Tytäryhtiötalous ja ulkomaiset yritysostot Suomessa tarkoittavat kasvotonta monikansallista pääoman valtaa maassa

Käsitteellä tytäryhtiötalous voidaan tarkoittaa muiden muassa taloudellista tilaa, jossa maan yritystoiminta on hätkähdyttävissä määrin ulkomaisten konsernien omistuksessa, kirjoittaa Tero Luoma raportissaan (2021:16). Käsitteellä selitetään erittäinkin omistamiseen kytkeytyvän päätösvallan siirtymistä muualle ja tästä juontuvien välittömien sekä välillisten vaikutuksien tarkoitusta kyseisen maan yritystoiminnalle sekä taloudelle. Tytäryhtiöllä periaatteessa kuvataan kirjanpidollista ja oikeudellista käsitettä yhtiöstä, jonka osake-enemmistö on toisen yhtiön omistuksessa muodostaen täten konsernirakenteen (Luoma 2021). Ei varmaankaan ole yllättävä uutinen, että Suomen yritysomaisuus on luisunut järkyttävän laajuisesti ulkomaalaisomistukseen. Tukka nousee vielä enemmän pystyyn, kun tiedetään, se mitkä voimat ovat ulkomaalaisomistuksen takana. 

Tytäryhtiötalous ja ulkomaiset yritysostot Suomessa 

Luoma kirjoittaa, että Suomen koko 426 miljardin euron arvoisesta yritysomaisuudesta 34,5 prosenttia on ulkomaalaisomistuksessa sekä Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden osakekannasta 45 prosenttia on ulkomaalaisomistuksessa. Tänä vuonna ylikansallinen omistus saattaa olla jo selvästi yli 45 prosenttia ja “suomalaisten” yhtiöiden omistusrakenne osoittautuu OECD-maihin suhteutettuna erittäin kansainvälinen. 

Luoma analysoi raportissaan vaihtelevista perspektiiveistä sitä, että onko tytäryhtiötalous ja ulkomaiset yritysostot Suomessa uhka vai mahdollisuus? Raportissa ilmoitetaan päähavaintona, että ei ole löytynyt todisteita kaupoista, joissa Suomessa olisi ostettu yhtiöitä alihintaan, eipä tietenkään. Kuitenkin suomalaisten yhtiöiden pieni koko suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin sekä vahvojen kotimaisten omistajien vähäisyys altistavat ulkomaisille yritysostoille elinkaaren eri vaiheissa. Kansainvälinen pääoma ja osaaminen ovat tärkeitä Suomen yrityksille sekä yhteiskunnalle. Kotimaisen ja ulkomaisen pääoman välillä ei vallitse vastakkainasettelu vaan positiivinen plussummapeli, jossa molemmat hyötyvät toisistaan, kuvailee Luoma.  

On muistettava, että esitetty analyysi on tehty työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) erillistoimeksiantona osana Juha Sipilän johtaman Kotimaisen Omistamisen Ohjelma-työryhmän työtä.  Tästä johtuen ei liene aiheellista kummastella ulkomaisenomistuksen positiivista latausta raportissa.     

 

                              

Mitä seuraa, kun valtion omaisuutta myydään ulkomaiseen omistukseen

Kysymys ei olekaan siitä, etteikö Suomessa ulkomaille myytyjen yhtiöiden myynti olisi voinut olla vastakohtainen alihintaisuudelle. Oleellisin asiantila tässä on syvällisempi, kuin raportti antaa ymmärtää. Nimittäin molemmat sekä globaalit rahoitusmarkkinat että ylikansalliset yhtiöt ulottavat valtansa jopa yksityisten valtioiden lainsäädännön yläpuolelle. Tässä on kyllä esimerkkejä, josta yhtenä mainitsemme, Trans-European Networks moottoritiehankeen Eurooppaan, mikä oli yksi suurimpia infrastruktuurihankkeita Euroopan historiassa. T-E Networksin arvioitu budjetti oli 400 miljardia euroa. Trans-European Networks –projekti oli siis vain osa suurempaa hanketta Euroopassa.  

Tällaiset hankinnat kuvastavat globaalien jättiläisyrityksien pääoman valtaa, jota hyödynnetään esimerkiksi Euroopan unionin kautta. Brysselissä työskentelee 30 000 lobbaria kansainvälisten rahoituslaitosten ja monikansallisten suuryhtiöiden edunvalvojina. Ylikansallisten yhtiöiden lobbarit julistavat sanomaansa mepeille, jotka puolestaan manipuloivat omia kotimaisia hallituksiaan ja eduskuntaa monikansallisten pääomien hankkeiden taakse.  Yllä esitettyyn liittyy huolestuttavasti se, että häikäilemättömällä lobbauksella rahamaailman sekä globaalien yhtiöiden lobbareiden verkosto pystyy suurella rahalla sponsoroimaan tutkimuksia, joiden tulokset saavuttavat poliittisia laajoja linjauksia.  

