamalli. Näiden toimintamallien ja ohjelmien, jotka miljoonat ihmiset tunnistavat olevan suoraan Siionin viisaiden pöytäkirjoista, toteuttamisella voi olla katastrofaaliset seuraukset juutalaisille mediassa ja talousmaailmassa, erityisesti Yhdysvalloissa.
Ennustan merkittävää ja raskasta juutalaisvastaisuutta Yhdysvalloissa, mistä vahvoja todisteita on jo Euroopassa. Minun leimaaminen juutalaisvastaiseksi kompastuu omaan mahdottomuuteensa ja perustuu tietämättömyyteen tai ilkeämielisiin tulkintoihin kaikesta, mitä olen sanonut ja kirjoittanut.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Lopettakaa juutalaisvastaiseksi nimittely (josta ovat kärsineet viime aikoina myös Gunter Grass ja Ingmar Karlsson). Aloittakaa laajoja ja ennen kaikkea vapaita keskusteluita näistä asioista. Kolmanneksi, lopettakaa talouden toimintamallit, jotka näyttävät erehdyttävästi samalta kuin Pöytäkirjat neuvoivat.”
Kannanotot kuulostavat varmasti tutuilta monien The Occidental Observeria lukevien korviin (sivustolla on toistakymmentä artikkelia kategoriassa ”Juutalaiset ja talouden romahdus”). Kaikesta huolimatta Galtung selvästi ilmaisee niin sivustollaan kuin Haaretzille lähettämässään kirjeessä (jonka sisältöä Haaretz ei artikkelin ohessa julkaissut), että juutalaiset eivät hänen mielestään ole nykyisten velkaongelmien takana:
”Aikamme merkittävimmät velkaorjuuden aiheuttajat ovat Kiina, Japani ja Eurooppa suhteessa Yhdysvaltoihin, Saksa suhteessa euroalueen heikkoihin maihin (Portugali, Italia, Irlanti, Kreikka ja Espanja) ja Maailmanpankki suhteessa koko maailmaan. Paljastuksia ja esimerkkejä löytyy viljalti John Perkinsin kirjasta Confessions of an Economic Hit Man (2004). On itsestään selvää, että juutalaisuudella tai heidän uskollaan, ei ole mitään tekemistä asian kanssa.”
Vähemmän uskottavaa on se, että Galtung puhuu Anders Breivikin ja Mossadin mahdollisesta yhteydestä, mutta ei tarjoa mitään kunnollisia todisteita. Myöhemmin hän kuvaa yhteyttä ”hyvin epätodennäköiseksi”.
Mitä tästä kaikesta pitäisi olla mieltä? Ei liene yllättävää, että Galtung on leimattu juutalaisvastaiseksi.
Huolimatta siitä, että hän vapauttaa lausunnoissaan juutalaiset nykyisen velkakriisin vastuusta, uskon kuitenkin Galtungin olevan sitä mieltä, että juutalaiset hallitsevat valtamediaa ja että on olemassa yhteys juutalaisten käytöksen ja meneillään olevan talouden kriisin välillä. Miksi muuten ottaa esiin Goldman Sachs ja Lehman Brothers esimerkkinä Pöytäkirjojen ennustamasta käytöksestä?
Henkilökohtaisesti yllätyin siitä, että niinkin arvostettu ja tunnettu henkilö kuin Galtung ylipäätään uskaltaa verrata nykytapahtumia Pöytäkirjoihin. Galtung vaikuttaa olevan samaa mieltä 1921 Pöytäkirjoja kommentoineen Henry Fordin kanssa: ”Ainoa kommentti, jonka välitän näistä Pöytäkirjoista tehdä, on, että ne sopivat erittäin hyvin tämän päivän tapahtumiin. Ne ovat olleet olemassa jo yli 16 vuotta ja sopineet tähän asti maailman tapahtumiin.”
