Elintärkeä otsoni

Otsoni on ehkä kaikkein eniten vihattu, rakastettu ja väärinymmärretty aineosa hengittämässämme ilmassa. Toisaalta meille kerrotaan sen olevan haitallinen, myrkyllinen kaasu, joka vahingoittaa keuhkojamme. Toisaalta meille myös kerrotaan sen olevan ehkä kaikkein paras luonnollinen puhdistusaine, mitä meillä voisi olla ihmisen tuottamia saasteita puhdistamaan. Totuus löytyy itse otsonin perusluonteesta, sen syntymekanismista. Asiaan vaikuttaa suuresti myös ihmisten luoma saasteongelma sekä modernien kotien sisäilman muodostamat terveysuhkat.

Saasteettomilla alueilla otsonia syntyy luonnossa typpioksidin ja auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta luonnollisista maanviljelyn ja karjatalouden tuottamasta metaanista ja puista lähtöisin olevista hiilivedyn yhdisteistä isopreeni ja terpeenit. Itse asiassa kaikkialla luonnossa, missä esiintyy hiilivetyjä, syntyy voimakkaan auringonvalon ja kosteuden vaikutuksesta otsonia jonkun verran. Kaikkein terveellisimpänä pidetyissä lomakohteissa otsonin luonnollinen esiintyminen on runsainta. Otsonia syntyy myös sähköisesti luonnossa ukonilman aikaan. Salaman purkauksessa syntyy otsonia, jonka pistävän raikkaan tuoksun yhdistämme puhtaaseen ja raikkaaseen ilmaan.

Kaupunkialueilla otsonia syntyy kahdella merkittävällä tavalla. Ensimmäinen on teollisuuden luontoon syytämien kemikaalien suora hajoaminen ja toinen liittyy liikenteen ja polttolaitosten päästöistä fotokemiallisesti syntyvään otsoniin. Otsonia syntyy siis merkittävästi teollisuuden sivutuotteena hiilivedyistä, joita se myös auttaa hajottamaan. On siis luonnollista, että otsonia löytyy eniten alueilta, joissa luontoon pääsee suuria määriä palamattomia tai hapettamattomia hiilivetyjä. Tämä sekaannus syyn ja seurauksen välillä on johtanut käsitykseen, että otsoni voisi olla osasyy suurkaupunkien savusumuihin, vaikka se on ennemmin yksi prosessin seurauksista.

Kaupunki- ja tehdasalueiden ilmanlaadun ongelman laajuutta ilmentää hiilivetyjen suunnattoman suuri määrä. Vaikka otsoni auttaa eliminoimaan osan raskaan teollisuuden ja liikenteen aiheuttamista saasteista, on ilmassa kuitenkin tarpeeksi paljon niin otsonia kuin hiilivetyjä ja muita kemikaaleja aiheuttamaan ongelmia. Jokaisella kemikaalilla on vaikutuksia ympäristöön, mutta niiden haitallisuus vaihtelee hyödyllisestä / ei haitallisesta jopa tappavaan, riippuen pitoisuuksista. Otsoni ei ole poikkeus ja erittäin korkeilla pitoisuuksilla se on haitallista. Kuitenkin savusumujen tapauksessa todelliset terveysvaarat ovat muissa aineissa, kuten typen ja rikin oksidit ja hapot ja ilman kosteuteen sitoutuneet hiilivedyt.

On valitettavaa, että keskusteluissa ilmansaasteista otsoni ja savusumun käsite ovat sekoittuneet, sillä se on johtanut otsonin hyötyjen unohtumiseen luonnollisena ilman laadun parantajana. Savusumuihin keskittyminen on jättänyt paitsioon vielä suuremman terveysongelman, eli nykyisen sisäilman huonon laadun. Sisäilmassa on usein sama kemikaalicocktail kuin ulkoilman savusumussa. Ainoa ero on saasteiden konsentraatio ja puhdistavan otsonin täydellinen puuttuminen sisäilmasta. Yleisimpiä sisäilman saasteita ovat:

