Suomen vesihuolto vaarassa – Veräjiä availlaan ulkomaisille keinottelijoille

Parhaillaan lausuntokierroksella olevan vesihuoltolain uusinta lakiluonnoksen mukaan, sallittaisiin ulkopuolisille, siis myös ulkomaisille sijoittajille ainakin 49,9 prosentin omistuksen Suomen vesilaitoksista (HS 7.10. 2024). Luonnollisesti yksityistäminen pitäisi kieltää, mutta nykyinen hallituksen menetelmä, jolla aiotaan toteuttaa veden yksityistämisen kieltoa, sallii Suomen vesi-infrastruktuurin ajautumisen sijoittajien salkkuihin (HS 6.10. 2024). Opposition mukaan vesihuoltolain luonnoksessa julkisen omistuksen kyky heikkenee. 

Väite: julkinen omistus ja määräysvalta vahvistuvat 

Hallituspuolueiden edustajat väittävät, että oppositiossa vääristellään asiaa. Muiden muassa valtiovarainministeri Riikka Purra inttää, että ”Julkinen omistus ja määräysvalta vahvistuvat, eivät heikkene”. 

Maa- ja metsätalousministeriön vesitalousjohtajan Olli-Matti Vertan mukaan nykyisin ei tosiaan ole olemassa sääntöjä sille, minkälainen vesilaitosten omistuspohjan pitää olla. ”Nyt sääntelyä siis kiristetään huomattavasti”, Verta ilmoittaa. Joskin myös Verta varmistaa tulkinnan siitä, että lakiluonnoksessa sallittaisiin ulkopuolisille sijoittajille 49,9 prosentin omistus. 

”On arvioitu, että tällä tavalla kunta säilyttää vesihuollon ohjauksen ja järjestämisen jatkossakin itsellään.” 

Vastaväite: Suomen vesihuolto liukuu ylikansallisten sijoittajien omistukseen

Yritysjuridiikan professori Petri Kuoppamäki on asiasta täysin eri mieltä kuin hallituspuolueet.  Hänen mukaansa vähemmistöomistuksellakin voidaan hankkia huomattavasti vaikutusvaltaa esimerkiksi osakassopimuksen kautta. Omistus voi myös hajaantua niin, että noin 49 prosentilla saa suurimman omistuksen. 

Osakassopimuksessa osakkailla on vapautensa sopia yhtiön rahoituksesta sekä osinkojen jakamisen perusteista osakeyhtiölaista poiketen. Siten yksityinen sijoittaja  suurella todennäköisyydellä tahtoo päästä osakesopimuksessa korkeampiin tulostavoitteisiin, kuin mitä asetettaisiin julkisessa omistuksella olevalle vesilaitokselle (HS 7.10. 2024).  

”Tästä voi seurata, että kuntalaisten vesimaksut nousevat ylöspäin. Juuri tällainen tilanne on ollut Tallinnassa. Siellä ulkomaisilla pääomasijoittajilla oli yhtiöissä vähemmistöosuudet, ja silti Tallinnan vesimaksut nousivat merkittävästi.” Kuoppamäki toteaa. 

Kuoppamäki painottaa, että osakassopimukset ovat myös liikesalaisuuksia, eli niiden sisältö on julkisuuden ulottumattomissa. 

Loppupäätelmä 

Vesihuolto pitäisi säätää niin, että omistus olisi joko kokonaan julkisessa omistuksessa tai osuuskuntamallilla hoidettu, kuten se nykyään käytännössä usein on.  Syyksi Kuoppamäki toteaa sen, että vesihuolto kuuluu luonnollisen monopolin piiriin.  

Siinä teknisistä syistä  johtuen tietyllä elinkeinonharjoittajalla on ylivoimainen markkina-asema, sillä muut saman alan toimijat eivät pysty harjoittaan elinkeinotoimintaa omien järjestelmiensä puitteissa valtavien kustannusten takia (Saraviita 2/2023; Saastamoinen  2022, 17). Myös tästä johtuen luonnollisen monopolin järjestelmä, kuten vesihuolto, on  viisainta asettaa yhteen järjestelmään, eli kokonaan julkiseen omistukseen, jolloin kuluttaja hinnat pysyttelevät kohtuullisina. 

Syystäkin lakiesitystä on verrattu surullisenkuuluisaan Caruna-petkutukseen, joissa valtion enemmistö­omistuksessa oleva sähköyhtiö Fortum päätti myydä sähköverkkonsa pääasiassa ulkomaisille sijoittajille. Tästä oli suomalaisten kannalta kohtalokkaat seuraukset talouteen, hyvinvointiin, infrastruktuurin toimivuuteen, huoltovarmuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen. Mikäli Suomen vesihuolto siirtyy osittainkin ulkomaiseen omistukseen, siitä on vieläkin tuhoisammat seuraukset Suomelle ja suomalaisille kuin kuunaan oli Caruna-huijauksesta. 

Jo pääministeri Esko Ahosta alkaen maamme kansallisomaisuuttamme on myyty tai huutokaupattu ulkomaiseen omistukseen jopa 25 miljardin euron arvosta.  

Täten ajallemme tunnusomaista on, että persoonattomat ylikansalliset sijoittajat ovat yrityksien todellisia omistajia, mutta näiden ei koskaan tarvitse olla yhteydessä asiakkaisiinsa, sillä varsinaisen palvelun tai yritystoiminta voidaan tuottaa muualla tai ne tuotetaan vierailijan tai ulkomaisen yrityksen kautta. 

Tämä tarkoittaa uusliberalistista talouspolitiikkaa, minkä seurauksena kansallisvaltiot ovat menettäneet poliittista vaikutusvaltaansa ylikansallisille instituutioille, kuten esim. Maailmanpankille, Maailman kauppajärjestölle (WTO) ja Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF), kansainvälisille luototusjärjestelmille ja monikansallisille jättiyrityksille. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

Veera Paananen (7.10.2024). HS: Professori torjuu Purran perustelut ja varoittaa vesi­hankkeen seurauksista. 

Jaakko Närhi (6.10.2024). HS: Eikö kokoomus oppinut mitään Caruna-kaupoista?” – Oppositio sättii hallituksen vesihanketta. 

Saraviita, I. (2/2023): Luonnollinen monopoli. Tieteen termipankki. (https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:luonnollinen_monopoli).  

Saastamoinen, A. & Tuorila ( 2022): Ulkoistaminen ja yksityisten toimijoiden rooli vesihuollossa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston Tutkimusraportteja 4/2022.