Arabit ja heidän keväänsä

”Arabit veivät meidän kevään!” Siksi Euroopassa kevät ja kesä ovat olleet surkeita. Ei arabikevät ollut heillekään kovin herkkua. Tarkemmin katsoen se on ollut jatkuvaa verilöylyä. Laajat kansannousut ”vapautuksen”, ”ihmisoikeuksien” ja ”demokratian” nimeen ovat lyhyessä ajassa kypsyneet alueellisiksi sisällissodiksi, kaaokseksi, hävitykseksi ja suunnattomaksi ihmishenkien menetykseksi. Lisäksi kaikenlaiset väliintulotoimet takaavat hävityksen jatkumisen.

Mitä tapahtui? Miksi arabikevät muuttui alueelliseksi talveksi? Miksi Egyptin demokratia ei kestänyt vuotta pidempää? En aio vastata näihin kysymyksiin, vaan sen sijaan aion tarjota yksinkertaisen menetelmän tutkia näitä asioita.

Puolitoista vuotta sitten julkaisin juutalaisten poliittisesta identiteetistä tutkielman ”The Wandering Who”, jossa esitin, että ymmärtääksemme Israelia ja juutalaisten vallan laajuuden, meidän pitää syventyä kulttuuriin ja ideologiaan, joka synnytti juutalaisvaltion ja ylläpitää juutalaisten heimolaisuutta ja politiikkaa. Kirja nostatti myrskyn. Toisaalta sitä ylistivät aikamme huomattavimmat akateemikot ja humanistit, mutta toisaalta sitä vastustivat ankarasti useat juutalaisaktivistit ja muutamat heidän käännynnäisistä kannattajistaan.

Kuitenkin juuri vastustus itse asiassa vakuutti minut siitä, että olin oikeilla jäljillä. Teoreettinen ja kriittinen kulttuurin ja identiteetin tutkiminen oli selvästi oikea suunta. Juutalaisen kulttuurin tutkimus selittää Israelin barbaarisuuden ja sen ihmisoikeuksien polkemisen, se valaisee uuskonservatiivien väliintulopolitiikkaa Israelin kysymyksissä ja selittää erikoisen pr-toiminnan juutalaisvasemmiston ja antisionisti-sionistien ytimessä. Se selittää myös päivänselvästi, miksi palestiinalaiset edelleen asuvat pakolaisleireillä amerikkalaisten ja brittiläisten sotilaiden käydessä sotaa sionistien puolesta.

Esittäisin myös vastaavaa arabikulttuurin ja –politiikan tutkimusta kaikille oppineille ja arabisivistyneistölle erityisesti, jotta voisimme paremmin ymmärtää ja korjata tämän vakavan tilanteen. Tällainen tutkimus voisi paljastaa esimerkiksi, että ”länsimainen demokratia” ei välttämättä ole paras poliittinen järjestelmä eri Lähi-idän valtioille. Tutkimuksen tulisi huomioida Islamin käsitys kansalaisuudesta ja heidän oikeuksistaan sekä ”valtion” käsite arabikulttuurissa ja –historiassa. Tutkimuksen pitäisi ottaa huomioon eri arabivaltioiden ja –alueiden väestöryhmät, myös luokkajako on arabiyhteiskunnassa tärkeä seikka. Tällainen laaja tutkimus hyötyisi teoreettisesta tarkastelusta ainutlaatuiseen tapaan, jolla Iranin islamilainen tasavalta yhdistää tasapainoisesti Islamin ja demokratian. Tällainen arabimaailmaa ymmärtävä tutkimus ulottuisi politiikkaa, maailmankauppaa ja rappeutunutta dialektista materialismia pidemmälle. Tällainen tutkimus tarkastelisi arabeja ja arabimaailmaa keskustelun keskipisteenä.

Oppineiden tulisi tarkastella seuraavia kysymyksiä: Keitä ovat arabit, egyptiläiset, syyrialaiset, palestiinalaiset ja niin edelleen? Mihin he uskovat? Mikä heitä yhdistää ja erottaa ja mistä he pystyvät sopimaan? Mikä heitä pelottaa ja mikä tekee heidät onnelliseksi?

Ryhtyessään käsittelemään näitä kysymyksiä arabit saattavat huomata, että toistensa tappamisen sijaan Israelin, Yhdysvaltojen ja Venäjän puolesta heidän tulisi selvittää todellinen identiteettinsä ja keitä heidän todelliset vihollisensa ovat.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.gilad.co.uk/writings/the-arabs-and-their-spring.html