Rikollisuus ja ravinto

”Sokeri aiheuttaa rikollisuutta”, sanoi tohtori Stephen Schoenthalerille eräs hänen oppilaansa vuonna 1980. Schoenthaler on kriminologi, joka on pitkään toiminut Kalifornian yliopiston sosiologian ja kriminologian professorina, mutta tämä oli silloin hänelle uutta. Hän tutki kriminologian oppikirjoja ja löysi niistä teorian, jota kukaan ei vielä ollut ottanut niin vakavasti että olisi tehnyt siitä kliinisen tutkimuksen.

Uusi teoria väitti, että nuorisorikollisuuden valtava lisääntyminen Yhdysvalloissa ei johtunut geeneistä, lastenkasvatuksesta, feminismistä tai ydinpommista, vaan syynä oli sokeri. Koska nykyajan teollinen prosessoitu ruoka sisältää niin paljon sokeria, nuorisorikolliset potevat reaktiivista hypoglykemiaa eli alhaista verensokeria, joka on seurausta veren liian korkeasta sokerimäärästä. Mielenkiintoista, Schoenthaler ajatteli, mutta näyttöä teorian tueksi oli hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Vuonna 1981 hän järjesti pienen kokeen teorian testaamiseksi, vaikka ei siltä suuria odottanutkaan. Hän otti yhteyttä nuorisovankilaan, joka poisti automaateista virvoitusjuomat ja makeiset ja alkoi tarjota ruokalassaan valmisruokien sijaan tuoreista aineksista itse valmistettua ruokaa, kuten lihaa, vihanneksia ja hedelmiä.

Vaikutus oli dramaattinen. Kolmessa kuukaudessa nuorten käytös parani merkittävästi, samalla kun vakavien järjestyshäiriöiden määrä putosi 40 %. Tri Schoenthaler sai luvan toistaa kokeen kolmessa muussa Kalifornian kasvatuslaitoksessa, joissa oli yhteensä yli tuhat nuorta. Parempi ravinto toi taas samat dramaattiset muutokset parempaan. Tärkeä havainto oli, että käytöshäiriöt vähenivät etenkin niillä, joiden ravitsemustaso oli huono kokeen alkaessa.

Mutta oliko kysymyksessä nimenomaan sokeri? Jos oli, Schoenthaler mietti, käytösmuutosten olisi pitänyt olla nopeita, sillä reaktiivinen verensokerin alhaisuus on lyhytaikainen ilmiö. Tutkimuksissa taas nuorten käytös ei muuttunut äkisti, vaan hiljalleen päivien edetessä. Jonkin muun seikan ravinnossa täytyi olla ilmiön takana. Parannusten täytyi johtua aterioiden kohonneesta ravintoarvosta, Schoenthaler arveli – siis ruoan paremmasta laadusta ja sen vitamiineista ja hivenaineista. Häntä kiinnosti myös kokeilla, oliko ravintomuutoksella vaikutusta älykkyyteen.

Vitamiinit vähensivät väkivaltaisuuden puoleen

Vuoteen 1988 mennessä Schoenthaler tutkijaryhmineen oli tutkinut ravinnon vaikutusta järjestyshäiriöihin ja älykkyyteen yli 830:ssä Yhdysvaltain nuorisorikollisten laitoksessa. Joka kerta tulos oli sama, paremmin ravitut nuoret käyttäytyivät paremmin ja olivat fiksumpia.

Nyt Schoenthaler päätti tehdä oikeaoppisen kaksoissokkokokeen asian varmistamiseksi. Sattumanvaraisesti valitut osanottajat Oklahoman nuorisolaitoksissa jaettiin kontrolliryhmään, joka sai lumetta, ja koeryhmään, joka sai vitamiineja ja hivenaineita.

Vitamiineja ja hivenaineita saavassa ryhmässä käytöshäiriöt vähenivät puoleen vain 48 tunnissa. Vaikutus ulottui kaikkiin käytöshäiriöihin, kuinka usein nuoret kävivät toistensa tai henkilökunnan kimppuun, kuinka usein heille tuli kahnauksia laitoksen koulussa, kuinka paljon syntyi fyysisiä vammoja ja millaisia, kuinka paljon oli hyperaktiivisuutta, pinnausta ja määräysten rikkomista. Lumeryhmä osoitti hienoista käytöksen paranemista, mutta varsinainen muutos tapahtui vitamiiniryhmässä. Tulos oli niin vakuuttava, että työilmapiirin paranemisesta huojentunut laitoksen henkilökunta keräsi keskuudestaan rahat ja osti nuorille vitamiinit – sen sijaan että olisi jäänyt odottamaan valtion virkamiesten mahdollisia toimia.

