Detroitin konkurssi on amerikkalaisen unelman kuolema
Nyt se on virallista: Detroit on konkurssissa. Ja niin on koko Amerikka. Tämä kerran niin mahtava valtio ei ole vain taloudellisesti konkurssissa, vaan myös moraalisesti ja henkisesti rappiolla. Detroitin alennustila symboloi amerikkalaisen unelman kuolemaa. Detroit oli periamerikkalaisen autoteollisuuden koti. 1900-luvulla auto toi amerikkalaisille vapauden ja tasa-arvon – tai ainakin sosiaalisen liikkuvuuden.
Kaikki alkoi Henry Fordista, joka keksi miten voi valmistaa autoja, joita hänen kokoamislinjallaan työskentelevätkin pystyisivät ostamaan. Ennen Henry Fordia teollista vallankumousta pyörittivät alipalkatut, ylityöllistetyt työläiset, jotka asuivat hökkelikylissä ja slummeissa. Fordin jälkeen teollisuustyöläiset nousivat keskiluokkaan ja ostivat oman talon esikaupungeista, joihin pääsivät uuden auton tarjoaman liikkuvuuden turvin. Työläiset lähettivät lapsensa lukioihin ja yliopistoihin, usein kauaksi kotoa, joka ei enää tuntunutkaan niin kovin kaukaiselta, kiitos uuden auton tarjoaman liikkuvuuden.
Detroit oli historian suurimman yhteiskunnallisen muutoksen keskiössä. Siellä luotiin vaikutusvaltainen koulutettu keskiluokka, johon kuului valtaosa väestöstä, jopa tehdastyöläiset. Ironista kyllä Henry Ford, mies yhteiskunnallisen muutoksen takana, on viime vuosikymmenien aikana joutunut valtamedian ja oppineiden herjauksen kohteeksi juutalaisvastaisena henkilönä. Kuitenkin evoluutio-psykologian professorin Kevin MacDonaldin mukaan suurin osa Fordin väitteistä juutalaisten vallasta Amerikassa olivat ainakin karkeasti ottaen oikein, vaikkakin jotkut liioiteltuja. Henry Ford totesi oikein, että globaali sijoituspankkitoiminta oli muutaman suunnattoman rikkaan juutalaisperheen hallussa. Hänen mielestään nämä plutokraatit olivat todellinen uhka yleiselle hyvinvoinnille ja vauraudelle, jonka hänen uudenlainen autotehtaansa oli päästänyt valloilleen.
Fordin mukaan suuret kansainväliset pankkiperheet kahmivat itselleen maailman varallisuuden koronkiskonnan eksponentiaalisen vaikutuksen kautta. He kokosivat omaisuuden ja vaikutusvallan, joka oli suurempi kuin minkään valtion. Ensimmäisestä Maailmansodasta Henry Ford kirjoitti: ”Tiedän, kuka aiheutti sodan: saksanjuutalaiset pankkiirit.” Olipa Rotschildin kansainvälinen pankkiperhe liittolaisineen syypää I Maailmansotaan tai ei, niin ainakin on varmaa, että he määräsivät sodan lopputuloksen. Rothschildin perhe lähestyi Brittijohtajia vuonna 1917 tarjouksella, josta ei voinut kieltäytyä: ”Antakaa meille Palestiina ja me tuomme sotaan mukaan Yhdysvallat puolellenne, mikä varmistaa teille voiton Saksasta.” Britannia vastasi Balfourin Julistuksella, joka takasi Rothschildeille ”Juutalaisten Kansankodin” Palestiinassa. Rothschildit pitivät oman osansa sopimuksesta ja käyttäen valtaansa amerikkalaisessa mediassa ja taloudessa tekivät Saksasta itse paholaisen ja pakottivat Yhdysvallat sotaan, jossa sillä ei ollut mitään osaa eikä arpaa.
Yli 100.000 amerikkalaista, joista puolet sotilaita, uhrasi henkensä jotta Rothschild voisi näännyttää Saksan ja käynnistää kansanmurhan Palestiinassa. Henry Ford ymmärsi, mitä oli tapahtumassa. Hän oli kauhistunut kansainvälisten pankkiirien eksponentiaalisesti kasvavasta vallasta ja rikkaudesta. Jos Henry Ford olisi elossa tänään, olisi hän vieläkin kauhistuneempi.
