Estonian kylkeen törmäsi massiivinen voima; kätketäänkö "hautarauhalla" salaisuus?

Alkuviikosta valtamedioissa uutisoitiin siitä kuinka Itämereen uponneen matkustaja-alus Estonian rungosta on löytynyt nelimetrinen reikä. Tästä löydöstä kertoo dokumenttielokuva Discovery Networkin Dplay-kanavalla. Norjalaisessa dokumentissa paljastetaan vedenalaisia kuvia, joissa havaitaan merkittäviä vaurioita hylyn oikealla puolella. Jopa Suomen ulkoministeriöstä pidetään tietoa reiästä rungossa hyvin dokumentoituna faktana.

Repeämä Estonian kyljessä vesirajan alapuolella. — Repeämä Estonian kyljessä, vesirajan alapuolella.

Estonian uppoaminen

Autolautta M/S Estonia upposi 28 syyskuuta 1994 seilatessaan Tallinnasta Tukholmaan. Onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä. Tämä merionnettomuuden on Euroopan pahin sitten toisen maailmansodan. Uhrien omaiset sekä onnettomuudesta selviytyneet ovat taistelleet 26 vuoden ajan vastauksen löytämiseksi: mitä Estonialle todella tapahtui?

Estonia upposi alle tunnissa, vaikka se oli sen kokoluokan alukset eivät ole milloinkaan aiemmin uponneet yhtä nopeasti – ellei niitä ole sabotoitu. Kolme vuotta uppoamisen jälkeen onnettomuustutkintalautakunta oli esittänyt loppuraporttinsa, mutta eloonjääneiden todistukset ovat ristiriidassa tutkijoiden havaintojen kanssa. Vuonna 2000 saksalainen toimittaja päätti käynnistää yksityisen sukellusretken hylylle löytääkseen vastauksia kysymyksiin.

Estonia ilmeisesti upotettiin?

Viron entinen Estonia-onnettomuustutkimuksen johtaja Margus Kurm on päätynyt Postmees-lehdessä siihen johtopäätökseen, että Estoniaan olisi mahdollisesti törmännyt sukellusvene. Tätä arviotaan hän perustelee esimerkiksi sillä, että rungon suurimmat vauriot sijaitsevat aluksen vedenalaisessa osassa, eikä alueella ollut näköpiirissä muita laivoja.

Margus Kurm arvioi, että sukellusvene on mahdollisesti törmännyt Estonian kylkeen vahingossa, sillä se on ilmeisesti suojannut Estoniassa kuljetettavaa … erittäin arvokasta lastia.

Margus Kurm arvioi, että sukellusvene on mahdollisesti törmännyt Estonian kylkeen vahingossa, sillä se on ilmeisesti suojannut Estoniassa kuljetettavaa tietyille tahoille erittäin arvokasta lastia. Toisaalta mainitulla merialueella oli hänen mukaansa käynnissä Ruotsin merisotaharjoitus, ja Ruotsin laivasto olisi voinut aiheuttaa repeytymän Estonian kylkeen.

Kurm toteaakin, että virallinen Ruotsi on valehdellut Estoniaan kohdistuneesta uppoamisen syistä vasten kasvoja Virolle. Hän sanoo Ruotsin salanneen hylyn vaurioiden kuntoa, kertoo Eesti Päevaleht.

Täysin mahdollista on, että Estonia upotettiin tahallisesti jonkun vieraanvaltion toimesta, ettei sen salainen lasti, joka saattoi olla esimerkiksi ydinasemateriaalia, pääsisi perille. Tässä tarvittaisiin puolueetonta ja rehellistä tutkimusta.

Norjan meritekniikan professori Jørgen Amdahl on erikoistunut auto-onnettomuuksien sekä laivojen uppoamisten aiheuttamien onnettomuuksien tietokonesimulaatioihin. Hän ei usko virallista selitystä siitä, että aluksen revennyt keulavisiiri olisi saattanut aiheuttaa matkustajalaivan rungossa suuren repeämän, josta uusi dokumentaatio myös kertoo. Amdahl arvioi, että Estonian rungossa löydetyn ison repeämän syntymiseen on vaadittu muiden muassa sotilaalliseen sukellusalukseen verrattavaa voimaa.

Mainittu suuri repeämä, jopa paikoin 4 metriä leveä, Estonian kyljessä on voinut vaikuttaa aluksen uppoamisnopeuteen, päättelee Jørgen Amdahl.

Syytä on huomauttaa, että Estonia aluksen upotessa merenpohjaan, ei reikää aluksen kylkeen ole voinut syntyä sillä merenpohja alueella on hyvin pehmyt.

Mitä oli Estonian lastina? Hylyn kuorrutuksella haluttiin salata jotakin?

Ensinnäkin on syytä mainita, että Estonian hylyn kuorruttamisella, mitä ilmeisemmin on haluttu salata yhtäältä onnettomuuteen johtaneet syyt, ja toisaalta Estonian hylyn uumenissa piileksivä mahdollinen lasti, joka pahimmassa tapauksessa voisi muodostaa yllättävän vaaratilanteen Suomen rannikon tietyllä alueella.

Estonian uppoamisen jälkeen virallinen Ruotsi päätti peittää hylyn betonilla, jotta “hautarauha” säilyisi. Mutta kansa vastusti hanketta niin voimakasta, että betonoimisesta luovuttiin. Myöhemmin osa Estonian hylkyä kuorrutettiin hiekalla.

Voidaan vain spekuloida, että salakuljettiko Estonia lastinaan aseita tai jopa Neuvostoliiton aikaisesta sukellusveneestä purettua avointa ydinreaktoria. Mikäli tilanne olisi ollut tällainen Ruotsissa yhtäältä tietty osa instituutioista olisi tiennyt salaisuuden lastista, ja toisaalta jokin toinen yhteiskunnallinen instituutio ei olisi tiennyt siitä mitään. Mutta, jos tieto kuljetuksesta olisi paljastunut myös tälle toiselle instituutiolle tai jopa laajemmalle, piti Estonian upota.

Kuitenkin on tässä syytä huomioita, että ovatko yleensä tällaiset hylkyjen kuorrutukset betonilla tai hiekalla kovinkaan tavanomaisia maailmalla? Tuskinpa! Mitä siis haluttiin salata?

Virallinen Ruotsi ja Suomi sekä Estonian kansainvälisen tutkimuskomission JAIC, ovat luonnollisesti kieltäneet perättöminä kaikki aseiden salakuljetukseen liittyvät “huhut”. Nämä esittävät virallisena syynä Estonian uppoamiseen keulavisiirin repeytyminen ja veden tulvimisen autokansille. Kurm on korostanut haastatteluissa, että Estonialta pelastuneen merimiehen mukaan visiiri oli kiinni loppuun saakka.

Markku Juutinen

Lähteet

Dplay (2020). ESTONIA; mullistava löytö. Saatavina: https://www.dplay.fi/ohjelmat/estonia

Postimees (2020). Saatavina: Margus Kurm toenaoliselt pohjustas laevahuku kokkuporge Rootsi allveelaevaga? Saatavina: https://tv.postimees.ee/7072599/margus-kurm-toenaoliselt-pohjustas-laevahuku-kokkuporge-rootsi-allveelaevaga?_ga=2.261005839.382427099.1601294849-246213808.1601294844

Kuznetsov, Igor (29.9.2020) Sputniknews, Was the Estonia downed by submarine huge hole inhull Kindles new theories about 1994 tragedy. Saatavina: https://sputniknews.com/europe/202009291080604839-was-the-estonia-downed-by-submarine-huge-hole-in-hull-kindles-new-theories-about-1994-tragedy/

Svt. (23.9.2014). Estonian hautarauhaa rikotaan jatkuvasti. Saatavina: https://www.svt.se/nyheter/uutiset/estonian-hautarauhaa-rikotaan

JK Tammisenkirjasta Estonian salaisuudet ammennettua:

