Aselait Saksassa 1928–1945

William Luther Piercen artikkeli käsittelee yleisiä harhaluuloja aselainsäädännöstä kansallissosialistisessa Saksassa. Artikkeli on alkujaan kirjoitettu amerikkalaiselle yleisölle, mutta sen sanoma on yleismaailmallinen.

Monet Yhdysvaltojen perustuslain toisen lisäyksen kannattajat luulevat, että Adolf Hitler kielsi kansalaisilta oikeuden omistaa aseita. Kouluissa kerrotaan nykyään, että ”totalitaariset” yhteiskunnat eivät luota kansalaisiinsa, minkä vuoksi kansalaisille ei uskalleta antaa yksityisiä ampuma-aseita. On yleinen valhe, että ”natsit” olisivat valtaan päästyään kieltäneet ensimmäiseksi oikeuden yksityisiin ampuma-aseisiin. Hitler ei kerännyt kansalaisilta aseita pois.

On helppo ymmärtää, että esimerkiksi Yhdysvalloissa monet aseiden omistajat suorastaan tahtovat uskoa valheeseen kolmannen valtakunnan aselaeista. Nyky-yhteiskunta haluaa riistää kansalaisilta näiden aseet ja näin rajoittaa oleellisesti kansalaisten vapautta. Aseiden omistajat kokevat, että tämä on suuri harppaus kohti tyranniaa. Siksi he tahtovat kuvata asekontrollia kannattavia poliitikkoja mahdollisimman negatiivisella tavalla. Valtamedia on viimeisten vuosikymmenten ajan mustamaalannut Adolf Hitleriä kaikin mahdollisin keinoin. Kukaan poliitikko tai virkamies ei halua tulla samaistetuksi Hitleriin. Jos asekontrollin kannattajat saadaan suuren yleisön silmissä rinnastettua uskottavasti Hitleriin, voisi tämä monien mukaan lisätä hankkeen julkista vastustusta.

Vapaamielisten aselakien kannattajat tahtovat siis osoittaa, että asekontrolli voi suistaa koko valtion ”natsismiin”. Alan julkaisuissa on esimerkiksi nähty mainoksia, joissa on kätensä tervehdykseen ojentava Hitler sekä kuvateksti: ”Kaikki asekontrollin kannattajat nostakoot käden ylös.” Vapaamielisiä aselakeja kannattava äänekäs juutalaisryhmä JPFO on erityisen kiivaasti kampanjoinut rinnastaakseen Hitlerin ja asekontrollin. Ryhmä on jopa lehtiartikkeleissaan väittänyt, että eliitin suunnittelema, tiukempi aselainsäädäntö olisi rakennettu kansallissosialistisen Saksan lakien pohjalle. Kyseessä on siis Saksassa maaliskuussa 1938 säädetty Waffengesetz.

JPFO:n motiivit ovat selvät. Monet ei-juutalaiset aseharrastajat tietävät hyvin, että aggressiivisimpia asekontrollin kannattajia Yhdysvalloissa ovat juutalaiset. Juutalaisvastaisuus on ollut kovassa kasvussa aseharrastajien keskuudessa. Aseharrastajat tietävät, että juutalaiset omistavat valtamedian, jonka kanta aseisiin on lähes yksiselitteisen negatiivinen. Aseiden omistajat tietävät myös usein, että kongressissakin äänekkäimmät aseoikeuksia vastustavat lainsäätäjät ovat juutalaisia. JPFO:n on tehtävä kovaa pr-työtä, jotta juutalaisvastaisuus aseharrastajien joukossa ei kasvaisi entisestään. Juutalaiset ”aseaktivistit” tahtovat siirtää huomion todellisista syyllisistä – median ja politiikan juutalaisesta eliitistä – ja kohdistaa aseharrastajien vihan juutalaisten suurimpiin vihollisiin, kansallissosialisteihin. Vaikka harhautusstrategia ei toimisikaan täydellisesti, se hämmentää ihmisiä ja tekee aseharrastajista vaarattomia juutalaisten näkökulmasta.

