Vesi – elimistön edullinen elvyttäjä

Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista.

Suomalaiset ovat ottaneet Joukahaisen Kalevalassa lausumat sanat todesta, luotamme veden voimaan parantajana ja hyvinvoinnin lähteenä: avantouinti on in, kautta historian sauna on lämmennyt Suomen saloissa, oli kerrostalo-asunnossa miten pieni kylpyhuone tahansa, kyllä sinne yhdenistuttava ”kaappisauna” saadaan sopimaan.

Terveysasiantuntijat korostavat riittävän vedenjuonnin tärkeyttä elimistön toimintojen kivijalkana. Painonhallinnassa vedenjuomisella on merkittävä osuus, sillä nälkä on usein janoa. Raikasta vettä suositellaan juomaan puolestatoista kolmeen litraan vuorokaudessa.

Aikojen saatossa meillä ja muualla kivennäispitoisten lähteiden ja kuumien vesien ympärille on syntynyt kylpyläkaupunkeja. Jo Hippokrates suosi sekä kylmiä että lämpimiä kylpyjä ja Roomassa rakennettiin upeita kylpylaitoksia.

Suomessa vesihoidoistaan kuuluisia terveyskylpylöitä ovat esimerkiksi Runnin kylpylä ja Lempäälän Luontaiskylpylä. Runnin Kylpylässä kylpyläelämää on vietetty Kiurujoen maisemissa Iisalmessa vuodesta 1904 lähtien. Rautapitoista ”ihmevettä” pulppuava Runnin lähde tunnettiin jo 1750-luvulla.

Lempäälän Luontaiskylpylän hoitomenetelmien kehittäjän Juho Uotin esikuvana olivat keskieurooppalaiset Kuhnen, Kneippin, Priessnitzin ja Schrothin luontaishoitomenetelmät.

Vesihoidot vaikuttavat verenkierron, aineenvaihdunnan ja hermoston välityksellä elimistön toimintaan. Elimistön omia fysiologisia reaktioita hyväksi käyttäen vesiterapialla voidaan saada aikaan esimerkiksi rentouttava tai virkistävä vaikutus.

Euroopassa kylpyjen suosio hoitokeinona kasvoi 1700-luvulta alkaen. Monet lääkärit alkoivat käyttää sekä kylmiä että lämpimiä kylpyjä menestyksekkäästi hoitotyössään.

Esimerkiksi Hallen yliopiston professori Friedrich Hoffman ”Hokmannin tippojen keksijä”, piti kylmiä kylpyjä yleislääkkeenä moniin sairauksiin.

Schweidnitzin ”vesihanatohtorit”, isä ja poika Hahn, tulivat tunnetuiksi vesihoidoilla, joihin liitettiin myös ruokavalio tuoreista hedelmistä. Tunnettuja nimiä vesihoitojen saralla ovat myös englantilainen lääkäri John Floyer, tohtori Crescenzo Napolissa ja kapusiinimunkki Bernando Maltalla.

Kuhne-kylpyjä on ollut tarjolla Suomen hoitoloissa, ja yhä vieläkin Saksan kylpylöissä saa pastori Sebastian Kneippin kehittämiä hoitoja.

Katolisissa maissa monet lähteet tulivat kuuluisiksi pyhiinvaelluspaikoiksi, joissa rukouksen voimalla tapahtui ihmeparantumisia.

Suomalaisen hyötykasvitutkijan, maatalous- ja metsätieteiden tohtorin ja terveiden elämäntapojen puolestapuhujan Toivo Rautavaaran (1905-1987) tytär, tutkimusmatkailija, seikkailija ja keräilijä Helinä Rautavaara (1928-1998), kirjoitti Brasilian parantavista vesiputouksista:

”Esimerkiksi vuolaasti virtaava pienikin vesiputous, jollaisia on ihmeitä tekevän maineessa Brasiliassa ja jota olen siellä tutkinut, saattaa vaikuttaa hoidettavaan monin tavoin. Vedessä saattaa olla liuenneena kivennäisaineita, kuten magnesiumsuoloja, mangaaniyhdisteitä ja jodisuoloja, jotka ovat suoranaisesti parantavia useissa taudeissa. Tällaisen putouksen äärellä ilma saattaa olla täynnä hienonhienoja vesipisaroita. Näin on ilmassa veden parantavia aineksia aerosolina, mikä keuhkojen kautta vaikuttaa nopeammin ja tehokkaammin kuin juotuna. Niin ikään veden ryöppyäminen synnyttää ilmaan negatiivisia ioneja. Nämä ovat lukuisiin sairauksiin erittäin hyödyllisiä, ja ennen kaikkea ne antavat yleisen hyvänolon tunteen ja virkeän olon, kuten usein huomaa sateen jälkeen.”