Viron, Suomen ja Ruotsin valtioiden asettama virallinen tutkimuskomissio julkaisi loppuraporttinsa joulukuussa 1997 Estonian uppoamisesta. Viron hallitus asetti oman tutkimuslautakuntansa, joka työskenteli vuosina 2005-2009 entisen valtakunnansyyttäjän Magnus Kurmin johdolla. Kurm oli Viron eduskunnan kuultavana 26.11.2020. Tässä yhteydessä hän kyseenalaisti monta loppuraportin väitettä. ”Estonian uppoamisessa on paljon sellaista selvittämätöntä, mikä vittaa siihen, että Ruotsin viranomaiset ovat halunneet pilottaa julkisuudelta katastrofin todelliset syyt.”, hän sanoi. ”Lulen todella, että Estonia upposi jonkin sellaisen syyn takia, jonka Ruotsin hallituspiirit ovat päättäneet piilottaa kansallisen turvallisuuden suojelun verukkeella. En tiedä, mikätämä syy on, mutta se näyttäisi liittyvän Ruotsin puolustusvoimien tai erikoisjoukkojen toimintaan”, Kurm totesi. ”Pelkästään puolustusvoimien ja erikoisjoukkojen vaikutus, mukaanlukien vaikutusvalta poliitikkoihin, voi mielestäni selittää Ruotsin hallituksen toiminnan uppoamisen jälkeisten 26 vuoden aikana.” Kurmin mukaan on mahdotonta ymmärtää, miksi Ruotsin valtio ei käyttänyt kaikkia teknisiä valmiuksiaan tutkia katastrofin syitä. ”Meren pohjassa on 852 ihmistä, joista suurin osa on ruotslaisia – eikä Ruotsin hallitus tee mitään: sukeltajat ja robotit pysyivät rannalla ja sukellusveneet satamissa. Voitteko uskao siihen? Minä en voi”, Kurm sanoi. ”Siksi luulen, että tutkimusalukset kyllä lähetettiin, mutta siitä, mitä sukeltajat ja robotit tekivät ja näkivät merenpohjassa, siitä ei yksinkertaisesti puhuta”, hän lisäsi.

Kurm toi esiin useita tapauksia, joissa hänen mielestään Ruotsin viranomaiset salasivat tutkimuksen tulokset, jättivät ottamatta huomioon useiden todistajien lausunnot tai muulla tavalla estivät totuuden julkitulon. Tämän vuoksi virallinen sukellustoiminta joulukuussa 1994 johti erilaisiin epäselvyyksiin. Lisäksi sukeltamisen aikana kuvattu video on kadonnut. Ensimmäiset nauhoitteet koostuivat kahdesta samansisältöisestä nauhasta, joista toinen jäi sukellusyritykselle ja toinen Ruotsin merenkulkulaitokselle. Sukellusyritys oili velvollinen tuhoamaan nauhansa pian. ”Tilaajalle toimitetusta kopiosta ei ole tietoja. Se on joko kadonnut tai luokiteltu salaiseksi. On huomioitava, että tutkitaan 852 ihmisen kuolemaan johtanutta katastrofia, mutta tärkein todiste menetetään, ennen kuin tutkintalautakunnan jäsenet ehtivät nähdä sen!”, sanoi Kurm.

Kurmin mukaan tämä ei ollut ainoa todiste, joka menetettiin tutkimuksen aikana. Toisena esimerkkinä Kurm mainitsee visiirin keulalukon lukituspultin, jonka sukeltajat hitsasivat irti uponneesta laivasta ja toivat pintaan lisätutkimuksia varten. Yllättäen Börje Stenström, ainoa sukellus-operaatioon osallistunut komitean jäsen, heitti pultin takaisin mereen ja näin tuhosi tärkeän todisteen. ”Virallisen version mukaan Estonian uppoaminen johtu siitä, että visiirin lukot murtuivat ja visiiri putosi mereen”, Kurm sanoi. Kolmas merkittävä epäselvyys koskee rungon pohjan kuvaamista, ja se on korostunut norjalaisen dokumenttielokuvan tekijöiden aluksen keskiosasta löytämän reiän merkitystä. Tämän reiän sanotaan johtuvan rungon kulumisesta kiviä tai merenpohjaa vastaan. Kurm selitti, kuinka aluksen keskiosan myöhäisempi kuvaus paljasti, kuinka alkuperäisessä kuvauksessa on 27 minuutin tauko, kun robotti saapuu kohteeseen. ”Lyhyesti sanottuna, samassa kohteessa aluksen keskellä, josta norjalaiset Discovery-elokuvan tekijät vuonna 2020 löysivät reiän, ensimmäisellä kuvauskerralla vuonna 1994 robotti työskenteli yhteensä 27 minuuttia. Emme tiedä, mitä tuolloin tuolloin nähtiin tai tehtiin, koska sitä ei tallennettu”, Kurm totesi.

Kurm kertoi myös, että Viron hallituksen edustajaa Aarne Valgamaa ei päästetty samaan tilaan muiden kanssa, kun sukeltajia opastettin suorittamaan sukellus. Poliisi seisoi oven edessä ja lähetti virolaisen takaisin hyttiinsä. ”Uskomatonta, että Viron lipun alla kulkeneen aluksen uppoamista tutkitaan, mutta kun suunnitelmia tehdään, virolainen jätetään oven taakse.!” Kurm: ”Estonian uppoaminen oli aikamme pahin merionnettomuus Itämerellä. Nyt tuntuu siltä, että sukeltajien joulukuussa 1994 tekemän tutkimuksen tarkoituksena ei ollut totuuden selvittäminen, vaan päinvastoin, totuuden peittäminen”.

Lausunnossaan Kurm viittasi myös siihen, kuinka Ruotsin viranomaiset kiirehtiv’t estämään uusia tutkimuksia. ”On mahdotonta ymmärtää kaikkea, mitä on tehty Ruotsin hallituksen johdolla. Jo vuoden 1994 lopussa Ruotsin hallitus päätti peittää koko Estonian betonilla”, hän sanoi. ”Uhrien sukulaisten vastustuksesta huolimatta niin tehtiin. TUnannet tonnit hiekkaa, soraa ja murskattua kiveä kaadettiin uponneen laivan päälle ja näin estettiin laivan pohjan tarkastaminen” Lisäksi Ruotsi loi hautarauhasopimuksen, joka allekirjoitettiin v. 1995 helmikuussa Viron ja Suomen kanssa. ”Ennen kuin kansainvälinen tutkintalautakunta lopetti työnsä, tutkinta tehtiin mahdottomaksi sekä oikeudellisesti että fyysisesti. Tämä ei ole normaalia tutkintaa”, Kurm sanoi.

Kurm käsitteli myös kahta tapausta, joissa Ruotsin viranomaiset eivät selvittäneet kahden ruotsalaisen, tullivirkailijan ja sukeltajan väitteitä, jotka olisivat voineet antaa uusia tietoja katastrofin syistä. Entinen tullivirkailija Lennart Henriksson paljasti, kuinka Estonialla kuljetettiin sotatarvikkeita kahden edellisen viikon aikana ennen laivan uppoamista. Tätä tutki tuomari Johan Hirschfeldt, joka tapasi asianomaisten valvontaviranomaisten esimiehet, mutta ei Henrikssonia tai operaatiota johtanutta päälikköä. Hän ei myöskään tutkinut kv. tutkintalautakunnan työasiakirjoja yksityiskohtaisesti eikä ruotsalaista rikostutkintaa. Hän ei myöskään ottanut yhteyttä yritykseen, jonka väitettiin omistavan sotatarvikkeita kuljettaneen auton. ”Tutkimuksen lopussa Hirschfeldt tuhosi kaikki kerätyt materiaalit. Toisessa tapauksessa Ruotsin viraniomaiset eivät aloittaneet tutkimusta, vaikka v. 2000 ruotsalainen Håkan Bergmark kertoi toimittajille osallistuneensa Ruotsin puolustusvoimien kanssa sukellukseen muutama päivä onnettomuuden jälkeen. Hänen tehtävänään oli tutkia ja kuvat aaluksen keula, jolloin hän löysi laivan oikealla puolella olevan suuren, todennäköisesti räjähdyksen aiheuttaman reiän, joka oli muodoltaan pitkänomainen, arviolta noin neljä metriä korkea, ja ulottui sekä vesirajan ala-että yläpuolelle. ”Bergmark ei pelkästään puhunut reiästä, vaan selvitti koko operaation yksityiskohtaisesti. Hän mainitsi muun muassa operation johtaneen upseerin nimen. Toisin sanoen, Bergmark antoi kaikki mahdollisuudet väitteidensä todentamiseen. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan tehty. Tutkimusta ei ole aloitettu hänen väitteidensä tutkimiseksi”, Kurm sanoi. Hän lisäsi yrittäneensä tavat operaatiota johtaneen upseerin 15 vuotta sitten, mutta mahdollisuutta tähän ei hänelle annettu.

