Oppia Australiasta ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Tim Flannery on tunnettu biologi ja ja yksi Australian palkituimmista tiedemiehistä. Hänet tunnetaan myös aktivistina mm. ilmastoasioissa.

Timin uran huippukohta taisi ajoittua vuosiin 2011 – 2013, jolloin hän johti huipputiedemiehistä koottua Australian ilmastoneuvostoa, jonka tehtävänä oli valistaa niin Australian hallitusta kuin kansaa ilmastonmuutoksen vaaroista ja torjuntakeinoista. Katsotaanpa muutaman esimerkin valossa, millä ansioilla Flannery pääsi noinkin arvovaltaiselle paikalle.

Vuonna 2005 Flannery varoitti Australian itärannikkoa uhkaavasta vesipulasta, jonka aiheuttaisi ilmastonmuutos: ”Mistä Sydney saa lisää vettä? Warragamban tekoaltaassa on vain kahden vuoden veden tarve […] Jos tietokonemallinnukset ovat oikeassa, kuivuudesta tulee pysyvä olotila itäisessä Australiassa.”

Flannery sai useita tunnustuspalkintoja ilmastoaktivismistaan, josta tulikin hetkeksi muotiasia Australiassa. Vuonna 2006 maan itäosia koetteli kuivuus, Flannery, jolla on ansioita nisäkästutkimuksessa ja oli ainakin omasta mielestään pätevöitynyt sekä sääennustajana että vesi-insinöörinä, ennusteli seuraavia:

”Joskus satava vesi ei todellisuudessa tule täyttämään tekoaltaitamme ja jokivarsiamme…

Adelaidessa, Sydneyssä and Brisbanessa vesivarannot ovat niin alhaalla, että tarvitaan kiireesti suolasta puhdistettua merivettä – ehkä jo 18 kuukauden kuluessa.”

Australian hallitus ja paikallisviranomaiset kaivoivat kassoista nopeasti rahat, ja useampia kalliita suolanpoistolaitoksia rakennettiinkin vauhdilla. Mutta sitten sateet palasivatkin, kuten alla oleva kuva osoittaa. Vuosi 2010 oli varsinainen tulvien vuosi, mutta myös pari seuraavaa vuotta olivat sadannaltaan vähän yli vuosien 1901-2013 keskiarvon. Flannery osasi kuivuuden lisäksi panna tulvankin ilmastomuutoksen syyksi.

Jos nuo brittien parhaasta ilmastontutkimusyksiköstä (CRU) hakemani sadantatiedot ovat edes suurinpiirtein oikein, itäisen Australian ilmastossa sekä kuivuudet että tulvat ovat aika normaaleja ilmiöitä. Molempia on esiintynyt viime vuosisadalla rajumpina kuin 2000-luvulla. Mutta Flannery ei ehkä ehtinyt tutkia mittaustuloksia, kun oli kiire ehdottaa hallitukselle lähinnä kulutusverojen korotuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

No, mikä on Sydneyn alueen vesitilanne? Riittääkö vesi? Katsotaanpa alueen vesiviranomaisten sivulta tietoja. Yhteenveto on viereisessä kuvassa, joka kertoo patoaltaiden olevan lähes täynnä. Ne sisältävät noin 470 kuutiota satanutta vettä per asukas, mikä minun vedenkulutuksellani riittäisi noin 20-30 vuoden käyttöön. Eikä tuon vesimäärän tuottamiseksi ole tarvinnut käyttää ainuttakaan kalliista suolanpoistolaitoksista.

Mikä on edellä kerrotun opetus? Olisiko yksinkertaisesti niin, että tunnetun ja palkitun tiedemiehen ennusteet voivat mennä paljonkin pieleen, jos niiden perustana ovat validoimattomat ilmastomallinnukset, joihin luotetaan kritiikittömästi? Ja voi olla niinkin, että satojen miljoonien dollarien arvoiset suolanpoistolaitokset seisovat tyhjän panttina lopullisesti.

Tim Flanneryn nousujohteinen ura, jonka huippu oli siis Ilmastoneuvoston puheenjohtajuus, sai ikävän käänteen vuoden 2013 syksyllä, kun vaaleissa murskavoiton ottanut konservatiivihallitus päätti lakkauttaa koko neuvoston verovarojen haaskauksena. Ilmoituksen palkanmaksun loppumisesta antoi vastanimitetty ympäristöministeri noin minuutin kestäneessä puhelussa. Ei se siis kovin vaikeaa ollut.

Olisiko tästä mitään opittavaa Suomessa? No onhan meilläkin ilmastopaneeli ja kaikentietäviä tiedemiehiä, jotka ovat milloin ennustaneet lumitalvien loppua tai ennennäkemätöntä merenpinnan nousua. Täytyypä miettiä!

Artikkeli julkaistu alunperin Ilmastorealismia-verkkosivuilla.