Helinä Rautavaaran vuonna 1998 avattu etnografinen museo toimii Espoon Tapiolassa WeeGee-talossa. Perusnäyttely koostuu noin 2500 esineestä. Kokoelmat esittelevät taide-, rituaali- ja käyttöesineitä muun muassa Länsi-ja Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Kaakkois-Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Museossa on mahdollisuus tutustua myös Rautavaaran radio-ohjelmiin, äänitteisiin sekä video-ja valokuvamateriaaliin.

Aikansa terveys-bestseller, Kodin Lääketieteellinen Käsikirja ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi, jonka 8. painos julkaistiin Suomessa 1897, kertoi laajasti erilaisten kylpyjen ja hauteiden käytöstä tautien parantajana.

Kylpyjä tunnettiin monia erilaisia: kokokylvyt, puolikylvyt, tuoli- eli höyrykylvyt, jalkakylvyt, ryöppykylvyt, kylmät kylvyt, haaleat kylvyt, merikylvyt, suolakylvyt, mutakylvyt, kivennäiskylvyt ja rikkikylvyt.

Usein maantieteellinen alue ratkaisi veden tervehdyttävän vaikutuksen. Tietyillä alueilla oli esimerkiksi rikkipitoista vettä, meren läheisyydessä suolaa ja jodia.

 ——-

Elämän vesi – kymmenen totuutta vedestä

1. Maapallolla on elämää siksi, että siellä on vettä.
2. Maapallon pinnasta 70% on merta, ihmisen kehosta 50-70% on vettä.
3. Ihminen säilyy hengissä ilman vettä vain 4-10 päivää.
4. Suomalainen juo vuodessa noin 700 litraa nesteitä. (Laskettu siten, että keskivertoihminen juo noin 2 litraa päivässä.)
5. Veden laatu on suoraan verrannollinen elämän laatuun. Likainen vesi aiheuttaa kehitysmaissa 80% kaikista sairauksista ja kolmanneksen kuolemantapauksista.
6. Puhdas vesi kuuluu hyvään varhaislapsuuteen. Sen varassa on koko lapsen elämä: fyysinen ja psyykkinen kehittyminen, terveys, koulukypsyys. Esim. ripuli tappaa joka päivä 5000 kehitysmaiden lasta.
7. Veden normaalitarve on 1,5-3 litraa päivässä. Veden tarpeen lasketaan olevan noin 2% kehon painosta. Treenaus ja stressi voivat kasvattaa veden tarvetta 5-6 kertaiseksi normaali lepotilaan verrattuna. Stressi voi jopa kymmenkertaistaa veden tarpeen.
8. Virtaus on veden luonnollinen ominaisuus. Virtaamaton vesi seisoo paikallaan, ummehtuu ja synnyttää epämiellyttäviä ympäristöjä. Virtaus on veden liike.
9. ”Panta rei”- Kaikki virtaa. Herakleitos sanoo, että kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Mikään ei pysy paikoillaan. Alati muuttuvassa maailmankaikkeudessa on silti jotain pysyvää: jatkuva prosessi, koko ajan muuttuva liike. Se on veden olemus. Se on myös ihmisen olemus.
10. Vesi on elämän kantava voima, joka

• kuljettaa happea soluihin
• vaikuttaa solujen hienorakenteeseen
• poistaa soluista kuona-aineita
• mahdollistaa hermosolujen toimintakyvyn
• auttaa kehon lämmönsäätelyssä
• tuottaa ruoansulatusnesteitä
• ylläpitää fysiologista tasapainoa                 

—-

Alkuperäinen juttu: Luontaisterveys-lehti, www.karprint.fi