Suomi on unohtanut geopoliittisen asemansa

Presidentti Sauli Niinistö vieraili hiljattain Valkoisessa talossa. Suomelle avautui armon paloina tämä audienssi Yhdysvalloilta, kun Suomen maanpetturihallitus salli USA:n sotajoukkojen kutsua itsensä miehittämään Suomen maaperää ja liittymään isäntämaasopimukseen. Muutkin USA:n ja Naton liehittelyt maamme korruptoituneen valtakoneiston toimesta lienevät kutsuun vaikuttaneet.

Niinistön ja pohjolan ”päämiesten” huippukokouksen tarkoitukseksi valtavirtamedia ilmoittaa, että se on jatkoa Tukholmassa pidetylle kokoukselle.

 

Niinistö: Tilanne on kiristynyt aivan meidän kotikulmillamme

”Tilanne on kiristynyt jopa Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa, aivan meidän kotikulmillamme”, Niinistö lausahti avajaissanoissaan presidentti Barack Obamalle Yhdysvaltain ja Pohjoismaiden huippukokouksessa. Sauli Niinistö viittaa tällä ”kiristymisellä” Nato-maiden ja Suomen loanheittoon Venäjää kohtaan. Tämän likaämpäri-metodin tarkoituksena on muodostaa Venäjästä uhka ilman syytä.

Tilanteen kiristyminen kotikulmilla johtuu siitä, että Venäjän on pakotettu lisäämään sotilaallista valmiuttaan Naton laajetessa Venäjän läheisyyteen, siis sen kotikulmille. Lisäksi osoittaa itäisen naapurimaan syvää halveksimista sallia riemuiten jenkkiarmeijan tunkeutumisen Suomen maaperälle. Olosuhteiden jännittyneisyydellä viitataan myös venäläiskoneiden normaaleihin tarkastuslentoihin yhdysvaltalaisaluksen lähellä Itämerellä, kun USA:n sotajoukot olivat tunkeutuneet sinnekin.

Sauli Niinistö: Yllä mainitut Venäjän varustautumisen toimenpiteet, eivät ole uhkaavia ja tilanteen kiristymiseen viittaavia tekoja Venäjän taholta, vaan ne ovat suvereenin valtion normaaleja ulko- ja turvallisuuspoliittisia funktioita.

 

Ovatko Yhdysvallat ovat sitoutuneet Euroopan turvallisuuteen?

Herättää kummeksumista, kun Sauli Niinistö kiitti perjantaina Valkoisessa talossa Yhdysvaltoja sitoutumisesta Euroopan turvallisuuteen?

Eihän Yhdysvallat ole millään muotoa kiinnittyneet turvaamaan Euroopan turvallisuutta, päinvastoin. USA:n ja sen liittolaisten poliittinen ja sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ja Itä-Euroopassa on lietsonut epävakautta ja eripuraisuutta lännen ja Venäjän välille. Näihin kiinnitämme huomiota seuraavassa luvussa.

Syytä on vielä korostaa, että Venäjä ei muodosta uhkaa lännelle saatikka sitten Suomelle. Venäjältä tulevan vaarakuvan lietsominen on länsimielisten Nato-intoilijoiden propaganda- ja pelottelukampanjoita. Tietysti Naton laajentuminen ja Yhdysvaltojen sotilaallinen näkyvyys Itämerellä ovat antaneet Venäjälle aihetta valmiuteen, mutta tämä ei tarkoita mitään sotilaallista ”tilanteen kiristymistä” Venäjän puolelta, vaikka länsikoalitio valtamedioineen antaa niin ymmärtää.

Yhdysvallat ja tietyt muut Nato-maat lietsovat levottomuutta

Kuten sanottu, Yhdysvallat liittolaisineen pikemminkin lietsoo levottomuutta Euroopassa kuin harmonista rauhan edistämistä

Naton laajeneminen on uhka Venäjän turvallisuudelle. Presidentti Vladimir Putin on hyväksynyt päivitetyn strategian. Sen mukaan Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat käynnistäneet Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaan suunnattuja vastatoimia. Strategian johdosta Venäjä vahvistaa puolustusvoimiaan uusien turvallisuusuhkien vuoksi.