Kansainväliset pankkiirit tappoivat Detroitin. Miten? Suolistamalla Amerikan tuotannon. 80- ja 90-luvuilla kansainväliset pankkiirit päättivät tuhota Yhdysvaltojen teollisuusmahdin, joten he pakottivat läpi uusliberaalit ”vapaan kaupan” käytännöt Yhdysvalloissa. Tämä vapaakaupan politiikka oli suunniteltu tekemään amerikkalainen teollisuus kilpailukyvyttömäksi ja siirtämään tuotantoa merten taa.
1900-luvun loppuun mennessä amerikkalaisten työläisten hyvät työpaikat olivat historiaa. Työläisväestö Detroitin kaltaisissa kaupungeissa köyhtyi nopeasti. Henry Fordin yhteiskunnallinen vallankumous päättyi ja laaja amerikkalainen keskiluokka teki kuolemaa. Detroitin työläiskaupunginosat tuhoutuivat yhtä varmasti kuin atomipommin iskemänä. Värilliset kärsivät kaikkein pahimmin. Ja köyhyyspommin laukaisivat Henry Fordin vanhat viholliset: kansainväliset pankkiirit, jotka olivat valmiita uhraamaan miljoonien ihmisten hengen tavoitellessaan ”Uutta Maailmanjärjestystä”, globaalia maailmanvaltiutta.
Vuonna 2001 Yhdysvaltojen talous, tai ainakin työväenluokka ja teollisuuden infrastruktuuri, kärsi uusliberaalista kauppapolitiikasta, jonka kansainvälinen pankkimaailma oli pakottanut voimaan lahjomiensa poliitikkojen kautta. Mutta ei Amerikka ollut vielä kuollut. Itse asiassa valtionvelkakaan ei ollut merkittävä.
Amerikan tappoi syyskuun lavastettu hyökkäys WTC-torneihin. 9/11 oli suunniteltu käynnistämään valheellinen ”terrorismin vastainen sota”, joka tuhoaisi Amerikan sielun, suolistaisi perustuslain ja alentaisi amerikkalaiset ikuiseen velkaorjuuteen. Kaikki sodat ovat lähtöisin kansainvälisistä pankkiireista, jotka lainaavat sodan molemmille osapuolille ja kasvattavat jo suunnattomiksi paisuneita omaisuuksiaan eksponentiaalisen koronkiskonnan keinoin. Se on sodan todellinen tarkoitus: orjuuttaa kansat pankkien valtaan.
Syyskuun 2001 WTC-iskun jälkeinen ”terrorismin vastainen sota” oli kuitenkin suunniteltu päättymättömäksi, toisin kuin kaikki aiemmat sodat. Sen tarkoituksena on luoda Uusi Maailmanjärjestys, jonka David Rockefeller kuvasi kuuluisassa lausahduksessaan: ”Kansallisen tason yläpuolella oleva älymystön ja maailman pankkiirien itsenäisyys on varmasti parempi vaihtoehto kuin viime vuosisatojen kansallisen itsemääräämisoikeuden käytäntö.”
9/11 jälkeen Yhdysvallat poltti tuhansia miljardeja dollareita käydessään sotia, joiden ainoa ajateltavissa oleva tarkoitus oli suojella Rothschildien vaikutusvallan keskusta Israelissa ja orjuuttaa Yhdysvallat velan hyökyaallolla. 9/11-sodat tuhosivat Amerikan talouden. Ennen WTC-iskua Yhdysvaltojen budjettivaje ja valtionvelka olivat käytännössä mitättömiä. 9/11 jälkeen Yhdysvallat on vajonnut lähes konkurssiin. Nykyään Yhdysvaltojen valtionvelka on lähes 17 biljoonaa dollaria ja se kasvaa liki 2,5 miljardin dollarin päivävauhtia. Jokainen amerikkalainen mies, nainen ja lapsi on henkilökohtaisesti velkaa yli 50.000 dollaria Rothschildeille ja heidän kansainvälisille pankkiystäville. Mikä pahinta, tuo velka kasvaa korkoa eksponentiaalisesti.
