Espanjantaudin vuonna 1918 aiheutti rokotukset

Rokotusviranomaiset (niin terveyden ammattilaiset kuin muutkin) ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että rokotusten on tarkoitus aiheuttaa lievä sairastuminen tautiin, jota ne on suunniteltu torjumaan. He myös tietävät ja myöntävät, ettei ole mitään tapaa ennustaa, tuleeko reaktiosta lievä, vakava tai jopa tappava. Näin suuren epätodennäköisyyden vallitessa ihmisten elämän kanssa on hyvin epätieteellistä ja erittäin vaarallista käyttää sellaista kyseenalaista toimenpidettä rokotuksena.

Monet rokotteet aiheuttavat myös muita sivusairauksia itse päätaudin lisäksi. Esimerkiksi isorokkorokotus aiheuttaa usein kuppaa, halvauksia, lepraa ja syöpää. Poliorokotukset, kurkkumätäseerumi, lavantautirokotus, kuten tuhkarokko-, jäykkäkouristus- ja kaikki muut rokotukset aiheuttavat usein eriasteisia muita sairauksia, kuten rokotuksen jälkeinen enkefaliitti (aivojen tulehdus), halvaus, aivokalvon tai selkäytimen tulehdus, sokeus, syöpä (joskus kahden vuoden sisällä), tuberkuloosi (kahdesta kahteenkymmeneen vuoteen rokotuksesta), niveltulehdus, munuaistauti, sydäntauti (sydämen vajaatoimintaa jo minuuttien tai tuntien kuluessa rokotuksesta). Rokotuksista voi seurata myös hermovaurioita ja muita vakavia oireita.

Annettaessa useita rokotuksia päivien tai viikkojen välein ne usein laukaisevat kaikkien tautien oireet voimakkaampina kerralla, sillä elimistö ei pysty käsittelemään suurta määrää tappavaa myrkkyä verenkierrossa. Lääkärit diagnosoivat oireet uudeksi sairaudeksi ja ryhtyvät vaimentamaan oireita.

Kun myrkkyä niellään, elimistön puolustusjärjestelmällä on mahdollisuus hankkiutua siitä eroon oksentamalla, mutta kun myrkkyä ruiskutetaan suoraan kehoon ohittaen kaikki luonnolliset varotoimet, nämä vaaralliset myrkyt pääsevät sekunneissa kiertämään esteettä ympäri kehoa ja jatkavat kiertämistään, kunnes kaikki solut on myrkytetty.

Kuultuani seitsemän miehen kuolleen lääkärin vastaanotolla rokotuksen jälkeen otin yhteyttä terveysviranomaisiin vahvistusta varten. Tapaukset olivat sattuneet armeijan leirillä, joten sain vastaukseksi sotaministeri Henry L. Stimsonin raportin, jossa vahvistettiin seitsemän kuolemantapausta rokotteen johdosta. Sen lisäksi raportissa kerrottiin 63 kuolleen ja 28 585 sotilaan saaneen hepatiitin seurauksena keltakuumerokotuksesta vain 6 kuukauden aikana I maailmansodan aikaan. Siinä oli vasta yksi rokotus 14 – 25 rokotteesta, joita sotilaille annettiin. Voimme kuvitella, mitä tuhoja kaikki rokotukset yhdessä ovat miehille tehneet.

I maailmansota oli Yhdysvaltojen osalta melko lyhyt kestoinen, joten rokotteiden valmistajat eivät saaneet käytettyä kaikkia valmistamiaan varastoja. Koska he kuitenkin ovat tekemässä bisnestä rahan takia, he päättivät myydä loput siviilien käyttöön. Siten sai alkunsa Yhdysvaltojen suurin rokotekampanja. Liikkeellä ei ollut kampanjaan oikeuttavia epidemioita, joten he käyttivät muita kikkoja. Heidän propagandansa väitti, että ulkomailta kotiin palaavat sotilaat kantaisivat kaikenlaisia sairauksia, joten jokaisen pitäisi ottaa kaikki markkinoilla olevat rokotteet.

Kansa tietysti uskoi, koska ensinnäkin he halusivat uskoa lääkäreitä ja toisekseen palaavat sotilaat olivat todellakin olleet sairaita. Kansa ei tietenkään tiennyt, että sotilaiden sairauden syynä olivat rokotteet, sillä armeijan lääkärit eivät paljastaneet sen kaltaisia asioita. Useat kotiin palaavista sotilaista olivat vammautuneet loppuiäkseen rokotteiden aiheuttamista sairauksista. Useat olivat tulleet hulluiksi rokotuksen aiheuttamasta aivotulehduksesta, mutta lääkärit kutsuivat sitä sotapsykoosiksi, vaikka osa potilaista ei ollut koskaan sotaa nähnytkään.