Kurmin mukaan katastrofista on kolme näkemystä, joista ensimmäinen on virallisen version mukainen. Toinen näkemys on diplomaattisen skeptinen, jonka mukaan lautakunnan työ oli epätäydellinne ja sen vuoksi uppoamisen syy on edelleen epävarma. Ehkä mitään versiota ei voida lopullisesti sulkea pois. Kolmannen näkemyksen mukaan Estonia ei uponnut kuten virallisessa loppuraportissa on kirjoitettu. ”Katasrofin todellinen syy on kuitenkin tiedossa, mutta se on ollut piilossa 26 vuoden ajan ja sitä piilotetaan edelleen”, Kurm sanoi.

Kurm kiinnitti myös huomiota siihen, miksi hänen mielestään Estonian uppoamissyyn virallinen versio ei ole riittävä. Hänen mukaansa useimmat muut haaksirikot, joissa vettä pääsee autokannelle avoimen tai rikkoutuneen visiirin takia osoittavat, että aluksen tulisi kääntyä ympäri ja upota hyvin nopeasti, muutamassa minuutissa. Estonia pysyi pinnalla 35 minuuttia onnettomuuden jälkeen. Nopeasti ympäri ja hitaasti pohjaan. Yksikään todistaja ei myöskään ole vahvistanut nähneensä ramppia avoimena Kurmin mukaan. Päinvastoin viisi todistajaa (kolme miehistön jäsentä ja kaksi pelastunutta matkustajaa) ovat kertoneet rampin olleen suljettu. ”Kaikki, jotka ovat yrittäneet todistaa visiiri-versiota, ovat olleet vaikeuksissa todisteiden kanssa. Yhtä ja toista tapaa on kokeiltu, mutta lopulta on tehty yksinkertainen päätös: elossa olevat miehistön jäsenet valehtelevat. Ja siinä se. Näitä kolmea todistusta ei ole mahdollista sovittaa visiiri-versioon.”

Kurmin mukaan on kaksi pääkysymystä,joihin komitean loppuraportti ei anna vastausta ja joihin kukaan muu ei ole löytänyt vakuuttavaa vastausta. ”Ei tiedetä, miksi Estonia ei kaatunut nopeasti ja kuinka vesi pääsi autokannen alle”, Kurm sanoi. Kurmin mukaan kaikki vaihtoehtoiset teoriat edellyttävät reikää laivan pohjassa. Sieltä vesi olisi kerääntynyt yhtene paikkaan ja kallistanut alusta. Vettä olisi tukllut yhtäaikaa sieltä ja autokannelle muualta. Kaikki todistukset ja uppoamiseen kulunut aika viittaavat tähän. Todistajien mukaan he olivat kuulleet kaksi tai kolme peräkäistä voimakasta iskua yöllä kello yksi ja pian sen jälkeen alus oli vahvasti kallistunut. ”Kv tutkimuskomissio on vääristänyt ihmisten kuvauksia siitä, mitä he kokivat ja mihin aikaan he kokivat sen. Suurin osa selvinneistä puhuu kello yhdestä. Komissio päätti kuitenkin, että visiiri irtosi ja laiva kallistui kello 1.15”, Kurm kuvasi.

”Yhteenvetona voidaan todeta, että virallinen versio on pääosin teoria, jossa on sovitettu yhteen laskelmia, joilla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä selviytyneet muistavat. Loppuraportti on hyvin kirjoitettu tarina, joka näyttää uskottavalta luettaessa, mutta jolla on heikko merkitys näyttönä. Tämä on myös syy, miksi monet ihmiset, kuten minä, emme voi olla samaa mieltä komission loppuraportin johtopäätösten kanssa, Kurm tiivisti kantansa. (Lähde: Eestin yleisradio ERR 26.11.2020. https://www.err.ee/1164511/kurm-suudistab-rootsit-etonia-huku-uurimise-takistamises Käännös virosta suomenkieleen: J.K. Tamminen)

Spekulaatiot alkoivat heti onnettomuuden jälkeen Virossa, kun pelastautuneita pyydettiin olemaan keskustelematta toimittajien kanssaIlmeisesti ei ollut kysymys vain yleisluonteisesta toiveesta pidättäytyä kommentoinnista. Tämän kirjan haastattelujen aikana kuulin useita kertomuksia siitä, miten paikallsiset viranomaiset esittivät esimerkiksi laivan henkilökunnalle tiukkoja tiedonvälitykseen liittyviä rajoituksia. Lisäksi kuulin kertomuksia maksetuista taloudellisista korvauksista niille, jotka ymmärtävät olla oikeaan aikaan hiljaa. Tiedonsaannin rajoittamiseen osallituivat nopeasti myös muut valtiot. Omituisin ”julistettu salaiseksi” -leiman taakse piiloutuja oli Yhdysvallat. Voisi ajatella, että amerikkalaisilla ei olisi ollut Estonian tapaukseen muuta mielenkiintoa kuin merenkulun yleiseen turvallisuuteen liittyvät näkökulmat. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä amerikkalaiset kokivat tarpeelliseksi julistaa Estaonian uppoamiseen liittyviä asiakirjoja salaisiksi vuosikymmenien ajaksi. Oireellista on, että amerikkalaisia ei virallisten tietojen mukaan ollut Estonian menehtyneiden joukossa. Kuulin kuitenkin tekemieni haastattelujen yhteydessä, että laivalla oli tuona kohtalokkaana yönä epävirallisesti useita amerikkalaisia viranomaisia ja virkailijoita. Myös muiden maiden tiedustelupalveluilla oli noina vuosina vahva rooli ja tarve salata kaikki tiedustelupalveluille olennainen tieto. Käytäntöjä perusteltiin ”valtion turvallisuuteen” viitaten. Ruotsi pani tiedon lukkoon jopa 70 vuoden määräajaksi.

Useat laivasta selvinneet ovat kertoneet nähneensä laivan kyljessä aukon.

JKT: ”On ilmeistä, että läheskään kaikkea Estonian kohtaloon liittyvää ei edelleenkään ole haluttu julkistaa.”

Upotessaan Estonia oli vain 14 vuotta vanha, saksalaista laatutyötä. Se oli toiminut vuoteen 1993 moitteettomasti ja merikelpoisuus oli vuositarkastuksissa haivaittu moitteettomaksi. Laivan kuntoa onkuitenkin kyseenalaistettu erinäisillä tarinoilla, joiden oikeellisuutta ei ole pystytty selvittämään, koska laiva on maannut meren pohjassa. Myös miehistöä on haukuttu. Kirjan perusteella ilman merkittäviä todisteita lukuun ottamatta kapteenin autoritääristä tyyliä ja luomaa ilmapiiriä. Ainoa silmiinpistävä seikaon pelastustoimien aloituksen myöhästyminen ja puutteellinen tiedottaminen matkustajille.

Kapteeni Arvo Andersson ilmeisesti katsoi vastaavansa aluksesta päällään tai ainakin katsoi velvollisuutensa olleen postua aluksesta viimeisenä pelastustoimien jälkeen. On kuitenkin liikkeellä huhuja, joiden mukaan kapteeni olisi kuollut ampumisen seurauksena. Eräs hyvin verkostoitunut nuori merimies kertoi J.K. Tammiselle tavanneensa laivan turvapalveluissa mukana olleen ammattilaisen, joka oli todennut, että kapteenia oli etsitty yöllä ennen aluksen uppoamista tämän hytistä. Kun astuttiin hyttiin, tämä makasi kertojan mukaan kuolleena. Oliko hän ampunut itsensä vai oliko hänet ammuttu? Vai oliko kyseessä joku toinen henkilö?

Kun alukselle sukellettiin 90-luvulla, komentosillan tuntumassa havaittiin kolme ruumista. Komission raportissa arvellaan näitä kapteenin, yliperämiehen ja neljännen perämiehen ruumiiksi. Tämä ei suoraan käy ilmi sukellusryhmän raportista. On yllättävää, että sukeltajat eivät suorittaneet henkilöstön arvomerkkeihin perustuvaa tunnistusta – tai ainakaan raportoineet siitä. Tämä on erityisen epätavallista siksi, että sukeltajia ohjeistettiin tukialuksesta käsin, jossa oli myös sukelluksen ja tutkinnan johtamiskeskus. Raportissa kerrotaan vain kolmesta ruumiista. Kyhyesti todetaan, että viranomaisten kanssa sovitun mukaisesti raporttiin ei ole kirjattu komentosillan havainnoista muuta mainintaa kuin että sitä koskeva videomateriaali on luovutetu viranomaisille. Kapteenin hytin tarkistamisesta ei ole myöskään mitään mainintaa. Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportissa ei ole mainintaa uhrista, joka olisi kuollut ampumahaavan seurauksena.

