Näkökulma: Bysantin Harmaa eminenssi häärää Suomessa – onko Jaakko Olkinuora kaappaamassa Suomen ortodoksisen kirkon?
Kulisseissa käydään kovaa taistelua Suomen ortodoksisen kirkon kohtalosta ja etenkin varallisuudesta. Naruja vetelee nuori pappismunkki, 36-vuotias Jaakko Olkinuora, kirkolliselta nimeltään Athosvuoren munkkidiakoni Damaskinos Ksenofonilainen. Hän asuu virallisesti Athosvuoren luostarissa Kreikassa, mutta oleskelee enimmäkseen Suomessa ja raportoi Suomen tilanteesta Kosntantinopolin patriarkaatille, joka kiristää otettaan Suomen kirkosta.
Konstantinopoli haluaa nyt “parantaa” Suomen ortodoksisen kirkon perinteistään.
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Konstantinopoli on katkaissut suhteensa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon, joka on Moskovan patriarkaatin alainen. Konstantinopoli ja Moskova ovat olleet avoimessa uskonsodassa esimerkiksi Ukrainassa ja Virossa. Niissä on taistelu kirkon omaisuudesta ja seurakuntalaisten sieluista. Tämä uskonsota on leviämässä nyt myös Suomeen. Konstantinopolin köyhät kirkkokunnat ovat kiinnostuneita Suomen ortodoksisesta kirkosta, joka on valtiorahoitteinen ja vakavarainen.
Viime vuosina Suomen ortodoksikirkko on ollut usein jonkinlaisen kohun keskiössä. Kyse on ollut erottamisista, riidoista tai työoikeudellisista asioista. Myös varojen käytöstä on riidelty. Erilaisia tutkintoja ja tuomioita on pilvin pimein. Kohuja on tehtailtu ulkopuolelta ja Suomen valtamedia on käyttänyt kaikki tilaisuutensa ortodoksikirkon nykyjohdon maineen mustaamiseen. Tarkoitus onkin alistaa kirkon nykyjohto Konstantinopolille.
Suomen ortodokseilla on vain kolme piispaa, eivätkä he tule hyvin toimeen. Arkkipiispa Leo on jäämässä eläkkeelle, joten Suomen ortodoksit tarvitsevat uuden johtajan.
Damaskinos Olkinuora on Konstantinopolin patriarkan Bartolomeos I:n suosikki, josta ollaan leipomassa uutta arkkipiispaa Suomeen. Ensin Olkinuora nostetaan uuteen “apulaispiispan” eli “Haminan piispan” tehtävään valvomaan eläköityvän arkkipiispa Leon syrjäyttämistä, kunnes Olkinuora ottaa hänen paikkansa. Myös karjalan kielen ja kulttuurin harrastusta on tarkoitus vähentää, koska se ei sovi Konstantinopolille.
Kun Konstantinopolin patriarkan määräämä piispaindelegaatio vieraili Suomessa vuonna 2019, Damaskinos seurasi mukana huomaamattomana “tulkkina”. Delegaatioon kuulunut Tallinnan metropoliitta Stefanos uhosi liittävänsä Suomen ortodoksikirkon Viron hiippakuntaan oman itsensä alaisuuteen. Damaskinos on vastaavasti pohtinut myös Ruotsiin liittymistä.
Damaskinosta luonnehditaan sanoilla “bysanttilaisempi kuin Bysantti itse”. Hän on nuoresta iästään huolimatta taitava toimimaan varjoissa. Damaskinos raportoi patriarkalle olennaiset asiat. Hän tuntee myös lempinimet “Jaska” tai “Tukholman metropoliitta”.
Patriarkka Bartolomeos I ajaa Damaskinos Olkinuoraa “apulaispiispaksi” Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn. Tätä tavoitetta uhkaavia muita ehdokkaita ammutaan alas kuin tipuja aidalta. Valmista ei ole tullut, sillä Kosntantinopolin reviisorien vierailujen jälkeen vuonna 2019 mitään päätöksiä ei tehty. Itse asiassa “apulaispiispaan” varatut 90 000 euroa päätettiinkin laittaa kiinteistöjen kunnostamiseen. Sekös sai patriarkan raivoihinsa!
