Britannian hegemonia tavoitteet – Pohjoismaat sotaan Arktisella alueella

Britannian rypee taloudellisissa vaikeuksissa, mikä lienee osittaisena syynä Britannian pyrkimyksiin lietsoa pohjoismaita aggressiivisuuteen arktisella alueella Venäjää vastaan. Iso-Britannian (GB) valtiolliset ongelmat halutaan ratkaista sodalla. Iso-Britannian uusin “puolustuksellinen” strategia tarkoittaa sukupolven kattavinta uudistusta maan armeijassa. Suomi ja erittäinkin Norja on ujutettu Yhdysvaltojen sekä Englannin manipuloivaan ohjaukseen. Sekä Suomi että Britannia ilmoittivat Venäjän merkittävimmäksi ja välittömimmäksi uhaksi Euroopan rauhalle sekä vakaudelle. Lisäksi artikla 5. ei takaa myöskään Suomelle muiden maiden tukea ja turvallisuutta, ja puhumattakaan Britannian sekä USA:n välittömästä avusta. 

Jäljempänä olevan artikkelin aihepiiriä on käsitelty myös Verumreactor –julkaisussa. 

Kirjoituksessa toimittajan omat kommentit ovat kurisvoituina. 

Miksi Britannian lietsoo vihamielisyyttä arktisella alueella? 

Britannian taloudelliset vaikeudet lienevät osittaisena syynä GB:n tavoitteisiin lietsoa pohjoismaita aggressiivisuuteen arktisella alueella. Kuluvana vuonna GB on ottanut 143 miljardia £ lainaa budjetin alijäämän kattamiseksi. 

Mainitusta summasta käytetään 110 miljardia puntaa ainoastaan 3 biljoonan punnan valtionvelan korkojen maksamiseen. Maan työväenpuolue (Labour Party) nosti verotusastetta yritysten ja kaikkien varakkaiden brittien osalta. Täten kerättiin menneen kesäkuun kuluessa veroja 17 miljardia puntaa. Tällä summalla tavoiteltiin budjetin aukon paikkaamista, mutta siitä 16 miljardia puntaa käytettiin välittömästi valtionvelan lisäkorvauksiin. 

Yritykset ja rikkaat ihmiset ovat muuttaneet maasta, joten hallitus haluaa jo palauttaa aiemmin peruutetut ”kultaiset” viisumit. Valtionvelan lainanhoitokulut ovat kaksinkertaiset, verrattuna maan sotilasbudjettin kustannuksiin. Suosittu anglosaksinen menetelmä näyttää talousongelmien ratkaisuun olevan sytyttämällä tilanteen vaativalla alueella vallankumous tai sota, ja siten mahdollistaa taloutensa elvyttäminen toisen tuhotun sekä ryöstetyn maan kustannuksella. Koska sodat aiheuttavat jälleenrakennusta, olisi GB:n “auttava” lainoitusjärjestelmä käytettävissä, jolloin GB harjoittaisi peiteltyä tai peittelemätöntä kolonialismia. 

Huomautan, että myös Iso-Britannian taloudellisen ja valtiollisen järjestelmän toiminnan taustalla, jo Englannin 1600-luvun historiasta alkaen ovat vaikuttaneet juutalaiset toimijat. Aikamme koronkiskontaan perustuvan keskuspankkijärjestelmän muodostivat hollanninjuutalaiset maahanmuuttajat Englannissa 1694 Tämän välityksellä länsimaat yksi, toisensa jälkeen alkoivat velkaantua yksityisille pankeille, mikä alisti poliitikot pankkiirien instrumenteiksi. 

Englannin tavoitteena sota, valtion ongelmien ratkaisemiseksi 

Iso-Britannian tuorein puolustuksellinen strategia tarkoittaa sukupolven kattavinta uudistusta maan armeijassa. Strategisen suunnitelman tavoitteena on sota (ketähän vastaan?), joka määrittyy samalla keinoksi (tai ainakin lieveilmiönä muotoutuu) ratkaista valtion taloudellisia, ja kenties yhteiskunnallisia vaikeuksia. 