Yhdysvaltojen talouden murentuessa ensimmäisenä tuhoutuvat teollisuuskaupungit. Detroitin tuho on jättänyt jälkeensä yli kolmanneksen autiokaupunkia ja joutomaata, kaupunki on virallisesti konkurssissa. Se symboloi käynnissä olevaa amerikkalaisen unelman tuhoa ja näyttää synkän tulevaisuudenkuvan, joka uhkaa kohdata kaikkia muitakin Amerikan kaupunkeja.
Alkuperäinen artikkeli: http://www.veteranstoday.com/2013/07/22/detroits-bankruptcy-death-of-the-american-dream/
WTC ISKUJEN TOTEUTUSTAPA VIHDOIN SELVILLÄ! VAAN EI JULKAISTA MISSÄÄN ZIONISTIEN OMISTAMASSA MEDIASSA.
cia insider kertoo mitä tapahtui juuri ennen iskuja WTC rakennuksissa, räjähdysaine mitä käytettiin oli Nano termiitti räjähde joka räjähtäessään aiheuttaa pyroklastisia pilviä eli samanlaisia kuin tulivuoren purkauksen savupilvet.
Valkoista savua 3 kuukautta kun Termiittiräjähde paloi teräskasassa raunioissa, kun kerosiini palaa siitä tulee mustaa savua ja se ei pala 3 kuukautta.
Palomiehet, poliisit, lähes kaikki asian kanssa tekemisissä olleet tietävät että se oli lavastettu terroriteko ja Mohammed Atta elää edelleen Saudi-Arabiassa jne.
CIA Insider Tells 911 truth. Time to re-examine your World-view, America!
https://www.youtube.com/watch?v=rnbMjAN7Bws
Dokumentilla on jo huikeat 3 168 814 katselukertaa. Totuus ei häviä koskaan, vain rikolliset ovat edelleen vapaana vaikka kyllä ne tiedetään…
Detroitin menestyksen takana on +80 prosentin afroamerikkalaisväestö.
Magneettimedia tuttuun tapaan syyttää juutalaisia vaikka oikeasti USA:ssa jokainen afro-enemmistöinen kaupunki näyttää Detroitilta, jokainen. Tämä selittyy mm. afrikan amerikkalaisten matalalla IQ:llä ym.
Nokian kaappaus oli juutalaista ryhmätyötä. Gates, Ballmer ja Elop kaikki juutalaisia ?
Ote Duken kirjasta:
Juutalaisia liiketoimia:
Koronkiskonta oli juutalaisen vallan suurin lähde ja ehdottomasti satoja vuosia
Eurooppaa hallinneiden juutalaisten pankkiirisukujen alkulähde, mutta juutalaiset
löysivät myös muita voittoa tuottavia liiketoimia, niin rehellisiä kuin halveksittaviakin.
Samalla kun juutalaisten uskonnolliset opit kielsivät toisiin juutalaisiin
kohdistuvan koronkiskonnan tuhoisana toimintana, ne kannustivat juutalaisia
harjoittamaan koronkiskontaa ei‐juutalaisia kohtaan. Sama periaate venyi koskemaan
kaikkea juutalaisen ja ei‐juutalaisen välistä taloudellista kilpailua. Taloudellinen
nokkeluus yhdistyneenä voimakkaaseen ryhmäkoheesioon ja taloudelliseen strategiaan
tarjosi tehokkaita aseita taistelussa kaupallisesta valta‐asemasta Euroopassa ja
myöhemmin Amerikassa. Tosiasia, että juutalaiset käyttivät kahta eri eettistä
säännöstöä – altruistista toisiaan kohtaan ja saalistavaa ei‐juutalaisia kohtaan –
myötävaikutti heidän taloudelliseen valta‐asemaansa jopa tavanomaisimmissa
liiketoimissa.