Monien rokotteiden myrkkyjen mukanaan tuoma ”kokoelmatauti” hämmensi lääkäreitä, sillä heillä ei ollut koskaan aikaisemmin ollut vastaavia rokotekarkeloita niin lukuisine rokotteineen. Heidän luomansa uuden taudin oireet olivat kaikkien heidän rokottamiensa sairauksien oireet. Oli korkea kuume, äärimmäinen heikotus, rintakehän ihottuma ja suolisto-ongelmat, kuten lavantaudissa. Kurkkumätärokote aiheutti keuhkotukoksia, kuumetta, kipeän ja turvonneen kurkun, jossa oli paljon sitkeää peitettä ja sen mukanaan tuomaa hengenahdistusta, hapenpuutosta ja lopulta kuolema. Ruumis musteni hapettomasta verestä ja tilaa kutsuttiin ennen vanhaan Mustaksi Surmaksi. Muut rokotteet aiheuttivat omat reaktionsa – halvaus, aivovauriot, jäykkäkouristus jne.

Lääkäreiden hoitaessa lavantaudin aiheuttamia oireita voimakkaammilla rokotteilla ne aiheuttivat voimakkaamman ja pahemman lavantaudin muodon, jota kutsuttiin paratyphoidiksi (myöh. pikkulavantauti). Kehiteltyään vielä vahvemman ja vaarallisemman rokotteen pahempaa lavantaudin muotoa varten he tulivat luoneeksi vielä vaarallisemman taudin, jolle heillä ei ollut nimeä. Miksi sitä tulisi kutsua? He eivät halunneet kertoa ihmisille, mitä olivat tulleet luoneeksi – oman Frankensteinin tautihirviön. He halusivat suunnata syyllisyyden muualle, joten he kutsuivat sitä Espanjantaudiksi. Se ei varmasti ollut tullut Espanjasta ja espanjalaiset paheksuivat viitteitä, että maailmanlaajuinen vitsaus olisi muka heiltä peräisin. Nimi kuitenkin jäi, eikä amerikkalaisia lääkäreitä ja rokotteiden valmistajia edes epäilty tästä maailman pahimmasta kulkutaudista – vuoden 1918 Espanjantaudista. Vasta viime vuosina tutkijat ovat kaivaneet totuuden esiin ja syyttäneet oikeita syyllisiä.

Osa sotilaista oli saattanut kotiutua Espanjasta, mutta heidän sairautensa alkuperä oli kotimaan armeijan leireillä. Terveysviranomaiset käyttävät samaa syyllisyyden siirtämisen strategiaa tänäkin päivänä. Kun heidän omat rokotteensa (joita vaaditaan matkustamiseen) aiheuttavat matkustajille rokotusoireita ulkomailla, he käyttävät sitä perusteena ihmisten säikyttelyyn rokotuskampanjoissa. Kaikki varmaan muistavat Hong Kongin influenssan, aasialaisen ja Lontoon influenssat? Ne olivat kaikki rokotusten aiheuttamia epidemioita, joihin sekoittui tavallisia vuosittaisia flunssaepidemioita.

Nykyään (artikkelin kirjoittamisen aikoihin 1976) meitä työstetään jälleen rokotteiden valmistajien toimesta heidän yrittäessään pakottaa kansaa tarttumaan monien miljoonien dollarien rokotteiden kupruun. Rokotehuijarit ovat jo suostutelleet presidentti Gerald Fordin rahoittamaan heidän 135 miljoonan dollarin vedätyksensä. Jopa vakuutusyhtiöt kieltäytyivät niin selvästi vaaralliseen ja rikolliseen suunnitelmaan osallistumisesta. Niinpä lääkefirmojen huijarit taivuttelivat puolelleen oikeat hallituksen viranomaiset saadakseen vakuutuksen mahdollisten miljardien dollarien korvausvaatimusten varalta, joita rokotehanke saattaisi tuoda, jos se etenisi suunnitelmien mukaan. Onneksi Ford äänestettiin virastaan, mutta harmiksi vasta sen jälkeen, kun hän oli jo maksanut myrkytysjoukoille koko kansan myrkyttämisestä. Nähtäväksi jää, miten seuraavat presidentit asian hoitavat. Saadaanko koskaan terveysviranomaisia aisoihin ja heidän rahan pumppaamistaan loppumaan?

Terveysviranomaisten lausunnot sikainfluenssarokotteen vaarattomuudesta ovat perättömiä ja väitteet sen suojasta influenssaa vastaan ovat perättömiä. Vuoden 1976 rokotuskampanjassa kuoli 56 ihmistä rokotusten jälkeen, jotkut heistä vain 2 vuorokautta rokotteen jälkeen. Lääkäreiden kesken on paljon sekaannusta ja erimielisyyksiä rokotteiden turvallisuudesta, tehosta ja tarpeellisuudesta, sekä siitä keiden kannattaisi ja keiden ei missään nimessä kannattaisi sitä ottaa.