Esimerkkinä mainittakoon:  

Reshaping Europe –raportin laatijoina oli kolme toimitusjohtajaa: Jérôme Monod (Lyonnaise de Eauxin johtaja Ranskassa), Pehr Gyllenhammar (autoteollisuusjätti Volvon pääjohtaja Ruotsissa) ja Wisse Dekker (Philipsin pääjohtaja Hollannissa).  

Tämän vaikutusvaltaisen raportin synnyttäjät olivat kolme Euroopassa vaikuttavaa suuryrityksen johtajaa. Tämä on pelottava huomio, kun tiedämme, että muutkin suuret hankkeet ja kehityssuunnat, jotka vaikuttavat EU:n kansalaisiin ja valtioihin luodaan jättiläiskorporaatioiden sekä globaalin rahoitusmaailman toimesta ja niiden hyödyksi.  

Hoedemanin mukaan raportti kokonaisuudessaan oli tietynkaltainen poliittinen manifesti teollisuusjohtajien sorvaamana. He olivat käynnistäneet giganttisen lobbauskampanjan, joka suuntautui jäsenmaiden liikenneministereihin (Monseri ja Lietaerti 2021). 

Lisäksi ulkomaisen omistuksen haitoista voidaan esimerkkinä esittää nykyinen kaivoslakimme, joka ei suojaa paikallisia ihmisiä eikä ympäristöä. Laki on aivan liian salliva kaivostoimijoille ja se suorastaan kutsuu globaalit yhtiöt etsimään mineraaleja jopa Suomen luonnonsuojelualueilta. 

Luonnollisesti välittömästi yllä esitetty perustuu uudenliberalismin dogmeihin. Uusliberalismi edustaa modernia ylikansallista omistajaluokkaa, jotka muodostuvat globaaleista rahoitusmarkkinoista, monikansallisista suursijoittajista ynnä muista sellaisista kasvottomista instituutioista. Tämä juuri tarkoittaa negatiivista globalisaatiota. Nykyisin esimerkiksi persoonattomat ylikansalliset sijoittajat ovat yrityksien todellisia omistajia, mutta näiden ei koskaan tarvitse olla yhteydessä asiakkaisiinsa, sillä varsinaisen palvelun tai yritystoiminta voidaan tuottaa muualla tai ne tuotetaan vierailijan tai ulkomaisen yrityksen kautta. 

Juuri uusliberalistisen talouspoliittisen suuntauksen kautta kansallisvaltiot ovat menettäneet poliittista vaikutusvaltaansa ylikansallisille instituutioille, kuten Maailmanpankille, Maailman kauppajärjestö WTO:lle ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF) ja monikansallisille jättiyrityksille. Uudenliberalismin oppeihin sisältyy myös kansallisvaltioita suojelevien säätelyiden purkaminen (Löppönen 2017). 

Ulkomainen omistus tarkoittaa myös kansallisvaltion vapauden ja itsenäisyyden menetystä. Se sisältää myös kansalaisten vapauden menetyksen. Vapaus ja itsenäisyys ovat kirjoittamattoman pyhiä asioita, mitä ei saa loukata taloudellisiin hyötyihin nojautuen. Valtion itsenäistyminen ja taloudellinen omavaraisuus eivät ole lainkaan sidoksissa ylikansallisten yhtiöiden yritysketjujen toimintaan yksittäisissä valtioissa, vaan valtion omavaraisuus ja kansallinen hyvinvointi syntyy vain tuotannolla, jonka tulokset jäävät kotimaan hyödyksi. Selvää tietysti on, että myös ulkomaisia liikekumppaneita tarvitaan. 

Ulkomainen omistus tarkoittaa juutalaistoimijoiden vaikutusta 

Juutalaismafia on noussut Telluksen materiaaliseen, yhteiskunnalliseen ja sosiologiseen johtoon. Juutalaismafia on maailman laajuisesti verkostoitunut täysin rikollinen järjestelmä, joka muodostaa uhkakuvan ihmiskunnalle. Tämä -mafia pyrkii päämääriinsä eli totaaliseen maailmanvaltaan salassa, käyttäen lukuisia eri taloudellisia, poliittisia sekä mediallisia välineitään päämääriensä saavuttamiseksi. 

Esimerkkejä juutalaisomistuksesta ulkomaisen omistuksen suhteen 

Juutalaisten omistama pankki- ja liikemaailma vaikuttavat enemmän tai vähemmän muiden muassa UPM-Kymmene Oy toimintaan. Jäljempänä on lyhyt selvitys asiasta. 

