Suomen pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen Olli Rehn (kesk.) puolustaa Euroopan unionia, vaikka se on epätäydellinen ja ristiriitainen. Rehn katsoo olevansa funktionalisti, joka etsii käytännönläheisiä ratkaisuja sellaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita ei kyetä ratkaisemaan yhden kansallisvaltion voimin. Täten Rehnin mukaan Elpymisrahasto on nyt EU:n tärkein yhteinen hanke, joka muka nostaisi koko Euroopan ja EU:n jäsenvaltiot jaloilleen. Elpymisrahaston tai tulonsiirtorahaston hyväksyminen tarkoittaisi Suomelle pysyvää sopimusta, josta voitaisiin erota vain eroamalla Euroopan unionin jäsenyydestä, mikä irrottautuminen toivon mukaan toteutuu joka tapauksessa tulevaisuudessa.
Kirjoituksessa jäljempänä esittelemme ensin Olli Rehnin lausuntoja, ja tämän jälkeen analysoimme näitä lausuntoja.
Olli Rehn puolustaa kiihkeästi EU:ta
Suomen pankin pääjohtaja ja entinen EU-komissaari Olli Rehn [1](kesk.) on saanut vaikutteita Saksan vihreiden ikonin ja entisen ulkoministerin Joschka Fischerin kirjasta ”Epäonnistunut Eurooppa”.
Liittovaltiokehitys; saako EU työkalunsa toimintaansa varten?
Fischer on pettynyt federalisti, kritisoiden jyrkästi Saksan harjoittamaa talouspolitiikkaa eurokriisin aikana. Fischerin mukaan Euroopan menestyminen vaatii liittovaltion toteutumista.
Rehn (R) ei ole tyytyväinen EU:n kehittämiin reunaehtoihin, jotka hänen mukaansa rajoittavat yhteisten ratkaisujen tekemistä. R on tietysti myös pettynyt siihen, että Suomen eduskunnassa EU:n elvytyspaketin eli tulonsiirtovälineen hyväksyminen, ei ollutkaan läpihuuto juttu, vaan siihen tarvitaan eduskunnan 2/3-osaa enemmistö hyväksyntä.
Rehnin mukaan EU kehittyy juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin jäsenvaltiot ja kansalaiset antavat sen kehittyä.
–Kun tämän tiedostaa, on helpompi hengittää ja elää tässä epätäydellisessä Euroopassa.
R:n mukaan kansalaiset vaativat unionilta parempaa toimivuutta esimerkiksi turvallisuuden, maahanmuuton ja eriarvoisuuden ongelmien ratkaisemisessa, silti eivät he ole valmiita luovuttamaan unionille instrumentteja (“työkaluja”), koska pelätään liittovaltiokehitystä. Toisin sanoen R:n mukaan katastrofaalinen EU:n tulonsiirtorahasto olisi pitänyt hyväksyä myös Suomessa ilman mitään kritiikkiä ja nopeasti.
Nämä “työkalut” kansalta ovat tietysti esimerkiksi taloudellinen tuki EU:lle ja muiden muassa elpymisrahasto eli tulonsiirtorahasto sekä muutoin auliisti nöyrtyvä alamaisuus EU:n vaatimuksiin.
Selvästi rivienvälistä on luettavissa, että R:n mielestä EU:n jäsenmaiden on auliisti suostuttava nettomaksajaksi ja verovelvolliseksi unionille (esim. mahdollisen tulonsiirtovälineen toteutuessa), vaikka siitä ei EU:n jäsenmaille, kuten Suomelle olisikaan mitään hyötyä.
Elpymisrahasto
R väittää olevansa EU:n suhteen tietynlainen funktionalisti.
R:n mukaan myös EU:n elpymisrahastolla (tulonsiirtovälinen) on tässä kehityksessä tärkeä funktio.
–Elpymisrahasto on nyt EU:n tärkein yhteinen hanke. Sen avulla on tarkoitus auttaa koko Euroopan ja jokaisen EU:n jäsenvaltion talouden nousua historiallisen syvästä kuopasta sekä lyhentää taantuman kestoa, selittää Rehn.
R vannottaa elpymisrahaston olevan unionin tietynkaltainen avainprojekti, jonka kaatuminen kuulemma vaurioittaisi syvältä eurooppalaista yhteistyötä.