Heidän pelottelutaktiikkansa pohjautuu siihen, että sikainfluenssa on samanlainen kuin vuoden 1918 Espanjantauti, joka tappoi 20 miljoonaa ihmistä. Heillä ei ole mitään kunnollisia verinäytteitä vuoden 1918 epidemiasta todistaakseen väitteitä. Espanjantaudista on yli puoli vuosisataa ja lääkärit olivat silloin aivan yhtä hämillään ja tehottomia kuin nykyäänkin. Yksi asia on kuitenkin varma – vuoden 1918 Espanjantauti oli useiden yhtä aikaisten rokotusten myrkytystilan aiheuttama sairaus. Vuoden 1976 sikainfluenssa rajoittui vain Fort Dixin varuskuntaan, jossa sotilaita rokotettiin useilla erilaisilla rokotteilla, kuten vuonna 1918 I maailmansodan aikaan. Fort Dixissä ei ollut sikoja, eikä taudilla ollut mitään tekemistä sikojen kanssa.

Kansan epätietoisuutta lisätäkseen lääkärit selittävät, että liikkeellä on useita erilaisia influenssoja. Fort Dixin sotilaat sairastuivat A New Jersey –virukseen ja muualta on löytynyt A Victoria –virusta ja epäilemättä keksitään vielä muitakin, eikä yksi sikainfluenssarokote suojaa kaikkia viruskantoja vastaan. Tätä tullaan käyttämään terveysviranomaisten pelastuksena, kun korvausvaatimukset lisääntyvät ruumiiden kasaantuessa. Lääkärit voivat silloin todeta, että virus on väärä rokotteen aiheuttamaksi. Eihän sitä kukaan pysty todistamaan, sillä virukset ovat näkymättömän pieniä, epävakaita ja ennalta arvaamattomia. Erään tietosanakirjan mukaan virus on ”sairaalloinen myrkky”. Kehoon ruiskutetut rokotteet ovat myrkkyjä ja ne aiheuttavat myrkyille tyypillisiä reaktioita. Virukset eivät lentele ympäriinsä hyökkäilemässä ihmisten kimppuun.

Ei tule mitään sikainfluenssaepidemiaa, ellei rokotevalmistajat sellaista aiheuta, kuten vuoden 1918 Espanjantaudin kanssa. Epidemia ei tapa 20 miljoonaa ihmistä, elleivät ihmiset alistu jonottamaan tullakseen myrkytetyksi sairauksia aiheuttavilla rokotteilla. Rokotteiden lisäksi on muitakin sairauksia aiheuttavia syitä, kuten huono ruoka, joka on teollisesti köyhdytetty vitamiineista ja myrkytetty säilöntäaineilla ja keinotekoisilla rohdosviritelmillä. Sairauksiin löytyy lukuisia syitä, mutta taudit eivät ole tarttuvia.

Rokotusvillitykset tulevat ja menevät sen mukaan kun rokotevalmistajat pystyvät kehittämään vähänkin uskottavia syitä. Vuonna 1957 yritettiin kehittää rokotuskampanjaa aasialaista influenssaa vastaan. Elokuussa -57 Herald and Express –lehden pääkirjoituksessa taivasteltiin: ”Pelkoa influenssapropagandasta!” Artikkelissa mm. sanottiin:

”Mikä myrsky vesilasissa onkaan kehitetty todennäköisyyksistä, että tätä maata kohtaa aasialaisen influenssan epidemia tulevana syksynä ja talvena. Jopa Yhdysvaltojen terveysministeriö on haksahtanut antamaan kansaa pelottavia lausuntoja sen sijaan, että muistuttaisivat ihmisiä siitä, että vaikka epidemia voikin levitä laajalle, ei se ole sen vaarallisempi kuin tavalliset flunssat talven tullen. Ne jotka osaavat lukea rivien välistä, jopa miettivät, olisiko kyseessä ehkä myyntimiesten liioittelua niiden puolelta, jotka valmistavat ja myyvät rokotteita…”

OLIN ETURIVIN TARKKAILIJA VUODEN 1918 INFLUENSSAEPIDEMIASSA

Kaikki vuoden 1918 Espanjantaudin aikoihin eläneet lääkärit ja ihmiset sanoivat sen olleen hirvein tauti, mitä maailma konsanaan oli kohdannut. Yhtenä päivänä vahvat, terveet ja elinvoimaiset miehet saattoivat olla kuolleita seuraavana päivänä. Taudin oireina olivat Mustan Surman oireet lisättynä lavantaudilla, kurkkumädällä, keuhkokuumeella, isorokolla, halvauksilla ja kaikilla taudeilla, joita vastaan ihmisiä oli rokotettu heti I maailmansodan jälkeen. Käytännössä koko kansaan oli istutettu rokotettuna tusina tai useampia tauteja ja myrkyllistä seerumia. Kun kaikki lääkärien aiheuttamat sairaudet puhkesivat yhtä aikaa, oli se varsin traagista.

