Ilmastorealismia: Ovatko lintumme Suomen ensimmäiset ilmastopakolaiset?

Tutkijat Aleksi Lehikoinen ja Raimo Virkkala ovat saaneet Global Ghange Biology -julkaisuun tutkimuspaperinsa, joka on otsikoitu ”Pohjoiseen ja luoteeseen: Ilmastonmuutos ja lintujen tiheyden muutosten suunnat”. He aloittavat johdantonsa toteamalla ”Ilmastonmuutoksen vaikutuksen ymmärtäminen lajien populaatioihin on perusasia, jotta voisimme hillitä ilmastonmuutosta”. Tuo aloituslause oli minulle kuin karhulle hunajasyötti. Tutkimuspaperi oli ehdottomasti luettava.

Yleisradiommekin kaksi toimittajaa kiinnostuivat asiasta, ja raportoivat tutkimuksesta 22.12.2015 14 minuutin välein. Sattumako?

Toimittaja Anu Passoja totesi juttunsa ”Tunturilinnut siirtyvät ilmastopakolaisina Ruotsiin ja Norjaan” alkukirjoituksessa

Lintupopulaatiot siirtyvät ilmastonmuutoksen vuoksi hitaasti ja moneen suuntaan. Lapin tunturilinnuista osa saattaa jättää Suomen tällä vuosisadalla kokonaan.

Toimittaja Vesa Sundqvistin jutun ”Uusi tutkimus lintujen muuttoliikkeistä – 30 vuodessa 37 kilometriä pohjoiseen” kiteytys kuului

Helsingin yliopistolla tehdyn tutkimuksen mukaan lintujen siirtymisessä lämpeneville alueille on suuria eroja. Tutkimuksessa seurattiin 128 lintulajin pesintää suhteessa lämpötilaoloihin. Se perustuu lintuharrastajien 1970-luvulta lähtien keräämään aineistoon.

Kumpi oli oikeammassa vai olivatko kumpikaan edes siellä päin? Se on tämän bloggauksen kysymys. Tarkastelen tässä nyt vain Lappia, sillä siellä asuvat lajithan olisivat pahimmassa pulassa, jos lämpeneminen ahdistaisi.

Epäilykseni heräsi tutkimuksen johdannon yhdeksännellä rivillä, kun vastaan tuli yhdysvaltalaisen Camille Parmesanin tutkimusviite. Rouva Parmesan nimittäin on tiedemaailmassa hyvin tunnettu läpimurtotutkimuksestaan, jonka mukaan eräs perhoslaji (Euphydryas editha) on kadonnut eteläisimmiltä elinpiireiltään ilmaston lämpenemisen vuoksi. Parmesanin tutkimus aikanaan vahvisti biologista mallia, jonka mukaan lajeilla olisi tarkat ilmaston lämpötilaan sidotut rajansa – ”ilmastotaskut” – joiden ulkopuolisiin lämpöihin ne eivät voi sopeutua. Parmesan sai presidentti Clintonin (Dem) aikaan paljon kuuluisuutta ja mainetta. Jossain määrin harmillisesti Parmesanin kannalta ko. perhoslaji kuitenkin on palannut vanhoille eteläisille asuinsijoilleen – jos se sieltä koskaan oli kadonnutkaan – ja rouva Parmesan päätti muuttaa Yhdysvalloista Englantiin, kun v..tuilu tutkimushutiloinnista alkoi kotiseudulla käydä liian kovaksi.

Eniten Parmesanin uskottavuutta söi se, että hän ei pyynnöistä huolimatta suostunut julkaisemaan tutkimusdataansa, jotta muut olisivat voineet sen verifioida. Sellaista pidetään tieteessä yleensä anteeksiantamattomana, mutta Parmesanilla oli kovin vaikutusvaltaisia kavereita – Clintonit ja Al Gore.

No, yksi hölmö lähdeviite ei tietenkään todista Lehikoisen ja Virkkalan tutkimusta humpuukiksi, mutta minun kiinnostustani se valitettavasti laski. Katsotaanpa kuitenkin asiaa nopeasti ilmastotilastojen näkökulmasta.