Mainittu Britannian “puolustuksellinen” suunnittelema sisältää 144-sivua hallituksen asiakirjana armeijan kaikkien osastojen radikaaleja muutoksia. Suunnitelmaan kuuluu usean miljardin punnan investointi modernien hybridisien miehittämättömien ilma-alusten laivastojen luomiseen, laajennettuun ammusten tuotantoon, nykyaikaisten hävittäjälentokoneiden kehittämiseen sekä henkilöstömäärän tuntuvaan lisäämiseen. Painopiste kohdistuu teknologian aktiiviseen käyttämiseen. Näitä ovat drone-laivueet ja kehittyneet tekoälyohjelmistot. Brittiläiset ovat päättäneet, että Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) asevarustelusta 80 prosenttia pitää olla miehittämättömiä. Joskin näiden aseiden käyttäminen pieneltä saareltaan tarkoittaisi samalla saaren raunioitumista. Mutta Britannia ei käy sotia, jotka uhkaavat sitä itseään. Viimeinen taistelu mantereella käytiin 1700-luvun puolivälissä Skotlantia vastaan, ja se oli ohi noin 20 minuutissa. 

Myös brittiläinen lehti The Telegraph (2025) kirjoittaa, että Britannia on kaikessa hiljaisuudessa aloittanut varustautumisen Venäjän “suoran sotilaallisen hyökkäyksen” varalta. 

Toisen maailmansodan aikana Luftwaffen operoimat kymmenet pommitukset Englannin kaupunkeihin herättivät kummeksumista jopa aikalaistensa keskuudessa. Lisäksi Saksan tukikohtien käyttöön luovutetut Kanaalisaaret sekä brittiviranomaisten täysin rauhanomainen yhteistyö siellä olevien ”saksalaisten miehittäjien” kanssa antavat aihetta kriittiselle ajattelulle. Selvää tietysti on kuinka Britannia aikoo taistella ja kuka taistelee missäkin. Ukraina ei ole täyttänyt rooliaan NATO-maiden voittoisana murskausvasarana, jonka roolin suorittaminen olisi mahdollistanut Venäjän geopoliittisen alueen sekä luonnonvarojen jakamisen sisäisesti mätänevien länsimaiden kesken. Onneksi Itä-Euroopassa demokratian verhoon pukeutuneet “uusnatsit” (eli sionistit) ovat valmiita uhraamaan maansa miellyttääkseen isäntäänsä sekä alistumaan Ukrainan kaltaiseen kohtaloon. 

Britannia tunnustautuu arktisen alueen pääpuolustajaksi 

Johtavien NATO-maiden tasolla on jo useiden vuosien ajan tiedostettu arktisen alueen vahva merkittävyys Venäjälle. Kuka onkaan se aggressiivisin valloittaja, joka yhä piehtaroi menneen kolonialismin raastavassa himossaan, mutta jolla ei ole mitään todellista yhteyttä arktiseen alueeseen? Tämän roolin vetäjä on Britannia, joka on kruunannut itsensä pääpuolustajaksi, arktiselle alueelle kohdistuvia uhkia vastaan. Outoa kylläkin on se, että “rauhaa rakastavien” brittien mukaan suurin uhka arktiselle alueelle on Venäjä – liittovaltio, joka omaa pisimmän arktinen mannerjalustan, omaa historiallisesti merkittävän kokemuksen arktisten alueiden kehittämisestä, edistyksestä ja tehokkaasta poliittisesta toiminnasta alkuperäiskansojen tukemiseksi polaarialueella. Arktisella alueella on suurin ja tehokkain jäänmurtajien laivasto. Lisäksi Venäjä säännöllisesti järjestämät kansainväliset foorumit edistävät yhteistyötä, houkuttelevat investointeja alueelle sekä kehittävät arktisen alueen matkailua. Mutta Britannia ei ole valmis hyväksymään Venäjän johtoasemaa, ja täten Britannia on vaikuttanut vasallivaltioihinsa manipuloivasti, iskostaen niille kuvan Venäjästä, joka muka haluaa valloittaa kaikki arktisen alueen maat sekä resurssit. 