Tämä kaikki on antanut tuulta purjeisiin erilsisille spekulaatioille. Ne istuvat viiltävän hyvin tietoihin siitä, että laivan komentosillalla oli henkilöitä, joiden olemassaoloa ei ole kyetty selvittämään. Tarinanmukaan eräs heistä oli tatuoitu mies. Tieto siitä, että vahtivuorossa olleilla merimiehillä ei ollut tuollaista tuntomerkkiä, saa ihon kananlihalle.

Kuollut mies kummittelee
Yksi eniten spekulaatioita herättäneistä Estonian salaisuuksista on laivalla matkustajana olleen Estonian toisen kapteenin Arvo Pihtin kohtalo, Vapaalla ollut Piht oli matkalla Tukholmaan suosittamaan luotsikoetta. Useat laivalta pelastuneet kertovat nähneensä Pihtin onnettomuusyönä pelastusliivit päällään jakamassa laivan ahterissa pelastusliivejä. Huolimatta ankarista olosuhteista hän jatkoi viimeiseen saakka pelastustöitä. Lopulta tämä oli mahdotonta ja Piht pyyhkiytyi meeen.

Aamun valjetessa Pihtin vaimo Sirje sai helpottavan puhelun Saksasta. Pihtien perhetuttava, kapteeni Erich Molk (Diana II:n kapteeni) soitti Rostockistaja kertoi ilouutisen, jonka mukaan hän oli tunnistanut hyvin tuntemansa kaptseeni Arvo Pihtin pelastuneiden joukossa saksalaisen televisookanava ZDF:n onnettomuusaamun kahdessa ensimmäisessä uutislähetyksessä. Turun yliopistollisen keskussairaalan edessä kuvatussa uutispätkässä Piht kävelee viltti niskassaan ambulanssista sairaalaan. Kapteeni Pihtin olivat tunnistaneet myös muut uutislähetystä seuranneet Diana II:n miehistön jäsenet, heidän joukossaan lääkäri Aivar Kaur, varastonjohtaja Enn Lääne, laivan kauppojen esimies Raivo Martinson ja majoitustiloista vastannut talousjohtaja Tõnu Polakes. Miehet olivat henkäisseet kuin yhdestä suusta: ”Siinä on meidän kapteeni!”

Turkuun tuotiin yhteensä 38 Estonialta pelastunutta. Heidät lennätettiin aluksi Utön majakkasaarelle, joka sijaitsee n. 40 km päässä uppoamispaikasta. Sieltä heidät siirrettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Myös muutamat sairaalassa olleista kertoivat nähneensä Pihtin, ja osa jopa jutelleensa tämän kanssa. Kateeni Arvo Pihtin selviämisestä kertoivat myös listat eloonjääneistä. Näitä listoja päivitettiin eri paikoissa ja kolemssa maassa (Suomi, Ruotsi, Viro). Aluksi listat olivat surullisen lyhyitä. Useissa listoissa oli väärinkirjoitettuja nimiä, ja niin julmaa kuin se onkin, myös virheellisiä tietoja. Listoja koottiin aluksi periaatteella, jonka mukaan selvinneeltä kysyttiin nimeä ja syntymäaikaa. Mikäli uhri pystyi itse kirjoittamaan, pyydettiin häntä kirjoittamaan omatoimisesti nuo tiedot paperille.

Todistettavasti Pihtin nimi oli yhdellä alkuperäisistä pelastuneitten listoista. Nimi mainittiin vielä onnettomuuspäivän iltana Viron television uutislähetyksessä. Viimeisissä listoissa Pihtin nimeä ei enää ollut. Yhden tarinan mukaan Piht tuotiin Turkuun helikopterilla nro Q97, ja oli olemassa myös nahoitus, jossa helikopterin lentäjän väitettiin vahvistaneen Pihtin säilyneen hengissä. Myöhemmin Viron suojelupoliisin päällikkö totesi, että nauha omn kadonnut. Eräässä lehdistötilaisuudessa Ruotsin merenkulkuviraston turvallisuusosaston johtaja Bengt-Erik Stenmark vahvisti Reutersin uutistoimistolle, että onnettomuudesta selvinneelle Pihtille oli esitetty kysymyksiä. Myöhemmin Stenmark erotettiin tehtävistään. Pihtiä pyrittiin etsimään erilaisista uutiskuvista, mutta enää onnettomuuden jälkeen häntä ei niissä nähty. Omituisella tavalla Estoniaan liittyvää kuvamateriaalia on editoitu, poistettu ja leikelty erilaisin perustein. Lisäksi aineistoja on julistettu salaiseksi tai kadonnut. Tämä koskee myös kaupallisia aineistoja, joista yksi esimerkki on saksalaisen tv-kanavan Pihtiin liittyvä uutisfilmi. Kymmenet ihmiset ovat vakuuttaneet nähneensä ensimmäisellä esityskerralla kapteeni Arvo Pihtin uutislähetyksessä, mutta myöhemmillä esityskerroilla kapteeni on näiden todistajien mukaan leikattu nauhalta pois. Kapteeni Arvo Pihtin vaimo Sirhje Piht oli varma, että hänen miehensä selvisi onnettomuudesta hengissä. Hän ei antanut periksi, vaan etsi rakasta miestään koko loppuelämänsä. Hän halusi selvittää, minne hänenmiehensä vietiin ja miksi tämän pelastuminen piti salata. Hän kirjoitti aiheesta kokonaisen kirjan. Sirje Piht kuoli aivokasvaimeen v. 2006.

Tamminen haasattteli kirjaa varten Tallinnassa jpulukuussa 2020 Pihtin perhettä läheltä seurannutta henkilöä. Näin hän kertoi: ”Onnettomuuden jälkeen Pihtien kotipuhelimeen soitettiin useiden vuosien ajan ”mysteerisoittoja”, kuten Virossa on tapana sanoa. Puheluun vastattaessa ei kuulunut mitään, mutta oli aistittavissa, että joku oli linjalla. Tuntui, kuin joku olisi vain halunnut kuulla perheenjäsentensä äänen ja olla läsnä hetkessä.”

Tamminen kertoo spekuloinneista, joiden mukaan kaikki liittyy Paldiskin tukikohdasta salakuljetettuihin materiaaleihin. Kalustoja olisi kuljetettu Estonialla. Tiedetään Paldiskissa toimineiden amerikkalaisten tiedustelu- ja sotilasviranomaisten salisesta operaatiosta. Ilmeisesti amerikkalaisilla on sormensa pelissä Pihtin katoamisessa ja mahdollisessa siirtämisessä Yhdysvaltoihin uudella identiteetillä. On huhuttu, että Piht kuljetettiin Ruotsiin helikopterilla, joka laskeutui kentälle, jossa odotti sotilaslentokone valmiina nousemaan. Tarinan mukaan Ruotsissa Estonian uppoamisen jälkeisenä iltana ilmaan nousseen ja ilman tunnuksia lentäneen sotilaslentokoneen matkustajien joukossa oli myös kapteeni Piht. Lennonjohdolle tietoa sotilaskoneesta, matkustajista tai lennon suunnasta ei toimitettu. Tiedustelupalveluilla on omat sääntönsä ja toimintamallinsa. Tiedottaminen ei kuulu niihin edes sotilaslentokoentällä.

”Olen varma, että ne ensimmäiset nimiluettelot olivat oikein. Uskon, että kaikki ne, jotka olivat myöhemmin kadonneeksi ilmoitetun kaptseeni Pihtin kanssa samalla lautalla ja näkivät hänet hengissä, vietiin johonkin suojeluohjelmaan. Olen varma, että he selvisivät hengissä…” (haastateltu Marge Rull)

Pelastuneiden luettelossa ensimmäisten päivien aikana oli myös Kalev Vahtraksen nimi. Hän oli Estonian varastomies, joka huolehti kauppojen, baarien ja ravintoloiden sekä keittiön tarpeista- Iltapäivällä 28.9.1994 hänennimensä oli pelastuneiden joukossa Nimi luettiin myös Viron radiossa. Miehensä nimen kuultuaan hänen vaimonsa Ruth Vahtras soitti Tallinnassa sijaitsevaan sairaalaan. Sairaalassa hänelle vahvistettiin, että Kalev on sairaalassa Suomen Turussa. Tämän jälkeen Ruth-vaimo lähti ripeästi tuttavansa kanssa Suomeen saadakseen olla yhdessä miehensä kanssa. Kun rva Vahtras saapui turkulaiseen sairaalaan, hänelle kerrottiin, että mies oli siirretty Ruotsiin sairaalaan. Useiden puheluiden jälkeen tilanne muuttui dramaattisesti, sillä nyt hänelle kerrottiin, että hänen puolisonsa ruumis oli ajelehtinut Suomen rannikolle. Ruth Vahtras tunnisti miehensä hänelle näytetyn kuvan perusteella. Hän hyväksyi, että hänelle annettu ensimmäinen tieto oli ollut virheellinen. Murtuneena hän palasi Viroon

Myöhemmin Kalev Vahtrasen veli toimitti vainajan suljetussa arkussa Suomesta Viroon. Virossa surevat läheiset odottivat arkkua sairaalassa. Veli oli varoittanut leskeä ennakkoon sanomalla, että poliisin ottama valokuva ja arkussa oleva vainaja erosivat toisistaan melkoisesti. Kun arkku oli seuraavana päivänä paikallisessa kirkon kappelissa, päätti lseki rohkaistua ja avata arkun kannen. Vaimo järkyttyi, sillä puolison kaulassa oli useita pistohaavoja. ”Kalev oli kuin häntä olisi kidutettu ja pahoinpidelty. Hänen kasvonsa olivat mustelmilla j kädessä useita katkenneita verisuonia.”