Miten siis Lapin ilmasto, jonka linnuista on kysymys, on muuttunut? Kävin faktantarkistusmielessä hakemassa CRU TS 3.23 –sarjasta pituus- ja leveysasteittain määritetyt lämpötilatiedot Pohjois-Lapin (69-70N, 23-29E) ja Etelä-Lapin (67-69N, 23-29E) osalta erikseen. Ne perustuvat suomalaisiin mittauksiin. Talvilämpötilat tuskin tältä osin kiinnostavat ketään, sillä tutkimuksen lajit Lapin osalta olivat lähes kaikki muuttolintuja. Mutta kesälämpötilat osoittavat likipitäen nollatrendiä viimeisen reilun 100 vuoden ajalta. Missä siis se tutkimuksen johdannon ensimmäisessä lauseessa mainittu ilmastonmuutos? Alla olevassa kuvassa se kesäkuukausien osalta näkyy.

Kyllähän Lapin kesäkuukaudet ovat hitusen lämmenneet viimeisen 100 vuoden aikana – noin vauhdilla 0,4 °C sataa vuotta kohti. Tämän vauhdin jatkuessa Inarissa kesäkuukausien keskilämpötila voisi vuonna 2100 olla nykyisen 30-vuoden keskiarvon 10,5 °C sijasta peräti 10,9 °C. Vähän lyhyemmillä jaksoilla muuttolintujen kannalta kriittisen kesäkuun lineaarinen trendi näyttää viilenevää Pohjois-Lapin osalta vuodesta 1986 alkaen ja Etelä-Lapin kohdalla vuodesta 1966. Mitähän linnut mahtavat moisesta ajatella? Olen muuten hämmästellyt sitä, että lämpötilalle paljon herkemmät tunturikoivut eivät ole lehtimisensä perusteella huomanneet lämpenemistä viime vuosikymmeninä, vaikka ne tietysti joka vuosi reagoivat senhetkiseen lämpötilaan.

Kesäkuukausien kuukausikeskilämpötilojen 95 %:n vaihteluväli on kaikkialla Lapissa suuruusluokkaa 6-9 °C. Vuorokausikohtainen ylimmän ja alimman lämpötilan vaihtelu on vielä moninkertaisesti isompi. Lineaarisen trendin vuosikymmenten välinen asteen sadasosissa havaittava muutos on lyhytaikaiseen vaihteluun verrattuna prosentti- tai promilleluokkaa. Olisiko linnuilla tai niiden ruokavaliolla niin herkät aistit, että moisesta muutoksesta liikuttaisiin luoteeseen, pohjoiseen tai koilliseen ahdistavaa ”lämpöä” pakoon? Sanoisin, että tutkijoilla Lehikoinen ja Virkkala on iso ongelma. Heillä on pettänyt suhteellisuuden taju ilmaston osalta ja pahasti.

Halusin tarkistaa käsityksiäni kokeneemmilta, ja siksi kysyin mielipidettä myös Lehikoista ja Virkkalaa huomattavasti kokeneemmilta alan tutkijoilta, joilta tuli aika selkeää tekstiä. Siitä muutamia lainauksia alla.

Ihmettelin, miksi tutkijat eivät paperissaan esitä omia absoluuuttisia lämpötila-arvojaan, joissa he näyttäisivät sen ilmastonmuutoksen, josta puhuvat. Se sai aikaan erään kokeneemman tutkijan kommentin:

Juttu ei mielestäni käsittele lainkaan ’ilmastonmuutosta’, vaan siinä verrataan kahta lyhyttä ajanjaksoa, joista toinen oli poikkeuksellisen kylmä (1970–1989) ja toinen lämmin (2000–2012). Kun näin on tehty, saadaan tietysti odotettu ja itsestään selvä tulos: ensimmäisessä sarjassa oli kylmempää ja linnut eivät muuttaneet/pesineet yhtä pohjoisessa. Kirjoittajat (ja tutkimusta arvioineet) eivät siis ymmärrä mitään ilmaston ja luonnon syklisyydestä. Lisäksi pohjoisten lintukantojen muutoksiin ja siirtymiin vaikuttaa massiivinen porolaidunnus (varsinkin myöhemmässä jaksossa). Siitä kirjoittajat eivät puhu mitään arvatenkin. koska se sotkisi heidän ’ilmastonmuutoshypoteesinsa’.