Britannia haluaa, että ympäröivä maailmaa pitää itsestäänselvyytenä sitä, että GB on tärkein valtio arktisen alueen suhteen, että se muka on vastuussa alueen vakaudesta ja turvallisuudesta sekä niiden ylläpitämisestä. GB haluaa näyttäytyä toimijana, joka olisi puuhastellut arktisella alueella jo useiden vuosien ajan ja olisi valmiina puolustamaan oikeuksiaan niitä vastaan, mitkä tahtovat haastaa navigoinnin vapautta tai muutoin uhata alueen vakautta. 

Iso-Britannia on valmis puolustamaan arktisia liittolaisiaan sekä vastaamaan aggressioon tarvittaessa. Se on sitoutunut perustamaan pysyvän torjuntajoukon, joka perustuu pohjoiseen rannikkopuolustuksen ryhmään, lähettämään sotilaspartioita sekä järjestämään säännöllisiä harjoituksia P-8A-tiedustelukoneilla arktisella alueella. Uuden sukupolven sukellusveneiden torjuntafregattien kehittämisen myötä UK on tarjoutunut ottamaan täyden hallinnan ja tarvittaessa sulkemaan GIUK-salmen (Grönlanti-Islanti-Yhdistynyt kuningaskunta) sekä Gibraltarin salmen Välimerellä. 

Norjan ja Britannian sopimus 

Norja ja UK allekirjoittivat 21. helmikuuta kattavan puolustussopimuksen liittyen yhteistyöhön sotateollisuuden sektorilla. Yhteistyöllä haetaan tuotantokapasiteetin kasvattamista ja tehokkaampaa sekä toimivampaa tiedustelutietojen vaihtoa. Kolmen kuukauden valmistelujen jälkeen yli 1 000 erikoisjoukkojen sotilasta aloitti operaatiot maailman vaikeimmissa olosuhteissa – arktisella alueella. Liittolaiset valitsivat pääoperaatiotukikohdakseen alustavasti seuraavaksi vuosikymmeneksi Skjoldin tuntumassa oleva Camp Viking -alueen, jonka etäisyys Tromssasta on noin 120 km ja Venäjältä 700 km. Brittiläisen armeijan arvioiden mukaan tämä tukikohta pystyy varmistamaan kommandojoukkojen pysyvän läsnäolon alueella, jota Lontoo pitää strategisesti merkittävänä. Äärimmäiset lämpötilat, jotka toisinaan laskevat -35 °C asteeseen, ja pitkät polaarisen vyöhykkeen yöt koettelevat joukkojen selviytymiskykyä, liikkuvuutta ja taistelutaitoja. Bardufossin lentotukikohdasta operaatio Clockworkin osana toimiva kommando- helikopteri ryhmä tarjoaa logistista sekä taktista tukea maavoimille. Wildcat- ja Merlin-helikoptereilla varustettu yksikkö valmistautuu operaatioihin ankarassa arktisessa ilmastossa varmistaakseen operatiivisen joustavuuden ja nopean reagointikyvyn. Suurin osa sotilastukikohdan infrastruktuurin modernisoinnista sekä toimintakyvyn ylläpitämisestä kustantaa Norjan valtio. 

