"Mitä yleisempi valhe, sitä suurempi kohu syntyy totuuden puhumisesta. Ihmiset eivät suuttuneet siitä, että planeettamme on pallo, vaan siitä, ettei maa ollutkaan litteä. Kun sukupolvi toisensa jälkeen kiedotaan valheiden hienovaraiseen verkkoon, totuus näyttää kansan silmissä naurettavalta ja sen puhujat mielipuolilta."
Euroopan suurvallat Ranska ja Iso-Britannia valmistautuvat sotaan Venäjää vastaan. Suomen poliittiset pölkkypäät ovat saaneet myös maamme mukaan tähän itsetuhoisaan järjettömyyteen. Mahdollinen kolmas maailmansota ehkäistäisiin diplomatialla ja kansainvälisellä yhteistyöllä, missä Venäjän geopoliittiset oikeudet harmonisoituisivat lännen vaatimuksiin. Mutta sitä vastoin Eurooppa suunnittelee Venäjää vastaan ydinasepelotetta yms. geopoliittisia vihollisuuksia.
Länsijoukkoja Ukrainaan
Länsijoukkojen lähettämisestä Ukrainaan ovat Euroopan suurvallat keskustelleet jo muutaman vuoden ajan. Asia on jälleen ajankohtainen, sillä Ranska, Britannia ja Ukraina allekirjoittivat Pariisin deklaraation, joka mahdollistaa ulkomaisten joukkojen lähettämisen Ukrainaan.
NATOn pääsihteeri Mark Rutten esitelmöi taannoin Ukrainan parlamentissa, ja hänen mukaansa Pohjois-Atlantin liitto valmistautuu sotilaalliseen väliintuloon Ukrainassa, minkä on myöntänyt myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.
Rutten puhe Ukrainan parlamentissa eli Verhovna Radassa tarkoittaa väliintulon valmistelujen jo käynnistyneen. Tämän hän vahvisti myös keskustelujen jälkeen Sveitsin ulkoministerin ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) nykyisen puheenjohtajan Ignazio Cassisin sekä ETYJ:n pääsihteerin Feridun Sinirlioglun kanssa.
Rutte sanoi, että turvallisuustakuisiin kuuluvat niin kutsutun halukkaiden koalition spontaanit toimet, jotka ovat itsenäisiä yhdessä vaiheessa ja Yhdysvaltojen tukemia toisessa jaksossa. Mikä käsittää myös Britannian ja Ranskan valmiudet lähettämään joukkoja Ukrainaan, kuten myös Lavrov huomautti.
Rutte väitti aikaisemmin, että halukkaiden koalition joukot lähetettäisiin Ukrainaan välittömästi rauhansopimuksen sen jälkeen Venäjän kanssa. Sergei Lavrovin mukaan Moskova vastustaa jyrkästi NATO-maiden joukkojen läsnäoloa Ukrainassa. Lisäksi Venäjä ei voi millään muotoa hyväksyä mitään operaatioita, jotka tarjoavat Ukrainalle turvallisuustakuita ulkomaisen sotilaallisen väliintulon kautta, missään Ukrainan maaperällä.
Tommi Hannulan (3/2025) mukaan virallinen Suomi kuuluu ”halukkaidenkoalitioon”, mahdollisena osana laajempaa länsimaista rauhanturvaoperaatiota Ukrainassa.
Lyhyesti halukkaiden koalitio tarkoittaa Ukrainalle toimitettavaa sotilaallista tukea, erilaisten keinojen kehittelyä ”saavuttaakseen toimivan tulitauon”, suunnitelmien laatimista Ukrainan asevoimien vahvistamiseksi mahdollisen tulitaukosopimuksen jälkeen ja mahdollisesti valmistautua lähettämään sotilaita ”turvaamaan rauhaa” Ukrainassa, kirjoittaa Helsingin Sanomat 21. helmikuuta 2025.
Mitkä valtiot olisivat oikeutettuja lähettämään rauhanturvaajia Ukrainaan?