Pandemia jatkui kokonaista kaksi vuotta, kun lääkärit pitivät sitä yllä yrittäen lääkitä oireita kokeilemalla lisää myrkyllisiä lääkkeitä. Tietääkseni Espanjantauti iski vain rokotettuihin. Rokotteista kieltäytyneet selvisivät taudista, kuten koko perheemme, joka ei ollut ottanut mitään rokotuksia. Tunsimme Grahamin, Trailin, Tildenin ja muiden opetukset, jonka mukaan ihmistä ei voi myrkyttää myrkyillä aiheuttamatta sairauksia.

Influenssan ollessa pahimmillaan kaikki kaupat, koulut ja yritykset olivat kiinni, jopa sairaalat, joiden lääkärit ja hoitajat olivat saaneet rokotukset ja olivat siksi myös influenssan kourissa. Kaduilla ei ollut ketään. Oli hiljaista kuin aavekaupungissa. Vaikutti siltä kuin meidän perheemme olisi ollut ainoa influenssalta välttynyt, joten vanhempamme kulkivat talosta taloon ja auttoivat miten pystyivät, sillä lääkäreitä oli mahdotonta löytää. Jos taudin aiheuttivat pöpöt, bakteerit, virukset tai basillit, niillä oli kyllä kaikki mahdollisuudet hyökätä vanhempieni kimppuun heidän työskennellessään sairastuvissa tunteja joka päivä. Heihin ei kuitenkaan tauti iskenyt, eivätkä he tuoneet mitään pöpöjä kotiin meitä lapsiakaan vaivaamaan. Yksikään perheestämme ei saanut influenssaa, ei edes nuhan poikasta, vaikka oli talvi ja maassa paksulti lunta.

Nähdessäni ihmisten kiemurtelevan nahoissaan jonkun aivastaessa tai yskiessä lähellä ihmettelen, kauanko heiltä menee tajuta, etteivät he voi saada tautia, mikä lie onkaan. Ainoa tapa, jolla he voisivat sairastua siihen, olisi syödä tai juoda jotain väärää, polttaa tai nauttia jotain muita myrkkyjä, jotka aiheuttavat sisäisen myrkytyksen ja puhdin hiipumisen. Kaikki sairaudet voidaan estää ja useimmat niistä myös parantaa oikeilla menetelmillä, joita eivät lääkärit tunne, eivätkä kaikki luonnonparantajatkaan.

Espanjantaudin sanotaan tappaneen 20 miljoonaa ihmistä ympäri maailman, mutta itse asiassa lääkärit tappoivat heidät karkeilla hoidoillaan ja tappavilla myrkyillään. Tämä on ankara syytös, mutta siitä huolimatta totta, varsinkin kun ottaa huomioon, miten paljon tehokkaammin ilman lääkkeitä hoitavat luonnonparantajat ovat pärjänneet verrattuna lääketieteen lääkäreihin.

Lääketieteen ammattilaisten ja sairaaloiden menettäessä kolmanneksen potilaistaan Espanjantaudille ilman lääkkeitä hoitavat sairaalat, kuten Battle Creek, Kellogg ja MacFaddenin parantola saivat lähes 100 % parantumisasteen vesihoidoilla, kylvyillä, peräruiskeilla, paastolla ja muilla yksinkertaisilla hoitomuodoilla, joita seurasi huolellisesti koostettu luonnollisten ruokien ruokavalio. Eräs luontaislääkinnän lääkäri ei menettänyt yhtäkään potilasta kahdeksan vuoden aikana. Jos lääketieteen lääkärit olisivat olleet yhtä kehittyneitä ihmisten hoidossa kuin luontaislääkinnän lääkärit, ei olisi ollut 20 miljoonaa kuollutta influenssan hoidoista.

Rokotettujen sotilaiden keskuudessa oli seitsemän kertaa enemmän tauteja kuin rokottamattomassa siviiliväestössä ja heidän kärsimänsä taudit olivat juuri niitä, joita vastaan heidät oli rokotettu. Eräs sotilas kertoi minulle palattuaan merten takaa vuonna 1912, että armeijan sairaalat olivat täynnä lapsihalvauspotilaita, ja hän ihmetteli, miksi aikuisilla ihmisillä oli lastentautia. Nykyään tiedämme, että halvaukset ovat yleisiä rokotusten jälkisairauksia. Kotimaassa halvaukset yleistyivät vasta vuoden 1918 rokotuskampanjan jälkeen.

Alkuperäinen artikkeli: http://www.whale.to/vaccine/sf1.html