Alexander Stubbin poliittisesti perustelemattomat lausunnot ovat tuttuja medioissa. Tuoreimmassa lausunnossaan Stubb väittää Venäjän olevan niin riippuvainen Kiinasta, että Kiina yhdellä puhelulla Venäjälle pystyisi lopettamaan Ukrainan sodan, kirjoittavat Bloomberg [1] ja Tass. [2] Tarkastelemme jäljempänä Kiinan reaktiota tähän Stubbin tuoreimpaan kannanottoon. Geopoliittisesti Stubbin argumentti vaikuttaa kypsymättömältä ja järkyttävän itsevarmalta. Kirjoituksessa analysoimme muiden lisäksi sitä, mistä kyseisen Yhdysvaltojen asiamiehen pöyhkeilevät elkeet johtuvat.
Stubb: yksi puhelu riittäisi sodan lopettamiseen
– Väitän, että Venäjä on Kiinasta nyt niin riippuvainen, että yksi puhelinsoitto presidentti Xi Jinpingiltä ratkaisisi tämän kriisin, Stubb sanoi Bloombergille [1].
Mikäli Xi Jinpingin sanoisi, että on koittanut aika aloittaa rauhanneuvottelut, Venäjän olisi pakko tehdä niin, sillä muuta vaihtoehtoa ei olisi, aprikoi Stubb.
Suomessa presidentin kanslia on ilmeisesti Stubbin suulla päätynyt siihen, että länsivaltioiden laajalti katkaisemat taloudelliset ja diplomaattiset suhteen Venäjän kanssa, alkaen helmikuusta 2022, ovat pakottaneet Venäjän täysin riippuvaiseksi Kiinasta. [2] Täten tällainen riippuvuus antaisi Kiinalle hyvin merkittävästi valtaa suhteessa Venäjään.
Peking on eri mieltä kuin Helsinki
Kiinan ulkoministeriön tiedottajan Mao Ning kommentoi Stubbin lausuntoa ja totesi, että sekä Kiina että Venäjä ovat itsenäisiä ja riippumattomia suurvaltoja, jotka perustavat toimintansa rauhaan ja dialogiin. Lisäksi Mao Ning sanoi, että Kiina pitää yhteyttä kaikkiin osapuoliin, mukaan lukien Venäjään, ja pyrkii rakentavaan rooliin, minkä tavoitteena olisi kriisin ratkaiseminen poliittisin menetelmin, ilmoitti uutistoimisto Tass. [2]
[3]Bloombergin haastattelussa Stubb kuvaa Venäjän sotatoimia Ukrainassa sekä imperialistiseksi että kolonialliseksi. Jos Kiina kannattaa kansallisvaltioiden harmonisia suhteita, se ei voi hyväksyä Venäjän aggressiivista ja kolonialistista sotaa itsenäistä kansallisvaltiota vastaan, Stubb totesi.
Venäjän talous ja Venäjän sekä Kiinan suhteet
Yhdysvaltojen ja muiden länsivaltojen taholta Venäjälle on kohdistettu varsin mittavia talouspakotteita, joilla on pyritty heikentämään maan taloutta, sotateollisuutta sekä kykyä jatkaa presidentti Vladimir Putinin [4] erikoissotaoperaatiota Ukrainassa. Toisin kuin Stubb kuvittelee, Venäjälle suunnatut talouspakotteet eivät ole purreet federaatioon länsivaltojen odottamalla teholla. Pakotteita on asetettu liian vähän ja liian hitaasti, arvioi Jan Hurri I- S:n Taloussanomissa. [5] Hurrin mukaan Venäjä on jo kaksi vuotta pystynyt ylläpitämään ja tehostamaan sotateollisuuttaan sekä sotavoimiensa varustamista ja rahoitusta, joten länsimaiden jo yli kahden vuoden aikana harjoittamat pakotteet eivät ole estäneet Venäjän operaatioita Ukrainassa, Hurri toteaa.
Venäjä on kasvattanut [6] öljyn ja kaasun vientiä Kiinaan, Intiaan ja Turkkiin, jotka ovat puolestaan lisänneet öljyjalosteiden sekä kaasun vientiä muihin maihin – esimerkiksi EU-maihin. Vastaavasti erityisesti Kiina on voimistanut [6] elektroniikan ja muiden teollisuustuotteiden vientiään Venäjälle.
