Jouluperinteissä on historian havinaa

Monien jouluperinteiden, kuten joululeivonnaisten, alkuperä on hyvin vanha. Ruskea piparkakku oli pippurilla maustettu ja hunajalla makeutettu mesileipä, joka tuli Eurooppaan ristiretkeläisten idäntuliaisina.

Pitkästä historiasta kertoo se, että esimerkiksi faarao Ramseksen haudasta löytyi 1500 eKr. leivottuja hunajakakkuja ja Raamatussa hunajakakut mainitaan usein. Hunaja oli 1400-luvulle saakka ainoa makeutusaine ja hyvin säilyviä hunajakakkuja nauttivat niin keskiaikaiset munkit, paimenet kuin viikingitkin. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin Saksasta kaksi tynnyrillistä piparkakkuja vuonna 1685.

Piparkakkujen muoto on ollut viesti. Possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta.

Pipareilla levitettiin myös kapinasanomaa aikana, jolloin kansalliset tunnukset olivat kiellettyjä Unkarissa: leipurit paistoivat vaakuna- ja kansallissankariaiheisia hunajakakkuja.

Meillä yleisin on kukan mallinen piparkakku. Se on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Sydän symboloi myös sellaisia asioita kuin ”rakkaus, onni, pahaa karkoittava, Marian ja Jeesuksen symboli, elämän koti, uskollisuus”.

Muut joululeivonnaiset yleistyivät 1800-luvulla säätyläisten keskuudessa. Kartanoiden pulliin leivottiin makua antamaan kallista, itämailta tuotua sahramia 1820-luvulta alkaen. Luumuhillotäytteisten joulutorttujen synnyinmaa on Englanti. Jouluateria kokonaisuudessaan rakentuu niistä aineksista, jotka esivanhemmillemme olivat suurta herkkua ja ylellisyyttä.

Vanhimmat suomalaisten joulukukista ovat kuusenhavu, kanerva ja puolukanvarpu. Muut joulukukat ilmaantuivat joulua juhlistamaan vasta 1920 -luvulla. Varsinaisista kukista ensimmäinen oli Hollannin tuontilajike, punainen tulppaani.

Hyasintti saapui idästä, ja joulutähti Meksikosta. Joulutähti kasvaa luonnonvaraisena Kanarian saarilla. Hyasintti ja tulppaanit säilyvät pidempään, kun ne siirtää yöksi viileään.

Joulutähti inhoaa vetoa, tarvitsee ravinteita ja tasaisen kosteuden. Himmeli on ikivanha pohjoismainen joulukoriste. Joka vuosi tehtiin uusi himmeli: sen tarkoitus oli taata tuleva sato. Vasta kristillinen jouluperinne korotti himmelin Kristuksen kruunuksi.

Joululyhteen alkuperäinen merkitys ei ole ollut luonnonsuojelullinen lintujen ruokinta, vaan loitsuaminen: tarjoamalla linnuille talvella ruokaa, niiden uskottiin pysyvän kesällä erossa viljapelloista. Joululyhteessä siis yhdistyy vanhan viljauhrin perinne sekä kristillinen ajatus olkien yhdistämisestä Jeesuksen syntymätalliin ja eläimille osoitettuun ystävällisyyteen.

Sauna kuuluu talonpoikaiseen jouluun. Säätyläiset eivät saunoneet. Saunaan piti ehtiä valoisaan aikaan, koska jouluyönä liikkuvien vainajien henkien piti myös päästä kylpeä ropsauttamaan, joten saunan piti luonnollisesti olla tyhjä yöksi. Saunassa piti kylpeä hiljaa, etteivät itikat häiritsisi tulevana suvena.

Muinaissuomessa taloa ja pihapiiriä hallitsi tonttu ympäri vuoden. Tonttu oli talon haltija, joka asui tallissa, saunassa tai riihessä ja piti huolta talon onnesta. Jos tonttu hylkäsi talon, oli se talolle epäonnen päivä! Tästä syystä talonhaltijaa pidettiin hyvänä ja sille kannettiin ruokaa. Jouluyönä haltijoiden kestejä varten jätettiin jouluruoat koko yöksi esille. Talonhaltija -alkuperä näkyy sanoissakin: ruotsalainen tomte johtuu sanasta tomten; tontti.