Eurooppalaiset arvot
R puolustelee Euroopan integraatiota kylmän sodan ja Neuvostoliiton paineella ja tarpeella puolustaa Suomen läntistä ja eurooppalaista elämänmuotoa. Siten Euroopan integraatio olisi syvään juurtunut osa Suomen kansallista projektia pysyä osana läntistä eurooppalaista yhteisöä ja vaikuttaa sen sisällä.
Rehnin mukaan eurooppalainen yhteistyö on välttämätöntä, mikäli EU aikoo pärjätä maailmassa, jossa Yhdysvallat ja Kiina muodostavat kaksi päänapaa.
Analysointia
Liittovaltiokehitys yms.
R toteaa, että pelätään liittovaltiokehitystä (osa kansasta). Liittovaltiokehitys ei ole tyhjänpäiväinen pelko, vaan se on tosiasia.
EU:n federalistiseen kehitykseen viittaa muiden muassa EU:n jatkuvasti kasvava toimivalta suhteutettuna unionin jäseninä oleviin kansallisvaltioihin, joten unionin päätäntä valta lisääntyy ja sen jäsenmaiden päätäntävalta vähenee. Liittovaltiokehityksen syvyyttä voidaan määritellä EU:n eri elinten ja hallitusten päätöksenteon keskinäisenä tasapainona. Koska nyt vaaka kallistuu EU:n puolelle, on kysymyksessä liittovaltiokehitys.1
Euroopan unionin toimintavaltaa on vahvistettu uusilla perussopimuksilla sekä alkuperäisiä sopimuksia muuttamalla. Ennen muuta vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja sekä vuoden 1992 Maastrichtin sopimus ovat lisänneet liittovaltiokehitystä. Liittovaltiokehitystä vahvistettiin myös omalta osaltaan vuoden 2009 Lissabonin sopimuksella.1
Eurooppatiedotuksen mukaan Euroopan unionilla on tietyillä politiikanlohkoilla hyvin pitkälle rakentunutta toimivaltaa, kuitenkaan unioni ole virallisesti liittovaltio, vaan liittovaltion ja kansainvälisen järjestön sekamuoto.1
[2]Lisäksi maailman talousfoorumin WEF:n (World Economic Forum) perustajan ja hallituksen puheenjohtajan Klaus Schwabin kirjoitukset, joiden mukaan globaalin talousjärjestelmän perustuksia täytyy arvioida uudelleen, ilman ennakko luuloja, antavat viitteitä EU:n suunnasta kohti liittovaltiota. Hän vaatii ”suurta nollaamista” maailmaa sosiaalisesti sekä taloudellisesti muuttavan koronaviruspandemian jälkeen.2,3
The Great Reset eli suuri nollaus tarkoittaa globaalin talousjärjestelmän ja omistamisen käsitteen mullistavaa muuttamisesta sekä tähän väistämättä kytkeytyvää maailmanlaajuista yhteiskunnallista sekä kulttuurillista muutosta koronan- ja ilmastonmuutoksentorjunnan oikeutuksella sekä varjolla.2,3
Täten WEF:n järjestelyihin sisällytetty The Great Reset –operaatio on Euroopan unionin tekemän velkaelpymisrahastohankkeen toteuttamisen taustalla, mistä parhaillaan äänestetään myös eduskunnassa.
Lisä huomioita elpymisrahastosta
EU:n elvytyspaketti tai paremminkin tulonsiirtorahasto on tarkoitettu myös Italian lahjomiseksi pysymään talous- ja rahaliitossa (EMU), jolloin euroalue ei hajoaisi sekä samalla edistää Euroopan unionin federalisaatiota eli liittovaltiohanketta.
Eija-Riitta Korhola on julkaissut sivustollaan artikkelissa “Mistä EU elvytyspaketissa on kyse – Lue kattava tietopaketti” [3]neljän taloudellisen asiantuntijan (VTT, KTM Tuomas Malinen, VTT Peter Nyberg, VTT Heikki Koskenkylä, FT Eija-Riitta Korhola, DI, KTM Stefan Törnqvist, KTM, MBA Sami Miettinen ja valtiot. kand. Manolis Huuki) lausunnot, joista tiivistys jäljempänä.
Elpymisrahaston tärkeimmäksi vaikuttimeksi katsotaan olevan tulojen siirto jäsenmaiden välissä. Täten elpymisrahaston oikeampinimitys on tulonsiirtorahasto. Olli Rehnin kiihkeä EU:n puolustaminen ja aivan selvä unionin “elpymispaketin” hyväksymisen kannatusylistys on täydellistä isänmaan petturuutta, ja samalla kasvottomien globaalien velkainstrumenttien sekä kansainvälisten suurpääomien väsymätön puolustuspuhe.
