(8 arviota, keskiarvo: 4,25 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 2552 Näyttökerrat 12 Kommenttia
Perinteinen taide nousussa
(8 arviota, keskiarvo: 4,25 / 5 tähteä 5)Ladataan...Perinteinen suomalainen maalaustaide on pitkään kärsinyt alamäestä. Nyt realistisen taiteen arvostus on nousussa, sanoo lahtelainen taidemaalari Lauri Tervo.
Lauri Tervo maalaa suomalaisia maisemia selkä suorana ja suurella rakkaudella. Siitäkin huolimatta, että viime vuosikymmenet realistinen, perinteinen taide on erittäin harvoin mahtunut Suomen arvostetuimman taiteen joukkoon.
– Ulkoilmamaalaus on minun juttuni. Viimeiset pari vuotta olen maalannut maisemassa paikan päällä, 28-vuotias taiteilija kertoo.
Ulkonamaalaus on kokenutkin lievän nousun viime vuosina, sillä maisemassamaalauksen jälki vakuuttaa katsojan eri tavalla kuin valokuvasta maalatun maiseman.
– Valon ja varjon vaihtelut sekä värit toistuvat yleensä paremmin ulkona maalatussa teoksessa, Tervo kuvailee.
Toden totta, Tervon ulkonamaalattuja töitä katsoessa tulee voimakas tunne maisemasta. Värit ovat voimakkaammat ja rohkeammat kuin valokuvasta tehdyssä maisemamaalauksessa, mutta kuitenkin erittäin realistiset ja uskottavat. Maisemamaalauksista huokuu tilan tuntu, ne muistuttavat 1800-luvun suomalaisista mestareista, jotka ylistivät maisemamaalauksillaan suomalaista luontoa.
Voimakkaan tilan tunnun lisäksi ulkonamaalauksen viehättävyys piilee maalaukseen liittyvissä tarinoissa. Taulua täytyy maalata tiettyyn kellonaikaan, tietynlaisella säällä. Mitä tahansa saattaa tapahtua niiden muutaman päivän aikana, joina maisema maisemassa syntyy.
Perinteisen taiteen arvostuksen puute harmittaa Tervoa. Hän ei kuitenkaan ole harmituksensa kanssa yksin: taiteilija-, taideharrastaja- ja taidekauppiaspiireissä puhutaan paljon taiteen rappiosta.
– Perinteistä realistista maalaustaidetta pidetään pelkkänä kansantaiteena. Silti se on useimmiten taidetta, josta suurin osa tavallisista ihmisistä tykkää.
Tervon mukaan nykyään on olemassa liian paljon erittäin lahjakkaita suomalaisia taiteilijoita, jotka eivät ole nousseet valtakunnan huipuiksi ainoastaan sen vuoksi, että he tekevät perinteistä maalaustaidetta.
– Modernismi ja ei-esittävyys ovat nykyään itseisarvo sinänsä, mikä on mielestäni väärin. Ei-esittävän taiteen kentälle eksyy herkemmin lahjattomia onnenonkijoita, jotka hyvällä tuurilla, suhteilla ja hyvillä markkinointitaidoillaan myyvät töitään ja saavat ne läpi valtakunnan huipputaiteen tasolle.
Modernismin itseisarvo näkyy muun muassa siinä, että Suomen arvostetuimpaan taideyhdistykseen, Suomen Taidemaalariliittoon, on perinteisen taiteen edustajan äärimmäisen hankala, jos mahdoton, päästä. Myös taiteilija-apurahat menevät lähes sataprosenttisesti modernisteille.
– Museosektorillekin on perinteisen taiteen esittäjän äärettömän hankalaa saada itsensä läpi. Moni kokee, että Suomen johtavat taiteilijapiirit ovat sisäänpäin lämpeävää porukkaa. Ovet aukeavat liiaksi suhteilla, jolloin hiljaiset, ahkerat puurtajat, joilla ei ole aikaa myydä itseään markkinoille, jäävät paitsi ansaitsemastaan arvostuksesta.
Itse modernismi ei Tervon mielestä kuitenkaan ole ongelma: on olemassa erittäin taitavaa ja hyvää moderniakin taidetta. Sen sijaan se, että modernia, ei-esittävää taidetta tuotetaan lähes ainoastaan bisnesmielessä, turhauttaa totisia taiteilijoita.
– Koskaan aiemmin et ole voinut hypätä arvostetuksi taiteilijaksi suoraan ei-esittävällä taiteella. Picasso on hyvä esimerkki: hän oli lapsinero, erittäin taitava piirtäjä. Hän lähti liikkeelle realismista, mutta päätyi lopulta johonkin, mitä ei ollut koskaan aiemmin tehty. Modernismi oli hänellä taiteellisen kehityksen tulos.
Nykyään arvostettujen taiteilijoiden joukossa on Tervon mukaan paljon taiteilijoita, jotka eivät tee taidetta täydestä sydämestään eivätkä anna itsestään niin paljon kuin taiteilijan pitäisi. Se on surullista.