UPM:n on arvioinut omistussuhteitaan, jonka mukaan osake sekä omistajat osoittautuvat siten, että ”Yhtiön omistusjakauma on varsin pirstaloitunutta, sillä suurimmilla omistajilla Varmalla 1,7 ja Ilmarisella on 1,7 prosentin omistusosuudet.” 

Muilla omistajilla ilmoitetaan alle prosentin omistusosuudet. 
 

Merkille pantavaa on, että noin 65 prosenttia UPM:n omistuksessa on hallintarekisterissä, joten yhtiöllä saattaa todennäköisesti olla isoja ulkomaalaisia omistajia. Liputusilmoitusten perusteella ainakin JPMorgan Chase & Co, Norges Bank ja BlackRock  omistavat tai ovat omistaneet vuoden 2019 aikana UPM:stä yli 5 prosentin osuuden. 

Juutalaistaustainen BlackRock ja Vanguard tai molemmat ovat suuromistajina jokaisessa Suomessa toimivassa 25 tärkeimmässä pörssiyhtiössä 

Osa näistä 25 pörssiyhtiöstä saattaa olla jopa suomalaisia -yhtiöitä. 

Suppea joukko Yhdysvalloissa perustettuja ääriliberaalia ja uusliberalistista politiikkaa ajavia rahastoja on kuin vaivihkaa kaapannut kokonaan läntisen pallonpuoliskon merkittävimmät yhtiöt hallintaansa. Modernin ajan finanssimonopolin taustalla on juutalaissionistinen kolmikko, joka tunnetaan kansainvälisesti lempinimellä ”Big 3”: BlackRock, Vanguard ja State Street Global Advisors. Myös Suomessa toimivaa pörssin omaisuutta on ajautunut sionistiseen ja samalla ulkomaiseen omistukseen ilman, että esimerkiksi ainutkaan merkittävässä asemassa oleva poliitikko olisi rohjennut asettua vastarintaan. 

Mutta ensinnäkin juutalais- ja sionistitoimijoiden vaikutuksesta mainittuihin yhtiöihin voitaisiin luonnehtia seuraavaa:  

Globaalit jättiläisyritykset ovat sijoitusyhtiöryhmien omituksessa. Mainittu jättiläisryhmä Big 3 -ryhmän yhtiöt ovat juutalaistoimijoiden omistamia ja johtamia. Suuremmat sijoittajat ovat vielä suurempien sijoittajien omistuksessa. Tätä sijoittajien verkostoa voidaan kuvata pyramidilla, jonka huipulla ovat suurimmat kaksi sijoittajaa eli Vanguard Group ja BlackRock. 

Rothschild-suvun omistaja osuuksista BlackRockista ja Vanguardista on erittäin vaikea saada julkisuuteen, sillä omistussuhteet kätkeytyvät lukemattomien sijoitusyhtiöiden nimiin, joiden varsinaisia omistajia ei läheskään aina paljasteta.    

Rothschildien ja BlackRockin välisestä yhteistyöstä on ainakin uutisoitu.   

Esimerkiksi vuonna 2002 talousjulkaisu Business Wireindia kirjoitti BlackRockin ja Rothschildien solmimasta strategisesta liittoumasta. Siinä Rothschildien Australiassa toimiva varainhoito- ja sijoitusalan yhtiö (Asset Management Limited) sekä BlackRock olivat solmineet liiton keskenään. Näiden fuusioituneiden yhtiöiden oli tavoitteenaan tarjota palveluksiaan maailman laajuisesti sekä julkiselle sektorille että yksityissijoittajille. 

Finanssimaailman megakolmikon kuuluisin ja taloudellisesti mahtavin keulakuva on itseoikeutetusti BlackRockin juutalainen johtaja Larry Fink. BlackRockin kautta Fink hallinnoi 10 000 miljardin dollarin sijoituspääomapottia maailmanlaajuisesti. Suomalaisten keskuudessa piensijoittajat tuntevat BlackRockin erikoisesti sen iShares-indeksirahastoista. 

Viittaamme Helsingin pörssin 25 keskeisimpiin yhtiön omistajarakenteisiin. Yhtiöt muodostavat OMXH25-indeksin, johon on otettu markkina-arvon sekä vaihdantavolyymin perusteella merkittävimmät julkisesti noteeratut yhtiöt.  

