Aspartaamia kaavailtiin alun perin lääkkeeksi mahahaavaan, mutta siitä tulikin maailman käytetyin – ja kiistellyin – makeutusaine.
Vuonna 1964 lääkejätti G.D. Searlen tutkijat työskentelivät ahkerasti kehittääkseen mahahaavalääkkeen. Seuraavana vuonna yhdeltä tutkijoista, James Schlatterilta, roiskui lääkkeeksi tarkoitettua aspartaamiseosta vahingossa yli kolvin, ja pulveria joutui myös hänen sormiinsa. Myöhemmin nostaessaan paperia pinosta hän nuolaisi sormeaan ja huomasi sen maistuvan hyvin makealle. Schlatter tajusi imelän maun olevan peräisin roiskuneesta seoksesta, mutta varmisti asian maistamalla seosta vielä lisää koska hän uskoi, ettei se voinut olla kovin myrkyllistä.
70-luvulla aspartaamista tehtiin yhteensä 113 tutkimusta, joista 90 oli Searlen itsensä toteuttamia. Vuonna 1974 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA hyväksyi aspartaamin käytettäväksi kuiviin elintarvikkeisiin. Lupa heltisi vain 15 kuukautta hakemuksen jälkeen huolimatta siitä, että FDA:n omat tutkijat löysivät vakavia puutteita Searlen geneettisiä vahinkoja käsittelevistä tutkimuksista.
Aspartaami viipyikin markkinoilla aluksi vain puoli vuotta, minkä jälkeen se poistettiin myynnistä sen aiheuttamien haittavaikutusten vuoksi. Sen oli havaittu aiheuttavan ihmisille muun muassa näön menetystä, hermostohäiriöitä sekä rottien aivoihin reikiä ja syöpää.
Muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 1977, Searle palkkasi toimitusjohtajakseen Yhdysvaltain entisen puolustusministeri Donald Rumsfeldin. Tammikuussa 1981 Searle taas jätti uuden hakemuksen uusien tutkimuksien kera aspartaamin saamisesta jälleen markkinoille. FDA ei hyväksynyt hakemusta, mutta FDA:n johtoon juuri valittu jättiyhtiö Monsanton johtaja kumosi tämän kieltävän päätöksen. Näin Searle sai tyytyväisenä jatkaa aspartaamin valmistusta kunnes neljä vuotta myöhemmin Monsanto osti Searlen itselleen: Monsantosta tuli yksi maailman suurimmista yrityksistä geenimuuntelun ja elintarviketuotannon alalla.
Tänä päivänä vahingossa syntynyttä ja likaisella poliittisella pelillä hyväksyttyä aspartaamia löytyy lähes 10,000 tuotteesta aina mehuista vitamiinipillereihin. Patentin umpeuduttua vuonna 1992 sitä on myyty eri brändinimillä – Suomessa tunnetuimmat merkit lienevät Canderel ja Hermesetas. EU:n alueella aspartaamia on saanut käyttää vuodesta 1994 lähtien.
Aspartaami on siis keinotekoinen makeutusaine ja se koostuu kolmesta eri komponentista: fenyylialaniinista (50%), asparagiinista (40%) sekä metanolista (10%).
Fenyylialaniini on aminohappo, joka ei kuitenkaan synteettisesti hajotettaessa enää käyttäydy elimistössä luonnollisen aminohapon tavoin. Synteettinen fenyylialaniini on hengenvaarallinen harvinaista fenylketoruniaa sairastaville ihmisille.
Metanoli eli metyylialkoholi on väritön ja hajuton nestemäinen kaasu, jota käytetään mm. formaldehydin ja puhdistusaineiden valmistamiseen. USA:n ympäristönsuojeluviraston mukaan suositeltava metanolin päiväsaantiannos on 7,8 mg per päivä, mutta määrä ylittyy jo kaksinkertaisesti juomalla yhden aspartaamia sisältävän kevytjuomatölkin. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaakin päivän mittaan saada yli 30 kertaa suositeltua enemmän etanolia.
Aspartaamin sisältämä metanoli muuntuu elimistössä formaldehydiksi eli syöpää aiheuttavaksi karsinogeeniksi. Formaldehydi taas muuntuu jälleen muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajenemista ja estää kudosten hapensaantia.
Asparagiini on fenyylialaniinin tavoin nk. eksitotoksiini eli hermosoluja stimuloiva aine, joka pystyy läpäisemään aivojen veriaivoesteen ja vaurioittaa aivojen neuroneja. Eksitotoksiinien on havaittu pelaavan tärkeää roolia monissa hermostollisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa. Aspartaamin hajoaminen näiksi myrkyllisiksi aineiksi voi tapahtua jo kaupan hyllyillä muutama kuukausi tuotteen valmistamisen jälkeen.
Aspartaamilla on 92 virallisesti dokumentoitua haittavaikutusta. Listalle mahtuu niin MS-tauti, diabetes, astma kuin kuolemakin – jos sitä voi enää haittavaikutukseksi edes kutsua. Yhdysvaltojen puolustusministeriö Pentagon onkin luokitellut aspartaamin aiemmin kemialliseksi aseeksi.
Aspartaami muuttaa aivojen toimintaa ja aiheuttaa hermostovaurioita sekä vaurioittaa sisäelimiä. Lisäksi se vastoin kaloritonta käyttötarkoitustaan lihottaa, sillä sen hajoamistuote formaldehydi varastoituu etenkin lantion ja reisien alueiden rasvasoluihin. Monet ovatkin laihtuneet lopetettuaan aspartaamin käytön.
Aspartaamin hyvin tiedetyistä ja dokumentoiduista haitoista huolimatta sitä myydään yli 100 maassa yli 250 miljoonalle käyttäjälle. Aspartaamista on tehty lakialoitteita, joissa on vaadittu väestön pitkäaikaistutkimuksia aspartaamin haittojen kartoittamiseksi. Lakialoitteet ovat kuitenkin kaatuneet heti alkumetreillä lääkeyhtiöiden ja kemiallisia aineita markkinoivien lobbausryhmien toimesta.
Aspartaamin hurja suosio ei ole kuitenkaan yltänyt maailman jokaiseen kolkkaan, sillä sen tuonti ja käyttö Filippiineillä on lailla kiellettyä. Lain rikkomisesta voi seurata jopa 90.000 euron sakot.
———
Aspartaami:
– Lähes kaloriton keinotekoinen makeutusaine
– 100-200 kertaa makeampaa kuin sokeri
– Ei kestä kuumentamista
– Esiintyy pakkausselosteissa nimellä E951
– Maailmanlaajuisesti aspartaamia imeskelee noin 200 miljoonaa henkilöä vuodessa
– Aspartaamin myyntiosuus keinotekoisista makeutusaineista on noin 60 prosenttia.
—
Lähteet:
http://www.whale.to/b/as.html [1]
http://aspartame.mercola.com/ [2]
http://www.rense.com/general33/legal.htm [5]
http://www.elinahytonen.fi/2011/02/aspartaami/ [6]