Kustannukset putosivat myös

Käytöshäiriöiden ja väkivaltaisuuden vähenemisen tuomaa taloudellista hyötyä nuorisovankiloissa on Yhdysvalloissa sittemmin arvioitu useaan kertaan. Säästöt saattavat olla hyvinkin suuria. Yhden nuorisorikollisen ravintolisäkustannukset arvioitiin 1990-luvulla noin 15-40 dollariksi (tukkuhintaisina) vuodessa. Paikka laitoksessa maksoi yhteiskunnalle 36.000 dollaria/nuori/vuosi. Väkivaltaisuus aiheuttaa lääkärinlaskuja ja oikeudenkäyntejä. Yhden oikeudenkäynnin kuluiksi arvioitiin silloin 6.000 – 7.000 dollaria.

Huomattava älykkyyden lisääntyminen

Tutkimustulosten analyysi osoitti, että vitamiineja ja hivenaineita saaneiden ryhmässä älykkyysosamäärä (ÄO) nousi keskimäärin kuusi pistettä verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut ravintolisiä. Samanlainen tulos on saatu kaikissa kokeissa, joissa on mitattu ravintolisien vaikutusta lasten ja nuorten älykkyyteen. Näissä jopa 16-20 pistekeskimääräinen ÄO:n nousu on ollut 3,5 pistettä, mutta joka kolmannen koehenkilön kohdalla nousu on ollut yli 10 pistettä, jopa 16-20 pistettä. Tulos saavutettiin kolmessa kuukaudessa, mikä oli tutkimusten yleinen kesto.

Onko 10 pisteen nousu jotenkin merkittävä? On, kun tiedetään että ”tavallisen” amerikkalaisen ja toisaalta lakimiehen, lääkärin tai professorin älykkyysosamäärien ero on vain keskimäärin 11 pistettä. Joka kolmannen koehenkilön saama hyöty vitamiineista vastaa siis samaa, mitä vaaditaan amerikkalaiselta joka haluaa lakimieheksi, lääkäriksi tai professoriksi. Kolmessa kuukaudessa älykkääksi – ruoan voimalla.

Ei kiinnostavaa?

Vielä toistakymmentä vuotta myöhemmin, 2000-luvun taitteessa, yksikään tieteellinen aikakauslehti ei ollut suostunut julkaisemaan Schoenthalerin havaintoja. Aihe oli ”of no interest”, ei kiinnostava, kuten torjunnassa saatettiin sanoa. Vastaanotto on parantunut vain lievästi. ”Paljon lisää tutkimuksia tarvitaan selittämään, onko ravinnon ja rikollisuuden välillä ylimalkaan mitään yhteyttä”, totesi Abell Foundationin raportti vielä muutama vuosi sitten.

Tutkimuksista ei ole ollut eikä ole pulaa. Schoenthaler on tehnyt niitä satoja, muut tutkijat myös enenevissä määrin. Ne ovat myös tuloksiltaan harvinaisen yhteneväisiä. Parempi ruoka ravintolisineen tekee rauhallisempia ja älykkäämpiä lapsia, nuoria ja aikuisia.

Schoenthaler on tutkinut varattomien perheiden vastaanottokotilapsia, koululaisia, nuorisorikollisia ja aikuisia rikollisia vankiloissa. Monivuotisessa tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 2003, vastaanottokodin koululapset saivat vitamiineja, hivenaineita ja omega 3 – rasvahappoja pieninä annoksina, ravitsevampaa lounasruokaa ja liikuntaa ja söivät ravinteikkaan perhetyyppisen päivällisen. Tutkimuksen aikana järjestyshäiriöiden aiheuttamat kurinpidolliset toimenpiteet vähenivät 95 % ja pysyivät vähäisinä vielä vuoden tutkimuksen päätyttyä. Väkivaltaisuus laski merkittävästi, ja matematiikan ja äidinkielen arvosanat vuorostaan nousivat merkittävästi.

