Antero Kangas: Uutispullaa, reseptit ja leipurit

Me tavalliset ihmiset muodostamme käsityksemme ympäröivästä maailmasta pääasiassa näkö- ja kuuloaistimme välityksellä. Voimme pitää itseämme kohtalaisen valveutuneina, kun saamme maailmalla tai kotimaassa uutisoidut tapahtumat tuoreltaan tietoomme. Luulemme olevamme asioista hyvinkin perillä. Totuus on toisenlainen. Syy, miksi ajan hermolla on erittäin vaikea olla, on siinä, että emme tiedä emmekä näe uutisointiin vaikuttavia monia tekijöitä.

•••

Normaalista uutisvirrasta, gallupien kerrontatavasta ja tuloksien todellisista tarkoitusperistä ei pahaa-aavistamattomalla lukijalla ole edellytyksiä eikä välineitä seuloa ja kyseenalaistaa kuulemaansa. Näin vaalien alla tarkkaavainen huomaa, että gallupeista saa pelkällä kysymyksenasettelulla halutunlaisia tuloksia.

”Totta se on, kun kerran televisiossa niin sanottiin” , on liian usein tapa suhtautua asioihin.  Lukijan on vaikea huomata, kun uutisleipuri leipoo uutispullapitkon sekaan yhden osan totuutta, yhden vääristelyä ja yhden täyttä emävaletta ja tarjoilee uunituoreena. Miksikö näin tapahtuu? Poikkeuksetta siksi, että joku hyötyy asiasta. Todellista leipuria ei saada yleensä esiin, koska hän vaikuttaa taustalla. Samalla reseptillä leivottu totuus-manipulaatio-propaganda-pulla maistuu aamukahvilla. Lukija ei huomaa mitään. Se onkin taustavaikuttajan kannalta onnistuneen tiedonvärityksen edellytys. Harvalla välineellä pystyy kukaan hallitsemaan suurten kansanjoukkojen ajattelua ja toimintaa haluttuun suuntaan. Media on yksi tehokkaimmista hallintavälineistä.

•••

Yksittäistä toimittajaa ei voida asiasta syyttää. Hän kirjoittaa omasta mielestään vankkaa asiaa, perustaa juttunsa asiantuntijoihin, joihin uskoo voivansa luottaa. Mistä sitten johtuu, että uutisesta tuleekin pajunköyttä? Korruptio, lahjonta ja piilotetut kytkökset piilevätkin korkeammassa portaassa eli medioiden omistajissa ja rahoittajissa, sekä asiantuntijoissa, joiden lausunto vedetään esiin tarvittaessa vakuuttamaan lukija tai tv-katsoja. Ehkä myös lehtien päätoimittajissa ja uutispäälliköissä on omat syynsä.

Lehden omistuksen vaikutus näkyy lehden linjassa ja uutisoinnissa erittäin hienovaraisena, sillä tuskin kukaan sanoo toimittajalle kuinka asioista pitää uutisoida, vaan korruptio ilmenee tietynlaisena tiedostamattomana lojaaliutena. Tai tiedostettuna kuten se, että oma työpaikka saattaa olla uhattuna ”vääränlaisen” uutisoinnin johdosta. Mediahan juuri on se taho, joka kertoi Suomen olevan vähiten korruptoitunut maa, vaikka itse tiedämme toista.

Huomaamattamme, pehmeästi ja luontevasti olemme nielleet sen pullan, että maan itsenäisyys on tarkoitus lopettaa heti ensi vaalien jälkeen, antaa verotusoikeuskin ulkomaalaisten käsiin, ilman sotaa.

Karvasmanteli on mauste. Arsenikki on mantelin tuoksuinen myrkky. Kumpaakin on historiassa käytetty ja kumpaakin käytetään leivonnassa. Tuoksu ja makukin ovat kuulemma samankaltaisia. Kannattaa siis katsoa mitä suuhunsa pistää.

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja työskentelee toimistosihteerinä Oulun yliopiston Tietoliikennelaboratoriossa.