Pääkohdat:
- Ehdotetun rahaston koko on €750 miljardia, joista €390 mrd. jaetaan tukina ja €360 mrd. lainoina.
- EU:n ottama velka maksetaan takaisin pääosin jäsenmailta kerätyillä korkeammilla jäsenmaksuilla sekä uusilla EU-veroilla vuosina 2028 – 2058.
- Rahaston elvytysvaikutus on todennäköisesti mitätön, koska se suuntaa rahoitusta tuottamattomiin kohteisiin, minkä lisäksi rahasto on väitettyihin vaikutuksiin nähden liian pieni.
- Rahasto rikkoo useita EU:n perussopimuksen artikloja.
- Rahasto tulee päätettäväksi Suomen eduskuntaan todennäköisesti helmikuussa 2021. (Tästä päätetään parhaillaan eduskunnassa, ja on ilmeisesti jo päätetty [13.5.2021].)
- Jos rahasto hyväksytään eduskunnassamme, vie se Suomen tulonsiirtounioniin.
- Rahastosta pääsee pois ainoastaan eroamalla EU:sta.
- Joka tätä kaikkea haluaa vastustaa, on syytä kiireesti viestittää vastustuksestaan kansanedustajille.
Komission ehdotuksen perusteella suurimmat avustuksien saajat olisivat (vuosina 2021-2023):
- Italia: €65 mrd. (n. 7 % valtion 2020 budjetista)
- Espanja: €59 mrd. (n. 11 % valtion 2020 budjetista)
- Ranska: €37 mrd. (n. 3 % valtion 2020 budjetista)
- Puola: €23 mrd. (n. 10 % valtion 2020 budjetista)
- Kreikka: €16 mrd. (n. 18 % valtion 2020 budjetista)
- Viro: €1 mrd. (n. 10 % valtion 2020 budjetista)
Tulonsiirtorahaston toiminnasta kiteytys jäljempänä. Ensinnäkin EU-komissio ottaa, budjettinsa ulkopuolella olevan erillisen rahaston kautta, markkinoilta lainaa (tällä kertaa) enintään 750 mrd. Euroopan unioni laskee liikkeelle velkana tämän 750 miljardia euroa. Suomi ja muut maat takaavat EU-budjetin kautta velan, ja siten myös EU:n budjettialijäämän tulevan rahoituksen. Ennen kuin jokainen jäsenmaa on parlamentissaan tämän hyväksynyt, rahasto ei voi toimia.
Unioni maksaa ottamansa velan takaisin jäsenmailta kerättyjen lainojen ja niihin kuuluvien pääoman ja koron takaisinmaksuna, korkeampien jäsenmaksujen ja/tai EU-tasoisten uusien verojen kautta. Uudet EU-maiden kansalaisten, välillisesti tai suoraan, maksamat verot voisivat sisältyä esimerkiksi digitalouteen sekä muovin tai hiilen käyttöön.
EU:n jäsenmaat ovat todellisuudessa yhdessä vastuussa varojen takaisinmaksusta, mutta niiden omissa budjeteissa lisävelka ei silti ole näkyvissä. Esimerkiksi Suomessa elvytysrahaston ottamaa velkaa ei tällä hetkellä huomioida budjetissa, mutta sen osittainen palautus huomioidaan – täysin ristiriitaisesti – tulona (”saamme kaksi miljardia”). Luultavasti ajatuksena on, että se maksetaan takaisin ”sitten joskus”.
Myös Suomi joutuu tällöin rahoittamaan tulonsiirtorahaston (elvytyspaketti) EU:lle maksettavalla verolla. Suomesta suoriutuu siis tulevaisuuden unionin liittovaltion pohjoinen maakunta, joka on verovelvollinen EU:n liittovaltiolle.
Olli Rehnin kiihkeä EU:n puolustaminen ja aivan selvä unionin “elpymispaketin” hyväksymisen kannatusylistys, on täydellistä isänmaan petturuutta, ja samalla kasvottomien globaalien velkainstrumenttien sekä kansainvälisten suurpääomien väsymätön ylistyspuhe.
Eurooppalaiset arvot
Yllä kuvatusta paljastuu, että Euroopan unioni ei ole mainostamiensa perusarvojen mittainen yhteisö.
Euroopan unionin perusarvoiksi on ilmoitettu seuraavaa: ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio.