Bernard Geschin tutkimus tehtiin vaarallisten vankien vankilassa. Siinäkin ravintolisien antamisen seurauksena kurinpidollisten toimenpiteiden tarve aleni huomattavasti. Lievempien rikkomusten osuus putosi 33 % ja vakavampien, myös väkivaltaisten rikkomusten 37 %. Hollantilainen tutkimus raportoi samanlaisista tuloksista (katso Crime Times, 2009, Vol. 15, No 4 ja Crime Times, 2010, Vol. 16, No 2).

Etelä-Australian ja Indonesian lasten parissa tehty tutkimus osoitti, että ravintolisien saanti johti merkittävään parannukseen sanallisen oppimisen ja muistamisen testeissä. Nämä ovat kognitiivisia kykyjä jotka vaikuttavat käytökseen.

Jianghong Liun ja Adrian Ranen tekemä tutkimus osoitti, että lapsuuden ravinneköyhä ruoka – eli prosessoitu teollinen ruoka – on yhteydessä alhaiseen älykkyysosamäärään ja epäsosiaaliseen käytökseen, teini-iän aggressiivisuus mukaan lukien.

Ylläolevat tutkimukset mainitaan Abell Foundationin raportissa, joka suosittelee yhä lisää tutkimuksia ravinnon ja väkivaltaisuuden yhteyden selvittämiseksi, niiden monien satojen lisäksi joita jo on tehty.

Uskaltaako vitamiineja antaa? Onko tarpeeksi tietoa?

Samainen raportti sanoo, että ravintolisien, siis vitamiinien, hivenaineiden, omega 3:n jne, rooleista elimistössä, oikeasta annostuksesta ja niiden liikasaannin mahdollisista haittavaikutuksista ei ole tarpeeksi tietoa.

Tämä on laitostuneen länsimaisen lääketieteen vakiintunut propagandaväite. On totta, että lääkärit eivät saa opetusta ravinnon ja ravintolisien merkityksestä terveydelle eikä moni heistä usko ravintoaineilla olevan mitään terveydellistä vaikutusta. Kuten ei usko FDA:kaan, Yhdysvaltain THL:a vastaava laitos, johon lääkeyrityksillä on vahva ote. Mutta tutkimuksia niistä on tehty viimeiset sata vuotta tuhatmäärin ja täysin tieteellisin menetelmin. Suuri osa tutkijoista on myös itse ollut lääkäreitä, jotka ovat huomanneet ravinnon ja terveyden yhteyden. Jos nyt sadat, ehkä tuhannet tutkimukset osoittavat vakuuttavasti käytöshäiriöiden ja ravinnon välisen yhteyden, eikä yhteyttä silti vielä pidetä todistettuna, vian täytyy olla tarkastelijan silmässä, ei tutkimuksissa.

Ja siellä se vika onkin. Samat tarkastelijat tai heidän toimeksiantajansa järjestävät vitamiineja ja muita ravintolisiä parjaavia kampanjoita, joiden mukaan ravintolisä, milloin mikäkin, on tehoton tai vaarallinen ja voi jopa aiheuttaa syöpää. Samat väitteet kohdistetaan vaihtoehtohoitoihin. Painavaksi tarkoitettu argumentti on usein, ettei ravintolisiä eikä luontaishoitoja ole tutkittu. Sen propaganda-arvo alkaa jo kuihtua, kun kuka tahansa voi itse netistä löytää tutkimuksia kaikista ravintolisistä, oli se D-vitamiini tai omega 3 tai magnesium, ja eri ruoka-aineista, vihanneksista, hedelmistä, lihasta, viljasta, kalasta, voista. Kuten myös monista vaihtoehtohoidoista. Tärkeää on vain katsoa, kuka tutkimuksen on rahoittanut. Lääketeollisuus ja elintarviketeollisuus eivät tietenkään rahoita tutkimuksia, jotka osoittavat luonnollisella ravinnolla, ravintolisillä ja vaihtoehtohoidoilla olevan parantavia vaikutuksia.

Luonnollisia ravintoaineita ei voi patentoida, ja siksi lääketeollisuus mielellään kieltää niiden ja ravintolisien terveyttä edistävät ominaisuudet. Siksi myös niitä koskevat tutkimukset eivät ole ”oikeita” tieteellisiä tutkimuksia, vaikka niitä tekisivät tiedemiehet yleisiä tieteellisen tutkimuksen sääntöjä noudattaen.