Pöytäkirjojen lainaaminen ei ole paras tapa hankkia ystäviä tai vaikuttaa ihmisiin, vaikka väittäisi tekevänsä sen juutalaisten hyväksi. Mearshiemer ja Walt sanoivat, että Israelille olisi hyväksi, jos se ei olisi niin riidanhaluinen, mutta tämä ei estänyt useita juutalaisia leimaamasta heidän tekstejään Pöytäkirjojen ruumiillistumaksi. Ei siis tarvitse edes siteerata Pöytäkirjoja, riittää kun sanoo asioita, joista juutalaiset eivät pidä [juutalaisten taktiikka on tuttu myös Suomessa; Gideon Bolotowsky syytti Israelista puhunutta Pertti Salolaista Pöytäkirjojen lukijaksi. Suom. huom.]. Pöytäkirjat ei ole enää erityisen tärkeä osa tämän päivän juutalaisvastaista kirjoittelua. Yllättävää on myös Galtungin tekemä viittaus Pierceen, jonka Haaretz saattaa huonoon valoon ”valkoisen ylivallan kannattajana”.
Luulen, että Galtung on vielä paljon moniulotteisempi ajattelija kuin hän on antanut ymmärtää olevansa. Kenties hänellä on vanhemmalla iällä (hän on jo yli 80-vuotias) vähemmän estoja puhua suunsa puhtaaksi (normaalia ikääntyessä) ja hänellä on varmasti paljon vähemmän hävittävää kuin jollain nuoremmalla, jolla on koko ura vielä edessään. Huolimatta kaikista syytöksistä, kuten samanikäistä Günter Grassia kohtaan, merkittävien ja arvostettujen ihmisten mielipiteillä ja näkemyksillä on paljon arvoa. Heidän mielipiteensä leviävät laajalle ja nakertavat Euroopan eliitin itseluottamusta sen pelätessä juutalaisten suuttumusta. Tämä on hyväksi kaikille. Odotan innolla lisää kannanottoja Galtungilta.
Uskon Galtungin puhuvan paljon totta. Mieleeni tulee, liittyen aiempaan artikkeliimme kulttuurin yliseksualisoitumisesta, että Henry Fordin 1920-luvulla kirjoittama The International Jew lainasi myös Pöytäkirjoja käsitellessään juutalaisten mediahallintaa [jyrkät sanankäänteet ovat Fordin omia, eivätkä välttämättä edusta Magneettimedian kantaa. Suom huom.]. Lainaukset Fordin kirjaa käsittelevästä artikkelista Henry Ford and the Jewish Question:
”Pöytäkirjoissa luonnostellussa suunnitelmassa teatterin osuus oli tärkeä, joten tämän kirjan viidessä osassa luodaan yksityiskohtainen katsaus juutalaisten valtaan teatterissa ja elokuvateollisuudessa. Näyttämötaiteen lisäksi myös elokuvateollisuus – suurista teollisuudenaloista viidenneksi suurin – on juutalaisten omistama, ei vain paikoitellen tai puoliksi, vaan kokonaan. Luonnollisena seurauksena tästä eri puolilla maailmaa on noustu vastustamaan viihdemuodon nykyistä latistavaa ja rappeuttavaa vaikutusta. Heti kun juutalaiset saivat amerikkalaisen viinan haltuunsa, meillä oli vakava viinaongelma. Heti kun juutalaiset saivat elokuvan haltuunsa, syntyi ’elokuvaongelma’, jonka kaikki seuraukset eivät vielä ole selvillä. Heidän nerokkuutensa on siinä, että he luovat ongelmia jokaisessa bisneksessä, jonka saavat haltuunsa. Miljoonat amerikkalaiset asettavat itsensä päivittäin juutalaisten propagandan vaikutuspiiriin elämässä, rakkaudessa ja työssä. Pinnallisuus, huvittelu, siveettömyys, järkyttävä lukutaidottomuus ja loppumattomat kliseet ovat Yhdysvaltojen tunnusmerkki sen lähestyessä rappiotaan juutalaisten hallinnassa. (01.01.1920)