Useat lähteet todistavat Ukrainan sotaan johtaneeseen konfliktiin vikapäiksi Yhdysvallat ja sen läntiset liittolaiset. Muiden muassa Chicagon yliopiston politiikan professori John J. Mearsheimer syyttää Ukrainan kriisistä länsimaita eikä Venäjää. Hänen mukaansa Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset ovat suurimmassa vastuussa konfliktista. Suurin yksittäinen syy on Naton laajentuminen, joka on ollut olennaisin siinä strategiassa, jossa myös Ukrainaa on yritetty yhdistää länteen, näin Mearsheimer kirjoittaa Foreign Affairs –lehdessä.

Hän painottaa Venäjän vastustaneen Naton laajentumista 1990-luvun puolivälistä lähtien.

Koska Venäjä on tehnyt hyvin selväksi, että se ei siedä sille strategisesti tärkeiden naapurimaiden muuttumista länsimaisiksi linnoituksiksi, onkin järkevää ajatella Ukrainaa neutraalina puskurina Naton ja Venäjän väliin.

Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ”hyökänneet” Venäjän kimppuun useilla rintamilla:

Ensimmäisenä on Ukrainan sekasortoisen tilanteen aiheuttaminen. Toisena rintamana voitaisiin luonnehtia Venäjän vastaisia sanktioita, jotka ovat yleisessä tiedossa. Kolmanneksi Venäjän kansallisia arvoja, kuten perinteitä ja uskontoa yritetään rienata sekä häpäistä. Tätähän yrittivät esimerkiksi Pussy Triot-huligaanit Venäjällä. Neljänneksi mainittakoon kollektiiviseen tajuntaan ujuttautunut Venäjän vastainen valheellinen propaganda.

Yllä mainittuun kolmanteen kohtaan vaikuttaa Venäjällä länsimielinen juutalainen eliitti, joka kohdistaa vihansa Venäläistä kansaa vastaan ja haluaa, että myös länsimaat vihaavat Venäjän kansaa, kulttuuria ja uskontoa.

Juutalaisen mafian eliitin osuuteen Venäjän sisäisten asioiden lietsontaan, voidaan päätellä siitä, että esimerkiksi Pussy Triot-huligaanien sponsoreina ovat uskottavasti toimineet juutalainen eliitti, sillä sionistisen eliitin kontrollissa oleva valtamedia on lännessä kiihkomielisesti ylistänyt Pussy Triot-jäseniä.

 

Yhdysvaltojen sotilaallinen näkyvyys Itä-merellä ja Suomessa eivät ole Euroopan turvatakeita lisääviä tekijöitä vaan, niitä heikentäviä. ”Me haluamme näyttää, että Viro kuuluu Natoon. Tarkoitus on lähettää rauhanomainen viesti, välttää sota”, Viron ilmavoimien komentaja, eversti Jaak Tarien totesi.

 

Kuinka riskejä vähennetään?

Koska Venäjän ja lännen tilanteen katsotaan jännittyneen Itämeren alueella ja Pohjois-Euroopassa, katsoo Niinistö suotuisaksi riskien vähentämiseksi vuoropuhelun Venäjän kanssa. Dialoki Venäjän kanssa on varmasti tervetullutta, mutta teot kuitenkin ratkaisevat. Suomi saavuttaisi rakentavan ystävällisten suhteet itäiseen naapuriinsa puolueettomuuspolitiikalla taloudellisella, kulttuurillisella ja poliittisella yhteistyöllä Venäjän kanssa. Suomen pitäisi siis ymmärtää paremmin sen geopoliittiset kipupisteet.

Mitään todellista näyttöä Venäjän uhasta länttä kohtaan ei ole olemassa, sillä ne ovat vain läntisen koalition vääristelevää propagandaa, sen valheellinen valtamedia vahvistamana.

Jo yllä mainittiin kuinka jännitteitä voitaisiin madaltaa Venäjän ja Naton väliin jäävillä neutraaleilla puskurivyöhykkeillä ja muutkin maat kuin Ukraina pystyisi olemaan tällaisena neutralisoijana, ehkä myös liittoutumaton Suomi, jos se saavuttaisi puolueettomuuden.