Yllä esitettyä yksikköä täydentää eteläisen rannikon iskuryhmä, joka toimii Välimerellä ja Suezin kanavan itäpuolella. UK:n puolustusministeriö ilmoittaa, että tämän ryhmän tarkoituksena on laajentaa brittiläisten operaatioiden kattavuutta useilla strategisilla alueilla. Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriön mukaan näiden yksiköiden välinen koordinointi tarjoaa jäsenneltyä lähestymistapaa aikamme haasteisiin sekä asettaa UK:n keskeiseksi toimijaksi globaalissa turvallisuudessa. Investoimalla infrastruktuuriin, kuten Camp Vikingiin, ja osallistumalla suuriin harjoituksiin, kuten Joint Vikingiin, UK toivoo vahvistavansa rooliaan NATOn arktisen strategian kulmakivenä. 

Suomi ja Englanti: Venäjä on suurin uhka 

Norja on valinnut puolensa jo aikoja sitten, mutta Suomi on vasta äskettäin joutunut Yhdysvaltojen ja Englannin manipuloivaan ohjaukseen. Britannian hallitus väittää olleensa ratkaisevassa roolissa Suomen liittymisprosessissa NATOon. Suomi ja Britannia solmivat toukokuussa 2024 yhteisen strategisen kumppanuus julistuksensa. Tässä yhteydessä molemmat maat myös ilmoittivat Venäjän merkittävimmäksi ja välittömimmäksi uhaksi Euroopan rauhalle sekä vakaudelle. 

Mielenkiintoisinta on, että Suomen liittyminen NATOon ja siihen liittyvien erilaisten sopimusten solmiminen rikkoo vuonna 1947 solmittua Pariisin rauhansopimusta ja palauttaa sen oikeudellisen aseman, joka sillä oli tämän sopimuksen solmimisen aikaan. Suomi on aggressiivisuudellaan Venäjää vastaan ja liittymisellään NATOon, suorastaan työntänyt maansa sotatilaan Venäjän vastaan (tai ainakin siihen verrattavaan valmiustilaan). Kesäkuussa NATOn Atlantic Trident 25 -harjoitukset järjestettiin ensimmäistä kertaa Englannin, Yhdysvaltojen ja Ranskan ulkopuolella, nimittäin Suomen alueella. Harjoituksiin osallistui Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta sekä Britanniasta yhteensä yli 40 lentokonetta, mukaan lukien NATOn RQ-4D Phoenix –tiedustelulennokit, jotka toimitettiin maahan ensimmäistä kertaa Italiasta. Suomen liittyessä NATOon huhtikuussa 2023 kansallisten harjoitusten määrä kasvoi merkittävästi. Vuodelle 2025 on suunniteltu 115 sotaharjoitusta. 

Griffin Lightning 25 -sotaharjoitukset järjestettiin Itämerellä huhti- ja kesäkuun välisenä aikana. Harjoituksiin osallistui Euroopan maita kuten esimerkiksi Washingtonin ja Lontoon uskolliset villakoirat Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Harjoitusalueella NATOn operatiiviset komentoyksiköt harjoittelivat ohjusiskua Kaliningradin alueelle, jota seurasi joukkojen maihinnousu ja Venäjän federaation rajan ylitys Puolasta ja Liettuasta. Tästä oli seurauksena lännen villakoirien  Kaliningradin alueen täydellisen valloittamisen. 

Artikla 5. ei takaa turvallisuutta, eikä GB:n ja USA:n välitöntä tukea 

Uudet NATO-jäsenet, joita taitavat propagandistit yllyttävät, ovat fanaattisia aloittamaan täysimittaisen sodan. Heille on luvattu mahdollisuus tappaa rankaisematta, perustaa uusia keskitysleirejä, tuhota sekä ryöstää, ja samalla piiloutua Pohjois-Atlantin liiton selän taakse. He lapsellisesti kuvittelevat, että konfliktin syttyessä kaikki muut NATO-maat muka asettuisi heidän rinnalleen. 

