Isyys antaa iloa ja voimaa

Isän rooli perheessä on muuttunut viime vuosikymmeninä. Millaisia nykyisät ovat ja kuinka he kokevat isyyden?

Iso Magneetti kysyi kolmelta ylivieskalaiselta isältä, mitä isyys heille merkitsee.

Ville Perkkilä, 26

Lapset: Sara, 3, Taina, 2, Kalle ja Paavo, 1.

Meillä eletään pitkälle lasten ehdoilla. Elämme tässä päivässä, emmekä paljon suunnittele päiväohjelmia etukäteen. Haluan tarjota lapsilleni stressittömän kodin ja ympäristön. Stressittömyyttä välitän omalla elämänasenteellani, sillä vuosia sitten päätin tietoisesti, etten ala stressata maailman kiireestä.

Vaimoni Elina on lasten kanssa kotona. Itse ajan rekkaa kolmena tai neljänä päivänä viikossa 12 tunnin vuorossa. Vaikka nautin työssä ollessani omasta ajasta, on mukava tulla kotiin, kun osa lapsista juoksee ja osa konttaa ovelle vastaan.

Pidän tärkeänä koko perheen yhteistä aikaa, kodin turvallisuutta ja toisaalta hauskuutta. Vapaapäivinäni leikin paljon lasten kanssa, mutta minulle ja vaimolleni jää omaakin aikaa, sillä lapset ovat omatoimisia ja leikkivät keskenäänkin.

Halusimme monta lasta. Kun oppii perheen rutiinit, neljän pienen lapsen kanssa on helpompaa kuin voisi kuvitella. Voihan olla, että hankimme vielä lisää lapsia.

Lapsista saa valtavasti iloa ja merkitystä elämään. Lapset kannustavat elämässä eteenpäin.

Marko Tuomaala, 35

Lapset: Niko, 5.

Olin kolmenkymmenen, kun Niko syntyi. Lapsen syntymä tuntui siltä kuin elämän palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Sitä ennen ehdin monta vuotta pelätä, etten saisi lapsia. On mukava olla vastuussa pojasta.

Erosimme, kun Niko oli kolmen vuoden ikäinen. Tuntui todella pahalta ajatella, etten näkisi lasta enää joka päivä, kuin olisin joutunut antamaan palasen itsestäni pois.

Välit Nikon äitiin ovat kuitenkin säilyneet erittäin hyvinä, joten arki on sujunut hyvin. Niko on minun luonani ehkä puolet kuukaudesta. Uusioperheeseemme kuuluu lisäksi Jaana-vaimoni 7-vuotias tytär Eerika.

Kun Niko on luonani, haluan omistaa aikani hänelle ja perheen yhteisille touhuille. Pelaamme paljon yhdessä ja pyrin siihen, että kotityötkin tehdään yhdessä. Silti kaipaus iskee joka kerta, kun vien pojan äitinsä luokse.

Haluan, että lapsellani on huolehtiva ja välittävä koti, johon hän tuntee kuuluvansa. Isänä olen asialle omistautunut: nautin lapseni seurasta ja yhteisistä touhuista ja olen oikeasti läsnä.

Koen, että isyys on kasvattanut minua ihmisenä ja tuonut sisältöä elämääni. Olen pojastani ja elämäntilanteestani erittäin onnellinen.

Lasse Vehmas, 50

Lapset: 29-, 25- ja 16-vuotiaat tytöt, Vili-Pertti, 2 ja Miia, 4 kk.

Pikkulapsiaika on ihanaa aikaa. Olen ollut Vili-Pertin aikana muutaman kerran lomautettuna ja saanut siten nauttia enemmän lasten seurasta. Täytyy kuitenkin myöntää, että touhu lasten kanssa on fyysisesti raskaampaa mitä enemmän ikää tulee.

Minulle isyys on perheen päänä olemista. Jos lapset eivät tottele äitiä, minä olen se joka sanon viimeisen sanan. Olen aina osallistunut aktiivisesti lasten hoitoon, enkä koe, että lasten kanssa olisi mikään ollut erityisen hankalaa.

Tulin isäksi kaksikymppisenä. Silloin en oikein vielä tiennyt mitä isyys on. Vuosien aikana olen oppinut olemaan lasten kanssa rennosti, ei tarvitse säikähtää vähästä.

Kun tytöt olivat lapsia, valmensin heitä painissa. Paini oli meidän yhteinen harrastus. Edelleen yritän osallistua heidän elämäänsä niin paljon kuin voin.

On tärkeää, että lapsen perustarpeista huolehditaan. On turvallinen koti, rajat, joista pidetään kiinni, ruoka ja vaatteet.

Lapset ovat aina olleet iso osa elämääni. Perheessämme asuu omieni lisäksi nykyisen vaimoni kaksi poikaa. Kun tapasin Ritvan viisi vuotta sitten, oli selvää, että hankimme yhdessä lapsia.