Arvopaperin mukaan BlackRockin suurimmat omistukset suomalaisyhtiöissä tai Suomessa toimivista yhtiöistä ovat Nokiassa, Nordeassa, Nesteessä, Koneessa ja Sammossa. BlackRock on ilmoittanut aloittavansa entistä tehokkaamman vallankäytön yhtiöiden hallituksissa, lehti paljastaa. Myös BlackRockin asiakkaita sekä yrityksiä, että yksityishenkilöitä varten on räätälöity ”työkaluja”, joilla nämä voivat vaikuttaa indeksirahastoihin kuuluvien yritysten hallituksiin. Vaihtoehtona on niin ikään jättää äänestäminen hallituksen kokouksissa BlackRockille, Arvopaperi kirjoittaa. ”Passiivisen sijoittamisen” aika vaikuttaa saavuttaneen tiensä pään. 

BlackRock ja Vanguard tai molemmat ovat suuromistajina jokaisessa Suomessa toimivassa 25 keskeisimmässä pörssiyhtiössä. Nämä 25 -yhtiötä ovat jäljempänä mainitut. 

Yhtiöt OMXH25-indeksissä: Cargotec, Elisa, Fortum, Huhtamäki, Kesko, Kojamo, KONE, Konecranes, Mandatum, Metsä Board, Metso, Neste, Nokia, Nokian Renkaat, Nordea, Orion, Outokumpu, Qt Group, Sampo, Stora Enso, Telia, TietoEVRY, UPM-Kymmene, Valmet ja Wärtsilä. 

BlackRock on nykyisin myös Suomen pörssissä olevan merkittävämmän yhtiön Nordean suurin yksittäinen omistaja 181 miljoonan osakkeen osuudellaan. Kaikkien mittarien mukaan BlackRock on Euroopan keskuspankin ohella Suomen keskeisimpiä taloudellisia resursseja, vaikka kansan syvien rivien joukossa yhtiön nimi on tuntematon. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

Luoma, Tero (2021) Tytäryhtiötalous ja ulkomaiset yritysostot Suomessa: uhka vai mahdollisuus? (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:16). Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162962/TEM_2021_16.pdf?sequence=1&isAllowed=y  

Monseri, Friedrich ja Lietaerti, Matthieu (2012). The Brussels Busines –dokumenttielokuva. (Siinä Olivier Hoedeman puhuu ERT:n Reshaping Europe –raportin ja komission trans-European Networks –hankkeen yhteyksistä) 

Löppönen, Paavo (2017). Vapauden markkinat – uusliberalismin kertomus. Vastapaino. https://www.aarnenorberg.com/blogi/files/82278a38e2df0a4a7096f2337a1409eb-5.html <Viitattu 24.12.2018> 

Radio Islam – Suomi | Finnish (islam-radio.net) 

UMP (2024). Suurimmat omistajat. https://www.upm.com/fi/sijoittajat/osake/suurimmat-omistajat/ 

UMP (2024).  Liputukset | UPM.FI. https://www.upm.com/fi/sijoittajat/osake/liputukset/?page=1  

UMP (2024). Liputukset | UPM.FI. https://www.upm.com/fi/sijoittajat/osake/liputukset/?page=3  

—— 

Lähteitä lukuun, Juutalaistaustainen BlackRock ja Vanguard tai molemmat ovat suuromistajina kussakin Suomessa toimivista 25 tärkeimmässä pörssiyhtiössä 

Financial Times: BlackRock steps up spending on US lobbying in face of anti-ESG attacks (ft.com) 

STT (1/2021). BlackRockin toimitusjohtajan Larry Finkin vuoden 2021 kirje toimitusjohtajille. BlackRockin toimitusjohtajan Larry Finkin vuoden 2021 kirje toimitusjohtajille | BlackRock (sttinfo.fi) 

Talouselämä: Suomalaisille pörssipomoille tuli postia suursijoittajalta: Näin BlackRock opastaa nyt kapitalismista ja vastuullisuudesta | Talouselämä (talouselama.fi) 

Investigate Europe. (2020; 2018) Blackrock – The company that owns the world? | Investigate Europe (investigate-europe.eu) ja New criticism of BlackRock’s influence in Europe | Investigate Europe (investigate-europe.eu) 

Institutional Investor. Stop Lumping the ‘Big Three’ Asset Managers Together, Academics Say (institutionalinvestor.com); There’s an Oligopoly in Asset Management. This Researcher Says It Should Be Broken Up. (institutionalinvestor.com) 

Boston University Law Review 

Harvard Law School Forum on Corporate Governance 

BlackRock: Investment Stewardship | BlackRock; BIS Annual Report (blackrock.com); Social Impact – Powered by People | BlackRock; Racial equity and inclusion | BlackRock 

Yale Insights: The Rise of the Mutual Fund Is Reducing Corporate Competition and Hurting Consumers | Yale Insights