Transatlanttinen koalitio aiheutti Yhdysvaltojen johdolla ensin NATOn laajentumisen Venäjän rajoille, Ukrainan sisällissodan, Yhdysvallat ja Eurooppa tukivat Ukrainan hallinnon terroristipommituksia Donetskin kansantasavaltoja vastaan, jonka velvoittamana Venäjä joutui käynnistämään sotilaallisen erikoisoperaation suojellakseen Venäjään liittynyttä Donetskin venäjänkielistä aluetta sekä estääkseen NATOn laajentumisen. Kun rauha joskus palaa alueella, ovatko länsivaltiot, Suomi mukaan lukien, oikeutettuja lähettämään Ukrainaan sotilaallisia osastoja rauhanturvaamisen varjolla? Tässä on tietyillä NATOn jäsenmailla tarkoituksena tuhota rauhan syntyminen Venäjän ja Ukrainan välille, sillä Venäjä, kuten sanottiin, on toistuvasti ilmaissut kantansa, että se ei hyväksy NATOn jäsenmaiden joukkoja Ukrainaan, vaan pitää niitä vihollisinaan.
Sotatoimiin tarkoitetut joukot pitäisi olla eriasia kuin rauhanturva joukot. Jäljempänä puhutaan yleensä rauhanturvajoukoista.
Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan ovat osallistuneet likipitäen kaikki länsimaat, mutta eivät kaikki BRICS-maat. Tätä YK:n puolueettomuus taustaa vasten NATO-maat ja Venäjä, puhumattakaan Ukrainasta, eivät saa asettaa alueelle minkään kaltaisia rauhanturvajoukkoja.
Rauhan koittaessa Moskovan ja Kiovan välille, rauhanturvaajiksi olisi suotavaa kelpuuttaa esimerkiksi Moskovan sekä Pekingin rauhanturvajoukkoja, jotka mahdollisesti olisivat YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä hyväksyttyjä. Joskaan virallisesti Venäjän ja Kiinan rauhanturvajoukkojen sijoittuminen Ukrainaan ei ole mahdollista, sillä muiden muassa Yhdysvallat, Ranska ja Iso-Britannia kaataisivat veto-oikeuksillaan Venäjän sekä Kiinan osallistumisen rauhanturvatehtäviin Ukrainassa.
Venäjän ja Kiinan pitäisi siis toimia vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä. Toisaalta YK:n säädöksien mukaan rauhanturvatehtäviin osallistuvien joukkojen pitää olla valtioista, jotka ovat puolueettomia vallitsevan konfliktin suhteen. Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan ovat osallistuneet likipitäen kaikki länsimaat, mutta eivät kaikki BRICS-maat. Tätä YK:n puolueettomuus taustaa vasten NATO-maat ja Venäjä, puhumattakaan Ukrainasta, eivät saa asettaa alueelle minkään kaltaisia rauhanturvajoukkoja.
Loppupäätelmiä
Yhdysvallat, ja kuten myös EU, ovat pelkästään instrumentaalisia tekijöitä kansainvälisen politiikan areenalla. Yhdysvallat näyttää olevan täysin alistetussa suhteessa Israeliin, ja siihen liittyvien kansainvälisten verkostojen painostukseen. Tämä asiantila on täysin pääteltävissä, kun huomioimme kansainvälisen politiikan valtasuhteita ja siihen yhdistyvää alueellista ja globaalia anarkiaa esim. Venezuelassa, Grönlannissa, Ukrainassa ja erittäinkin Lähi-idässä. Israel ja siihen kytkeytyvät taloudelliset, medialliset, poliittiset sekä militanttiset mafiaelimet sanelevat Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopoliittisen suunnan ja intressit.
Joskin näyttää siltä, että Yhdysvallat pyrkii edelleen säilyttämään asemansa maailmanjärjestyksen hegemoniana. Koska Ukrainan kautta ei avautunut geopoliittista railoa sydänmaan eli Euraasian keskiosien hallitsemiselle, eikä siten Itä-Aasian valloitukselle, luopuivat Yhdysvaltoja johtavat poliittiset voimat Ukrainan ensisijaisesta tukemisesta. Yksinapainen maailmanpolitiikka sai uuden suunnan, mitä edustavat Yhdysvaltojen valtioterrorismi Venezuelaa, Grönlantia ja Irania vastaan. Yhdysvalloilla eli Israeliin liittyvälle poliittiselle mafialle ei ole mikään niin mieluista kuin Euroopan typerät ponnistelut Venäjää vastaan eli Ukrainan tukeminen sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Tällainen kansainvälinen ”turvallisuusjärjestelmä” heikentää sekä EU-maita että Venäjää, mutta se rikastuttaa ”Yhdysvaltoja”, ”yhdysvaltalaista” aseteollisuutta ja globaaleja rahoituslaitoksia, yms. kansainvälisiä syöpäkasvaimia.