• a. Itse rakennus ja kalusteet luovuttavat sisäilmaan haitallisia kemikaaleja, kuten formaldehydi ja styreeni. Lähteitä voivat olla lastulevyt, matot, kalusteet, kattotiilet, pintamateriaalit ja maalit, jotka haihduttavat mm. petrokemian kaasuja.
• b. Kotiin tuodut kemikaalit, joko tarkoituksella (maalit, liuottimet, pesu- ja puhdistusaineet) tai epähuomiossa (vaatteisiin tarttuneet saasteet ja kemikaalit ulkoilmasta, liikenteestä, kaupasta).
• c. Tupakansavu ja sen sisältämät 3600 kemikaalia.
• d. Orgaaninen jäte hyönteisistä, jyrsijöistä, lemmikkieläimistä jne.
• e. Mikrobisaasteet: home, härmä, sienet, hiivat ja bakteerit

On mielenkiintoista huomata, että suurin osa saasteista onkin luonteeltaan eloperäistä ja ongelmina pitämämme kemikaalit esiintyvät kaikkialla luonnossa, jossa ne eivät ole ongelma. Ongelmia syntyy, kun annostelu on tarpeeksi suuri annostelu aiheuttamaan haittavaikutuksia. Annostelu on tietysti pitoisuuden ja vaikutusajan yhtälö. Pienikin saastepitoisuus voi aiheuttaa vakavia reaktioita, jos se saa vaikuttaa tarpeeksi pitkän aikaa. Usein haittavaikutukset ilmaantuvat niin hitaasti, ettei niitä osata yhdistää todelliseen aiheuttajaan.

Asteittain useammin esiintyvää päänsärkyä ei välttämättä osata yhdistää uuteen taloon tai vasta hankittuun huonekaluun, tai lapsen allergiaongelmaa tai hyperaktiivisuutta ei osata yhdistää pieniin muutoksiin ympäristössä, kuten esimerkiksi hankinnat makuuhuoneeseen.

Nämä muutokset sisäilman laadussa ovat kiihtyneet aina öljykriisin aiheuttamasta energiakriisistä asti. Niistä ajoista alkaen olemme keskittyneet rakentamisessa ulkoilman pitämiseen ulkona ja tiivistäneet asuntoja lämmitys- ja jäähdytyskulujen pienentämiseksi. Tämä energiatehokas rakentaminen on sulkenut ilmansaasteet sisätiloihin ja estänyt ainoan luonnollisen ilmanpuhdistajan otsonin sisäänpääsyn. Otsoni on luonnon voimakkain hapetin, joka pystyy hajottamaan useimmat sisäilmaa saastuttavat orgaaniset kemikaalit.

Otsoni on kuitenkin herkästi reagoivaa ja sitä pitää tuottaa jatkuvasti paikan päällä. Tavallisesti otsonipitoisuus on sisätiloissa nolla, ellei sitä tuoteta lisää. Otsonipitoisuutta mitataan osina miljoonassa (ppm tai µmol/mol). Jo alkaen pitoisuudesta 0,03 ppm se alkaa muuttua hapeksi alle tunnissa. Tutkimuksissa luonnollista otsonin muodostusta jäljitellyllä antenniteknologialla tuotetulla ionisaatiolla ja otsonipuhdistuksella todettiin tavallisten kotitalouksien bakteerien, homeiden ja sienien vähenevän merkittävästi jo hyvin pienellä 0,05 ppm otsonipitoisuudella. Erityisesti E. Coli, Salmonella Choleraesuis, Staphyloccus Aureus, Candida Albicans ja Aspergillus Niger –bakteerien havaittiin vähenevän dramaattisesti yli tuhannessa ”ennen ja jälkeen” testissä, jotka suoritti Swab It laboratoriot.

Johtopäätös

Ajatellen tämän teknologian turvallisuutta ja tehokkuutta sekä energian hintaa vaikuttaa siltä, että huonon sisäilman puhdistamiseksi ja raikastamiseksi on otsonipuhdistus hyvä vaihtoehto ikkunan avaamiselle. Palauttamalla ilman raikkaus ja puhtaus samalle tasolle, kuin voidaan vielä jossain päin maailmaa tavata raikkaan puhtaassa, saasteettomassa ulkoilmassa, saavutetaan merkittäviä terveysvaikutuksia. EU:ssa suositeltu turvaraja ulkoilman otsonille on 0,06 ppm, joten sisäilman puhdistaminen vaatimattomammilla pitoisuuksilla 0,003 – 0,05 ppm tarjoaa paljon vaihtoehtoja.

Lue myös: Mihin otsonia voi käyttää?