Venäjän ja Kiinan kiinteät ja hyvät taloudelliset sekä poliittiset suhteet ovat kiistattomat, mutta ne perustuvat molempien suurvaltojen suvereeniuden ja riippumattomuuden kunnioittamiseen. Venäjä on pyrkinyt solmimaan diplomaattisia suhteita Aasian valtioiden kanssa, mistä kertoo esim. Vladimir Putin hiljattain tekemät valtiovierailut sekä Pohjois-Koreaan että Vietnamiin.
Venäjä on osaltaan muiden BRICS-maiden kanssa pyrkinyt luomaan moninapaista maailmanjärjestystä. On syytä painottaa, että BRICS-maiden lukumäärä jo nyt on 10 [7], ja lisäksi noin 30 muuta valtiota on ilmaissut valmiutensa liittyä jollakin tavoin järjestön monivivahteiseen toimintaan.
Venäjän sotatoimet Ukrainassa
Kuten jo ennakkoon sanottiin Venäjä toimii Kiinan kanssa yhteistyössä moninapaisen maailman kehittämiseksi, mihin tavoitteeseen toivon mukaan myös muut BRICS-maat yhdistyvät. Tällaiset globaalit funktiot eivät tietenkään ole imperialistisia tai kolonialistisia. Kuten Stubb sanoi, että Venäjän aggressiot Ukrainassa ovat aggressiivisia ja kolonialistisia. Ukrainan konflikti on tietenkin eri tapahtuma kuin BRICS-maiden yhteistyö.
Mutta voidaanko Venäjän sotaoperaatiota Ukrainassa, Ukrainan hyökkäystä vastaan pitää imperialistisena ja kolonialistisena sotana itsenäistä kansallisvaltiota vastaan, kuten Stubb on väittänyt.
Ensinnäkin Venäjä ei käy hyökkäyssotaa itsenäistä kansallisvaltiota – Ukrainaa vastaan.
Nimittäin Ukraina ei ole itsenäinen ja riippumaton valtio. Ukraina on Yhdysvaltojen totaalisen vaikutuksen sekä valvonnan alaisena, kuten Slovakian pääministeri Robert Fico [8] selosti tämän vuoden alussa Slovakian yleisradiossa (RTVS).
Ukrainaa hallinnoi Yhdysvallat ja Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaa kontrolloi voimakkaasti uuskonservatiivit, jotka pääsääntöisesti muodostuvat Israel-lobbysta ja muista juutalaisverkostoista. Huomautan, että juutalaisjärjestöt ovat suorastaan valloittaneet Yhdysvaltojen talouden, lehdistön ja mediamaailman kokonaisuudessaan sekä strategiset asemat presidentin neuvonantajina, kuin myös tiedusteluelimissä. Tässä tilanteessa Israelin johtajilla on vaarallisen voimakas vaikutus Washingtonin sisä- ja ulkopolitiikkaan (Walt ja Mearsheimer 2007; Dershowitz 2006; Dulles 1953-1959).
Toisekseen Venäjä ei ole hyökännyt Ukrainaan.
Ukrainan sotaan johtaneen kehityksen osalta ratkaiseva merkitys oli vuoden 2008 tapahtumilla, kuten Paavo Väyrynen (2/2023) kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan [9], johon jäljempänä osittain viittaamme.
Ensimmäinen niistä oli keväällä 2008 Bukarestissa pidetty NATOn huippukokous.
Siellä tehtiin periaatepäätös Georgian sekä Ukrainan ottamisesta sotilasliiton jäseneksi.
Ukrainan osalta tilanne oli vielä omituisempi. NATOn jäseneksi päätettiin ottaa maa, jonka alueella, Krimin niemimaalla, sijaitsi strategisesti merkittäviä Venäjän sotilastukikohtia.
Vaikka Ukrainan presidentti Janukovitsh allekirjoitti EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen vuoden 2013 lopussa tai 2014 alussa, toteutettiin länsimaiden tuella vallankaappaus, jolla presidentti Janukovits syrjäytettiin. Hän joutui lähtemään maanpakoon.
Välittömästi uudet vallanpitäjät tekivät kaksi kohtalokasta ratkaisua: venäjän kieleltä poistettiin virallisen vähemmistökielen asema sekä päätettiin liittyä NATOon.
Yllä sanotusta seuraa, että:
Krimin niemimaa liittyi Venäjään ja Donbassin alueelle syttyi sisällissota. Yhdysvallat aloittivat rajun ja murhaavan terrorin käyttäen Ukrainan asevoimia sijaistaistelijoinaan Donbassin alueen venäjänkielisiä vastaan.