 

Miksi Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat laajentumassa Venäjän ”puskurivyöhykkeelle”?

Jos molempiin suurvaltoihin USA:han ja Venäjään voimakkaasti vaikuttavat samat eturyhmät, joita ovat globaalien pääoma-, korporaatio- ja rahamaailman eliitit, miksi geopoliittiset kysymykset näyttävät muodostavan ristiriitoja?

Yhdysvallat ja sen liittolaiset, eivät sinänsä halua laajentaa Natoa minnekään, vaan länsimaihin vaikuttava Israel-myönteinen lobby on lähes kaiken takana.¹

Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden talouteen vaikuttava pankkiiri- ja talouseliitti on myös saanut aikaan sen, että USA:lla on aggressiivinen tavoite kahmia globaalisti taloudellinen ja poliittinen kehitys omiin käsiinsä. Tämä on ilmeisesti yhtenä osasyynä USA:n ja sen liittolaisten Venäjän saartoon.

Perimmäisenä pyrkimyksenä näyttää olevan, niin Venäläisen kuin myös Länsi-eurooppamaisen järjestäytyneen sivilisaation hajottaminen. Tätähän palvelee jo lännen ja Venäjän välille synnytetty näennäinen erimielisyys. Yhdysvaltojen ja Venäjän ei tarvitse sotia keskenään, eivätkä ne koskaan tule sotimaan toisiaan vastaan. Tämän sotimisen voivat hoitaa Yhdysvaltojen pienet liittolaismaat, kuten esimerkiksi Suomi. Tämä konkretisoituu, kun Venäjän turvallisuutta uhataan siihen pisteeseen, että sen on pakko miehittää Suomi. Toki eliitillä on muitakin järjestäytyneiden sivilisaatioiden tuhoamisen muotoja kuin sota: esimerkiksi hillitön pakolaisvyörytys, jolloin myös ajaudutaan sotaan.

Mitä hyötyä olisi kenellekään yhteiskunnan ja sivilisaation romahtamisesta? Paljonkin! Silloin globaalilla eliitillä olisi mahdollisuus muodostaa sortuneille hallitusten raunioille omat universaalit hallintorakenteensa. Kansallisen kulttuurin ja identiteetin sijalle syntyisi multikulttuuri, joka kehittyisi lopulta monokulttuuriksi, jonka avulla eliitin olisi helppo saavuttaa hegemoniset tavoitteensa.

Suotavaa on tarkentaa globaalin eliitin henkilöitymää, joka vaikuttaa tehokkaasti myös suurvaltojen politiikkaan. Korrektina ilmaisuna voidaan käyttää sionisteista koostuvaa eliittiä tai juutalaista mafiaa, jonka instrumentteja tai lobbausjärjestöjä muutamia mainitakseni ovat: CAMERA-ryhmä, valtavirtamedia ja sen vahtikoirat, ADL, Wall Sreetin pankkiirit ja niin edelleen. Näitä harvainvallan järjestöjä ja salaisia poliittisia liikkeitä on paljon muitakin, mutta tässä oli esimerkkinä muutamia.¹

Siten juutalainen mafia voidaan myös jakaa kolmeen osa-alueeseen: pankkiirien ja liikemiesten muodostama eliitti, jonka aloittivat Rothschildit 1700-luvulla. Muita vaikutusvaltaisia pankkiirisukuja ovat esimerkiksi Warburgit sekä Rockefellerit. Toisena osa-alueena on globaali poliittinen eturyhmä, joilla on käytössään kaikki mahdolliset organisaatiot ja järjestöt. Näitä poliittisia välineistöjä ovat esimerkiksi: Erilaiset Israelin lobbaajat, American Israel Public Affairs Committee -järjestö (AIPAC), American Civil Liberties Union (ACLU), bilderberg-ryhmä, vapaamuurarit, ”juutalainen” vapaamuurarijärjestö B`nai B`rith (johtaa ei-juutalaisia vapaamuurarijärjestöjä) ja niin edelleen.