Frankfurtin (juutalainen) synodi tuomitsi vuonna 1603 monia kaikkein
röyhkeimmistä käytännöistä estääkseen hillul hashemin (juutalaisen uskonnon häpeään
joutumisen). ”Ne, jotka pettävät ei‐juutalaisia, rienaavat Herran nimeä ei‐juutalaisten
keskuudessa.”339
Ne, jotka sivuuttavat ei‐juutalaisten vastaiset liiketoimet menneiden aikojen
ilmiönä, ovat paljon siteeranneet tuota lausuntoa. Kuitenkin myöhempi rabbininen
responsa selvensi aihetta, kun kahdella juutalaisella oli tullut riitaa ei‐juutalaiselta
petoksella saadusta saaliista. Se päätti, että riisto ja petos ei‐juutalaisia kohtaan on
sallittua, kunhan hillul hashemia ei tapahdu, toisin sanoen, jos toiminta ei vahingoita
juutalaisia ryhmänä. Jacob Katz sanoo: ”Eettiset normit koskivat vain omia.”340 Aivan
kuten oli moraalisesti väärin harjoittaa koronkiskontaa toisia juutalaisia kohtaan ja
moraalisesti suositeltavaa kiskoa korkoa ei‐juutalaisilta, on päätetty olevan eettistä
juutalaisille tehdä tuottoisia mutta epäeettisiä tekoja ei‐juutalaisia kohtaan, kunhan se
ei vahingoita juutalaisyhteisöä.
Seuraava pätkä erittäin tärkeästä teoksesta Code of Maimonides näyttää selvästi
taloudellisen kaksinaismoraalin liiketoimissa. Ei pidä unohtaa, että juutalaiset pitävät
Maimonidesta suurimpana valistusajan filosofinaan.
Pakana ei voi suosia ylettömiä liikamaksuja, koska on sanottu ”veljellenne.”*341
Kuitenkin, jos pakana on huijannut israelilaista, hänen on palautettava ylihinta
lakiemme mukaan, (jotta) pakana ei saisi mennä (oikeuksissaan) israelilaisen
ylitse. (The Code of Maimonides, Book 12, The Book of Acquisition)342
Juutalaiset opetukset käskivät juutalaisia auttamaan veljiään ja olemaan kilpailematta
keskenään yrityksissä riistää ei‐juutalaisia. Jacob Katz jäljittää suuren määrän
juutalaista kirjallisuutta, joka kieltää kilpailun juutalaisten välillä. Heitä kiellettiin
häiritsemästä toisten juutalaisten hallitsemia monopoleja ja tarjoamasta
* Juutalaisessa Leviticuksessa, niin King James‐ kuin suomalainen vuoden 1933 käännöskin
käyttävät ilmaisua ”toinen toisellenne”, suom. huom.
vähemmän kuin toiset juutalaiset. Heidän tuli aina tehdä yhteistyötä toisten
juutalaisten kanssa kilpailtaessa ei‐juutalaisten kanssa, etteivät ”menettäisi Israelin
rahaa”.343
Juutalainen ryhmästrategia
On vaikeaa liioitella sitä, kuinka juutalainen taloudellinen solidaarisuus – ja heidän
nähdessään sen tarpeelliseksi – taloudellinen boikotti tai vihamielisyys voivat
vahingoittaa jotain liiketointa. Luvussani mediakontrollista käsittelin ei‐juutalaisten
omistaman Washington DC:n Times‐Herald ‐sanomalehden hyvin koordinoitua
juutalaista valtausta, joka aikaansaatiin siten, että juutalaiset mainostajat ja
mainostoimistot hiljaa jättivät Heraldin ja ajoivat sen näin konkurssiin. Nämä palasivat
taas rahoineen sanomalehden tultua turvallisesti juutalaisiin käsiin. Tämä esimerkki
näyttää, kuinka ryhmästrategialla voi olla valtava taloudellinen vaikutus melkein
mihin tahansa liiketoimintaan.