Konstantinopoli haluaa nyt “parantaa” Suomen ortodoksisen kirkon perinteistään. Erityisesti patriarkkaa kismittää maallikoiden osallistuminen kirkon päätöksentekoon. Damaskinos on toimittanut patriarkalleen kreikankieliset käännökset kaikista kirkkoa koskevista säädöksistä. Ne halutaan nyt muuttaa niin, että Konstantinopolin asettama piispainkokous päättää kaikesta. Venäläisessä ja suomalaisessa ortodoksisessa perinteessä seurakuntalaisilla ja maallikoilla on aina ollut iso rooli.
Kulisseissa asioita junailee Damaskinos. Meneillään on monta projektia: Suomen kirkkolain kääntäminen kreikaksi jotta sen muutokset voidaan valmistella kanonisesti oikein, maallikoiden syrjäyttäminen Suomen kirkon päätöksenteosta, Suomen kirkon etäännyttäminen Venäjästä ja liittäminen Viroon tai Ruotsiin sekä Damaskinoksen nostaminen ensin “apulaispiispaksi” ja sitten arkkipiispaksi.
Arkkipiispa Leo on hankkeista kauhuissaan –hän haluaisi jatkaa Suomen ortodoksisen kirkon autonomista perinnettä ja rauhoittaa kirkkonsa uskoville sekä pitää maallikot mukana kirkon toiminnassa ja päätöksenteossa. Leolle myös karjalan kieli ja karjalaiset perinteet ovat tärkeitä.
Patriarkalta tulee savua korvista, hän haukkuu suomalaisia ortodokseja milloin “protestanteiksi” milloin “venäläismielisiksi” tai peräti uhkaa koko kirkon lakkauttamisella tai Ruotsin tai Viron kirkon osaksi siirtämisellä. Myös Suomen laki, joka sallii maallikot kirkon toiminnassa, raivostuttaa patriarkkaamme. Pahimpina päivinään hän uhoaa, että Suomen ortodoksikirkon nykyiset piispat eivät ole kanonisia piispoja ollenkaan. Tosin piispojen “epäkanonisuutta” voidaan katsoa sormien läpi mikäli nämä ovat kuuliaisia Konstantinopolille.
Kaikesta näkee että Konstantinopolin satraapit näyttävät elävän eräänlaisessa mielikuvitusmaailmassa. He esimerkiksi tosissaan pelkäävät että Suomen ortodoksikirkko on menossa Moskovan alle – siksi se pitää heti “pelastaa” Viron tai peräti Ruotsin yhteyteen.
Suomen ortodoksisen kirkon on määrä tehdä päätöksiä vielä tämän kuun aikana. Jos Konstantinopolin tahto menee läpi, nuori Damaskinos luotsaa Suomen ortodoksikirkon mahdollisimman kauaksi Suomen ortodoksikirkon perinteistä Bysantin täydelliseen valvontaan.
-JiiPee
Jaakko Olkinuora on syntyjään roomalais-katolinen eli vanha paavin kumartaja. Kaverilla ei ole mitään ortodoksista sukutaustaa. Byzanttilaisessa fantasiamaailmassa eläminen ja vallanhimo sekoittaa terveemmänkin pään. Onneksi Jaakon puolesta voi rukoilla!
Vuosina 1987-2010 arkkipiispana toiminut Johannes oli protestanttikäännynnäinen ja varsin kehno persoona itselleen liian arvokkaassa virassa. Kehnous korostui, kun edeltäjänsä arkkipiispa Paavali oli erinomaisen ahkera ja kiitettävä persoona, jonka työpanoksen ja vahvan hengellisen vireen ansiosta ortodoksisen kirkon asema on niinkin hyvä kuin se nyt Suomessa on. Kokemukset käännynnäisistä kirkon korkeissa viroissa ovat tähän mennessä kehnoja. Tietenkin on hyvä olla käännynnäinen, mutta että korkeaan virkaan?