Tämä on elokuvien moraalisen tappion koko salaisuus: ne eivät ole amerikkalaisia ja niiden tuottajat ovat rodultaan epäpäteviä matkimaan amerikkalaista ilmapiiriä. Amerikalle aatteellisesti, moraalisesti ja rodullisesti vieraat vaikutukset ovat saaneet vahvan vallan elokuvateollisuudessa ja tulokset näemme ympärillämme. Olemme kuitenkin huomanneet, että kaikenlaisen sensuurin kannattamista pidetään juutalaisvastaisena. ’Varokaa, lukijat! Jos edes paheksutte elokuvien saastaa, joudutte antisemitisteinä tuomittavaksi.’ (12.02.1921)
The International Jew siteeraa aikakauden elokuvajulistetta: ’Kieltäydyn elämästä kanssasi enää. Otan sinusta avioeron ja menen hänen luokseen, vapaarakastajani luo.’ Näin puhuu pastori Frank Gordon yhdessä suurimmista vapaan rakkauden draamoista. Tästä julisteesta Fordin kirja toteaa: ’Ehkä tämä ei liity Pöytäkirjoihin millään tavalla, mutta yhdenmukaisuus on kieltämättä silmiinpistävä.’ Pöytäkirja 9 sanoo: ’Me olemme pettäneet, johtaneet harhaan ja siveellisesti turmelleet gojimien nuorison kasvattamalla sen ehdoin tahdoin väärien periaatteiden ja oppien mukaan.’ Pöytäkirja 17 sanoo: ’Me olemme jo huolehtineet siitä, että gojimien papisto on menettänyt kansan silmissä ennen nauttimansa arvovallan ja maineen.’ (19.02.1921)”
Amerikan kansa oli yhtä mieltä siitä, että elokuvat edistivät moraalittomuutta, mistä seurasi, että elokuvien sisältöä säätelemään asetettiin sensuurilautakuntia. 1960-luvulla käytäntö loppui ja tulokset näemme nyt.
Uskoisin Galtungin arvostavan tätä analyysiä.
Kevin MacDonaldin artikkeli julkaistu alunperin englanniksi The Occidental Observer –verkkosivuilla.
This is an official rebuttal from Prof. Galtung’s office.
English Version! Norwegian Version! German Version Below!
Your smear above is published on a public Website and prompts an official response by Prof. Galtung. This is thus the official response to the smear you have published! Your article is utterly disgusting and offensive. Please do publish this response, as it is Prof. Galtung’s official response to your uninformed attack on his integrity as one of the most prominent and productive ANTIVIOLENCE sociologists of the last 60 years. Prof. Galtung categorically REJECTS the smear of Antisemitism you have served up in this article of yours. For the sake of integrity and ethical public discourse we demand you publish Prof. Galtung’s position officially and not only as a readers response! For the sake of fairness in public debate! You have below a German, a Norwegian an English and a Finnish (google translator) Version of his unequivocal refusal of the label you are trying to smear him with. The finnish version is translated with Google translator. The official english version is also made available for international readers to KNOW what Prof. Galtung truly has to say about the issue.
