Eläinsuojelijan näkökulma kulttuurimarxistiseen Animaliaan

Entinen Animalian jäsen kirjoitti MV-lehden alunperin julkaisemassa artikkelissa, kuinka kulttuurimarxismi on sekoittanut eläinoikeusliikkeen aktiivien päät.

MV-lehdessä on otettu kantaa eläinsuojeluun ja islamin mukanaan tuomiin haasteisiin Suomessa. Koska “entisessä elämässäni” olen toiminut useita vuosia eläinsuojelun parissa sekä ollut eläinsuojelujärjestön jäsen, valotan omaa näkemystäni asiaan.

Aluksi kerron tapaamastani naisesta, joka koiraharrastukseni yhteydessä kertoi viime syksynä joutuneensa turvapaikanhakijoiden hyökkäyksen kohteeksi.

Tämä rouva oli iltakävelyllä koiransa kanssa kohdannut joukon turvapaikanhakijoita, jotka olivat sylkeneet naisen päälle sekä potkaisseet koiraa.

Olin yhteydessä Animaliaan kertoen tapahtuneesta, ja ehdotin aktiivijäsenille, että nyt olisi tuhannen taalan paikka tärkeään eläinsuojelutyöhön.

Ehdotin, että Animalia jalkautuisi paikallisiin vokkeihin ja kertoisi Suomen eläinsuojelulainsäädännöstä sekä suomalaisten tavoista pitää kotonaan lemmikkieläimiä.

Koska olen presidentti Sauli Niinistön kannalla “maassa maan tavalla”, en myöskään hyväksy Suomeen leviävää halal- ja kosher-rituaaliteurastusta uskonnon nimissä. Tässä en tarkoita, että muut tuotantoeläimiin kohdistuvat epäkohdat tulisi unohtaa, päinvastoin.

Animalia päivittikin sivustonsa 27.11., johon kiireen vilkkaan lisättiin lause: Animalia vastustaa eläinoikeuskysymysten käyttöä rasistisiin tarkoituksiin ja Animalia irtisanoutuu rasismista. Tiedottamiseen eläinsuojeluasioista muslimeille minulle ilmoitettiin, että resurssit tämänkaltaiseen toimintaan eivät riitä.

Vielä pidemmälle meni Oikeutta Eläimille ry, joka rinnasti halal-teurastamisen vastustuksen islamofobiaan ja ilmoitti olevansa antirasistinen. Kummatkin järjestöt kehottavat kasvissyöntiin.

Eläinsuojelun historiaa

Tarkasteltaessa eläinsuojeluhistoriaa voidaan todeta mielenkiintoisia asioita. Eläinsuojelutyö Suomessa alkoi 1870-luvulla ja perustamisjäsenistöön kuului aikamme vaikutusvaltaisia merkkihenkilöitä, mm. Z. Topelius sekä mm. eläinlääkäreitä, senaattoreita ja valtioneuvoksia.

Ensisijaiseksi suojelukohteeksi otettiin loppuunajettujen ja rääkättyjen suomenhevosten kohtelu.

Kansan keskuuteen jalkauduttiin, ohjeistettiin teurastusmenetelmissä, eläinten kohtelussa sekä vähiten kärsimystä tuottavissa lopettamismenetelmissä.

Eläisuojelutyö saikin runsaasti lahjoituksia toimintaansa. Hyvin alkaneen suojelutyön katkaisivat sota ja pulavuodet.

Hankala tosiasia: natsit edistivät merkittävästi eläinsuojelua

Kiistatta merkittävimmät parannukset eläinten kohteluun toimeenpantiin kansallisosialistien ansiosta 1930-luvulla Saksassa. 28.8.1933 miljoonat saksalaiset kuuntelivat ministeri Göringin puhetta.

Kansalaiset olivat oppineet, että kansallissosialistit tarkoittivat, mitä sanoivat. Ministeri puhui puheessaan vain yhdestä asiasta: tuskallisten eläinkokeiden lopettamisesta ja eläinten inhimillisestä kohtelusta ikään kuin ihmisen tovereina.

Natsit paransivat merkittävästi uusilla eläinsuojelulaeilla tuotantoeläinten pitoa, eläinten kuljetuksia ja teurastuksia. Lakeja valvottin ehdottoman tarkasti. Eläinlääkäreitä koulutettiin ja eläinten lääkintään kiinnitettiin huomiota.

Natsit jättivätkin jälkeensä maailman tiukimmat eläinsuojelulait.

Hitler ja Göring laativat myös laajat ympäristönsuojeluohjelmat, ja monet natsit olivat kiinnostuneita luonnonmukaisesta lääkinnästä sekä luomuviljelystä. Yhtäläisyyksiä kansallissosialistiseen luonnonsuojeluun löytyy kalastaja, luonnonsuojelija Pentti Linkolan tuotannosta.

Dilemman ratkaisu: rasismintorjunta tärkeämpää kuin eläimet

Nämä seikat ovat nykyiselle eläinsuojeluliikkeelle ja aktivisteille hankala paikka. Absoluuttista pahuutta edustavat natsit olivat kiistatta historian merkittävimmät eläinsuojelijat.

Moni eläinten oikeuksien puolustaja vaikenee visusti koko asiasta. Esimerkiksi eläinsuojelutyön kulmakivenä pidetty teos, klassikko Peter Singerin Animal Liberation 1975 jättää tämän osuuden kokonaan käsittelemättä.

Kun tyypillinen eläinsuojeluihminen on nykyään akateemisen koulutuksen saanut kaupunkilainen vihervasemmistoideologinen nainen, ei liene yllätys se, miksi mieluummin verhoudutaan antirasisteiksi, kuin puolustetaan eläinten oikeuksia.

Tärkeä eläinten oikeuksien parantaminen ja arvokas eläinsuojelutyö jää valitettavasti omaksi saarekkeekseen, ilman merkittävää yhteyttä muuhun yhteiskuntaan, eikä tavoita näin valtaväestöä.

Ei ymmärretä, että yhteiskunnan sivistys ja ihmisten hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ihmis-ja eläinoikeuksien kanssa.

Artikkeli julkaistu alunperin MV-lehdessä.