Hitler ja kansallissosialistit eivät todellisuudessa kannattaneet asekontrollia, vaan vapautta. Hitlerin aikana säädetyt ampuma-aselait takasivat kansalaisille oikeuden omistaa aseita ja säilyttää niitä kotona. Kansallissosialistit myös kumosivat ennen heidän valtaannousuaan säädettyjä lakeja, jotka olivat rajoittaneet kansalaisten vapautta omistaa aseita. Weimarin Saksan tiukkoja aselakeja oli ollut säätämässä keskusta–vasemmistolainen hallitus, johon kuului myös paljon juutalaisia. Kansallissosialistien aselait olivat täysin erilaiset kuin millaisina monien asejärjestöjen propaganda ne nykyään esittää. Itse asiassa koko Hitlerin hallinto oli täysin erilainen kuin mitä esimerkiksi valtamedia kertoo.

Saksan kansallissosialistinen hallitus ei pelännyt kansalaisiaan toisin kuin esimerkiksi Washington. Hitler oli Saksan historian suosituin johtaja. Toisin kuin Amerikan presidentit, hän ei joutunut pukeutumaan suojaliiveihin tai pitämään puheita luodinkestävän lasiseinän takana. Julkisissa tapahtumissa Hitler seisoi avoautossa, joka liikkui hitaasti väkijoukkojen läpi. Kommunistit tosin yrittivät salamurhata hänet muutamaan otteeseen, minkä vuoksi hallitus täysin oikeutetusti iski kovaa kommunisteja vastaan ja käytännössä pyyhkäisi koko liikkeen pois Saksasta. Tavallinen lainkuuliainen kansa sen sijaan rakasti ja kunnioitti Hitleriä.

Saksan kansallissosialismi perustui aatteena miehisyydelle, yksilön vastuulle omasta turvallisuudestaan sekä omavaraisuudelle. Asekontrolli olisi siis ollut täysin kaikkia kansallissosialismin arvoja vastaan. Saksalaisissa yliopistoissa, joista tuli ajan myötä kansallissosialismin voimapesäkkeitä, esimerkiksi opiskelijoiden väliset kaksintaistelut hyväksyttiin. Saksan juutalaisliberaalit hallitukset pyrkivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen kieltämään kaksintaistelut yliopistoissa. Laittomuudesta huolimatta perinne jäi kuitenkin henkiin ja kansallissosialistien päästyä valtaan se taas laillistettiin. Miekkailua, ammuntaa ja kamppailulajeja arvostettiin suuresti kansallissosialistisessa Saksassa. Nuoria kannustettiin harrastamaan niitä, sillä uskottiin, että ne vahvistaisivat ihmisen henkistä selkärankaa.

Aseiden rekisteri- ja lisenssikäytännöt (sekä pitkille että lyhyille aseille) kehitettiin Weimarin Saksassa 1928, siis viisi vuotta ennen kansallissosialistien pääsyä valtaan. Hitleristä tuli kansleri 30.1.1933. Viisi vuotta myöhemmin hänen hallituksensa kirjoitti aselainsäädännön lähes kokonaan uusiksi ja paransi sitä valtavasti. Pitkille aseiden ostamiseen ei esimerkiksi tarvinnut enää erikseen lupaa. Omistamisen ikäraja laskettiin 20 vuodesta 18:aan. Luvan kestoa pidennettiin vuodesta kolmeen vuoteen. Aseiden ja patruunoiden määrien rajoitukset poistettiin. Hitleriä voi halutessaan kritisoida siitä, että hallitus jätti vielä muutamia rajoituksia voimaan, mutta käytännössä mikään ei estänyt lainkuuliaisia kansalaisia hankkimasta aseita kansallissosialistisessa Saksassa. Hitlerin lait turvasivat kansalaisille oikeuden aseisiin; uusia rajoitteita ei rakennettu ja vanhat joko lakkautettiin tai niitä höllennettiin huomattavasti.

Toisen maailmansodan lopussa miehitysjoukkojen amerikkalaiset jalkaväensotilaat olivat hämmästyneitä siviilien hallussa olleiden aseiden määrästä. Sotilaat varastivat kymmeniätuhansia pistooleita saksalaisista kodeista ja toivat niitä mukanaan Amerikkaan sodan jälkeen. Vuonna 1945 kenraali Eisenhower määräsi kaikki yksityiset ampuma-aseet takavarikoitavaksi amerikkalaisten miehitysvyöhykkeellä. Pistoolien lisäksi myös kaikki kiväärit ja haulikot takavarikoitiin. Neuvostoliiton miehitysvyöhykkellä saksalaisia siviilejä ammuttiin sumeilematta, mikäli heidän hallustaan löydettiin yksikin patruuna.