Galtung’s position on Antisemitism is further alborated in detail here:
FIGHTING ANTISEMITISM CONSTRUCTIVELY:
https://www.transcend.org/tms/2012/12/fighting-anti-semitism-constructively/
ENGLISH VERSION:
Fighting Antisemitism Constructively: Prof. Galtung’s official response to allegations of antisemitism
”To combat anti-Semitism, one must know what is meant by the concept.” Antisemitism is a syndrome that stems from human prejudice and far too important a factor in conflicts escalating into violence to ignore as an object of inquiry in Peace Research, an academic field I co-founded. I therefore vigorously reject the nonsense, that underlies the accusation. All my life’s work stems from the principle Homo Homini Sacra Res. Humans must be holy for all mankind! This is the standard, which in my conviction, all political action should be measured by, be it action by Hamas, Iran, Syria, OR Israel’s government policies and practices. With regards to anti-Semitism, I am primarily interested in understanding and explaining the deeper cultural mindset that has given root to the group-oriented hostility towards jews which we define as anti-Semitism. Understanding and Explaining ugly things does not mean one endorses them. Understanding and Explaining the roots of antisemitism provides answers and solutions on how to overcome the phenomenon. Furthermore, to understand and prevent any form of ’violence’, including anti-semitic violence, it is necessary to unveil all the causes, pre-conditions, manifestations and consequences of that type of violence. This work helps explain and overcome violent acts. It is that simple. These steps (recognize and understand violence, explain and overcome violence) has been at the core of my work with the ’constructive peace research’ I have championned for over 60 years. I will continue to stand for this type of research for nonviolent human relations at all levels, with conviction, clarity and nonviolent dedication. I insist: antisemitism is for me a ”category”, an ”object” of my research, similar to ”carcinoma” being an object of inquiry for a medical doctor. In analogy to the doctor’s work, my work is to understand the pathology and propose ways to overcome it.
Having said that, antisemitism obviously is used for political stigmatization and it has become obvious that one can not tackle this topic without seeing how the accusation of antisemitism has been used to SMEAR and ATTACK intellectual progressives such as myself. When leading and inspiring intellectuals such as the former American president Jimmy Carter, Nobel Prize winners and human rights activists such as Richard Falk, Daniel Barenboim, Judith Butler, Günter Grass, Evelyn Hecht Galinsky, Richard Dawkins, Hannah Arendt, Desmond Tutu, Felicia Langer, Norman Paech, Mairead Maguire or Noam Chomsky are also being accused of anti-Semitism, obviously, something very disturbing is at hand. It is now more important than ever important to reflect on the possible use and misuse of the term and expose such instances. In short: It is not enough to accuse someone of anti-Semitism, without also understanding the concept in its entirety, as it has been used and described above. The accusation of anti-Semitism has been abused to smear and stigmatize politically constructive contributions to our common humanity. For me it is necessary but simply not enough to just oppose anti-Semitism per se. Constructive opposition to anti-Semitism must be responsible enough to propose constructive suggestions as to how to overcome it.
Wider den Antisemitismus: Zu den Vorwürfen des Antisemitismus äußert sich Prof. Galtung wie folgt:
”Um den Antisemitismus zu bekämpfen, muss man wissen was darunter zu verstehen ist. Antisemitismus ist ein Syndrom menschenverachtender Vorurteile, und deshalb aufs schärfste zu verurteilen. Entsprechend verwahre ich mich auch ausdrücklich gegen eine derartige Verleumdung. Mein gesamtes Schaffen steht unter dem Grundsatz Homo Homini Sacra Res. Der Mensch hat dem Menschen heilig zu sein. Das ist der Maßstab, mit dem sich meiner Ansicht nach jeglicher politische Akt messen lassen muss, dies gilt neben den Handlungen der Hamas, Irans und Syriens auch für die Politik Israels.