Mutta jos käytöshäiriöitä ja väkivaltaisuutta alentava lääke olisi keksitty, niin tätä Nomurderix-lääkettä koskevat, lääkeyrityksen järjestämät tutkimukset olisivat tiedettä, ja lääke hyväksyttäisiin yleiseen käyttöön, vaikka haittavaikutuksina olisi esimerkiksi hyväksyttävä myös maksavauriot, unettomuus, lihavuus, diabetes ja sydäntaudit. Sama olisi totta, jos tutkittaisiin Fixummax-lääkettä joka kohottaa älykkyysosamäärää.

Vuosi sitten Yhdysvaltain Kansallinen myrkytystietokeskus ilmoitti vuoden 2014 aikana tapahtuneen 2,2 miljoonaa myrkytystapausta, joista yksikään ei johtunut ravintolisistä, yrttirohdoksista tai aminohapoista. Lääkärien määräämät lääkkeet sen sijaan tappoivat tilastojen mukaan Yhdysvalloissa 128,000 ihmistä, ja 2,74 miljoonaa sai vakavia haittavaikutuksia. Rokotevauriot lienevät tässä mukana. Vain harva haittavaikutus tai lääkkeen tai rokotteen aiheuttama kuolema – noin 1 % kaikista – tulee raportoiduksi, joten todelliset luvut ovat ehkä satakertaiset. Lääkkeet, näistä etenkin psyykenlääkkeet ovat nykyään länsimaissa kolmanneksi yleisin kuolinsyy, sydäntautien ja syövän jälkeen. Tässä valossa huoli vitamiinien yliannostuksen vaaroista on höpötiedettä ja epärehellistä suunsoittoa.

Sokerikin syyllinen

Valmisruokateollisuus ei myöskään pidä tutkimuksista jotka osoittavat, että roskaruoka on epäterveellistä ja luonnollisista aineksista tehty kotiruoka voi parantaa. Kun professori Schoenthaler julkisti ensimmäiset tutkimuksensa, Maailman sokerijärjestö (World Sugar Association) teetti muutamassa päivässä oman tutkimuksen, joka halusi kumota väitteet sokerin haitallisuudesta. Sokeriteollisuuden tutkimus oli puutteellinen eikä pystynyt todistamaan sitä mitä halusi, mutta se kyllä julkaistiin heti arvovaltaisessa Lancet-lehdessä. Sen jälkeen sokerin ja makeutteiden haitallisuudesta terveydelle on tullut niin paljon tietoa, että Maailman terveysjärjestö WHO joutui pari vuotta sitten elintarviketeollisuuden ankarista vastaväitteistä huolimatta antamaan sokerin käytöstä varoituksen.

Sokeria on makeisten ja jäätelön lisäksi suuria määriä valmisruoissa, jugurteissa, rahkoissa, virvoitusjuomissa, kekseissä. Sokerin rinnalle samaankin tuotteeseen ovat ilmaantuneet glukoosisiirappi, fruktoosi-glukoosisiirappi, maissi-glukoosisiirappi ja tärkkelyssiirappi, jotka ovat nyttemmin osittain syrjäyttäneet huonomaineisen ja myrkyllisen aspartaamin ja asesulfaami-K:n. Ne ovat kaikki sokeria makeampia ja vielä pahempia elimistön järkyttäjiä kuin sokeri. Teollinen fruktoosi on myös suuri lihavuuden ja tulehdustautien aiheuttaja.

Sokerin ja makeutteiden vaikutuksesta käytöshäiriöiden syntyyn on paljon tutkimuksia. Otan esimerkkinä esille vain yhden tutkimuksen, joka julkaistiin Journal of Pediatrics –lehdessä 2013. Se totesi sokeripitoisten limujen aiheuttavan ylivilkkateini-ikäisissä ja lapsissa aggressiivisuutta, ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn alenemista (ADHD). Runsaasti makeita limuja juovat alle 5-vuotiaatkin muuttuivat aggressiivisiksi ADHD-häiriöisiksi lapsiksi. Tilannetta kärjisti huono ravinto. Tutkimus totesi myös, että jotkut olivat sokerin vaikutuksille erityisen herkkiä.

