Ruokosadon kerääminen

Ruokosadon kerääminen rakennusteollisuuden käyttöön vaatii useamman vuoden työn. Ruovikossa on eri-ikäistä ja -kokoista ruokoa sekaisin. Ruoko on hitaasti lahoavaa: Vanhassa ruovikossa on usein yli 5 vuoden ikäistä ruokoa ja se aiheuttaa ensimmäisellä korjauskerralla suuria laadun heittoja.

Ensimmäisen vuoden leikkuu kannattaa suorittaa alkutalvesta jään päältä, jolloin lunta on vähän. Lehtien määrällä ei ole tällöin väliä, koska ensimmäisen kerran leikkausjäte voidaan käyttää kompostin tukiaineena, maan kevennyksenä tms. epätasaisen laadun vuoksi. Pellolta karannut ruokoa kasvattava ravinne voitaisiin näin palauttaa kiertoon kate- ja maanparannuskäyttöön.

Seuraavina vuosina leikkuu kannattaa suorittaa kevättalvella, jolloin lunta on jään päällä hiukan vähemmän, ruoko on mahdollisimman kuiva ja lehdetön.

Toisen vuoden sato on jo huomattavasti tasalaatuisempi, mutta todella hyvälaatuista, pitkää ohutta ja suoraa ruokoa voidaan olettaa saatavan vasta noin kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä leikkuusta, eli neljännellä talviniittokerralla. Tämä johtuu ruo’on kasvuominaisuuksista, sillä jos uuden kasvuston tiellä rantavedessä on vanhoja korsia, uusi kasvusto joutuu mutkittelemaan niiden ohi kasvaessaan.

Mitä pidempään leikkuuta on suoritettu, sitä vähemmän ruoko joutuu mutkittelemaan vanhan kasvuston seassa. Ruovikot siis vaativat hoitoa metsänhoidon tapaan. Korjuuseen on olemassa myös ”leikkuupuimuri”, itsesitova, kevyt italialainen ajettava niittokone. Kovalta pohjalta tai paksulta jäältä korjuu onnistuu traktorilla, johon on kiinnitetty lautasniittokone.  Euroopassa on käytetty myös leveäpyöräistä Seigaa, joka on alun perin suunniteltu riisinviljelyyn.