In Bezug auf Antisemitismus interessiert es mich, erstens zu verstehen und zu erklären, auf welchen tiefenkulturellen Denkmustern gruppenbezogene Menschenfeindlichkeit im Allgemeinen und Antisemitismus im Besonderen fußen, um Vorschläge zu deren Überwindung zu erarbeiten. Zweitens gilt es, Gewaltphänomene in ihren Bedingungen, Erscheinungsformen und Folgen zu verstehen, zu erklären und unter Ausschluss gewaltsamer Mittel zu überwinden. Diese Schritte (Gewalt erkennen, verstehen, erklären und gewaltlos überwinden) sind es, die eine konstruktive Friedensforschung, für die ich stehe, überhaupt erst ermöglichen. Für dieses Erkenntnisinteresse setze ich mich mit Beharrlichkeit, Klarheit und Konsequenz ein, und schließe damit jeglichen Antisemitismus kategorisch aus. Zugleich lässt sich das Thema nicht bearbeiten, ohne festzustellen, dass dieser an sich wichtige Begriff auch missbraucht wird. Wenn neben dem ehemaligen U.S Präsidenten Jimmy Carter, auch namhafte Humanisten, Nobelpreisträger oder Menschenrechtler wie Richard Falk, Daniel Barenboim, Judith Buttler, Günter Grass, Evelyn Hecht-Galinsky, Richard Dawkins, Hanna Arendt, Desmond Tutu, Felicia Langer, Norman Paech, Mairead MaGuire, oder Noam Chomsky des Antisemitismus bezichtigt werden, kommt eine kritische Gegenwartsdiagnostik nicht umhin, den Ge- und Missbrauch des Begriffs zu reflektieren. Kurzum: Es reicht nicht, lediglich gegen Antisemitismus zu sein, ohne auch die, zum Teil zweifelhaften Funktionen, zu denen dieser Begriff verwendet wird, zu erfassen und offenzulegen, und für mich reicht es auch nicht hin, gegen Antisemitismus zu sein, wenn keine konkreten und konstruktiven Vorschläge unterbreitet werden, die zu dessen Überwindung beitragen. Über all diese Punkte werde ich in meinem Vortrag “Wider den Antisemitismus” am Sa.08.12.2012 im Galtung-Institut sprechen.”
Imot Antisemittisme – Påstandene om Johan Galtung som ’Antisemittist’
”For å bekjempe antisemittisme må man vite hva som menes med konseptet.” Semittisme er et syndrom som stammer fra menneskelige fordommer og også viktig å slå ned på. Jeg er derfor imot & avslå den slags sludder. Hele mitt livsverk kommer fra prinsippet Homo Homini Sacra Res.Humans must be holy for all mankind: Mennesker må være hellig for hele menneskeheten. Dette er standarden jeg mener enhver politisk handling bør rette seg til, også i forhold til Hamas, Iran, Syria og Israels politikk og praksis. I forhold til anti-semittisme er jeg først og fremst interessert i å forstå og forklare de dype kulturelle tankesettene som har gitt rot til gruppe-orientert fiendtlighet og anti-semittisme. Dette kan gi oss svar og løsninger på hvordan vi skal overkomme fenomenet. Videre er det viktig å forstå fenomenet ’vold’ under forskjellige forhold, manifestasjoner og konsekvenser. Dette vil hjelpe oss å forklare og overkomme eksklusjon gjennom voldelige handlinger. Disse skrittene (gjenkjenne og forstå vold, forklare og overkomme vold) er kjernen i mitt arbeid med ’konstruktiv freds-forskning’. Under dette forskningsarbeidet står jeg for utholdenhet, klarhet og Konsequenz, og plasserer derfor antisemittisme kun som en kategori innenfor arbeidet. I tillegg kan man heller ikke takle dette emnet uten å se hvordan det har misbrukt i mange situasjoner.
Når inspirerende mennsker som den amerikanske presidenten Jimmy Carter, som også var en kjent humanist, nobelprisvinner og menneskerettighetsaktivister som Richard Falk, Daniel Barenboim, Judith Butler, Günter Grass, Evelyn Hecht Galinsky, Richard Dawkins, Hannah Arendt, Desmond Tutu, Felicia Langer, Norman Paech, Maguire, eller Noam Chomsky også har blitt anklaget for anti-semittisme, holder ikke kritikken. Det er viktig å reflektere over eventuell bruk og misbruk av begrepet. Kort sagt: Det er ikke nok å anklage noen for anti-semittisme, uten å også forstå begrepet i sin helhet, slik det har blitt bruk og beskrevet. Beskyldningen om antisemittisme har blitt misbrukt til å smøre og politisk stigmatisere konstruktive bidrag til menneskeheten. For meg er det nok å ikke gå imot antisemittisme per se, spesielt hvis ingen spesifikke og konstruktive forslag blir satt til livs for å overvinne det.