Asiaan ollaan kuitenkin heräämässä, mikä näkyy esimerkiksi taidokkaan perinteisen taiteen lievänä nousuna.
Mikä sitten on Tervon mielestä hyvää taidetta?
– Hyvästä taiteesta kertoo ainakin se, että teos on kaunis, esteettisesti miellyttävä ja siitä tulee hyvä mieli. Se on taitavasti toteutettu ja se tulee kestämään aikaa. Lisäksi ainoastaan täydestä sydämestään tuottava taiteilija, joka antaa itsestään kaiken taiteelle, pystyy tekemään hyvää taidetta. Hyvä taide ei synny vahingossa.
Lauri Tervon taidenäyttely on avoinna muutaman viikon ajan Lahdessa Häggmannin kahvilassa Kärkkäisen tavaratalossa.
Taide tarvitsee kriitikoita
Lauri Tervon mielestä taiteen käsitys on nykypäivänä laajentunut hallitsemattomaksi.
– Nykyaikana taidemarkkinat ovat aivan liian vapaat. Vapaus johtuu siitä, että elämme taiteen historian ensimmäistä aikaa, jolloin taiteella ei ole minkäänlaisia rajoja. Periaatteessa mikä tahansa voi olla taidetta.
Tervon mielestä taiteelle ei tekisi ollenkaan pahaa se, että jokin organisaatio tai organisaatiot määrittelisivät taidetta.
– Taidekriitikoitakaan ei enää ole. Syynä saattaa olla se, että ilman rajoja taidetta on äärimmäisen hankala määritellä. Mutta kriitikoille olisi kyllä paikkansa, sillä he voisivat taiteen asiantuntijoina arvioida, mikä tulee kestämään aikaa. Ajassa kestäminen viimeistään kertoo, mikä on hyvää taidetta.
Taiteen rajattomuus on aiheuttanut suuria ongelmia paitsi taidekauppiaille myös taiteen keräilijöille ja harrastajille. Ja tietysti eniten tavalliselle tallaajalle, joka haluaa tehdä suuren sijoituksen ja ostaa jonkin arvokkaan teoksen kotiinsa. Taiteen ostaja ei yksinkertaisesti tiedä, mikä ja minkälainen teos valtavasta valikoimasta olisi sijoittamisen arvoinen. Hinta ei välttämättä kerro taiteen arvosta mitään, eikä siitä, kestääkö sen arvo kymmeniä vuosia.
– Kriitikot avaisivat ostajien silmiä vaatimaan taiteelta enemmän. Samoin kriitikoiden olemassaolo asettaisi taiteilijoille porkkanoita pyrkiä aina vain parempaan ja nostaa taiteensa tasoa.
Lisää aiheesta: http://www.lauritervo.com/
Moderni taide on menestynyt oikeastaan vain siksi, että CIA on tukenut sitä miljardeilla ja taas miljardeilla ja määrännyt kaikki yhteiskunnassa ylistämään sitä. Suuri osa nykytaiteilijoista on pelkkiä huijjareita. Eilen näin saksalaisesta taiteilijasta ohjelman (Itämeren rannoilla). Hän piti sinkkilevyjä meressä ja nosti ylös. Sen jälkeen hän kirjoitti jonkun mietelauseen levyyn.
Just..vai tukee CIA nykytaidetta? Käyttävätkö he kenties teoksia tiedustelutehtävissä, esim. mikrofonien tai piilokameroiden alustoina? Tarkoittaako se täällä Suomessa, että Supo mesenoi meidän modernistit?
Taiteilijoissa voi olla huijareita, joilla ymmärrän vääriä signeerauksia. Muutoin kait alalla noudatetaan kysynnän ja tarjonnan lakeja sekä modernissa että perinteisessä taiteessa.
Ostaja eli kuluttaja tässäkin pelin ratkaisee.
Kyllä se vain on tukenut. Lue vaikka kirja Coca-cola Kolonization
http://toinennakemys.wordpress.com/2010/10/10/gerd-honsik-ja-maahanmuuttokritiikki/
Saman näin myös. Käsite taide on aika vaikeasti määriteltävissä. Joku kasaa pärekoreja pinoon ja sanoo sitä moderniksi taiteeksi. Toinen mättää savesta ihmisen pään mallisen veistoksen ja sanoo sitä taiteeksi. Yksi minua puhutellut määritelmä osuu mielestäni lähimmäs omaakin käsitystä: Taide on se henkinen, joka tuodaan aistein havaittavaan muotoon.
No skepolainenhan nauraa tälle kuset housussa, mutta voi liikuttua kuullessaan ylimaallisen kauniin musiikkikappaleen. Silloin skepolainenkin on kokenut taiteen henkisen puolen.
Miksi nauraisi?
Tuo on kyllä minunkin mielestäni hyvä määritelmä taiteelle.