Suomessa oikeuslääketieteellisessä laitoksessa laaditussa kuolintodistuksessa luki: ”Hukkunut Itämerellä, kuolinsyy hypotermia.” Arkussa oleva näky ei tuntunut mitenkään vastaavan kuolintodistuksen lausumaa. Ruth Vahtras tilasi ammattiaajan ja vei kuvat asiantuntijalle. Asiantuntijan arvion mukaan ruumiissa oli havaittavissa väkivallan tunnusmerkkejä, jotka todennäköisesti olivat syntyneet lyöntien ja puukotuksen seurauksena. Toinen virallinne asiakirja, joka Ruth Vahtrakselle lähetettiin saapuii Suomesta. Viron suurlähetystö lähetti kuolintodistuksen, jossa luki:”Hukkunut 28. syyskuuta”.

Ruth Vahtras ei hyväksynyt selityksiä ja tiedusteli asiaa lukuisilta viranomaisilta. Vastaukset olivat vähäsanaisia. Vammat olisivat syntyneet aaltojen ja kivien vaikutuksista. Rouvan mielestä väite ei voinut olla totta, vaan vammojen laatu olisi ollut toisenlainen. Asia tuntui saaneen vahvistuksen, kun Ruth Vahtrakselle palautettiin hänen puolisonsa vaatteet, eli lyhythihainen vaalea oaita ja housut. Ne olivat yhä edelleen hyvässä kunnossa. Vain paidan kaula oli veren tahraama ja housuissa oli näkyvissä muutamia veripisaroita. Jos Vahtras oilisi hukkunut, niin verijäljet eivät olisi olleet selkeät sikä vaatetus niin hyvässä kunnossa. Eräässä pelastuneiden luettelossa oli Vahtraksen nimen lisäksi häneltä mitattu ruumiinlämpötila. Koko dokumentti oli kokonaan hänelle esitetyn tarinan vastainen.

Jutta Raben näkemys on, että Kalev Vahtras murhattiin. Kun Jutta Rabe soitti viimeksi Ruth Vahtrakselle, niin tämä kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta. ”Sen jälkeen, kun hän antoi minulle keväällä 1995 haastattelun, alettiin häntä uhkailla hengenlähdöllä. Koin, että ilman Ruth Vahtraksen apua ei tapauksen syvällinne tutkinta ollut mahdollista. Päätin kuitenkin haastatella Kalev Vahtraksen veljeä ja äitiä. Molemmat vahvstavat kaiken Ruth Vahtraksen kertoman.” Ruth Vahtraksen saamien uhkausten jälkeen hän ei enää halunnut olla yhteyksissä toimittajiin.

Vuonna 2001 keväällä Jutta Rabe haastatteli Estonian onnettomuudesta selvinnyttä matruusi Silver Lindeä, joka oli Helsingissä sairaalassa. Nyt Linde kertoi jotain, mitä ei ollut aiemmin uskaltanut kertoa. Kun Linde oli pelastunut, hänet vietiin Turkuun sairaalaan ja sijoitettiin huoneeseen, joka oli kirjoitettu Kalev Vahtraselle. Vahtras oli tuolloin ollut hengissä. Hänen ruumiinlämpönsä oli matala, joten häntä pidettiin lämpimänä peittojen avulla. Muita vammoja ei hänellä ollut. Linde ja Kalev keskustelivat Vahtraksen huoneessa jonkun aikaa. Sen jälkeen Linde poistui katsomaan viereiseen huoneeseen toista työkaveriaan, Victor Psnetsoidia. Kalev Vahtras jäi siksi aikaa yksin huoneeseensa. Kun Linde tuli takaisin huoneeseen, kalev Vahtras oli poissa. Myös hänen vuoteensa oli viety pois. Henkilökunta kertoi Lindelle, että Vahtras oli viety toiseen sairaalaan. Myöhemmin Linde kuuli, että Vahtrasen ruumnis oli löydetty merenrannalta Suomessa.

Lindellä oli haastattelun aikaan edessään oikeudenkäynti, johon hän uskoi olevansa liitetty, jotta hänet olisi saatu pois Estonian lautakunnasta. Hän tiesi liian paljon.

Rabe yritti kysellä lääkäriltä, joka oli vastuussa vahtraksen hoitamisesta. Lääkäri muisteli erään potilkaan siirtoa Ruotsiin, mutta potilas olisi ennättänyt kuolla, ennen kuin kopteri saapui. Kun Rabe kysyi, miksi tätä potilasta ei voituy hoitaa Turussa, lääkäri väitti, että hänellä ei ollut asiasta tietoa. Sen jälkeen hän sanoi, että edes potilasta hoitaneella lääkärillä ei ollut lupaa sanoa asiasta mitään. Lääkäri suositteli ottamaan yhteyttä Helsinkiin johtavaan kuolinsyyntutkijaan. Tietojen antamisesta kieltäydyttiin henkilökohtaisen tietosuojan vuoksi.

Keskusteliko Vahtras Pihtin kanssa? Hänet kuitenkin murhattiin jonkinlaisen suojeluohjelman sijaan?

Kapteeni Piht oli aiemmin matkannut vapaa-ajan matkoillaan hytissä 6229, mutta se oli viimeisellä matkalla varattu matkustajaluettelon mukaan kolmelle Voroninin perheen jäsenelle. Hytti 6230 oli kapteeni Pihtin käytössä. Sukeltajat kävivät hakemassa uppoamisen jälkeen liikemies Voroninin seureelle kuuluneen laukun. Laukku haettiin Pihtin hytistä 6230. Jostain syystä sukeltajat osasivat etsiä laukkua molemmista hyteistä. Tämä laukku oli kaikesta päätellen haluttu käydä noutamassa, koska ruumiita ja arvotavaraa täynnä olevan laivan muissa hyteissä ei juuri käyty. Ei edes kapteenin ja päällystön hyteissä. Laukun hakemisesta on olemassa nauhoite, jossa komentokeskus ohjeistaa miehet hytteihin ja laukun nutamisesta. Silti sukellusoperaatiota johtanut Johan Franson on myöhemmin kiistänyt, että mitään laukkua olisi etsitty. A.V. ja kaksi seirueen jäsentä onnistuivat pelastautumaan aluksesta ja selvisivät hengissä tuolloin, mutta Aleksander Voronin ei tiettävästi ole saanut takaisin laukkuaan. Saksalainen Süddeutsche Zeitung julkaisi vuoden 2002 kesäkuussa jutun, jossa käsiteltiin Estoniaa ja Voroninin mahdollista osuutta salaisissa asekaupoissa. Voroninin väitettiin osallistuneen neuvostoliittolaisen avaruustekniikan ja aseiden salakuljetukseen. A. Voronin sai artikkelin luettavakseen, mutta ei koskaan ennättänyt sitä julkisuudessa kommentoimaan, sillä hän kuoli odottamatta aivohalvaukseen kaksi viikkoa lehden ilmestymisen jälkeen.