Realismin taju on saattanut pettää muidenkin asioiden osalta. Toinen saamani pikapalaute heittää aika pitkän varjon tulosten päälle:

Lapin lintulaskennat tehdään joustamattomasti noin kesäkuun puolivälissä lumitilanteesta ym. piittaamatta. Tästä syystä varsinkin tunturipaljakalla pesivät harvinaiset lajit (jutun tunturikihu, lapinsirkku ja pulmunen) lasketaan eri vuosina fenologisesti eri aikaan, mikä tekee tuloksista entistä epäluotettavampia ja vertailukelvottompia. Jos kerran lintulaskentojen aikana ’ilmasto’ ei ole muuttunut, syyt linnustomuutoksiin ovat muut kuin ’ilmastonmuutos’ (esim. virheelliset laskentametodit, laskijoiden suuri vaihtuvuus ja taitoerot, havaintojen pieni määrä tunturialueilla, porot jne.).

Mitä jää jäljelle tutkimuksesta? No, pari yleisöä harhaan johtavaa Ylen uutisjuttua ja kenties niiden kopioita paikallislehdissä, mutta tieteellisesti ei kai juuri mitään uutta.

Mehän tiedämme muutenkin, että ilmastomme on ihan luonnollisista syistä hiljalleen lämmennyt sitten Pikkujääkauden – siis jo yli 200 vuotta – ja sen myötä etelämpänä viihtyneet lajit ovat vähitellen levittäytyneet hiljalleen lämmenneeseen pohjolaan. Ehkä ne ovat palaamassa niille sijoille, joissa niiden esivanhemmat saattoivat pesiä useita tuhansia vuosia sitten, jolloin oli paleoklimatologisten tutkimusten mukaan selvästi nykyoloja lämpimämpää? Paluumuuttajistako siis on kyse? Minusta olisi mielenkiintoista tietää, minkälaiset olot pakottaisivat ne palaamaan takaisin etelään? Riittäisikö siihen asteen kymmenesosien keskilämpötilan lasku vai vain kolme lähekkäistä kylmää kesää, kuten 1960-luvulla, jolloin iso osa kannasta voi romahtaa – siis lajista riippuen? Luonnon monimuotoisuuden ystävänä en toivo kumpaakaan. Nyt kuitenkin asiat voisi tulkita niinkin, että pieni lämpeneminen on kasvattamassa lajien elintilaa ja ehkä monimuotoisuuttakin pohjoisessa – vai voisiko?

Ehkä toimittaja Sundqvist on jutussaan lähempänä totuutta, kun tuota alussa asettamaani kysymystä tarkastellaan. Mutta tosiasiassa molemmat toimittajat todistavat jutuillaan jättäneensä tekemättä ns. faktatarkastuksen. Laiskuutta, työkiireitä vai osaamattomuutta? Kuka tietää, mutta valitettavan yleistä kaikissa medioissa nykyisin.

Tämä lienee viimeinen bloggaukseni ennen joulunpyhiä 2015. Toivotan siis Hyvää Joulua kaikille Ilmastorealismin lukijoille. Kun lintuaiheeseen näin ennen joulua jäimme, jätän teille tervehdyksen hyvin kauniilla aihetta sivuavalla joululaululla, jonka sanoitti ruotsiksi Sakari Topelius vuonna 1853 ja melodian teki Karl Collan kolme vuotta myöhemmin. Sanoituksen merkityksistä on useita tulkintoja. Joidenkin tulkintojen mukaan Topelius halusi protestoida eteläisessä Euroopassa harjoitettavaa muuttolintujen verkkopyyntiä, mikä valitettavasti edelleen jatkuu. Toisten selitysten mukaan laulun häkissä sirkuttava mustapääkerttu, jonka rohkeimmat parit ovat viime vuosina yrittäneet pesintää ainakin Etelä-Lapissa, on vertauskuva sen aikaisesta Suomesta Venäjän mahdin alla. Olipa kuinka vaan, pidän sanoitusta ja myös melodiaa vaikuttavina. Turun yliopiston kuoron ja Collegium Musicum Turku -orkesterin hieno esitys saattakoon Teidät joulun viettoon:

 

Julkaistu alunperin Ilmastorealismia-verkkosivuilla.

Lue myös:

Kummallisia justeerauksia suomalaisten sääasemien mittauksiin
Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin
Lennart Bengtsson ja kiistelty ilmastontutkimus