Jo Euroopan unionia hallitsee globaali finanssijärjestelmä, joka näivettää kansanvallan jäänteitä lakialoite sekä lahjus kerrallaan (Kivi 2016). Saman kaltainen mafia hallitsee myös Yhdysvaltoja. Poliittisen Euroopan valtiot, Suomi mukaan lukien, ovat valjastettu palvelemaan näitä ylikansallisia poliittisia mahteja ja talousimperiumeja. Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman sota Ukrainan kautta Venäjää vastaan on selvä osoitus poliittisen pääoman maailmanvallan intresseistä säilyttää Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonia.
Euroopan suurvallat, Ranska ja Iso-Britannia valmistelevat ja lietsovat sotaa Venäjää vastaan. Suomen poliittiset pölkkypäät ovat saaneet myös maamme mukaan tähän itsetuhoisaan järjettömyyteen. Hyödyt tästä ropisevat negatiivisen globalisaation kaukaloon, minkä välineenä esiintyy Yhdysvallat ja se maailmanvaltapyrkimykset. Tosin nykyisin, kuten jo sanottiin, Trumpin ”hallinto” kaudella Yhdysvallat on pyrkinyt muuttamaan maailmanjärjestyksen strategiaa. Tässä kysymyksenä ei kuitenkaan ole Monroen doktriinista, joka tarkoittaisi eristäytyvää politiikkaa, jossa Yhdysvallat huolehtisivat vain omista asioistaan unohtaen ulkomaanpolitiikan. Sitä vastoin Yhdysvaltojen tavoitteena on toteuttaa maailmanjärjestyksen hegemoniansa vahvistamista, mutta eri menetelmillä eli aggressioilla esim. tiettyjä Latinalaisen Amerikan maita, Grönlantia ja Irania vastaan.
Suomi on täysin rinnoin mukana tässä negatiivista globalisaatiota hyödyntävässä toiminnassa. Tämä on suuronnettomuus Suomelle sekä suomalaisille, mistä tuhoisimpana nykyisin esiintyy jäljempänä mainitut toimenpiteet.
Suomi on sitoutunut sotaan Venäjää vastaan muiden tiettyjen NATO-maiden rinnalla. Tästä muutamia esimerkkejä:
NATO on hyväksynyt Suomen esityksen uuden johtamisjärjestelmänyksikön perustamisesta Suomeen, uutisoi puolustusministeriö. Puolustusministeriön mukaan päätös on merkittävänä vahvistuksena sekä Suomen että liittokunnan pohjoisen alueen puolustukselle kokonaisuudessaan.
Puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok.) riemulla ei ole rajoja.
Suomi toimittaa 32. puolustustarvikeapupaketin Ukrainalle. ”Tasavallan” presidentti päätti asiasta valtioneuvoston esityksestä 5.2.2026. Nyt lähetettävien puolustustarvikkeiden arvo on noin 43 miljoonaa euroa, kirjoittaa puolustusministeriö.
Kuten jo ennakkoon esitettiin Suomen puolustusministeriö, osallistuu aktiivisesti Ukrainaa tukevaan, niin sanottuun ”halukkaiden koalitioon” (Coalition of the Willing), jota johtaa Ranska ja Iso-Britannia noin 30 valtiota kattavana ryhmittymänä., ilmoittaa puolustusministeriö (10.4.2025).
Eurooppa on myös aloittanut ydinasepelotteen kehittelyn.
Eräitä syitä Euroopan järjettömään sotakiihkoiluun Venäjää vastaan (Liite 1., lähdeluettelon alapuolella).
———————
III maailmansodan ehkäisyyn sisältyisi diplomatia ja kansainvälinen yhteistyö, erittäinkin Venäjän suhteen.