Täytyy muistaa, etteivät juutalaiset olleet saksalaisia, vaikka he olisivatkin syntyneet Saksassa. Kansallissosialistinen hallinto määritti kansalaisuuden etnisyyden perusteella, eikä juutalaisia laskettu täysivaltaisiksi kansalaisiksi Hitlerin aikana. Kansallissosialistinen lainsäädäntö syrjäytti juutalaiset asteittain avainasemista, olipa kyse sitten opetuksen, median tai lainsäädännön alasta. Tavoitteena ei ollut vain vapauttaa saksalaisia juutalaisen vaikutuksen ikeestä, vaan suostutella juutalaiset muuttamaan pois maasta. Marraskuun 18. päivä 1938 säädetty saksalainen aselaki kielsi juutalaisilta aseiden ja patruunoiden valmistuksen sekä myymisen. Se ei kuitenkaan kieltänyt yksityistä kanto- tai omistusoikeutta. Juutalaisten sulkeminen pois asealalta aiheutti närää kuten muutkin kiellot, ja tyypilliseen etnosentriseen tapaansa juutalaiset leimasivat lain aseiden kieltolaiksi mustamaalatakseen vastustajiaan.

Kansallissosialistien juutalaisille asettamat pakotteet toimivat odotetulla tavalla. Vuosina 1933–1939 kaksi kolmasosaa Saksan juutalaisväestöstä muutti pois vähentäen juutalaispopulaation 600 000 yksilöstä (Hitlerin noustua valtaan 1933) 200 000 yksilöön toisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1939. Yhdysvalloissa asuvat juutalaiset kuvasivat ajanjaksoa omasta kapeasta näkökulmastaan pimeyden, terrorin ja taantumuksen aikakautena. Samaan aikaan kansallissosialistisen hallinnon rauhanvuodet kuvastivat saksalaisille toivoa, iloa sekä materiaalista ja henkistä elpymistä.

Samalla tavalla vääristyneenä nähdään 1950-luvun alun Yhdysvallat McCarthyn aikana. Senaattori Joseph McCarthy (republikaanit, Wisconsin) käytti asemaansa hallinnossa paljastaessaan toisen maailmansodan aikana tapahtuneen kommunistien soluttautumisen Yhdysvaltain hallitukseen ja muihin instituutioihin. Suurin osa hänen paljastamistaan kommunisteista oli juutalaisia. Kontrolloitu media esittää ajan terrorin ja taantumuksen aikana, jolloin kaikki pelkäsivät senaattori McCarthyn ”noitavainoja”. Tietenkään tämä ei liittynyt mitenkään ei-juutalaisiin amerikkalaisiin, jotka eivät pelänneet vähäisimmässäkään määrin. Kun historiaa tarkastellaan juutalaisten lasien läpi juutalaisten kontrolloimasta mediasta, näkökulma on aina vääristetty palvelemaan juutalaisten omia tarkoitusperiä.

Kansallissosialistien säätämä Saksan aselaki 18.3.1938 sekä laki tuliaseista ja patruunoista 12.4.1928, jonka sääti kansallissosialismin vastainen Weimarin ajan hallitus, ovat esitetty alla suomenkielisenä käännöksenä. Lyhyt taustojen esittely auttaa lukijaa hahmottamaan niiden merkityksen.

Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan (juutalaiset vaikuttivat häviöön merkittävästi rappeuttamalla kotirintaman taistelumoraalin mielenosoituksilla ja kumouksellisella toiminalla – aivan kuten he tekivät Amerikassa Vietnamin sodan aikana), keisari luopui vallasta. Liberaalit ja vasemmistolaiset ottivat vallan 1918. Toipuessaan sotilassairaalassa tilapäisesti sokeutuneena brittien myrkkykaasuhyökkäyksen seurauksena, Hitler päätti siirtyä politiikkaan. Hän halusi haastaa petturit, jotka olivat vastuussa Saksan alennustilasta.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisten uusien hallitsijoiden ihanteet olivat hyvin samanlaisia kuin nykyajan liberaaleilla länsimaissa. He kannattivat kosmopoliittisuutta, kansainvälisyyttä ja egalitarismia. Vuoteen 1923 mennessä Saksan taloudellinen tilanne oli ajautunut romahduksen partaalle, mikä aiheutti suuria levottomuuksia. Kommunistit olivat luikerrelleet työväenliikkeeseen ja aiheuttivat kasvavan uhan maalle.

Hitler oli todellakin politiikan ytimessä. Hänen kansallisosialistinsa taistelivat kommunisteja vastaan Saksan kaduilla, mikä sai työväen- ja keskiluokkaiset isänmaanystävät näkemään heidät ainoana voimana, joka voisi säästää Saksan kommunistien vallankaappaukselta. Hitlerin kansallissosialistit lisäsivät kannatustaan ja vahvistuivat läpi 1920-luvun. Myös kommunistit – Neuvostoliiton avustamana – kasvattivat kannatustaan. Hallituksen menetettyä julkisen tuen poliittisesta tilanteesta tuli äärimmäisen epävakaa.

Hallitus vastasi rajoittamalla saksalaisten aseenkanto- ja omistusoikeuksia merkittävästi. 12.4.1928 laki tuliaseista ja patruunoista oli erittäin merkittävä muutos. Lain sääti kansallissosialisteille vihamielinen keskusta–vasemmistolainen hallitus, jota johti Kansleri Wilhelm Marx. Hallitus koostui sosialisteista – joista monet olivat juutalaisia – ja katolisista keskustalaisista.

Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1933 kansallissosialistit olivat vallassa ja Hitler johti hallitusta. Kommunistien muodostama uhka murskattiin päättäväisesti. Kansallissosialistit alkoivat korjata edeltäjiensä aiheuttamia sosiaalisia ja taloudellisia tuhoja. Saksaan palasi täystyöllisyys. Korruptio ja rappio kitkettiin pois. Juutalaiset ja heidän kätyrinsä poistettiin kansallisen elinkeinoelämän kaikilta sektoreilta. Saksalaiset astuivat uudelle kansallisen vapauden, terveyden ja vaurauden aikakaudelle.

Lopulta vuonna 1938 kansallisosialistinen hallitus sääti uuden aselain kymmenen vuotta sitten säädetyn tilalle. Seuraavat kohdat vuoden 1938 laista koskivat enemmänkin tavallista kansalaista kuin valmistajia tai kauppiaita.

Käsiase voidaan hankkia vain ampuma-aseen hankintaluvalla (Waffenerwerbschein). Lupa on käytettävä vuoden kuluessa hankintapäivästä. Suustaladattavat aseet on vapautettu lupavaatimuksesta. [Vuoden 1928 laki vaati lupaa myös pitkille aseille, mutta kansallissosialistit poistivat vaatimuksen.]

Aseenkantoluvan (Waffenschein) tai metsästysluvan omistajat eivät tarvitse hankintalupaa käsiaseelle.

Ampuma-aseita, patruunoita, miekkoja tai veitsiä ei saa myydä alle 18 vuotiaille. [Vuoden 1928 lain ikäraja oli 20 vuotta.]

Mikäli henkilö kantaa ampuma-asetta asuntonta ulkopuolella, työpaikallaan tai aidatulla alueella, täytyy hänellä olla mukana aseenkantolupa (Waffenschein). Lupaa ei tarvita aseen kantamiseen poliisin hyväksymällä ampumaradalla.

