Nokkonen on vuoden 2012 rohdoskasvi

Nokkonen sisältää runsaasti C-vitamiinia, beetakaroteenia, foolihappoa, rautaa, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja aminohappoja.

Nokkosen (Urtica dioica) ihoa polttavat ominaisuudet ovat jokaiselle tuttuja ja niitä on hyödynnetty pitkään myös fytoterapiassa. Urtica-sana tulee latinan sanasta urere, joka tarkoittaa polttamista.
Nykyisin nokkosen fytoterapeuttinen käyttö liittyy pääsääntöisesti nokkosen kykyyn poistaa nestettä ja hillitä tulehdustekijöitä. Nokkosen monipuolinen ravintosisältö tekee siitä todellista superruokaa, jonka on todettu lisäävän elinvoimaa ja antavan puhtia.

Nokkonen on tunnettu myös kuitukasvina, josta voidaan valmistaa pellavamaista kestävää kangasta.
Nokkosen ravintosisältö on rikas ja monipuolinen. Nokkonen sisältää runsaasti C-vitamiinia, beetakaroteenia, foolihappoa, rautaa, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja aminohappoja. Nokkonen sopii keittoihin, lettuihin ja muihin ruokiin pinaatin tapaan.

Fytoterapiassa nokkosella on ollut monenlaisia käyttötarkoituksia. Nokkosen on osoitettu lisäävän hemoglobiinia ja punasolujen määrää, poistavan nestettä, hoitavan kihtiä ja hillitsevän tulehdusta.
Nokkosen siemeniä on käytetty lisäämään yleistä puhtia ja kuntoa. Saksan lääkintäviranomaisten komissio suosittelee nokkosen versoja ja lehtiä virtsatietulehduksiin ja reumaattisten vaivojen tukihoidoksi.

Nokkosta on Suomen markkinoilla muun muassa teenä, kuivattuna ja pakastettuna kasvina, ravintolisänä ja kosmeettisina valmisteina hiustenhoitotuotteissa. Nokkoselle on haettu EU:ssa terveysväittämiä, jotka liittyvät munuaisten ja eturauhasten terveyteen, verenkiertoelimistöön, nivelten terveyteen ja hengityselimistöön.

Pitkän käyttöhistoriansa ja monipuolisten ominaisuuksiensa sekä tieteellisen näytön perusteella Suomen Terveyskauppiaiden Liitto on valinnut nokkosen vuoden 2012 rohdoskasviksi. Valinnalla halutaan nostaa arvostusta perinteisten luonnonlääkkeiden käyttöä kohtaan sekä muistuttaa kasvilääkinnän käytöstä läpi ihmiskunnan historian.

Historian alkuajoista lähtien ihmiskunnan hankkima tietoa, laaja ja pitkäaikainen kokemus kasvien käytöstä lääkkeinä siirtyi muistitietona sukupolvelta toiselle. Tämä tieto yhdistettynä nykyajan tulkittuun tietoon ja standardoituihin valmistusmenetelmiin on luonut nykyajan kuluttajalle turvallisen tavan hoitaa terveyttä ja pieniä tilapäisiä oireita kasvilääkinnän keinoin.

Alkuperäinen juttu: Luontaisterveys-lehti, www.karprint.fi