Vuoden 2022 alkupuolella Venäjän oli pakko käynnistää erikoissotilaallinen operaatio Donbassin alueen asukkaiden suojelemiseksi ja NATOn laajentumisen ehkäisemiseksi rajojensa tuntumaan. Tämä tapahtui yksinomaan puolustuksellisista syistä. Venäjän johto halusi turvata federaationsa kulttuurin ja valtiollisen suvereniteetin säilymisen.
Myös Donbassin kansantasavallat liitettiin Venäjään.
Stubbin puheet Venäjän imperialistisista ja kolonialistisista pyrkimyksistä osoittautuvat täten humpuukiksi. Sitä vastoin Washington on toteuttanut sekä imperialistisia että kolonialistisia päämääriä Kiovassa, ja laajasti maailman ympäri. Yhdysvaltojen kolonialismi toteutuu tässä yhteydessä juuri ulkoisenvallan järjestelmänä Ukrainassa, mutta ei niinkään siirtokuntana.
Washington pyrkii säilymään ja vahvistumaan yksinapaisena maailmanjärjestyksen hegemoniana, mikä on merkittävin syy Washingtonin jättiläismäiselle taloudelliselle ja aseelliselle tuelle Ukrainaan ja samalla kiihkeille tavoitteille lamauttaa Moskovan nykyinen hallinto, muiden muassa eritasoisilla sanktioilla. Washingtonin tavoitteena on Moskovan alistamisen kautta vakauttaa ja voimistaa globaalia hegemoniaansa suhteessa Pekingiin. Tämä tarkoittaa itse asiassa kolmatta maailmansotaa.
Lisäksi Yhdysvaltojen aggressiivisuuteen Ukrainassa on vaikuttanut aseteollisuudelle saadut jättiläismäiset voitot yhdysvaltalaiselle aseteollisuudelle sekä Ukrainan maaperän mineraalirikkaudet ja vilja. Yhdysvaltojen taloudelliset ja sotilaalliset tavoitteet ulottuvat myös arktiselle alueelle, jota myös Yhdysvaltojen Suomen miehittäminen palvelee.
Mistä Stubbin ylimielisyys ja naiivius johtuu?
Aivan hiljattain Suomen eduskunta hyväksyi Suomen ja Yhdysvaltojen välisen DCA-sopimuksen, joka oli johdantoa Suomen solmimasta NATO-sopimuksesta. DCA-sopimuksella maamme luopui jäljellä olevista itsenäisyyden ja riippumattomuuden rippeistä suostumalla virallisesti Yhdysvaltojen miehitykseen ja asettamalla Suomen eturintamaksi Venäjää vastaan, vaikka Venäjä ei ole ollut uhka maallemme eikä Helsingillä ja Moskovalla ole ollut ristiriitoja, mutta nyt niitä on.
Ensinnäkin Stubbin röyhkeää todellisuuden pakoilua voimistaa se, että hän on horjumaton Yhdysvaltojen, NATOn ja Brysselin asiamies Suomessa.
Lisäksi Stubbin tyhmän ylimielinen lapsellisuus myös ulko- ja geopoliittisiin asioihin nähden johtunee edellä mainituista sopimuksista. Hän kuvittelee, että jättiläisvaltio USA:n kainalossa ollaan turvassa mm. NATO- ja DCA-sopimukseen nojautuen, vaikka itäinen suurvalta on aivan pitkän rajalinjan takana. Tätä turvallisuuden illuusiota vahvistetaan vielä jo yllä esitetyillä sopimuksilla. On turvallista, vai onko sittenkään?
NATO [10] ei anna turvatakuita Suomelle, eikä juuri muillekaan.
”NATO on luonteeltaan jäänne kylmän sodan ajalta ja se toimii pääsääntöisesti paperijärjestönä? Vaikka NATOlla on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, ei sillä ole joukkoja. NATON sotavoimat koostuvat jäsenvaltioiden sotajoukoista, joiden luovuttaminen käyttöön on täysin jäsenvaltioiden päätäntävallassa (Korhonen 6.3.2015).”
Kysymyksessä on siis oikeudesta osallistua itsensä eli maansa puolustamiseen tai kollektiiviseen puolustukseen. Kollektiiviseen puolustukseen ei voi olla velvoitetta.
NATO [10]n peruskirjan mukaan jäsenmailla ei ole varsinaisia turvatakuita, vaan kysymyksessä on avunantovelvoite, joka on keskinäinen sekä vastavuoroinen. (Artikla [11] 5: ote 1ja 2).