Joskus nauratti nuo elokuvien moraalisensuroinnit. ”Eihän ne elokuvat nyt minuun vaikuta.”
Nyt kauhistuttaa mihin ollaan päädytty. Täysin moraalittomia ihmisiä kaikkialla. Toistelevat, kuin papukaijat kaikkea, mitä media opettaa heidät ajattelemaan. Kaikenlainen kunnollisuus on heidän silmissään jotain, mitä pitää vastustaa. Vihaavat itseään ja omia toimivia ja terveitä perinteitään ja haluavat tilalle mitä vaan raiskauskulttuureja.
Kuten sananlasku kuuluu, vanhuus ei tule yksin.
”Kuusi juutalaista yhtiötä hallitsee 96 % mediasta,’ kirjoitti Galtung. Hän listasi journalistit, kustantajat, televisioyhtiöt ja elokuvastudiot, joiden väitti olevan juutalaisten hallinnassa. Listalla oli myös Rupert Murdoch, vaikka ’hän ei ole juutalainen, mutta moni hänen alaisistaan on.”
Rupert Murdoch on ns. kaappi- eli kryptojuutalainen. Murdoch on virallisesti ”kristitty”, mutta hänen äitinsä Elizabeth Joy Greene oli juutalainen, mikä tekee Rupert Murdochista juutalaisen juutalaisten lakien mukaan. Todellisen identiteettinsä salaaminen ei ole juutalaisille kovin epätyypillistä käyttäytymistä.
Eduskunnassa esimerkiksi on tietääkseni vain yksi ”julkijuutalainen” Ben Zyskowicz, mutta heitä on siellä varmasti paljon enemmän. En ala tässä luettelemaan kaikkia, joita epäilen juutalaisiksi, koska lista olisi hyvin pitkä. Varsinaisiksi juutalaisvallan keskuksiksi epäilen RKP:ta ja Kokoomusta, mutta ei SDP, Vihreät, KD kauas näistä jää. Eivätkä muutkaan eduskuntapuolueet ole mielestäni juutalaisista vapaita, ei edes Perussuomalaiset vaikka moni perussuomalaisten kannattaja haluaa näin ajatella, jos heidän ajattelunsa on edes mennyt vielä näin pitkälle.
Eduskunnassa vallitsee valinnan illuusio, jossa yksi puolue (juutalaisten edunvalvonta puolue, ”JEP”) kalastelee ääniä usean eri värisen lipun alla. Tällä vaalikaudella hallituksen muodosti 6 puoluetta, jotka muka ennen olivat olleet kovia toistensa arvostelijoita. Kyse on nimenomaan poliittisesta teatterista, kuten poliitikot usein keskenään vitsailevat. Äänestät mitä tahansa, niin saat juutalaista ylivaltaa. Muu on vain näytelmää, jotta vaikuttaisi siltä, että elettäisiin demokratiassa.
Ainoa puolue, joka minua kummastuttaa on Keskusta. Keskustassa lestadiolaiset ovat käsittääkseni vahvoilla, mutta eiväthän he eroa mitenkään näistä muista puolueista. Keskusta itseasiassa oli keskeisessä roolissa viimehallituksen eurokiimassa. Olenkin alkanut miettimään, että ovatko lestadiolaiset todellisuudessa juutalaisia aivan kuten suomenruotsalaiset vaikuttavat olevan juutalaisia vai ovatko he omanlaisensa ongelma suomalaisten edunvalvonnan näkökulmasta.
Sinulla mahtaa olla ahdistavaa elää tuollaisen vainoharhaisuuden kanssa.