Todellisuudessa Euroopan unioni on jo kehittynyt täysin byrokraattiseksi, demokraattisen valvonnan ulottumattomissa olevaksi super-Neuvostoliitoksi, josta on jo kehittynyt eri kulttuurien etninen sulatus-uuni, kuten esimerkiksi jo tuonen virtaa seilaava tohtori Karl Steinhauser osuvasti on asiaa kuvaillut kirjassaan EU: huomispäivän super-Neuvostoliitto.
Euroopan unioni on todellakin mainostamiensa arvojen vastainen yhteisö, ja oikea rahaeliitin diktatuuri, joka on perustettu tietyn globaalin eliitin maailmanvallan lisäämiseksi. Emme kuitenkaan käsittele tässä kirjoituksessa mainittua eliittiä.
Rehnin pitäisi ottaa huomioon vielä sekin, että EU:ta hallitsee persoonaton monikansallinen rahaeliitti, josta osoituksena on se, että Brysselissä, vallan keskiössä, työskentelee 30 000 lobbaria. Jo ainoastaan Euroopan parlamenttiin pääsee jatkuvasti noin 4500 lobbaria, mikä tarkoittaa kutakin europarlamentaarikkoa kohden noin kuusi piinkovaa ammattilaista, jotka yrittävät vaikuttaa päätöksiin. Huolestuttavaa on, että EU-poliitikot luottavat enemmän lobbauskoneistoon kuin puolueettomiin asiantuntijoihin.4
Brysselin politiikassa saavutetuilla lobbauksilla on miltei välitön vaikutus esimerkiksi Suomen eduskunnan ja hallituksen poliittisiin päätöksiin, jotka suitsuttavat siunaustaan globaaleille uusliberalistisille toimijoille.
Jo Lissabonin sopimus, joka hyväksyttiin ilman kansanäänestystä, varmisti EU:n kehittymisen liittovaltioksi.
Lissabonin sopimuksessa julistettiin markkinoiden sekä pääomaliikkeiden vapaudellisuus laiksi, josta muodostui EU:n perusta tai osa perustusta. Sopimukselle alistettiin palkansaajien oikeudet, julkiset palvelut ja ympäristönsuojelu. Talous- ja rahaliiton uusliberalistiset normit tavoiteltiin laatimaan koskemattomiksi.5
Lissabonin sopimus tuhosi totaalisesti EU:n jäsenmaiden täysivaltaisuuden ja itsenäisyyden. Lissabonin sopimuksen toteutuminen EU:n jäsenmaiden parlamenteissa tarkoitti unionin kiihtyvää liittovaltiokehitystä, jonka toteutuminen näyttää nyt olevan loppusuoralla.
R toteaa kylmän sodan historiaan viitaten, että Euroopan integraatio olisi ollut syvään juurtunut osa Suomen kansallista projektia pysyä osana läntistä eurooppalaista yhteisöä ja vaikuttaa sen sisällä.
Kylmän sodan aikana Suomessa vallitsi Paasikiven-Kekkosen linja, joka hyvin kuvasi Suomen ja Neuvostoliiton toimivia suhteita. Tuolloin vaalittiin puolueettomuuspolitiikkaa, ja huolehdittiin siitä, että hyvät suhteet sekä taloudellisesti että poliittisesti olivat kunnossa Suomen tärkeimpään naapuri maahan tuolloiseen suurvaltaan Neuvostoliittoon. Tuolloin Suomella oli oma ulko- ja puolustuspolitiikka. Nykyisin Suomella ei ole omaa ulko- ja puolustuspolitiikkaa, vaan ne ovat korvattu villakoiramaisella hännän heilutuksella Brysselin isännille ja emännille. Suomen puolustuspolitiikan korvaa Yhdysvaltojen johtaman läntisen koalition puolustusdoktriini*), josta ei koidu minkään kaltaista puolustuspoliittista turvaa Suomelle.
Suomen vallanpitäjien typerä ulkopolitiikka Venäjän suhteen palvelee vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin suurvaltapolitiikkana, jonka yhtenä tarkoituksena on vahvistaa Yhdysvaltojen sillanpääasemaa Euroopassa.
_______________________
*) Isäntämaasopimuksen myötä Suomi on niin lähellä NATOa, kuin vain se voi ilman jäsenyyden virallistamista olla.
Lisäksi R:n mukaan eurooppalainen yhteistyö on välttämätöntä, mikäli EU aikoo pärjätä maailmassa, jossa Yhdysvallat ja Kiina muodostavat kaksi päänapaa.