Kolmanteen ryhmään kuuluisi muiden muassa viihdeteollisuus, joukkoviestintä, pedagoginen sektori ja koulutusmaailma kokonaisuudessaan.¹

Juutalaisten Israel lobby -painostusryhmän painostuksen vaikutus on valtava kaikista USA:n intressiryhmistä. Senaattori Paul Findley (2004) kuvaili Israel lobbyn vaikutushegemoniaa ja aikaansaannoksia USA:ssa viime vuosikymmeninä näin:

Israel on painostusryhmänsä avulla hallinnut [USA:n] julkista Lähi-idän politiikkaa. Tämä tarkoittaa, että Israel on saanut kaiken minkä se on halunnutkin; rahan, sotilaallisen voiman, poliittisen voiman, diplomaattisen voiman, moraalisen voiman ja julkisen politiikan voiman muodossa. He ovat saaneet kaiken niin, että he ovat selviytyneet kokonaisen yhteiskunnan nöyryyttämisestä ja tuhoamisesta, palestiinalaisten yhteisön. Ja tätä on jatkunut koko ajan lisääntyvällä vauhdilla ja voimalla, jo 35 vuoden ajan.

Israel-lobby voi esiintyä myös uuskonservatiivisena, koska vasemmistolaisuus ei ole johtanut toivottuihin tuloksiin.

 

Suomen liittoutuminen USA:n kanssa on tulella leikkimistä!

Suomi on ajautunut sotilaalliseen ”liittoon” Yhdysvaltojen kanssa. Tämä ”liitto” näyttää syntyneen Naton Suomeen harjoittaman kehitysyhteistyön tuloksena. Yhteistyön hedelmänä olemme ”viidetettä artiklaa” vaille Nato-jäsenmaa. Suomessa olevat USA:n armeijan sotajoukot enteilevät sotilasvallan kaappauksen airuita poliittisessa ilmastossa.

Suomea ei hävetä ollenkaan liittoutua USA:n kaltaisen ihmisoikeuksien rikkojan ja valtioterroristin kanssa.

USA:n ihmisoikeusrikkomisista kertyisi pitkälista, joten mainittakoon vain tässä yhteydessä Guantanamo Bayn vankileiri Kuubassa, jossa osa vangeista on ollut pidätettynä kuusi vuotta ilman syytettä ja oikeudenkäyntiä. Oikeustuomioistuimen mukaan vankien kohtelu rikkoo Geneven sopimusta. Sekä Abu Ghraibin vankilan että Guantanamon Bayn vangeista valtaosa pidätettiin sattumanvaraisesti.² Tämä rikkoo räikeästi oikeusetiikan ja vapausetiikan prinsiippejä. Mutta Suomen poliittinen mafia sulkee silmänsä kumppaninsa mädännäisyydeltä.

Isäntämaasopimusta (Memorandum of Understanding) esitellään Suomen säädöskokoelmassa valtiosopimuksena, jota ei ole hyväksytty eduskunnassa. Tähän sopimukseen ja jenkkien läsnäoloon liittyen moni poliittinen kirjoittaja vertaa nykyistä Suomen tilannetta toisen maailmansodan olosuhteisiin, jolloin Suomeen sallittiin tulla 200 000 saksalaista sotilasta 1941, Suomen liittolaiseksi Adolf Hitlerin hyökkäykseen Neuvostoliittoon Barbarossa-suunnitelman mukaisesti. Tuolloinkaan ei eduskuntaa informoitu. Tämä on se nykyisen poliittisen tilanteen yhtäläisyys historiaan verrattuna.

Suurvaltapolitiikkaan kytkeytynyt Suomi, kuten Saksakin olivat pakotettuja hyökkäämään vuonna 1941Barbarossa-suunnitelman mukaisesti Neuvostoliittoon. Tämä hyökkäys oli pakko toteuttaa, sillä luotettavan informaation kautta Hitler tiesi Englannin ja Neuvostoliiton valmistelleen salaliittoa, johon kuului useamman rintaman hyökkäys, jolloin Suomi, kuten myös Saksa olisi tuhottu.