Bysantin perinne on arvokas itsessään. Kuitenkaan minkään kirkon haaran ei tulisi väheksyä omaa historiaansa tai kirkkokansan etnisiä taustoja ja sukujuuria. Kirkon liian raju kreikkalaistaminen voi jäädä ulkokultaiseksi ja vain harvojen asialle vihkiytyneiden harrasteluksi. Protestanttinen kirkko on varoittava esimerkki siitä, mihin loputtomat uudistukset ja perinteen hylkäämiset johtavat. Ortodoksikirkon kunniaksi on kuitenkin todettava, että myös sen kreikkalais-bysanttilainen haara on arvokas osa koko kirkon perinnettä. Sen tunnustuksessa, kanonisessa laissa, luostarilaitoksessa ja muussa traditiossa ei sinänsä ole mitään ihmeempää vikaa. Ymmärrän niitä, joita Bysantin perinteet kiehtovat. Mutta niitä liikaa korostaen voidaan käydä sitä osaa vastaan, jota kutsutaan kansankirkoksi ja tuhota suomalaisen ortodoksikirkon ominaislaatu.
”Pollon kallio”
”Kirkon liian raju kreikkalaistaminen voi jäädä ulkokultaiseksi ja vain harvojen asialle vihkiytyneiden harrasteluksi.” Tosi on ja vahvasti näin meillä Suomessa!
Ei se anna mitään lisämeriittiä apulaispiispalle, jos olet opiskellut Vladimirin (Usa) tai Sergein (Ranska) instituuteissa tai Kreikan tai Venäjän eri oppilaitoksissa. Siinä vaiheessa sinulla on heittänyt ”härän pyllyä” Teologia ja Usko!
Tärkein on sinun oma puhdas uskosi ja sen hiljainen vaatimaton toteutuminen ja välittäminen kirkkokansalle, ei niinkään akateemiset oppiarvot!
Ort.fi sai erinomaisen apulaispiispan, kiittäkäämme Jumalaa.
Ei kait skeemaan vihityn henkilön (asteesta riippumatta) pitäis noin aktiivisesti roikkua mediassa ja sen sivuilla; parempi viihtyä keljassa ja toimittaa sitä, mihin on saanut ja toivonut vihkimystä!
Kukaan ei ole korvaamaton (heitä ovat hautausmaat täynnä) ole hyvä ja muista se, kyllä niitä vasikoitsijoita löytyy muitakin ja ”toinen” puoli järjestelee koko ajan.
Eipäs muuta, kuule jos ”maailama” viettelee, niin sitten seuraavan jaon yhteydessä taas kanditaaksi ja uusi ”rumba” mainoksineen.
Pysy terveenä ”Pollon kallio”
Tavallisesta turenkilaisesta omakotitaloperheestä kotoisin. Joille arvomerkit olivat tärkeämpiä, kuin se oliko arvomerkeillä mitään perustaa. Eli suuri ego ja wannabee meininki. Kaikkea muuta kuin uskonnollinen tausta.
Enempää en viitsi paljastaa, koska joku roti pitää olla.