Käsiaselupa voidaan myöntää vain henkilöille, joiden luotettavuus ei ole kyseenalainen ja jotka voivat osoittaa tarpeen luvalle. Lupaa ei voida myöntää erityisesti seuraaville ryhmille:

1. Alle 18 vuotiaille.
2. Juridisesti vajaavaltaisille tai jälkeenjääneille.
3. Mustalaisille tai irtolaisille.
4. Ehdonalaisessa tai muuten vailla kansalaisluottamusta oleville.
5. Maanpetoksesta tai törkeästä maanpetoksesta tuomitulle tai muuten valtiolle vihamieliseen toimintaan osallistuvalle henkilölle.
6. Henkilölle, joka on tuomittu oikeudenpäätöksellä pahoinpitelystä, kotirauhan häirinnästä, järjestysrikkomuksesta, virkamiehen vastustamisesta, rikollisuudesta tai väärinkäytöksestä, tai kalastus- tai metsästysrikoksesta yli kahden viikon vankeusrangaistukseen, ellei viimeisestä tuomiosta ole kulunut yli kolme vuotta.

Seuraavien aseiden valmistaminen, myynti, kantaminen, hallussapito ja maahantuonti on kielletty:

1. Muuksi esineeksi naamioidut aseet (esimerkiksi kävelykeppiase tai vyönsolkipistooli).
2. Äänenvaimentimella varustetut aseet tai kohdevalolla varustetut kiväärit.
3. .22 kaliiperin onttokärkisellä luodilla varustetut patruunat.

Tämä oli lain henki. Lisäksi oli muita sääntöjä, jotka koskivat aseiden valmistajia, maahantuojia ja jälleenmyyjiä. Toki säädettiin myös lakeja koskien poliisin, sotilaiden ja muiden viranomaisten toimintaa. Määriteltiin myös aselupien hintakatto (3 Reichsmarkia) sekä säännöt aseita maahan tuoville turisteille. Tietysti lakiin kirjattiin myös sakot ja muut rangaistukset, joita voitiin langettaa lakeja rikkoville.

Voi olla vaikea todistaa kansalaisen ”luotettavuus” tai tarve omistaa ase. Nämä kohdat olivat kuitenkin jäänteitä vuoden 1928 laista, ne eivät olleet kansallissosialistien säätämiä. Kansallissosialistit tulkitsivat kohtia hyvin vapaamielisesti: henkilö, joka ei kuulunut yhteenkään yllä listattuun epäsosiaaliseen ryhmään, oli lain silmissä luotettava. Tarvetta aseelle pystyi perustelemaan niinkin yksinkertaisesti kuin kertomalla, että kantoi usein mukanaan suuria määriä käteistä.

Valaisimilla varustettujen kiväärien ja onttokärkisten .22 kaliiperin luotien kieltoa perusteltiin sillä, että edelliset olivat epäreiluja riistaeläinten näkökulmasta ja että jälkimmäiset olivat epäinhimillisiä.

Jokainen aiheesta kiinnostunut voi siis lukea Saksan hallituksen aselait joko alkuperäisessä muodossaan saksaksi tai esimerkiksi suomeksi tai englanniksi käännettynä. Tieto on vapaasti saatavilla. Mikäli tahtoo sivuuttaa virallisen kapulakielen ja päästä kansallissosialistisen aselainsäädännön ytimeen, voi siirtyä suoraan sivulle 35 (lain IV osa). Kuten jo mainittua, kansallissosialistit myönsivät kansalaisille kahdenlaisia lupia: aseiden hankintaluvalla (Waffenerwerbschein) sai ostaa käsiaseen ja aseluvalla (Waffenschein) sai kantaa mitä tahansa ampuma-asetta julkisella paikalla. Mielenkiintoista on todellakin se, että metsästyslupa saattoi vastata niistä molempia.

Teksteihin tutustumalla ymmärtää pian, että nykyisiä asekontrollin kannattajia tulisi verrata Hitlerin vihollisiin, ei Hitleriin. Juutalaiset vastustivat vapaata asekulttuuria silloin ja he tekevät niin myös nyt. Kansallissosialistit eivät todellakaan tahtoneet rajoittaa kansalaisten kykyä puolustaa itseään. Ne, jotka kutsuvat Hitleriä asekontrollin kannattajiksi, ovat joko typeriä tai epärehellisiä. Vasta, kun kommunistit ja demokraatit olivat pystyttäneet nukkehallituksensa Saksan raunioille 1945, saksalaisilta viimein kiellettiin oikeus puolustaa itseään asein.

 

William Luther Pierce

 

Lue myös: Miten Hitler uhmasi pankkiireja, Miten Hitler päihitti työttömyyden ja elvytti Saksan talouden