Feministit ulos yliopistoista, osa 2: vihamielisyys

Lue myös artikkelisarjan ensimmäinen osa!

Feministit myös jostain syystä vihaavat Suomea ja länsimaita. He halveksuvat isänmaallisuutta ja kutsuvat tervettäkin patrioottisuutta “kiihkoisänmaallisuudeksi” tai “uusnatsismiksi”. Haluaisinkin heiltä kysyä: missä päin maailmaa asiat ovat paremmin kuin länsimaissa? Missäpäin maailmaa on suurempi sananvapaus ja yksilönvapaus, puhumattakaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta? Missä maassa asuisit mieluummin kuin Suomessa?

Ihminen on luonnostansa territoriaalinen otus ja maiden rajat sekä kotiseudun ja oman maan rakastaminen ja puolustaminen ovat psyykkisesti terveille ihmisillä maailman luonnollisimpia asioita. Feministeille ne ovat “rasismia”.

Minä itse uskon, että länsimaat ja turvallinen Pohjolamme ovat parhaita paikkoja maailmassa asua. Me elämme täällä ikäänkuin monella tapaa ikään kuin lintukodossa, ehkäpä ignorantteina ja piloille hemmoteltuina turvallisen ja vapaan maan kansalaisina. Maailman todellisuus iskee tajuntaamme vain erilaisten näyttäpäätteiden kautta, ellei oteta huomioon tätä nykyistä tilannetta, jossa maahantuomme kehitysmaiden raiskauskulttuuria Suomeen ja teemme kansallista itsemurhaa.

Pidämmekö liian itsestäänselvänä sitä, mitä meillä on?

Todellisten tasa-arvo-ongelmien puutteen vuoksi läntisten feministien täytyy keksimällä keksiä seksistisiä ongelmia, joita nostaa esiin mukamas merkkeinä syrjivistä valtarakenteista ja yhteiskunnallisesta seksismistä.

Koska olemme täällä niin turvassa, me voimme pitää lutkamarsseja, joissa puolialastomat naiset voivat huudella vapaasti omia ajatuksiaan ja samalla kävellä keskellä kaupunkia. Tervemenoa kokeilemaan samaa vaikkapa Nigeriaan tai muuhun vastaavaan maahan. Voi tulla Suomea aika nopeasti ikävä.

Yhtenä päivänä tapa, jolla miehet istuvat haarat jonkun verran levällään (mieshaara, manspread) väitetään naisia loukkaavaksi. Toisenä päivänä sisäilmastointia moititaan seksistiseksi ja miehiä suosivaksi.

Mitä tämä kaikki tyhjänpäiväisestä valittaminen merkitsee?

Sitä, että nämä feministien esiin nostamat typerät ongelmat ovat tarpeettomana kuolevan liikkeen viimeisiä kuolonkorahduksia. He huutavat yhä kovempaa yhä vähäpätöisimmistä ongelmista, koska heillä ei todellisuudessa ole mitään muutakaan, mistä repiä ongelmia. Paitsi tietysti tietysti raiskaus-käsitteen laajentaminen niin, että jo miesten tuijottava katse luokitellaan feministien mielestä raiskaamiseksi.

Koska maailma ei vastaa heidän ideologiaansa, heidän pitää fantasioida ja vääristellä maailma omaa ideologiaa tukevaksi. He keksivät ongelmia, joita ei ole, jotta voisivat oikeuttaa oman ideologiansa olemassaolon.

Tämän vuoksi he väittävät länsimaita “raiskauskulttuureiksi”, näkevät systemaattista misogyniaa ja naisvihaa kaikkialla ja samalla tekopyhästi sulkevat silmänsä kolmannen maailman ihan oikeiden naisvihamielisten raiskauskulttuurien sekä läntiseen maailmaan, lähinnä Eurooppaan suuntautuvan massamaahanmuuton aiheuttamilta ongelmilta, kuten ahdistelu- ja raiskausepidemioilta.

Feministit eri puolilla länsimaita myös toistuvasti kieltäytyvät kuuntelemasta yliopistoissa luennoitsijoita, jotka avaisivat heidän horisonttejaan ja haastaisivat heidän hölmöyksiään. Tällainen pää puskaan mentaliteetti on hyvin merkittävä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden valkoritarin piirre. Feministit pitävät sananvapautta uhkana.

Ensimmäinen vastaus kaikkeen heillä on sensuuri ja sananvapauden rajoittaminen. Paitsi jos on kyse heidän omasta ideologiastaan. Silloin sitä tungetaan toisten ihmisten kurkusta vaikka väkisin.

Artikkeli julkaistu MV-lehdessä.