ORTODOKSIT, KATOLISET, PROTESTANTIT…
Kaikki nykyajan suurista kristillisiksi itseään kutsuvista kirkoista ovat irtaantuneet Jumalasta ja taivaasta uskomalla Nikean ja Athanasioksen uskontunnustuksiin. Näissä uskontunnustuksissa käsitetään olevan kolme jumalaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaikka oikea kolminaisuus on aivan muuta. Jeesus on Jumalan inkarnaatio ja kun Hän eli maan päällä, oli Hän sielultaan itse Jehova Jumala, mutta ruumiiltaan tavallinen ihminen, minkä ruumiin Hän hylkäsi ristinkuolemassa ja puki ylleen Jumalallisen ruumiin Isältään. Jeesuksessa on siis kolme ominaisuutta eli Isä eli Jeesuksen Jumalallinen sielu, Poika eli Jumalallinen ruumis ja Pyhä Henki eli Hänestä ulosvirtaava Jumaluus, aivan kuten Hänen kuvassaan ihmisessä on sielu, ruumis ja toiminta. Väärä kolminaisuusoppi on valaistumattomien pappien luomus, jolla ei ole yhteyttä Jumalaan eikä taivaaseen. Onneksi monet tavalliset kristityt eivät tunne mainittuja uskontunnustuksia ja jos elävät hyvin tekemättä syntiä, niin he pelastuvat. Samoin pelastuvat kaikki ne, jotka uskovat jonkinlaisen Jumalan olemassaoloon ja elävät tekemättä pahaa lähimmäiselleen, koska se on vastoin Jumaluutta. Mutta ne, jotka tunnustavat Jeesuksen oikean kolminaisuuden ja elävät Kymmenen Käskyn mukaisesti, pääsevät korkeampiin taivaisiin. Nykyajan kristittyjen kammottavin virhe on uskoa, että Jeesus puhdistaa ihmisen synnistä, kun vain uskoo Häneen eli pelastuminen uskon kautta ilman parannusta. Luullaan, että jos vaikka vasta kuolinvuoteellaan tunnustaa Jeesuksen, niin pelastuu eli pääsee taivaaseen. Todellisuudessa Pyhä Henki johdattaa jokaista ihmistä hänen tietämättään siihen taivas- tai helvettiyhteiskuntaan, mihin ihmisen teot oikeuttavat. Kamala virhe on uskoa, ettei ihmisen teoilla ole mitään vaikutusta, vaan, että pelkkä uskominen riittää pelastumiseen. Jumalan ja ihmisen liitto vaatii molemminpuolisen toiminnan eli ihmisen tekoja, joiden mukaan hänet tuomitaan. Se käy ilmi monesta kohdin Raamatussa. Nykyajan kristinusko elää helvetin pimennossa. Kun Herra tuli maan päälle toisen kerran eli avaamalla Swedenborgin ymmärryksen ja käskemällä hänet kirjoittamaan teologiset teoksensa, hylkäsivät kristityt kirkon johtajat nuo teokset harhaoppisina, aivan kuin juutalaiset rabbit hylkäsivät Herran ensimmäisen tulemisen. Monille ihmisille erityisesti ortodokseille kirkon ulkonaiset menot ovat tärkeitä, vaikka Jumala katsoo ainoastaan ihmisen sisäisestä mielestä johtuvia tekoja. Ruotsalaiset voisivat olla ylpeitä siitä, että heidän keskuudestaan nousi Herran palvelija Emanuel Swedenborg, joka on kaikkia profeettoja ja apostoleja korkeammalla, koska hän luopui itsekkyydestään ja palveli ainoastaan Herraa. Lue esim. https://novahierosolyma.fi/ LÄHETÄ TUTKINTAPYYNTÖ (https://www.virkamafia.fi/virkamafia-elvytyskusetus/)! ÄLÄ OTA KORONAROKOTUSTA JA VAROITA MUITA OTTAMASTA!!! LEVITÄ TIETOA KORONAHUIJAUKSESTA!!!
http://koronarealistit.com/
https://vapaudenpuolesta.fi/
https://rapsodia.fi/category/asiantuntijavideot/
https://www.ossitiihonen.com/
http://sinikkatyynela.blogspot.com/
https://www.elinahytonen.fi
https://www.globalresearch.ca (teksti suomeksi yläpalkista)
http://stopworldcontrol.com
BENJAMIN KIVILOHKARE, miles Domini, pontifex primus
Herran Toisen Tulemisen Kirkko