Virossa tehtiin Estonian onnettomuusvuonna v. 1994 peräti 426 murhaa. Ainakin kolme niistä on yhdistetty Estoniaan. Yksi näistä murhauhreista oli entinen Viron tullin pääjohtaja Igor Krishtapovitsh. Sittemminhänestä oli tullut virolaisen vartiointiliikkeen ESS:n johtaja, jonkavastuualueena olivat mm. merikuljetukset. Murha oli aikoinaan suuri uutinen virolaisessa Mediassa – ei vähiten sen vuoksi, että se tapahtui vain pari viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen. Viron poliisin päällikkönä marraskuusta 1994 toukokuuhun 1995 toiminut Herman Simm arvioi Krishtapovitsin olleen poikkeuksellisen sitoutunut palvelemaan maansa etuja. Lausunto joutui uudelleen arvioitavaksi, kun sittemmin myös puolustusministerinä toiminut Simm tuomittiin 25.2.2009 maanpetoksesta ja työskentelystä Venäjän tiedustelupalvelun hyväksi 12,5 vuodeksi vankeuteen. Krishtapovitsh oli Neuvostoliiton vuosina työskennellyt KGB:n tiedusteluyksikössä ja keskittynyt salakuljetuksen tutkintaan. Krishtapovitsh oli ollut onnettomuuden jälkeen kovin peloissaan. Eräs haastateltu poliisi kertoi, että katui, kun ei painostant aikanaan miestä avautumaan, kun tämä ainakin näyttyi siltä, että olisi ehkä voinut kertoa jotakin.

Kaksi mitätöntä vartiointiliikkeen työntekijää murhattiin joulupäivänä 1994, nainen ja mies. Naisen tehtvä oli valvoa rakennuksia, mies oli autonkuljettaja. Mitään ei ollut varastettu. Mies oli vienyt Estonialle juuri ennen viimeistä matkaa paketin, joka oli osoitettu kapteenille. Sisältö ja paketin myöhempi kohtalo eivät ole tiedossa. Estonian omistajan Estlinen entinen toimitusjohtaja Harri Enula löydettiin kuoleena kesällä 1996. Hän oli jäänyt junan alle. Merkit viittaavat murhaan, mutta tutkinta on lopetettu.

Tiedossa on, että Estonian miehistöä oli koulutettu aivan tietynlaisten kuviteltujen kriisitilanteiden harjoituksiin. Laivalla erilaisia kriisiharjoituksia tehtiin säännöllisesti, mutta eräs niistä toteutettiin vain muutama päivä ennenonnettomuutta. Harjoitusten keskiössä oli kuvitelma siitä, että Estonialla tapahtuu kaksi samanikaista räjähdystä. Räjähdysten sattuessa Estonia olisi puolimatkassa Virosta kohti Ruotsia. Suurin piirtein Utön saaren kohdalla. Harjoituksen aihe ei ollut tuulesta temmattu, jos kerran Estonian laivayhtiölle oli esitetty useita pommiuhkauksia.

On esitetty, että avoimen keulan lisäksi myös laivan rungossa täytyi olla reikä, muutoin laivan asennon nopea muuttuminen peräpainoiseksi ei olisi ollut mahdollista.

Eräs lakimise kertoi Tammiselle, että eräs laivan henkilökuntaan kuulunut oli kertonut hänelle humalassa, kuinka hän oli ollut tyuona yönä hävittämässä huumeita. Hän oli ollut avaamassa keulavisiiriä. Rikolliset olivat pyrkineet ajamaan auton mereen, kun samalla hetkellä oli valtaisa aalto kuljettanut vesimassan autokannelle ja tapahtumat ryöstäytyneet käsistä. Kyseinen merinmies oli sittemmin saanut määräyksen pitää suunsa kiinni. (Miten olivat saaneet auton lähimmäs porttia???) Myös Tammisen haastattelema suomalainen rikollinen, joka oli kuljettanut huumeita uppoamishetkellä Estonialla olleen mermiehen kanssa, kieltäytyi puhuasta mitään noista ajoista, koska oli käsketty ”pitää lärvit kiinni”. (Tämä kielto tietenkin on luultavasti rikollisilta)

M/S Estonialla oli uppoamisyönä useita kymmeniä ruotsalaisia oikeus- ja poliisihallinnon virkamiehiä. Virallisesti heitä oli laivassa 67-69, mutta luvussa on liikkumavaraa, sillä liikkuu myös huhu, että laivassa oli viranomaisia, jotka eivät tehneet numeroa oelmassaolostaan. Varmana tietona kerrotaan, että kyseessä olivat Ruotsin pääministeri Olof Palmen murhaa tutkineet poliisimiehet. Tarinan mukaan poliiseista oli päästävä eroon, jotta he eivät paljastaisi Olof Palmen murhan syitä tai siihen osallistuneita henkilöitä. Poliiseista selviytyi vähintään seitsemän. Tiedossa on, että Estonialla oli onnettomuusyönä myös toinen ruotsalainen ammattiryhmä, nimittäin pieni joukko henkilökuntaan kuulumattomia merenkulun ammattilaisia.
Sensuuri

Kun Tamminen haastatteli Virossa ihmisiä Estonian tapahtumista, hänelle oli yllätys, kuinka niin monet kertoivat pelastuneiden lausuntoja muokatun jälkeenpäin. Outoja olivat myös kertomukset siitä, kuinka laivan henkilökuntaa oli pyritty hiljentämään. Esim. eräs tiedusteluupalvelun hyväksi toiminut henkilö kertoi kohdanneensa onnettomuuden jälkeen laivan henkilökuntaa, jonka hän tunsi ennestään hyvin. Merimiehet eivät suostuneet kertomaan hänelle tapahtumasta juuri mitään, vaan totesivat kuin yhdestä suusta, että heitä on komennettu pitämään suunsa supussa.

Onnettomuudesta selvinnyt virolainen virkamies Carl Eric Laantee Reintamm kertoi Viron television Silminnäkijä-ohjelman haastattelussa 30.9.2020, kuinka hän oli onnettomuuden jälkeen 26-vuotiaana nuorena miehenä antanut poliisille lausunnon, jossa hän kuvaili nähneensä jonkin suuren, valkean objektin kulkeeen aalloissa laivan kyljen läheisyydessä. Kun mies vartuttuaan sai haltuunsa Ruotsin poliisilta oman lausuntonsa, ei siinä ollutkaan enää sanaakaan tuosta kuvauksesta. Eikä sanakaan hänen ensimmäisestä lausunnostaan, jonka mukaan merivesi tuli laivaan autokannen alta. Jos tämä tieto pitää paikkansa, se muuttaa kuvaa onnettomuuden tapahtmista. (Minä: Muissa yhteyksissä olen myös saanut tietää, että merimiesten ja matkustajien lausuntoja opn muokattu ja vääristelty valtavasti lukuisissa aiheissa)

Yleisesti tiedossa olleista salakuljetuksista eivt Ruotsin viranomaiset suortuneet kommentoimaan mitään edes Viron eduskuntalaitoksen kyselyihin.

Kiistaton tosiasia on, että vähintään seitsemän merimiestä selvisi luetteloiden mukaan hengissä, mutta katosi pian onnettomuuden jälkeen. Kyse ei voi olla myöskään kuolleiden ja pelastuneiden listojen sekoittumisesta, sillä hdenkään ruumista ei ole löytynyt. Lisäksi on olemassa lukuisia silminnäkijälausuntoja kyseisten merimiesten vaiheista laivalta mereen ja jatkosta hyisellä merellä. Oman lisänsä antavat merimiesten omaisten saamat puhelinsoitot turman jälkeen. Niiden sisältö on ollut kertoa tavalla tai toisella, että elossa ollaan.

Estonian katastrofi sattui samaan aikaan, kun NATO:n jäsenmailla sekä muilla harjoitukseen kutsutuilla oli Skagerakin merialueella kymmenpäiväinen meriharjoitus nimeltään Cooperation Venture 94. Kyse ei ollut sotaharjoituksesta, vaan keskiössä olivat meripelastus ja humanitääriset ongelmatilanteet. Oli siten luonnollista, että osallistuneiden joukossa olivat myös Venäjä sekä useat muut maat. Harjoitukseen osallistui runsaasti kalustia, mm 15 laivaa, lentokoneita ja helikoptereita. Harjoitus alkoi 28.9. ja päättyi 7.10.1994. Estonian pelastustyöt sijoittuivat harjoituksen ensimmäisen tunnin ajankohtaan. Kalustolla olsii ollut ehkä suurikin merkitys, jos se olisi saatu paikalle, sillä siirtyminen olisi käynyt muutamasa tunnissa.

Olisi luontevaa olettaa, että Estonian hätäkutsujen seuraaminen ja kuuleminen olisi helpottunut käynnissä olleenharjoituksen myötä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että juuri hädän hetkellä Estonian uppoamisalueella radioliikenteessä esiintyi häiriöitä. Tämän vuoksi myös Estonian Mayday-signaalilla oli vaikeuksia yltää kansainvälisen merenkulun hätäyhteyden rajatulla taajuudella toimivalle VHF-kanavalle. Ensimmäinen hätäkutsu lähetettiin klo 01.22, toinen heti klo 01.24. On esitetty väitteitä, joiden mukaan tuota radioliikennettä häirittiin tarkoituksella ja osittain sen käyttö suorastaan estettiin.