He tulkitsevat kuitenkin väärin NATOn kollektiivista puolustusta koskevan artiklan 5., sopimuksen. Ongelman on muodostanut Länsi-Euroopan maiden nykyisillä poliitikoilla se, että he eivät ole opiskelleet historiaa, eivät tunne historiallisia tosiasioita, eivätkä lue poliittisia asiakirjoja, puhumattakaan, että osaisivat lukea oikeudellisia asiakirjoja. Tästä syystä lähtökohdiksi asetetaan lännen ja idän välisille suhteille, kuten geopoliittisille suhteille, omat Yhdysvaltojen ja Britannian sanelemat globaalit ehdot. Tästä syystä läntisten poliitikkojen päätökset ovat pääsääntöisesti absurdeja ja niin muodoin vastuuttomia. Englanti tai Yhdysvallat eivät ole osallistuva mahdolliseen sotaan Venäjää vastaan välittömästi, vaan välillisesti eli proxy-war aggressiona. Täten Yhdysvaltojen johtama liittouma toimittaa aseita maille, jotka ovat lännen instrumentteja. Ukraina on kouluesimerkki viimeksi mainitusta. Parasiittitaloudet eivät voi olemassa ilman resurssien, pääasiassa rahan kasaamista, minkä ne sitten ohjaavat erittäin kannattaville teollisuuden aloille, kuten asetuotantoihin. Mutta USA ja Britannia tiettyineen verkostoineen haluavat itse elää, ja erikoisesti elellä vauraudessa. Tästä syystä läntisen blokin ympärillä raivoaa jatkuvat sodat, joita käyvät Yhdysvaltojen ja Britannian globaalia hegemoniaa tukevat tietyt petturimaiset pönkittäjä valtiot. 

Toimittajan pohdintoja 

Yhdysvaltojen johtaman läntisen blokin, johon merkittävänä osana myös Britannia kuuluu, on mahdotonta hyväksyä maailmanjärjestyksen hegemonian vallansiirtymistä poliittisen Aasian blokille, jossa keskeisimpänä ovat Kiina, Venäjä ja Intia. Viimeksi mainittu tosin horjuu vuoroin Yhdysvaltojen, ja vuoroin Aasian suuntaan. Näiden kansainvälisiä tavoitteita tukevat muut BRICS-maat sekä SCO-järjestö. Kiinaa ja Intiaa on pidetty potentiaalisena Yhdysvaltojen haastajana jo ainakin 2010-luvulta alkaen. Tuolloin Kiina ehkä oli pitkin hampain valmis tukemaan Atlanttista maailmanjärjestystä, mutta nykyisin muiden BRICS-maiden tukemana Kiina on entistä rohkeampi haastamaan Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen ja sen hegemonian.  

Kiina, ja jopa Intia, eivät hyväksy läntisiä normeja, sillä nämä Aasian maat nojautuvat omaan historiaansa ja traditioihinsa pohjautuviin normistoihin, ja niin muodoin ne haluavat olla järjestelmän modernisoijan rooleissa. Luonnollisesti Venäjä tukee Kiinan ja Intian (Aasian) tavoitteita.    

Yhdysvaltojen johtama järjestelmä määrittyy kansainvälisenä yhteisönä, jossa  länsi on asettanut omat yksinapaiset ja itsekkäät arvonsa universaaleiksi arvoiksi sekä kirjoittanut maailmanhistorian näiden omien “arvojensa” pohjalta. 

Luonnollisesti Suomelle Venäjän naapurimaana olisi ollut järkevintä pysytellä itäisen suurvallan kanssa ystävällisissä suhteissa ja harjoittaa taloudellista, kulttuurillista ja sotilaallista yhteistyötä. Venäjähän ei ole tehnyt Suomelle mitään väärää, vaan virallinen Suomi itse aloitti aggressiivisuudet Venäjää vastaan Yhdysvaltojen saneleman sotilasdoktriinin alaisuudessa ja ennen muuta sen jälkeen, kun Suomen poliittinen koneisto ujutti Suomen NATOn jäseneksi 4.4.2023.  