Tuore uutinen (tammikuu 2016) kertoo, että Kelloggs on luvannut poistaa lastenmuroistaan 723 tonnia sokeria, tosin vasta kun Englannin hallitus uhkasi sitä sokeriverolla. Nykyiset murot koostuvat 35 %:sesti sokerista. Englanti aikoo vähentää sokerin kulutusta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Coca-Cola ei ole luvannut vähentää sokeria (7 teelusikallista sokeria/tölkki, 1 tl = 5 ml), mutta aikoo vähentää markkinointia alle 16-vuotiaille. Nykyään lapset ja teini-ikäiset syövät sokeria kolme kertaa suosituksia enemmän, aikuiset lähes saman verran. Sokerin ja muiden makeutteiden rajoittaminen merkitsisi huomattavaa lihavuuden, diabeteksen ja syöpäsairauksien vähenemistä – sekä rauhallisempia, mieleltään terveempiä lapsia ja aikuisia.

Olet mitä syöt

Meissä asuu valtava suolistobakteerien yhdyskunta, jokaiselle yksilöllinen, joka säätelee kaiken aikaa mielen ja kehon toimintoja ja terveyttä. Kun nämä miljoonat mikrobit voivat hyvin, mekin voimme hyvin. Niiden kuntoa parannetaan tai huononnetaan etenkin ravinnolla, mutta myös monet lääkkeet, rokotukset ja muut kemikaalit voivat mullistaa bakteerikannan ja rampauttaa sen, samoin krooninen stressi.

Suolistobakteerit tuottavat muun muassa neurokemikaaleja kuten dopamiinia ja serotoniinia, jotka säätelevät mielialaa, sekä aivojen terveydelle tärkeitä vitamiineja.

Hyvät bakteerit ehkäisevät ns. vuotavan suolen syntymisen. Vuotava suoli ja sen aiheuttama hiljainen tulehdus taas on useimpien autoimmuunisairauksien ja neurologisten ongelmien taustalla. Suolistossa on hermosoluja yhtä paljon kuin aivoissa, ja aivojen ja suoliston välillä on jatkuva vuorovaikutus. Ei ihme, että vuotava suoli saa aikaan aivosumua, brain fog. Suolistomikrobien laatu, määrä ja koostumus vaikuttavat siis voimakkaasti aivoihin ja koko terveyteen. Tästä voi lukea esimerkiksi neurologi David Perlmutterin uudesta kirjasta Brain Maker: The Power of Gut Microbes to Heal and Protect Your Brain-for Life (2015).

Mitä ravinto tekee geeneille: geenejä syttyy ja sammuu

Ravinnon merkitystä terveydelle selvittää myös nutrigenomiikka eli ravitsemuksen systeemibiologia, tieteenala joka tutkii miten geenit reagoivat ruokaan ja sen sisältämiin lukemattomiin kemiallisiin yhdisteisiin.

Lääkärikunnan lausunnoista saa usein käsityksen, että jos sinulla on reumageeni tai migreenigeeni tai syöpägeeni, kohtalosi on lähes sinetöity. Tällaiset puheet saivat filmitähti Angelina Jolien leikkauttamaan ennaltaehkäisevästi pois molemmat rintansa. Mutta edes syöpä ei ole ihmisessä paikallinen ilmiö vaan koko elimistön sairaus, jota voidaan muun muassa ravinnolla ehkäistä ja parantaa, vaikka sitä olisi suvussa.
Ravinto pystyy aktivoimaan ja sammuttamaan geenejä, niin hyviä kuin pahoja.

Keväällä 2010 julkaistussa tutkimuksessa Barcelonan Institut Municipal d´Investigacio Medican tutkijat havaitsivat, että oliiviöljy sammutti kolmessa kuukaudessa terveillä koehenkilöillä verisuonten kovettumiseen ja sepelvaltimotautiin altistavia geenejä. Vähän aikaisemmin Cordoban yliopiston tutkijat totesivat kuusi kuukautta kestäneessä tutkimuksessa, että oliiviöljy sytytti 19 geeniä ja sammutti 79 geeniä. Sammutetuista monet liittyivät sydänsairauksiin, 2-tyypin diabetekseen ja veren korkeisiin rasva-ainepitoisuuksiin. Monet näistä geeneistä olivat myös tulehdusten aiheuttajia. Terveydellisesti hyvä tulos saatiin nimenomaan extra virgin olive oil –koeryhmässä, koska extra neitsytoliiviöljyssä on korkein polyfenolipitoisuus. Johtopäätös: ruokavaliosta kannattaa poistaa monityydyttämättömät kasviöljyt kuten rypsi-, maissi-, auringonkukkaöljyt ja ottaa tilalle korkealaatuinen extra neitsytoliiviöljy, joka on se paras ja samalla valitettavasti kallein. Oliiviöljy, joka on kertatyydyttämätön, kestää myös kuumentamisen, toisin kuin nuo muut kasviöljyt.