Telaketju-skepolainen nauraa muille, kun ei itse ymmärrä eikä käsittääkseni hyväksy käsitettä ”henkinen”. Se kai on samaa kuin huuhaa, placebo tms. mekaanisesti selitettävissä oleva reaktio. Voin toki olla väärässä.
Taide ei kuulu skepsiksen toimialaan koska se ei ole tiedettä.
Siitä saa olla mitä mieltä haluaa.
Et selvästikään nimim. Yes!! ole lukenut Valtaojaa?
Suosittelen kaikille luetavaksi ”Kotona maailmankaikkedessa” ja ”Ihmeitä”.
Henkinen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.
Taide on vaikea laji, kuten verotus. Siksi sopiva organisaatio arvioimaan mikä on taidetta, olisi eduskunta.
Arviointi olisi vuosittain valtiopäivien päättäjäisiä edeltävä päivä. Työnäyte ( 1 kpl/talous) esiteltäisiin lyhyesti, rohkeimmat voisivat nousta jopa puhujapönttöön. Sen jälkeen äänestys ja enemmistön kanta jää päätökseksi, josta ei voi valittaa kuin korkeintaan vaimolle tai muulle puolisolle. Se mikä tulee ongelmaksi on, että taidelisenssi olisi voimassa vain vaalikauden, joten pitkään taiteilijana aikovien tulee olla alkuvuosina liikkeellä. Muutoin tienestiaika voipi jäädä lyhyeksi.
Perinteinen taide, siis maisemat ja ihmiset, asetelmat ym. on yksi piirtämistaitoa vaativa laji, mutta silti itse kallistun enemmän tuonne CIA:n suuntaan. Jos nyt ajatellaan vaikka 1800 -lukua, niin silloin alkoi orastamaan valokuvaus, joskin vasta 1900 -luvun alusta saatiin ensimmäiset värikuvat. Sen aikaiset ihmiset eivät oikein tienneet, millaista on muualla, joten taulu oli siihen kätevä tapa. Silloin siis maalattiin kankaalle todellisuutta ja aitoa, sitä mikä on jo olemassa. Nykypäivien teoksissa usein ei tiedä katseleeko valokuvaa vai maalausta. Realistisuus on todellista, koska se on realismia, mutta se on muiden luomaa kuin taiteilijan.
Lähempänä oikeaa taidetta pidän sitä, että taiteilijan aivoissa syttyy lamppu tai naksahdus tai sellainen, jonka tulos siirretään kankaalle tai veistokseksi. Katsoja ei ehkä tajua mitään, mutta siinä sen salaisuus onkin. Siinä on taiteilijassa itsessään syntynyt henki muuttunut materiaksi.
Se voisi tapahtua jopa realistilla, jos hän muuttaisi luonnossa näkemänsä maiseman sellaiseksi, miten hän sen kokee eikä pyri matkimaan kameran objektiivia.
Alkeellista cia-propagandaa. Sitähän täällä räpättämällä olet tukemassa, vaikka eivät ehkä ole kertoneet kaikkea käskytysketjua. Ei mikään 1800-luvun taide ole valokuvan kopiointia, vaan oikeasti siis juuri jotain pitää muuttaa siinäkin. Kaikki uusi ei ollut ala-arvoista jätetaidetta, mitä voi kokea esim. impressionismista ym. Esimerkki juuri toisenlaisesta taiteilijasta oli maisemataiteilija em. ohjelmasarjassa ja esim.tämä artikkeli.
Se nyt vain on asiakirjoista myöten selvitetty asia, että CIA määräsi modernin taiteen olemaan kaikki kaikessa ja tuki sitä miljardeilla muuallakin kuin Saksassa ja Itävallassa. Useimmat museit siellä olivat CIA:n rahoilla perustettuja ja samoin palkattiin henkilkökunta. Taidekriitikot ja muut vaikuttajat miehitettiin omilla miehillä ym.
Onpa hurjaa touhua! Modernistien täytyy olla yhteiskunnan kannalta vaarallisempia, kuin Bin Ladenin joukot. Ilmankos taiteiljoilla onkin aikaa viettää luovaa taitelijaelää vailla rahahuolia, paitsi perinteisen taiteen tekijöillä. he kun joutuvat elämään myyntituloilla, eli tekemään bisnestä.
Katsoin kanssa vanhoja asiakirjoja ja siellä näkyy olevan selvät kytkennät KGB:n rahoittamista perinteisen taiteen keskuksista eri puolilla maailmaa.
Ilja Glazunovin perään ainakin pantiin etsintäkuulutus eikä hän ole sen jälkeen Suomessa käynytkään 🙂
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilja_Glazunov#Glazunov_Suomessa
Joo..siinä oli oikein viimosen päälle veijari, joka ymmärsi hyödyntää lahjojaan. Se mikä minua kadehdittaa näissä taiteiljoissa on, että niiden ympärillä pörrää aina kauniita naisia.
Nyt näistä kirjoituksista on tosin selvinnyt salaisuus siihenkin. Tottakai keskustiedustelupalvelut lähettävät tällaisille komennuksille kaikista kauniimmat naisagentit.