Ennakkoa ilmastovuoden 2014 tilastoista ja ilmastorealismista 2015

Vuosi 2014 meni. Ja vuosi 2015 alkoi ilmastonmuutoksen kourissa – huh!

Kun ensimmäiset tilastot tuon vuoden 2014 ilmastosta ovat jo ilmestyneet, voimme luoda alustavan katsauksen siihen. Kiihtyikö ilmastonmuutos, iskivätkö sään ääri-ilmiöt aiempaa useammin, tai joko olemme jäättömien jäämerien kynnyksellä? Näistä asioistahan olemme voineet kuulla tai lukea juttuja lähes päivittäin televisiosta, radiosta ja lehdistä.

Aloitetaan tarkastelu ilmakehän satelliittimittauksista. Remote Sensing Systems (RSS) sai joulukuun lämpötilamittauksensa valmiiksi, joten nyt meillä on koko viime vuoden lämpötilatiedot selvillä ilmakehän eri kerroksista. Ilmakehän alimman kerroksen osalta vuosi 2014 oli lämmin. 36 vuotta kattavassa satelliittimittaussarjassa se sijoittuu kuudenneksi lämpimimmäksi.

Mutta tuokaan lämpö ei kyennyt lyhentämään sitä mystistä lämpenemistaukoa, joka on jo usean vuoden ajan hallinnut ilmastonmuutoskeskustelua. Nyt tuo tauko alkaa lineaarisella trendillä mitattuna marraskuusta 1996, joten alailmakehän globaali lämpeneminen on ollut totaalisesti pysähdyksissä 18 vuotta ja kaksi kuukautta. Tilastollisesti merkitsevää lämpenemistä ei ole tapahtunut vuoden 1992 jälkeen – siis Rion ympäristökokouksesta lähtien 22 vuotta sitten. Tuossa kokouksessahan Paavo Väyrynen (Kesk.) Suomen edustajana ja yhdessä maailman muiden johtajien kanssa päätti panna lopun ilmaston lämpenemiselle. No, palaan vielä RSS-aikasarjaan kirjoituksen lopussa tärkeän ennusteen kanssa.

Merijää oli yksi Ilmastorealismin seurannan aiheista viime vuonna. Ilmastonmuutos näyttikin voimansa juuri tällä suunnalla, sillä eteläinen merijää teki mittaushistorian (1979 alk.) laajuusennätyksen – 20,14 miljoonaa neliökilometriä – 19.9.2014. Meitä lähempänä oleva pohjoinen merijää on edelleen kohtalaisen alhaisissa lukemissa, mutta sekä sen pinta-ala että paksuus olivat voimakkaassa kasvussa viime vuonna. Näiden yhteisvaikutuksena viimevuotinen maailmanlaajuinen merijään peitto nousi hyvin lähelle 1980-luvun alun huippulukemia ja teki myös mittaushistorian päiväkohtaisen ennätyksen juuri vuoden vaihtuessa. Vaatimattomasti sanottuna joudumme siis vielä odottelemaan eräiden äänekkäiden ilmastotutkijoiden ennustamia napa-alueiden jäättömiä meriä.

Hirmumyrskyt ja muut sään luonnolliset ääri-ilmiöt ovat olleet median ja uuden ympäristöministerimme, Sanni Grahn-Laasosen, huolenaiheina. Tarkemmin kyse on ollut huoli niiden yleistymisestä. Yksi maailman johtavista myrskytutkijoista, Ryan Maue, on saanut valmiiksi alustavan tilaston viime vuoden isoista myrskyistä. Jos vuoden 2014 isot myrskyt eivät olleet aivan tilastollisen alarajan tuntumassa, hurrikaanit ja taifuunit kokonaisuudessaan olivat keskimääräistä tasoa. Sanoisinpa, että viimeisen 20 vuoden aikana niiden esiintymisessä on ollut pientä vähenemistä, eikä 2014 tehnyt tähän trendiin poikkeusta.

Yhdysvalloissa seurataan hurrikaanien lisäksi tornadoja ja kuivuutta varsinkin nykyisen presidentti Obaman kaudella, sillä hänhän on tehnyt ilmastonmuutoksen torjunnasta yhden politiikkansa peruspilarin. Obama onnistui ilmeisesti lopettamaan merenpinnan kiihtyvän nousun, sillä siitä ei kovin runsaasti uutisia kuultu viime vuonna. Mutta uutinen on ehkä se, että hänen politiikallaan myös tornadojen ehkäisy ja kuivuuden kärsimykset on ratkaistu. Yhdysvalloissa nimittäin oli peräkkäin kolmas ennätyksellisen vähäinen tornadovuosi, ja poliittisesti vihreintä osavaltiota, Kaliforniaa, piinannut kuivuuskin on Ilmastorealismin paikalla olevien avustajien mukaan loppuvuoden sateiden myötä ainakin hellittämässä.

Ehkä meillä ympäristöministerien Niinistö ja Grahn-Laasonen väkevä politiikka auttaa myös, sillä aika lailla säät hellivät viime vuonna myös suomalaisia. Vuodenaikaan nähden lämpöä riitti niin kesällä kuin talvella ehkä kesäkuuta ja juhannusta lukuun ottamatta, eikä mennyttä vuotta voi kovin myrskyiseksikään moittia. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen vuosikeskilämpötila oli mittaushistorian toiseksi korkein jääden vain 0,15 °C ennätysvuoden 1938 keskilämpötilasta. Erään Ilmastorealismiin yhteyttä ottaneen lukijan sanoin: ”Eli ilmastomme on melkein palannut siihen tilaan joka meillä oli 1938 ilman nykyistä [huomattavasti korkeampaa] hiilidioksiditasoa.” Hyvin sanottu!