Länsivaltojen mielipuoliset poliittiset johtajat ja viranhaltijat ovat parhaillaan sytyttämässä kolmannen maailmansodan ilmiliekkeihin, mistä pahimmassa tapauksessa seuraa Pohjoismaiden täydellinen yhteiskunnallinen perikato. Mutta siitä saattaisi seurata myös Venäjällä ”juutalaisverkostojen” lietsoma vallankumous.
Venäjän ja Ukrainan sodan lopettamiseksi poliittisen Euroopan ei pitäisi lietsoa sotaa Venäjää vastaan eikä panostaa ydinasepelotteeseen. Euroopan pelastamiseksi pitäisi koota delegaatio, jonka tehtävänä olisi rauhansopimuksen neuvottelu Venäjän ja Ukrainan välille sekä Euroopan ja Venäjän välille. Yhdysvaltojen ja Euroopan pitäisi luvata, että NATO ei laajene Venäjän rajoille, ja että se vetäytyy tiettyyn sovittuun etäisyyteen Venäjästä muodostaen suoja-alueen federaation suhteen.
Koska NATOn jäsenmaat eivät suostu delegaation lähettämiseen, pitäisi poliittisen Euroopan valtioissa – kuten myös Suomessa – käynnistää vallankumouksia, jotka kaataisivat mielipuolisten poliittisten vallanpitäjien hallinnot ja asettaisivat näiden tilalle Venäjälle ja muille BRICS-maille ystävälliset vallanpitäjät. EU:n jäsenmaissa kansalaiset ovat altistuneet hirvittävälle mielipiteen muokkaukselle, joten vallankumouksia ei synny ilman tietyn kaltaista massiivista ulkopuolista tukea.
Länsimaiset poliittiset toimijat ja viranhaltijat eivät ole laisinkaan huomioineet Venäjän johdon diplomaattisia ponnistuksia kriisin ratkaisemiseksi, mikä tapahtui ennen sotatoimien alkamista.
Vuoden 2014 aikana Putin vaati toistuvasti neuvottelurauhaa, jonka saattelemana päästiin helmikuussa 2015 Minsk II -sopimukseen, joka perustui Donbassin autonomiaan sekä molempien osapuolten väkivallan lopettamiseen. Venäjä ei vaatinut Donbassia Venäjän alueeksi, vaan vaati sen sijaan autonomiaa ja etnisten venäläisten suojelua Ukrainan sisällä. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi Minsk II –sopimuksen. Tästä piittaamatta Yhdysvaltain uuskonservatiivit horjuttivat sitä yksityisesti. Vuosia myöhemmin Saksan liittokansleri Angela Merkel pamautti totuuden julki.Länsimaat eivät pitäneet sopimusta juhlallisena sopimuksena vaan viivytystaktiikkana, jonka tarkoituksena oli antaa Ukrainalle ”aikaa” rakentaa sotilaallista vahvuuttaan. Sillä välin noin 14 000 ihmistä kuoli taisteluissa Donbassissa vuosina 2014–2021 (Sachs (2025)).
Venäjän presidentti Vladimir Putin lähetti 17. joulukuuta 2021 sekä presidentti Joe Bidenille että NATOn johtajalle Jens Stoltenbergille kirjeen, jossa hän ehdotti ratkaisua kriisiin kirjallisen takuun perusteella, että 1) Ukraina ei liity NATOon, 2) hyökkäysvarustelua ei sijoiteta Venäjän rajojen läheisyyteen ja 3) Itä-Eurooppaan vuodesta 1997 lähtien siirretyt NATOn joukot kalustoineen siirretään takaisin Länsi-Eurooppaan. Putinin hallinto laati siis lännelle ehdotusvaatimukset, joiden perustana olemisesta silloisesta sopimusratkaisun löytämisestä, voitiin ajatella mitä tahansa. Kuitenkin ehdotusvaatimukset osoittivat Putinilta vilpitöntä tavoitteellisuutta sotatoimien välttämiseksi. Yhdysvallathan hylkäsivät Venäjän ehdotusvaatimukset välittömästi.
Sachs,Jeffrey (2025). Professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa. Suomentanut: Sami Antinniemi (27.3.2025). https://www.youtube.com/watch?v=aEHEw8JjD9M
Eräitä syitä Euroopan järjettömään sotakiihkoiluun Venäjää vastaan (Liite 1.).