Aina voidaan tehdä eurooppalaista yhteistyötä, mutta tämä yhteistyö ei olisi vaatinut Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa. Jo 1980-luvulla oli selvää, että Efta-sopimus käytännössä toteutti taloudellisen integraation Efta [4]-maiden, kuten Suomen, kanssa.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on ollut taloudellisesti ja sotilaallisesti tietyn tyyppinen maailman imperiumi, jonka johtama taloudellinen kehitys on yhdistänyt Euroopan, Japanin sekä myös Aasian pienemmät valtiot osaksi läntistä talousjärjestelmää. Kuitenkin Donald Trumpin hallintokaudella, ja jo aikaisemminkin, Yhdysvaltojen imperiumin vallansiirtymä on alkanut luisua Itä-Aasiaan, ennen muuta Kiinalle, ja myös Venäjän harjoittaman moninapaisen politiikan sekä talouden piiriin, jonka yhtenä kehityksen kuvastimena voidaan määritellä Shanghain yhteistyöjärjestön SCO:n vahvistumisena lännen kilpailijaksi. Tästä aiheesta löytyy paljon eritasoisia tutkimuksia.
Yllä olevaan viitaten Euroopalle, kuten myös Suomelle tärkeimmäksi yhteismarkkina-alueeksi muodostuisivat Venäjä ja Itä-Aasian maat, joista merkittävin on Kiina. Itse asiassa Euroopan unionia ei tarvittaisi edes taloudellisessa mielessä. Tästä voidaan osoittaa esimerkkinä Venäjältä Itämeren ali Saksaan rakennettavan Nord Sream [5] II –kaasuputkihankinnan rakentaminen, jonka Saksaa hallitseva USA yrittää keskeyttää.
Täytyy huomata, että Venäjän ja Saksan yhdistyminen taloudellisesti avaisi ennen näkemättömän taloudellisen vaurastumisen edellytyksen koko Euroopalle, ja myös Itä-Aasiaan saakka. Tämä ei välttämättä miellyttäisi Yhdysvaltoja, jonka globaali poliittinen ja taloudellinen johtajuus kokisi inflaation entisestään.
Lopuksi
Suomen täytyy irtisanoutua EU:n jäsenyydestä, jo siitäkin syystä, että liittovaltioksi kehittyvässä unionissa Suomi olisi periferiaan kuuluva EU:n liittovaltion maakunta, jota rikkaat EU:n jäsenmaat hyödyntäisivät ja josta kansainväliset rahoituslaitokset sekä globaalit sijoitusyhtiöt “anastaisivat” kaikki luonnonrikkaudet. Suomen on myös erottava eurosta ja isäntämaasopimuksesta. Suomen valtiolle pitää varata oikeus painattaa omaa keskuspankki rahaa (Suomen markka), jota lainataan investointeihin korottomana, mikä tapahtuisi asiantuntija ryhmän valvonnassa.
Luonnollisesti Suomen olisi pitänyt muodostaa ystävälliset suhteet myös tärkeimpään naapuriinsa, suurvalta Venäjään. Niin ikään maallemme olisi järkevintä ja myös turvallisinta noudattaa puolueettomuuspolitiikkaa. Venäjä ja Itä-Aasia muodostavat tulevaisuudessa Suomelle, kuin myös koko Euroopalle merkittävän taloudellisen kumppanuuden, jos sitä ymmärrettäisiin hyödyntää. Tähän taloudelliseen kehitykseen ei Euroopan unionin jäsenyyttä tarvita.
Markku Juutinen
Lähteet
- Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija (2012). Avain EU-käsitteisiin, s. 16. UM:n Eurooppatiedotus
- Schwab, Klaus (2020). COVID-19: THE GREAT RESET. Lightning Source INC
- Schwab, Klaus (2021). Stakeholder Capitalism: A Global Economy that Works for Progress, People and Planet
- Kivi, Jaana (2016). Bryssel myyty; Lobbausparatiisin kauppiaat. Into
- Susi, Erkki (23 / 6.6.2008). Vaalirahakohu ja EU:n perustuslaki | Tiedonantaja [6]
Olli Rehn puolustaa epätäydellistäkin EU:ta: ”Talvisota opetti” (iltalehti.fi) [1]
Mistä EU elvytyspaketissa on kyse – Lue kattava tietopaketti – Eija-Riitta Korhola [3]
Nord Stream 2 on rasite Saksalle, Ranska luopuisi putkesta | Kauppalehti [5]