Lisäksi, mikäli Hitlerin ei olisi kohdistanut Staliniin sotilaallista uhkaamista rauhaan taipumiseksi Suomen kanssa 13. tammikuuta 1940, olisi Suomi miehitetty talvisodassa. Jatkosodassa Suomen aseveljeys Saksan kanssa pelasti Suomen.³

Suomalaisten veljeskansa venäläiset eivät ole halunneet hyökätä Suomeen, vaan Neuvosto-Venäjän hyökkäys Suomeen 1939 liittyi kansainväliseen suurvaltapolitiikkaan. Tuolloin hyökkääjänä oli juutalaiseliitin hallitsema ja luoma Neuvostoliitto, ei venäläiset.

Wiltonin julkaiseman bolsevikkien ylimpien hallintoelinten jäsentenluettelot, jotka hän oli kerännyt virallisista neuvostolähteistä paljastavat hämmästyttävän tosiasian: korkeimmissa hallintoelimissä ei ollut juuri lainkaan venäläisiä! Ylivoimainen enemmistö muodostui juutalaisista, joista useat olivat muuttaneet nimensä venäläisiksi. Siten historiankirjoissa väitetty “venäläisten kansannousu tsaaria vastaan” ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä oli ollut tietyn organisaation, oligarkian suorittama vallankaappaus Venäjällä.⁴ Hirmuhallinto, Neuvostoliitto oli juutalaisen organisaation taidonnäytös.

Kuten yllä olevasta historiallisesta osuudesta selviää, Suomen nykyistä tilannetta, jossa Suomi on lähestynyt Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia Naton, ja sotilasyhteistyön merkeissä, ei voida verrata tilanteeseen, jotka olivat talvi- ja jatkosodan aikana.

Ei voida verrata jatkosodan tapahtumiin, sillä nythän Venäjä ei ole tehnyt ainuttakaan vihamielistä elettä Suomea kohtaan, eikä ylipäätään lännen suuntaan. Mutta, jos Suomen poliittinen mafia kerjää turpaansa Venäjältä, tulee se myös saamaan silmänsä mustaksi, eikä silloin Yhdysvallat, kuten eivät muutkaan länsimaat tee elettäkään auttaakseen Suomea. Tuossa tilanteessa suomalaisten olisi jätettävä Suomen poliittinen mafia Venäjän federaation armoille.

Muistamisen arvoista on, että Yhdysvalloilla ja Venäjällä ei ole mitään todellisia eturistiriitoja. Molempien suurvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttaa samaa hengenheimolaisuutta oleva eliitti: kasaarijuutalaisten muodostama eturyhmä, jonka vaikutus Venäjällä lienee heikompaa kuin Atlantin takana. Vladimir Putin jopa joskus uhmaa juutalaiseliittiä.

Lopuksi voitaisiin luonnehtia nykyisyyttä hyperglobalisaationa, jolloin globaalin talouden normit ja niitä tukevat voimat porautuvat yhä syvemmälle kansallisvaltioiden ytimeen. Hyperglobalisaation myötä tulisi antautua entistä enemmän globaalien eliittien orjuuteen.

Meille jää mahdollisuudeksi selvitäksemme vapaina olioina, että eliminoimme hyperglobalisaation ja sen tilalle muodostamme sovelletun demokratian sekä kansallisvaltiot.

Markku Juutinen

 

Lähteet

1. Mearsheimer & Walt (2007). Yhteenveto Israelin lobbyn vaikutuksesta median ja akatemiaan; Rami, Ahmed (1988). Vad är israel? Stockholm: Kultur förlag, 309 s; Jewis Chronicle 1974; Jewish Post and Opinion 1974; Bar-Yosef 1994, Maariv 2.11.1994, ‘The Jews Who Run Clinton’s Court’; Duke 2003, 146-147; Ginsberg, Benjamin (1993). The Fatal Embrace: Jews and the State. Chicago: by The University of Chicago. 1-2, 103 s.; Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
2. Korhonen, Keijo (2008). Pax Americana, George W. Bushin pelon perintö, WSOY.
3. Hautamäki, Erkki (2005). Suomi myrskyn silmässä. Argo Kirjastus, Eesti argokirjastus.ee
4. Wilton, Robert (2000). ROMANOVIEN VIIMEISET PÄIVÄT Kuinka tsaari Nikolai II ja hänen perheensä murhattiin. Tabernaculum Dei ry.