Suomen poliittiset valtaapitävät ovat sitoutuneet vahvistamaan Washingtonin maailmanjärjestyksen hegemoniaa. Suomen maanpetoksellinen poliittinen kuona tekee tämän silti, vaikka he ehkä ymmärtävät sen merkitsevän maamme ajautumista verisen sodan jalkoihin, mutta siitä ei välitetä, sillä uhrit olisivat suurelta osin kantasuomalaisia. Eihän Yhdysvallat ja muut tietyt NATO-maat ole jättäneet jälkeensä “rauhaan pakottamisen” operaatioissaan muuta kuin ihmisten ja eläinten raatoja, saastuneita viljelysmaita ja silmänkantamattomiin raunioita.
Lopuksi päättelemme, että mitkään poliittiset voimat ja niihin liittyvät pyrkimykset eivät pelasta Suomea, suomalaisia ja eivätkä johdata meitä itsenäisyyteen. Tästä huolehtivat maamme maanpetoksellinen poliittinen koneisto ja sitä tukeva mediapooli sekä Yhdysvaltojen, Britannian ja Brysselin hegemoniset intressit. Suomessa ei ole mahdollisuuksia koota voimatoimiin perustuvaa poliittiseen ja yhteiskunnalliseen liikehdintään suuntautuvaa vallankumousta, sillä energia kohdistuu Venäjän ja venäläisten vihaamiseen sekä negatiivisen globalisaation liehakointiin. Suomen pelastumisena on liittyminen BRICS-maiden suuntaan.
Markku Juutinen
Lähteet
Kati Pohjanpalo ja Leo Laikola (3.7.2024). Russia-Ukraine: China Can End War With a Phone Call, Finland’s Stubb Says. (https://www.bloomberg.com/news/articles/2024-07-02/russia-ukraine-china-can-end-war-with-a-phone-call-finland-s-stubb-says?srnd=homepage-europe [1])
Tass (7/2024). Пекин опроверг утверждение о ”полной зависимости” России от Китая. (https://tass.ru/mezhdunarodnaya-panorama/21260339?utm_source=yxnews&utm_medium=desktop [2])
Jan Hurri (25.2.2024). Taloussanomat – Ilta-Sanomat. Länsimaiden Ukraina-tuki ja Venäjä-pakotteet ovat olleet liian heikkoja. (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010249501.html [5])
Bruegel (23.5.2024). Russian foreign trade tracker. (https://www.bruegel.org/dataset/russian-foreign-trade-tracker [6])
Pavel Kuznetsov (14.6.2024). Venäjän Suomen-suurlähetystö. Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznesin puheenvuoro Naapuriseuran jäsentilaisuudessa
Politico (1/2024). Slovak PM: Ukraine must give up territory to end Russian invasion. (https://www.politico.eu/article/slovakia-prime-minister-robert-fico-ukraine-cede-territory-russia-moscow-invasion-nato-entry/ [8])
Walt, Stephen ja Mearsheimer, John (2007). The Israel Lobby. Audio Renaissance, a division of Holtzbrinck Publishers LLC
Dershowitz, Alan (2006). Debunking the Newest – and Oldest – Jewish Conspiracy: A Reply to the Mearsheimer-Walt “Working Paper”. Saatavina: https://sites.hks.harvard.edu/research/working_papers/dershowitzreply.pdf [12]
Dulles, John Fpster (1953-1959). USA:n ulkoministeri; D. Neff 1995/2002, Fallen Pillars: U.S. Policy Towards Palestine and Israel Since 1945, s. 99
Paavo Väyrynen (12.2.2023). Uusi Suomi. Vuonna 2008 avattiin tie kohti Ukrainan sotaa – Suomikin on osavastuussa. (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/vuonna-2008-avattiin-tie-kohti-ukrainan-sotaa-suomikin-on-osavastuussa/ [9])
Kallavuo, Mikael (2008/01). PAX. Nato ei tuo turvatakuuta | Pax.fi. Osoitteessa: https://www.pax.fi/2008-01/nato-ei-tuo-turvatakuuta [10] <Viitattu 25.3.2023>
Korhonen, Keijo (6.3.2015). Suomen Kuvalehti. Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra. [13]
NATOn 5. artikla (päivitetty 20.9.2022). Collective defence and Article 5. Osoitteessa: https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_110496.htm [11] <Viittaus 26.3.2023>