Kevätpaju taipuu pihaesineiksi

Paju on monikäyttöinen, taipuisa ja hauska luonnonmateriaali, josta voi luoda pihaan kauniita kehikoita ja koriste-esineitä. Käyttöpajua voi kerätä keväällä ja syksyllä.

Pajusta punottu koriste-esine tai kukkakehikko kestää säiden armoilla pihassa noin pari vuotta. Sen jälkeen se alkaa hiljalleen maatua uudelleen luonnon kiertoon. Kotipuutarhassa punotut kehikot näyttävät hauskoilta ja sopivat mihin tahansa paikkaan. Rajana suunnittelussa on vain mielikuvitus.

Pajun punontatekniikka on yksinkertainen ja helppo oppia. Pihalle tuleva punos kannattaa rakentaa suoraan samalle paikalle, missä haluaa sen kesän aikana olevan. Tuoreet pajunoksat ovat sitkeitä ja saattavat jopa punomisen jälkeen juurtua kasvamaan.

Maahan työnnetään noin 5–10 cm syvyyteen pariton määrä vahvempia varsia, jotka sidotaan latvoistaan yhteen kodan muotoiseksi rakennelmaksi. Näiden tukien eli loimipajujen ympärille kierretään noin pikkurillin paksuisia oksia, jotka pujotellaan vuorotellen tukien ulko- ja sisäpuolelta. Jos entinen kudepaju loppuu tyveen, uusi aloitetaan kiertämään aina tyvestä – tai toisinpäin, jos oksa loppuu latvaan. Kudepajun pituus saa olla hieman työn ympärysmittaa pidempi.

Punosta painetaan välillä tiukemmaksi. Kun työ on valmis, ylimääräiset oksanpätkät voi siistiä ja leikata puutarhasaksilla pois. Kehikon voi tehdä myös suoraan ruukkuun. Punontaa voi tehdä yhtäaikaisesti myös kahdella oksalla, jolloin niitä kierrätetään tukien välissä ristikkäin.

Kasvupaikan veden rautapitoisuus vaikuttaa pajun väritykseen. Myös kuivuessaan oksa muuttaa väriään: vihreästä tulee punaruskea. Lisää väriä työhön saa lisäämällä pajun oksien joukkoon myös pihan koristepensaista leikattuja oksia. Esimerkiksi korallikanukassa on kaunis punainen väri. Siperianhernepensas on puolestaan vielä pajuakin kestävämpi punontamateriaali.

Pajun taivuttelu onnistuu parhaiten keväällä tai syksyllä. Niiden taipuvuutta kannattaa testata jo kasvupaikalla. Poikki napsahtava ei tarkoitukseen sovi. Paras pajuaines taipuu helposti varrestaan molempiin suuntiin. Syksyllä kerätty paju ei punomisen jälkeen tosin kutistu yhtä paljon kuin keväällä. Syksy onkin parasta aikaa vahvempien korien tekemiseen. Jos oksat ehtivät ennen työn aloittamista kuivua, niitä kannattaa liottaa vedessä. Rutikuivat oksat pehmenevät vasta parissa viikossa.

Paju on kasvattamassa suosiotaan myös pihakasvina. Raita sopii yksittäispuuksi, kääpiöpunapaju vihtyy vapaasti kasvavana aidanteena ja villapaju soveltuu katseenvangitsijaksi jopa kukkaryhmään.