Tiedossa on, että Suomelta ryöstetyltä Suursaarelta lähetettiin pitkäkestoista radiosignaalia, joka esti tai vähintäänkin häiritsi kansainvälistä meripelastuksen tarpeisiin varattua radiotaajuutta (VHF-kanava numero 16). On mahdollista, että Cooperative Venture 94 -harjoituksen varjon alla toteutettiin siihen kuulumattomia harjoituksia viestiliikenteen osalta. Miksi vaikeuksien kuormittaman yhteyden kesto ajoittuu kohtuuttoman tarkasti juuri Estonian kuolinkapmpailun alkuun.

Lisäksi kerrotaan tarinaa, jonka mukaan kv satelliitit eivät onnettomuusyönä jostain syystä saaneet vastaanotettua Estonian normaalisti lähettämiä signaaleja. VHF-yhteyksien lisäksi Itämeren valtioiden meripelastuskeskuksilla on yhteys myös Venäjän Yhdysvaltojen satelliitteihin. Niiden avulla on mahdollista paikantaa hädässä olevan laivan sijainti. Satelliittien tietoa kohdennetaan meripelastuskeskusten käyttöön COPSAS-SARSAT -jäjestelmän avulla. Järjestelmässä on merkittävässä asemassa laivojen hätäpoijujen toiminta. Sen vuoksi niitä ei ole lupa sammuttaa alusten ollessa liikenteessä. Kv tutkintakomission loppuraportissa sanotaan, että Estonian molemmat ”Kannad 406F” -hätäpaikannusmajakkaa olivat teknisesti kunnossa ja että laivan radiosähköttäjä oli tarkastanut ne noin viikko ennen turmaa. Mikäli laivan hätäpoijut (EPIRB-hätälähetin) olivat onnettomuuden sattuessa pois päältä, on ne pitänyt sammuttaa tarkoituksella.

Estonian hätäkutsun klo 01.24 vastaanotti 14 radioasemaa. Yksi näistä oli Turun meripelastuskeskus MRCC Turku. Kävi kuitenkin ilmi, että Silja Europa oli ainut, joka onnistui saamaan suoran radioyhteyden Estoniaan, joten siitä tuli hätäradioliikenteen johtioasema. Estonian VHF16-kanavalla lähettämää hätäliikennettä ei kyetty vastaanottamaan Ruotsin ja Viron rannikkoradioasemilla. Myöskään Helsinki Radio ei kuullut Estonian hätäkutsua eikä seurannutta radioliikennettä. Kului useita minuutteja, ennen kuin mikään radioasema yritti saada yhetyttä Estoniaan. Kello 1.39 Silja Europa kutsui Estoniaa lyhyesti ilman tulosta. Mikään muu radioasema ei yrittänyt saada yhteyttä. Turun MRCC ei kuitannut hätäsanomaa eikä ilmoittanut johtavansa pelastustoimia. Tämän vuoksi Silja Europalla ja Mariellalla ei tiedetty, oliko hätäkutsut otettu avstaan maissa ja molemmat alukset käyttivät paljon aikaa saadakseen yhteyden Helsinki Radioon ja ilmoittaakseen tälle vastaanotetusta hätäsanomasta. Mariella ei onnistunut yhteyden saamisessa knavalla VHF16 kja taajuudella 2182kHz. Vasta klo 1.42 se pystyi ilmoittamaan hätätilanteesta Helsinki Radiolle NMT-puhelimella. Silja Europan pyynnöstä myös MRCC Helsinki hälytti Helsinki Radion.

Komission mielestä alusten olisi heti pitänyt lähettää hgätäsanoma Estonian puolesta (luulivatko he muiden saaneen sen ja tehneen hälytyksen?), kun Estonia ilmoitti sijaintinsa Silja Europalle. MRCC Turun ja Helsinki Radion olisi pitänyt tehdä se, kun näin ei tapahtunut (Sijaintiahan ei saatu selville tarkasti ja alukset kääntyivät klo 1.29 kohti onnettomuuspaikkaa) Sekä pre-GDMSS- että GDMSS-järjestelmien menettelytapoja samoin kuin VHF- ja MF-hätätaajuuksia olisi pitänyt käyttää. Jos näin olisi tehty, toiset alukset olisivat saaneet hätäinformaation samaanaikaan ja viivytyksitä.

Klo 01.45 Helsinki Radio suunnitteli Pan-Pan-pikasanoman lähettämistä. Tämä tapahtui sitten 1.50, vaikka MRCC TUrku oli pyytänyt VHF16:n kautta lähettämään häräsanoman Estonian puolesta (Mayday Relay). Näitäkään radiolähetyksiä ei kuultu Ruotsin eikä Viron rannikkoasemilla. Vasta klo 02.30 MRCC Turku määritteli hätätilanteen suuronnettomuudeksi ja käynnisti sen edellyttämät hälytykset.. MRCC Helsinki ilmoitti onnettomuudesta Tallinnan MRCC:lle klo 02.55.

MRCC Turku otti yhteyttä muihin aluksiin vasta klo 02:oo. MRCC Tukholmassa sai tiedon onnettomuudesta klo 01:57. Vasta klo 02:52 MRCC Turku soitti hälytyksen Tampereen lentopelastuskeskukseen. Utin ilmavoimat pyydettiin apuun vasta klo 02:58.

(1)

(0)

Vastaa

16 kommenttia

Väärä jumala sanoo:

4.10.2020 19:13

https://www.bitchute.com/video/YPQqfpOGDugd/

Pistäkäähän jakoon! Äärimmäisen Tärkeä!

Jakakaa tämä video perheillenne ja kavereillenne!!

(5)(2)

Vastaa
Jepulisjepsis sanoo:

4.10.2020 20:54

”Syytä on huomauttaa, että Estonia aluksen upotessa merenpohjaan, ei reikää aluksen kylkeen ole voinut syntyä sillä merenpohja alueella on hyvin pehmyt. ”

Joo, Mut SILTI tää Suomen Onnettomuustutkintakeskuksen johtava tutkija Kai Valonen sylkee heti hätävalheen suustaan;

”Valosen mukaan reikä on voinut tulla laivan kylkeen, kun hylky on iskeytynyt merenpohjaan ”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14dcd845-eb3c-4227-8d17-f594a082e2fb

Mistä lähtien laivat ”iskeytyvät” merenpohjaan? Eikö liene luonnollista, että se vajoo sinne pohjaan hitaasti – laivat eivät iskeydy meren pohjaan. Lisäksi Estonia taisi upota köli ylöspäin, jos oikein muistan?

Harhaan johtaminen ja valehtelu lienee tänä päivänä Suomessa jokin normi? Milloin se ei olisi ollut? Luulisi riittävän, että valehtelivat 26-vuotta jonkun lapsellisen keulavisiiriteorian parissa, mutta ei. Valehtelua pitää vain jatkaa. Kyllä Valonen tuossa pilaa koko ammattikuntansa maineen tuolla lapsuksellaan – eikö yhtään hävetä ?

Pohdittiin tuota Estonia-asiaa aikoinaan eräällä jo suljetulla blogilla. Otin sielt ton tekstin talteen. Se kyljen reikä oli ihmettelyssä jo silloin Jutta Raben ansiosta, joka ihmetteli sitä miksi sitä oli yritetty peittää.
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2017/10/29/estonia/

Hyviä lukuhetkiä. Mun mielestä tuo Estonian upotus (28. syyskuuta 1994) oli sotatoimi, jolla vaikutettiin mm. Suomen EU – äänestykseen, joka oli pari viikkoa ton ”onnettomuuden” jälkeen, eli 16. lokakuuta 1994. Ihmiset sitten äänestivät tästä asiasta säihkähtäneenä Suomen EU:hun.

Puheeksi pitäisi ottaa myös se samaan aikaan Itämerellä ollut Nato harjoitus: https://mvlehti.net/2016/06/10/ms-estonia-nato-ja-pieleen-mennyt-pelastusoperaatio/
Olisivat edes rientäneet apuun, mutta eivät rientäneet. Normimeininkiä. Ihan kuin sota-aikana.
Mitä ne oli siellä merellä vartioimassa ,juuri samaan aikaan ?