Oxfordin yliopiston tutkijat selvittivät 2012, kuinka montaa geeniä D-vitamiini säätelee. Tulos oli, että D-vitamiinin syönti muuttaa huomattavasti 229:n geenin toimintaa. Erityisesti D-vitamiini ohjailee geenejä, jotka kytkeytyvät immuunipuolustuksen häiriöihin, kuten MS-tautiin. Aiemmissa tutkimuksissa MS-taudin onkin todettu liittyvän D-vitamiinin saannin ongelmiin.

Laktoosi-intoleranssi on geneettinen ominaisuus. Monet aasialaiset intolerantikot kuitenkin kehittävät maidonsietokyvyn asuttuaan muutaman vuoden länsimaissa. Ja moni länsimainen intolerantikko pystyy ravintomuutoksen ja esimerkiksi akupunktuurihoidon jälkeen sietämään maitotuotteita, etenkin niitä jotka ovat peräisin Välimeren lehmäroduista ja joiden proteiinityyppi on helpommin siedettävä kuin meidän lehmiemme. Suoliston mikrobikanta voi siis muututtuaan vaikuttaa geeneihin niin, että intoleranssia ylläpitävät geenit syrjäytyvät, sammuvat ja toleranssia ylläpitävät geenit aktivoituvat.

Kaksi väkivaltageeniä

Kansainvälinen tutkijaryhmä julkisti 2014 tutkimuksen, joka selvitti 900 suomalaisen rikollisen geeniperimää. Etenkin kaksi geeniä, MAOA ja CDH13, olivat vahvasti yhteydessä erittäin väkivaltaiseen käytökseen. Jos henkilöllä sattuu olemaan molemmat geenit, väkivaltarikoksen riski on 13-kertainen. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pystyttiin todistamaan yhteys geenien ja väkivaltaisen käytöksen välillä.

Molemmat geenit ovat melko yleisiä, ja suurin osa geenien kantajista ei ole väkivaltaisia. Käytöksestä vain puolet selittyy geeneillä, toinen puoli on ympäristön vaikutusta. Rankat lapsuudenkokemukset ja ravitsemus voivat muuttaa geenien toimintaa ja tässä tapauksessa aktivoida väkivaltageenit. Lisäksi alkoholi tai huume voi MAOA-geenin kantajilla aiheuttaa nopean väkivaltaisen reaktion. CDH13-gereni taas on yhteydessä ADHD:hen. (Molecular Psychiatry, 2014; tutkimukseen osallistui yliopistoja eri maista, Yhdysvaltain kansallinen alkoholitutkimuskeskus NIAAA, Karolinska Institutet sekä Suomesta Niuvanniemen sairaala, THL, Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM, Itä-Suomen Yliopisto ja Rikosseuraamusvirasto; tutkimusta johti professori Jari Tiihonen.)

Uudempi tutkimus auttaa ymmärtämään myös geenien ja suoliston mikrobien kautta, miten tärkeä ravinto on terveyden ja käytöksen säätelyssä. Psykososiaaliset tekijät vaikuttavat tietysti mukana, samoin ympäristön myrkyt, kodin saniteettiaineiden, muovien, hajusteiden ja viljelymyrkkyjen kemikaalit, joista monet ovat hormonihäiritsijöitä. Mehän myrkytämme ruoan, jonka aiomme syödä ja antaa lapsillemme. Samat myrkyt ovat myös haitallisia älykkyydelle, kuten muovien BPA ja ftalaatit sekä fluori, jota on hammastahnoissa, lääkkeissä ja joidenkin alueiden pohjavesissä.

Mahdollisimman puhdas, luonnollinen, itse valmistettu ruoka ja tilanteen vaatimat lisäravinteet on yhdistelmä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset.

 

Elina Hytönen