Otetaan esimerkkinä vaikutus, joka hallituksella on melkein mihin tahansa
suuryritykseen Amerikassa. Avainasemissa olevat byrokraatit voivat vaikuttaa
hallituksen sopimuksiin näiden yritysten kanssa, ympäristöasioihin,
kansalaisoikeuksiin, verovelvollisuuteen ja sellaisia kuin ruokaa ja lääkkeitä koskevaan
sääntelyyn. Jos juutalaisella hallituksen virkamiehellä on vihamielisyyttä – tai
taloudellisia intressejä – jotain tiettyä yritystä kohtaan, ilmeisestikin hänellä voi olla
valtava vaikutus yrityksen taloudelliseen terveyteen. Jos juutalaisella on oikeus päättää
tärkeästä hankinnasta joltain yritykseltä, hän voi päättää, ostaako tuotteen eijuutalaisten
tai toisten juutalaisten omistamalta yritykseltä. Hänen päätöksellään on
huomattava vaikutus, joko hyvä tai huono, näille kahdelle yritykselle. Ei‐juutalainen on
ehdollistettu tässä tapauksessa ajattelemaan, että jokainen täytyy tuomita tämän
ansioiden mukaan ja että olisi moraalitonta olla puolueellinen oman rotunsa hyväksi.
Lisäksi hän oppii sen, että hänen perustehtävänsä on palvelemansa yrityksen tai
hallituksen viraston edun turvaaminen. Juutalainen taas on ehdollistettu varhaisesta
nuoruudestaan asti ajattelemaan oman ryhmänsä parasta ja että ei‐juutalaiset ovat
petollisia, aina faraosta Hitleriin. Onko mikään ihme, että juutalainen johtaja valitsee
todennäköisesti juutalaisen yrityksen saamaan sopimuksen tai juutalaisen hakijan
täyttämään vapaan tärkeän johtopaikan? Sellaiset toimet voivat näyttää altruistisilta,
mutta ne ovat myös itsekkäitä, sillä aivan kuten hän tietää auttavansa toista juutalaista
kun vain voi, häntä itseäänkin autetaan jonain päivänä samalla tavalla.
Klassinen esimerkki häikäilemättömästä juutalaisesta ryhmästrategiasta liikeelämässä
paljastui Avner Halperinin Massachusettsin teknillisen korkeakoulun
kaupan hallinnon opettajakunnasta vuonna 2001 tekemässä tutkimuksessa.
Israelilaisessa päivälehdessä Haaretz oli juttu Halperinin tutkimuksesta otsikolla ”Miksi
israelilaisten yritysten amerikkalaiset toimitusjohtajat epäonnistuvat”.344 Artikkelissa
luki: ”Monet vasta perustetut firmat palkkasivat amerikkalaisia korkeisiin
johtotehtäviin voidakseen helpottaa sisäänpääsyä Yhdysvaltain markkinoille.”
Artikkelin ydin on se, että kymmenet israelilaiset yritykset houkuttelivat
amerikkalaisia korkeisiin johtoasemiin saadakseen nopean pääsyn amerikkalaisille
markkinoille. Ne, jotka ymmärtävät juutalaisen ryhmäetiikan ja ‐strategian, eivät ylläty
kuullessaan, että kaikille ei‐juutalaisille annettiin potkut, kun he olivat tuon tehtävänsä
täyttäneet. Juutalainen herra Halperin syyttää potkuista kulttuurien yhteentörmäystä
juutalaisten ja ei‐juutalaisten välillä, mutta tosiasia on, että hänen tutkimuksessaan yli
90 yrityksestä, joista 25 % oli palkannut ei‐juutalaisen toimitusjohtajan, selviää, että
jokainen yhtiöistä päätyi lopulta antamaan potkut amerikkalaiselle
toimitusjohtajalleen.345 Samalla kun joukkuepeliin taipuvaiset juutalaiset ottavat
haltuunsa yhä enemmän amerikkalaisia firmoja, kuten Disney (kun taas ei‐juutalaisille
sanotaan, että olisi väärin syrjiä juutalaisia tai muita vähemmistöjä), juutalaiset firmat
työskentelevät hellittämättä puhdistaakseen potentiaaliset ei‐juutalaiset tunkeilijat.