Eikä muualtakaan maailmasta ole viime vuoden osalta normaalia säätä kummempaa raportoitavana. Sanoisin, että se ennustettu ilkeä ihmisperäinen ilmastonmuutos helvetillisine helteineen, kuivuuksineen, ennennäkemättömine rajuilmoineen, jalkapallon kokoisine rakeineen ja jäättömine napaseutuineen ei ole ainakaan vielä täällä.

Ilmastopoliittisesti vuosi oli jossain määrin turbulentti, joskaan ei niin kovin vaikeasti ennustettava. Kansainväliset ilmastokokoukset pohjustivat tietä näkökulmasta riippuen joko Pariisin katastrofiin loppuvuodesta 2015 tai löysään ja sitomattomaan ilmastosopimukseen. Kotimaassamme vakaumuksellinen vihreä ympäristöministeri ja punainen Ilmatieteen laitoksesta vastaava liikenneministeri vaihdettiin kahteen astetta pragmaattisempaan kokoomuslaiseen naiseen. Nostan hattua, jos jompikumpi onnistuu viivyttämään vireillä olleen turhan ja kansallisesti huonon ilmastolain vaalien yli, mutta eppäilen kykyjä tai haluja. Jos laki tulee, nousevat ilmastopoliittiset asiat takuuvarmasti Kokoomus-ministerien ansiosta nopeasti lähestyvien eduskuntavaalien yhdeksi teemaksi. No se sopii minulle, sillä bloggauksiin on valmius.

Palataanpa sitten tuohon RSS-aikasarjaan. Ennusmerkit tuolle ilmastonmuutokselle näkyvät nykyisen ilmastopolitiikkamme ainoana perustana olevien ilmastomallinnusten mukaan ensimmäiseksi tropiikin (leveyspiirin ±20°) yläpuolisessa ylemmässä ilmakehässä – troposfäärin ja stratosfäärin rajapinnan alapuolella – jonka alueen pitäisi kasvihuonekaasujen voimistuvasta vaikutuksesta lämmetä ensin.

Suurin piirtein tuolla korkeudella, noin 10 kilometrissä (TTS), lentävät pitkän matkan suihkumatkustajakoneet. RSS-aikasarja on seurannut alemman ilmakehän lisäksi tuotakin ilmakehän kerrosta. Viereisessä kuvassa on RSS-sarjan TTS-kerroksen lämpötilat vuodesta 1990 alkaen. Lämpenemistähän tuo sarja osoittaa. Minun Excel-taulukkoni mukaan lämpeneminen on ollut lineaarisella trendillä mitattuna vähän alle asteen tuhannesosa vuodessa. Niinpä se tärkeä ennuste: YK:n asettama lämpenemisen torjuntaraja, +2 °C, ylittyisi tuolla lämpenemistrendillä joskus vuonna 4000 – 4200. Paniikkiin siis ei ole aihetta lainsäädännöllisesti tai julkisten varojen käytön osalta.

Mutta Ilmastorealismia-blogi seuraa myös tänä vuonna herkeämättä ilmakehän eri kerroksia, merijäätä ja sään ääri-ilmiöitä. Et jää vaille hälytystä, jos sellaista täällä havaitaan. Ja mielenkiintoisia uusia asioita on tiedossa. Joten annapa vinkki ystävällesi tai naapurillesi Ilmastorealismista vaikka Facebookissa tai muussa mediassa! Blogisti avustajineen aikoo tänä vuonna harpata myös videoiden ja audioiden moodiin. Seurantaan on pantu myös sääennusteet, joten ennen kevään tuloa tiedät, mikä sääpalvelu osuu parhaiten kohdalleen talvisään ennustamisessa Uudellamaalla.

Myös tyyliin tulee hienoisia muutoksia. Saadun lukijapalautteen mukaan ajoittain esiintyvien huumorilajien tasapainoa hieman muutetaan. Ivaa vähennetään, mutta samalla on olosuhteista johtuen hieman lisättävä sarkasmia ja ironiaa, jotta pysymme todellisuuden puolella.

Kiitän lämpimästi kaikkia viime vuonna palauttein tai kommentein Suomen luetuimmaksi vapaaehtoisvoimin ylläpidetyksi ilmastopalstaksi nousseen Ilmastorealismin tekoon osallistuneita. Pyydän teitä tänä vuonna kommentoimaan mahdollisimman korrektisti ja provosoitumatta em. linjan hengessä. Nimittäin kirjoitusten kommenttiosuus on se helmi, joka ratkaisee pitkälti koko blogin suosion suuren – useissa kymmenissätuhansissa mitattavan – ja viisaan yleisön silmissä. Jos se on puhtaan sinivalkoinen, tavoittaa blogi tänä vuonna yhä enemmän lukijoita. Samoin lämpimät kiitokset niille sivustoille ja yksityisille bloggareille, jotka ovat edesauttaneet Ilmastorealismin lukijamäärän kasvussa. Teitäkin on paljon.

Artikkeli julkaistu alunperin Ilmastorealismia-verkkosivuilla.