Entä itselläsi kun totuutta pitää kokoajan vähätellä tai paremminkin kieltää? 🙂
Esko, demokratia itsessään ja nykymuodossaan on sionistijuutalainen väsäys. Samantekevää ketä siellä on, mutta he tekevät päätökset puolestasi. Päätökset saattavat olla hyviäkin, mutta ne eivät ole sinun omiasi. Tämä vähä vähältä johtaa uusavuttomuuteen, aina pitäisi olla joku komentamassa tekemään jotain. Vastuuntunto on vaihtunut urputusoikeudeksi. Ja kun sen urputuksen kohdistaa oman peilikuvan sijaan esimerkiksi suomenruotsalaisiin tai lestadiolaisiin lappalaisiin, on kansalaisvaltion rapautuminen valmis. Ja tämä on, mitä sionistit haluavat.
Sanokoon Talmud mitä hyvänsä, mutta kasaarieliitin tarkoitus on alentaa entiset kristityt samalle kollektiivitasolle kun rivijuutalaiset jo ovat.
Ei se nyt ihan samantekevää ole. Jos heistä halutaan päästä eroon, niin täytyy tietää keitä he ovat.
”aivan kuten suomenruotsalaiset vaikuttavat olevan juutalaisia”
Suom.ruots. tuuppaavat olemaan liberaaleja globalisteja, aivan kuten monet muutkin vähemmistöt eri maissa. Ruotsinsuomalaiset Ruotsissakin ovat usein paikallisia ”natseja” vastaan, korkeintaan liittyvät Ruotsidemokraatteihin, joka on vesittyneempi ja sionistisempi versio Perussuomalaista. Tuskin puolalaiset Saksassakaan liityvät paikallisiin kans.sos. järjestöihin, tai toisipäin, esimerkkinä. Poikkeuksia tietenkin on..
Miten juutalaisten valta jakautuu suomessa, median, pankkien ja muiden yritysten osalta että tietäs varoa ja lopettaa nämä heitä hyödyttävät sopparit ainakin omalta kohdaltani.
….
Ainoa miten heidän vallastaan voi irrottautua niin koko eduskunta on vaihdettava ja tilalle pitäisi saada oikeamieliset ihmiset, erottava EU:sta, heitettävä Nato pelolle ja kieltäytyä kaikesta siionistisesta kieroilusta ja sen eteen on kaikkien oikeamielisten kansalaisten laitettava kortensa kekoon.
Juutalaiten oppi, hyvän ja pahan tasapainoilua.
http://www.sunpoint.net/~patato/makow146.html
Sama homma esim. Irakin Jesidellä ja kurdeilla. Ovat kristittyjä mutta heillä on myös paha jumalansa…
http://www.google.fi/search?q=melek+taus&client=safari&rls=en&prmd=ivns&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=wFgCVNLbJY6K4gSdlIDYDA&ved=0CAUQ_AU
Mielenkiintoiseksi homman tekee se että tämä paha on tullut nyt vastaan myös ISIS liittyen ja vanhastaan natsi saksassa. (kotka). Nyt näyttäisi että tämä matsismi nousee ukrainassa ja ukrainaan on tulossa islamin lait…
http://www.google.fi/search?q=maat&client=safari&rls=en&prmd=ivns&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=ZpkLVOP4FaaCzAOA-III&ved=0CAUQ_AU
http://www.google.com/search?q=zarathustra&client=safari&rls=en&hl=fi&prmd=ivnsb&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=fZkLVPeFKcLIyAPw_oDYBw&ved=0CAUQ_AU
Eli tämä paha juontaa aikansa raamaun ajoille, ihmisuhreihin ja temppelipalvontaan. Vapaamuurariuden syntyyn jo tuhansia vuosia sitten…
Savitri Devi sen sanoi:
”Pahin on juutalainen, kansainvälinen juutalainen. ” 🙂
Voi voi, mutta niin hän sanoi. Pitääkö hänen kirjansa nyt polttaa?