Historiassa on monta esimerkkiä siitä, kuinka tätä ”joukkuepeliä” on hyödynnetty
taloudellisen ja poliittisen edun saamiseksi. Roth ottaa esille marranojuutalaisen Diego
Arias Davilian nimityksen valtion rahastonhoitajaksi 1400‐luvun Espanjassa.346 Termejä
”marrano” ja ”uuskristitty” käytetään juutalaisista, jotka vilpillisesti kääntyivät
kristinuskoon, samalla kun harjoittivat juutalaista uskontoa salassa.347 Roth osoittaa,
että Davilian vaikutusvallan avulla monet toiset ”uuskristityt” nousivat korkeisiin
asemiin. Hän osoittaa myös, että marranot kontrolloivat lisäksi kaikkia Uuden
maailman tuonti‐ ja vientituotteita sekä niiden myyntiä Espanjassa. Mikäli Roth on
oikeassa ja juutalaiset, suljettuna syndikaattina, kontrolloivat kaikkea kauppaa tuona
aikakautena, eikö tuo aiheuttaisi vihamielisyyttä ei‐juutalaisissa kauppiaissa?
Kaikkialla Euroopassa juutalaiset käyttivät yhteisiä kieliään ja järjestöjään
saavuttaakseen kilpailuedun kristittyihin ja muslimeihin Välimeren alueella. Kirjassaan
The Jews of the Ottoman Empire and the Turkish Republic Stanford Shaw osoittaa, kuinka
juutalaisilla oli vaihtosetelijärjestelmä, joka koski ainoastaan toisia juutalaisia
kauppiaita ja pankkiireja ja antoi heille kilpailuedun.348
The Jews in a Polish Private Town: The Case of Opatow in the Eighteenth Century ‐
nimisessä tutkimuksessa349, joka koski Opatowin kaupunkia Puolassa 1600‐ ja 1700‐
luvuilla, Gershon Hundert kuvaa, kuinka juutalaiset alkoivat hallita liike‐elämää. Oli
jatkuvia valituksia siitä, että juutalaiset kieltäytyivät liittymästä ammattikiltoihin ja että
he hallitsivat raaka‐aineiden kauppaa ja hintoja, sekä siitä, että he toivat valmiita
tavaroita kaupunkiin tehden hallaa paikallisille kristityille käsityöläisille eivätkä
ostaneet kristityiltä. ”Oli valituksia … että juutalaiset olivat työntäneet kristityt
kokonaan ulos kaupankäynnistä, sillä lopputuloksella, että kristityt kauppiaat joutuivat
muuttamaan muualle.”350 Hundert kirjoittaa, että ”juutalaisten valta‐asema kaupungin
liike‐elämässä … oli melkein täydellinen”.351 Hän huomauttaa myös, että juutalaiset
alkoivat hallita alkoholijuomien kaupan kaikkia vaiheita, mukaan lukien sen
valmistaminen, jakelu ja jälleenmyynti.
Jotkut juutalaiset kirjoittajat vihjasivat jopa, että juutalaiset ammattiliittojen johtajat
Amerikassa olivat taipuvaisempia sovittelemaan johdon kanssa, jos heidän johtamiensa
liittojen jäsenistö oli enimmäkseen ei‐juutalaista eikä juutalaista.352 Jos se on totta, voisi
olettaa, että juutalaiset yritykset saisivat todennäköisesti edullisempia
työehtosopimuksia kuin ei‐juutalaiset yritykset. Voi helposti nähdä, kuinka suuri
etulyöntiasema sellaisilla yrityksillä olisi ei‐juutalaisiin kilpailijoihinsa nähden. On
monia tapoja, joilla ryhmän yhtenäisyys ja lojaalius sitä kohtaan voivat korruptoida ja
lopulta vääristää muka vapaita markkinoita.
Pankit ja pörssit
Pankkimaailman hallitsijasuku viimeisten kahden vuosisadan ajan ovat olleet
Rothschildit. Heiltä tulivat Euroopan kaikkein vaikutusvaltaisimmat pankit.
Rothschildin suvun perustaja, Mayer Amschel Rothschild, syntyi 1743 Frankfurt am
Mainissa Saksassa. Amschel opiskeli ensin rabbiksi mutta päätti sittemmin ryhtyä
rahanlainaamiseen ja talouselämään. Hän perusti Euroopan suurimmat pankit
lähettämällä poikansa mantereen suurimpiin pääkaupunkeihin perustamaan niihin
haarakonttorit.