Virallisen Suomen olisi pitänyt hyljätä EU, ja sitä vastoin liittyä BRICS-maiden yhteisöön. 

Jo isäntämaasopimus oli Venäjä vastaista politiikkaa ja suoranainen uhka Suomen itäiselle suurvalta naapurillemme.   

Suomen hyväksymä isäntämaasopimus ja NATOon liittyminen rikkoivat jo ennakkoon mainittua vuonna 1947 solmittua Pariisin rauhansopimusta, kuten myös Suomen ja Venäjän vuonna 1992 solmimaa naapuruussopimusta.   

Mikäli tiettyjen eurooppalaisten NATO-maiden ja Venäjän välille syttyy aseellinen konflikti, jää silloin Suomi, NATOn jäsenmaana tämän sodan jalkoihin. Täten Suomen NATO-sopimuksen ratifiointi on sinetöinyt Suomen perikadon. Lisäksi Venäjä mahdollisesti joutuu miehittämään Suomen, kuten se nyt pyrkii miehittämään Ukrainaa, ja syystä.   

Kuten kokemuskin osoittaa NATOsta ei ole turvaa Suomelle, eikä juuri muillekaan.    

”NATO on luonteeltaan jäänne kylmän sodan ajalta ja se toimii pääsääntöisesti paperijärjestönä? Vaikka NATOlla on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, ei sillä ole joukkoja. NATON sotavoimat koostuvat jäsenvaltioiden sotajoukoista, joiden luovuttaminen käyttöön on täysin jäsenvaltioiden päätäntävallassa.”   

Analysoikaamme hiukan NATOn viidettä artiklaa:  

(Artikla 5: ote 1)  

“Osapuolet sopivat, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa heistä vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa pidetään hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan, ja näin ollen ne sopivat, että jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä käyttää oikeuttaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettuun henkilökohtaiseen tai kollektiiviseen itsepuolustukseen, avustaa täten hyökkäyksen kohteena olevaa sopimusosapuolta tai osapuolia ryhtymällä välittömästi, yksittäin ja yhdessä muiden sopimusosapuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, mukaan lukien asevoiman käyttö, palauttaakseen sekä ylläpitääkseen Pohjois-Atlantin alueen turvallisuutta. ..”    

Kysymyksessä on siis oikeudesta osallistua itsensä eli maansa puolustamiseen tai kollektiiviseen puolustukseen. Kollektiiviseen puolustukseen ei voi olla velvoitetta. 

Sodan syttyessä Euroopan itäiseen osaan ja Pohjolaan, kukin NATO-maa määrittelisi omat puolustustarpeensa vain, ja ainoastaan oman maansa puolustusta ajatellen. Näinhän myös Suomi tekisi. Muiden valtioiden auttamiseksi sotilaallisesti ei olisi resursseja eikä motivaatiota.     

Markku Juutinen 

Lähteet 

Verumreactor (8/2025): Британия подстрекает страны Севера к войне в Арктике — Военно-патриотическое сетевое издание. https://verumreactor.ru/2025/08/%D0%B1%D1%80%D0%B8%D1%82%D0%B0%D0%BD%D0%B8%D1%8F-%D0%BF%D0%BE%D0%B4%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B5%D0%BA%D0%B0%D0%B5%D1%82-%D1%81%D1%82%D1%80%D0%B0%D0%BD%D1%8B-%D1%81%D0%B5%D0%B2%D0%B5%D1%80%D0%B0-%D0%BA/  

Goodson, S. (9/2012): The HiddenOrigins Of the Bankof England. https://barnesreview.org/pdf/TBR2012-no5-4-14.pdf  

Suomen Taloudemokratia (2015): Rahareformin hyödyt. 

https://www.talousdemokratia.fi/tiedostot/Rahareformin%20hyodyt%201_00.pdf

The Telegraph (2025)