1. Uuskonservatiivien eli Washingtonin sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttavien juutalaisjärjestöjen ja Washingtonin ajatushautomoiden toiminnan ansiosta Eurooppaan on iskostettu väärä kuva Venäjästä, jonka mukaan federaatio olisi hyvin aggressiivinen, epäoikeudenmukainen, humanitääristen arvojen polkija ja imperialistisia tavoitteita tavoitteleva. Tämän mukaan Venäjä on valtava uhka naapureilleen, poliittiselle Euroopalle ja kokonaisuudessaan lännelle.
2.Aikamme tiettyjen aktiviteettien tuottamat mädäntyneet antropo- ja sosiologiset teoriat ovat rappeuttaneet henkisesti länsimaiden yhteiskuntia sekä kulttuuria. Tämän takia länsivaltioissa vallitsevat tasa-arvo, sukupuolineutraaliuden ja queer (oudon, kummallisen) -suuntauksen ylikorostetut arvot. Puolestaan Venäjän ortodoksinen kulttuuriperintö on juurtunut venäläiseen identiteettiin, historiaan, taiteeseen ja yhteiskuntaan. Pääsääntöisesti Venäjällä koetaan terveellistä hylkimisreaktiota länsimaisia syvälle degeneroituneita “liberaaleja” yhteiskunnallisia ja sosiologisia ilmiöitä vastaan. Tästä syystä länsimaiden kollektiivisena ilmiönä, vallankin vallanpitäjien, opetusmaailman ja viranhaltioiden taholta esiintyy järjetön tarve vaihtaa Venäjän hallintoa länsimaille sopiviin raameihin. Siis myös Venäjän halutaan mädäntyvän henkisesti. Tätä henkistä perikatoa ajavat myös Venäjällä vaikuttavat sionistien (oligarkkien) verkostot, mutta Venäjän johtajat ovat kautta aikojen olleet sellaisia, että he ovat noudattaneet tiettyyn pisteeseen näiden ‘verkostojen’ ohjeistusta, mutta sydämeltään he ovat olleet aina uskollisia isänmaalleen ja kansalleen. Siinä on suuri ero länsimaisiin viranhaltioihin nähden.
3. Euroopan suurimpien valtioiden, kuten Saksan, Ranskan ja Britannian vastenmielinen ja merkittävä vihamielisyys Venäjää kohtaan. Muut poliittisen Euroopan valtiot seuraavat näiden suurimpien valtioiden esimerkkiä. Berliinin, Pariisin ja Lontoon aggressiivisuus Moskovaa kohtaan johtuu näihin valtioihin jo historian saatossa pesiytyneistä juutalaisverkostoista. Berliiniä hallitsee sionistiverkostojen miehittämä Washington. Pariisi on täysin kietoutunut mainittuun verkostoon. Tästä on osoituksena se, että mm. Financial Timesin (FT) mukaan Emmanuel Macron on Rothschild-pankkiiri (FT 2017), joka on ylistänyt Ranskan kulttuurillista ja etnistä monimuotoisuutta sekä vaatinut kansalaisia syleilemään globalisaatiota (FT 2017), juuri sen monikulttuurisessa sekä plutokratian viitekehyksessä. Mutta Englanti on puolestaan ollut Talmud-eliitin raiskattavana jo vuosisatoja, minkä juuret johtavat 1600-luvulle, jolloin Talmud-pankkiirien luoma keskuspankki järjestelmä toimi Englannissa. Tuolloin myös mainittujen pankkiirien hallitsema yksityinen Englannin keskuspankki laajensi investointejaan Pohjois-Amerikkaan pääasiassa Hudson Bay Companyn kautta (Goodson 10/2012).
4. Euroopan valtioiden poliittiset johtajat kannattivat ja varustivat Ukrainaa sotaan Venäjää vastaan. Tässä he tekivät suuren ulkopoliittisen virheen ja laittomuuden. Täten Euroopan poliittinen johtajisto ei halua myöntää suurta ulkopoliittista typeryyttään, eikä maanpetoksellista toimintaansa. He haluavat Ukrainan sodan jatkuvan, ettei heidän rikoksensa maataan ja Ukrainaa vastaan paljastuisi.
Ladataan...