Ai niin, ja Shakespearen tuotanto pitää tuhota, sillä sieltä löytyy ”shylock”, joka on termi juutalaisesta, joka lainaa rahaa.
Kyllä, paljon on poltettavaa, paljon on väärentämistä jäljellä hasbarateilla. Aamusta iltaan toimelias hasbarat poistaa ja väärentää, väärentää ja poistaa.
Mutta silti. Riittää, kun sanoo sanan juutalainen. Heti syntyy valo kuulijan silmiin.
Yksinkertainen sana. Juutalainen. Juutalainen. Juutalainen.
Juutalainen. Sellainen on juutalainen. Juutalainen on sellainen. On juutalainen sellainen. 🙂
Sanokaa vain kaikki se sana: Juutalainen.
Juutalainen mies. Juutalainen nainen. Juutalaisten media. Juutalaisten armeija. Juutalaisten maa. Juutalaisten pankki. Juutalaisten USA. Juutalaisten ydinsukellusveneet. Juutalaisten sotarikokset. Juutalaisten kansanmurhat. Juutalaisten koulupommitukset.
Avainsana: Juutalainen.
Juutalainen rabbi. Juutalainen pankkiiri. Juutalainen Hollywood-moguli. Juutalainen oligarkki. Juutalainen.
Juutalainen NKVD. Juutalainen Mossad. Juutalainen bolshevikki. Juutalainen massamurhaaja. Juutalainen.
Juutalainen ”Schindlerin Lista”. Juutalainen Yagodan lista. Juutalainen Sharonin lista. Juutalainen Jenin. Juutalainen Shabra. Juutalainen Shatila. Juutalainen.
Juutalainen Hellfire-ohjus. Juutalainen ballistinen ydinase. Juutalainen kouluisku. Juutalainen sairaalaisku. Juutalainen.
Juutalainen mediatalo. Juutalainen TV-kanava. Juutalainen Facebook. Juutalainen Youtube. Juutalainen.
Juutalainen pankkiiri. Juutalainen investointipankkiiri. Juutalainen.
Tämähän on ihan helppoa. Ei vihapuhetta, vain erilaisia juutalaisia.
Ja parasta kaikessa. Uppoaa heti syvälle lukijan tajuntaan. 🙂
Juutalaisille kaikki ei-juutalaiset ovat Amalek, vaarallinen vihollinen. Tätä vastaan ollaan sodassa heidän mukaansa elämästä ja kuolemasta. Tavoitteena on poistaa uhka ikiajoiksi eli orjuuttaa muut ja tappaa ylimääräiset eli siis ne, joita ei tarvita orjina. Mutta siis kaikki muut on alistettava täysin vaarattomiksi ikiajoiksi. Tästä voimme päätellä, millaista maailmaa kohti etenemme. Kuten myös sodista ja laittomuuksista ja tuhoista. Kaikki kulttuurit tuhotaan. Irakin ja Libyan ja Syyrian tavoin.
Juutalaisuuden mukaan jos ei-juutalaiset saavat tietää juutalaisten salaisuudet, he voivat olla vaarallisia.
Ja jo se, että maailmaa ei voitaisi alistaa, vaan juutalaisista tehtäisiin vaarattomia ja heidät pakotettaisiin elämään muiden tavoin, on heille suuri kauhistus. Kyse on joko dominoinnista tai sitten vaikka tuhoutumisesta. Tuho tai normaali ihmisyys ovat ilmeisesti lähes yhtä hirveitä ajatuksia.
Muun maailman olisi oman etunsa vuoksi syytä laittaa juutalaiset kuriin.
Koska juutalaisuudessa on kaiken a ja o otaa täysi valta ja kaikki varallisuus haltuun. Näin sanoo esim. Michael Hoffman II, juutalaisuuden tuntija.