(6)(0)

Vastaa
1. White Rabbit sanoo:
  
  5.10.2020 11:01Vastaus käyttäjän Jepulisjepsis kommenttiin
  
  Tuo tutkija Valopään kommentti on tyypillinen esimerkki siitä valehtelusta tai tyhmyydestä, jota virallinen sektori Suomessa edustaa tai on pakotettu harjoittamaan. Meidät alistetaan elämään valheessa tai kyseenalaistamattomuudessa.
  
  Valopää voisi tehdä itse kokeen ja heittää ison metallipalan veteen ja katsoa kuinka se vajoaa yllättävän hitaasti pohjaan. Laivaan jääneet ilmataskut entisestään hidastavat vajoamista. Sen vuoksi kansa käyttää putoamisliikkeestä vedessä aivan eri nimityksiä kuten uppoaminen tai vajoamien. Mikään ei putoa vedessä tai ”iskeydy” pohjaan.
  
  Suomenlahden pohja on enimmäkseen mutavelliä. Olisi kai tutkijalla resurssit ja keinot selvittää merenpohjan laatu ko. alueella. Lisäksi reikä on laivan ylöspäin osoittavalla puolella, joten laivan olisi pitänyt ensin osua pohjaan ja kääntyä sitten 180 astetta joko pituus tai leveyssuunnassa oikealta kyljeltä vasemmalle – melkoinen sirkustemppu suurikokoiselta laivalta.
  
  Myös virallinen 9/11 -raportti on täynnä roskaa eikä kunnon tutkimusta koskaan tehty.
  
  (14)(0)
  
  Vastaa
  1. Näkymätön käsi sanoo:
    
    5.10.2020 13:39Vastaus käyttäjän White Rabbit kommenttiin
    
    Kabbala mafia peittää aina jälkensä ja tekee temppunsa niin hyvin suunniteltuina ettei niitä pääse tutkimaan vapaasti jälkikäteen ja jos joku pääsee liian lähelle totuutta niin mafia eliminoi hänet. Ja omassa ’kabbala-mediassaan’ (=valtamedia) sotkee ja vääntää kaiken niin että rehellinen tutkija saa salaliittoteoreetikon tai muuten sekopään leiman
    Kansalaisten pitäisi aina ymmärtää että kavvalamediaa lukiessaan heitä ohjaa ’näkymätön käsi’ eikä omat aivot.
    
    (9)(1)
    
    Vastaa
Selitykset pois sanoo:

5.10.2020 10:12

Miten laivaa hitaammalla sukellusveneellä osuu laivan kylkeen noin? Siellä oli kuitenkin myrsky, jolloin merivirrat ja tuuli vaikuttavat noiden alusten nopeuksiin ja kurssiin niin että tuollainen täys osuma on käytännössä mahdotonta. Vaikka kuinka tähtäisi.
+ Mikä osa siitä sukellusveneestä tekee laivan kylkeen tuollaisen viillon? Oliko se kapteeni Nemon Nautilus mikä Estoniaan törmäsi?

(1)(1)

Vastaa
1. juksattu sanoo:
  
  18.10.2020 14:27Vastaus käyttäjän Selitykset pois kommenttiin
  
  Helsingin ja tallinnan välillä voi yrittää useammakin kerran törmätä laivaan jos sellaiseen on tarvetta eli kyseessä ei ole yksi ja ainut tilaisuus osumiseen emmekä tiedä millaista kalustoa tekijöillä on käytössä.myös metallin väsyminen on mahdollista ja pohjaan vajoaminen aiheuttaa voimia runkoon joka voisi jo väsynyttä tai huonosti hitsattua kohtaa rasittaa,virolaiset tiettävästi laistivat laivan huoltamisesta.on myös mahdollista ettei edelleenkään ole näytetty todellisia vaurioita.
  
  (1)(0)
  
  Vastaa
  1. juksattu sanoo:
    
    25.10.2020 10:02Vastaus käyttäjän juksattu kommenttiin
    
    No niin nyt tais olla juttua että olis taas löytynyt uusi reikä estonian rungosta.
    
    (1)(0)
    
    Vastaa
Fatima sanoo:

5.10.2020 12:44

Tuo kohudokkari löytyy tubesta tekstutettynä. Viisi osaa

(3)(0)

Vastaa
1. Jepulisjepsis sanoo:
  
  5.10.2020 19:05Vastaus käyttäjän Fatima kommenttiin
  
  Onk se tää ?
  https://www.bitchute.com/video/anlAVRYD3i6k/
  
  (1)(0)
  
  Vastaa
  1. Fatima sanoo:
    
    6.10.2020 5:39Vastaus käyttäjän Jepulisjepsis kommenttiin
    
    On. Täällä myös suomeksi:
    
    https://www.youtube.com/watch?v=TIIiuB8Os50
    
    Suosittelen kaikkien viiden osan katsomista
    
    (0)(0)
    
    Vastaa
Nillittäjä sanoo:

5.10.2020 12:56

Miksi tuosta reiästä ei ole kerrottu loppuraportissa?

vaikka visiiri olikin auki niin se autokannen taso on edelleen monta metriä merenpinnan yläpuolella että ei sieltä voinut tulla mitenkään laivan upottavaa vesimäärää yksin sisään. Jos vesi olisi tullut sitten auenneesta rampista autokannelle niin laiva olisi kääntynyt ylösalaisin ja jäänyt kellumaan. Mutta, Ramppi EI ollut auki, sen ovat kertoneet laivan konemiehet ja myös sukeltajat jotka eivät päässeet sitä kautta laivaan edes sisään.

Jokainen laivayhtiö on ilmoittanut että vaikka koko keulavisiiri putois ahdin aittaan ei laivaan pääse semmosia määriä vettä jota ei pystyisi pumppaamaan pois. Mutta, Ehkä tätä laivaa oli sabotoitu jo ennakkoon? Muistaakseni siellä oli sähkökatko, jolloin ne vettä poistavat pumput ei tietenkään pelaa ?

On väitetty että ramppi vuoti merkittävällä tavalla, että vettä tuli alukseen suljetun rampin kahta puolta, koska ramppi ei ollut tiiviisti kiinni. Tästä on todistajalausunnot henkilöiltä jotka valvoivat ramppia kuvaavaa monitoria viimeiseen asti.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/estonia-dokumentti-konemiehet-tarkkailivat-autokannen-valvontakameroita-kunnes-pakenivat-savupiipusta-yksi-laivan-viime-hetken-tapahtumista-taysin-ristiriidassa-onnettomuustutkinnan-kanssa/7938352

Ja laiva ei myöskään tipu pohjaan missään vapaapudotuksessa vaan vajoaa sinne hitaasti. Ei, ei tullut reikää pohjaan sen ”tömähtäessä” kiven tms. päälle sinne mutapohjaan. Se teoria on kumottu useamman asiantuntijan toimesta. Tuossakin laivassa on paljon ilmataskuja. Puolan edustalla autolautta kellui monta päivää ennenkuin se upposi.

Luulisi kapteenin nähneen keulavisiirin irtoamisen kun hälytti ensimmäisen kerran apua silloin kun kertoi ensimmäisen kerran pahasta kallistumasta. Jokin ei täsmää keulavisiiristä ja kapteenin hätäviestistä.

Virallinen tutkimusraportti myös suomalaisten suulla kertoi että mitään reikää ei ole olemassa Estonian kyljessä, vaikka Suomalainen toimittaja oli nähnyt laivan rakentaneiden videon Saksassa, missä reikä oli selvästi näkyvillä. Reikä on aluksen styyrpuurin puolella (oikea puoli). Ja kun siellä on reikä, vesi tulee aluksen oikealle puolelle ensin ja kallistaa sitä. Näin Estonian lähettämässä hätäsanomassa:

”Joo, meillä on nyt tässä ongelma. On paha kallistuma oikealle puolelle, uskon että on pari–kolmekymmentä astetta. Voisitko sä tulla apuun, ja pyytää myös Viking Linen apuun?”

Ihme olisi jos tuo radiomies ei olisi sanonut mitään mahdollisesta törmäyksestä jonkun kanssa kun hätäpuhelun aikana olisi kyllä aikaa ollut se mainita?

Ruotsilla oli kiire kuskata päälle 300 miljoonan kruunun edestä kiveä ja soraa. Miksi? Miksi hylky haluttiin niin nopeasti haudata?

Kukaan ei ole väittänyt, että tuo kyseinen reikä upotti Estonian. Mutta se antaa selityksen sille miksi Estonia upposi niin vauhdilla. Jostain sen ilman piti laivasta paeta jotta matka kohti pohjaa voi noinkin vauhdilla alkaa. Tutkintakomissio on 100% varmasti tiennyt reiästä jo vuonna 94 mutta jostain syystä asia koitettiin salata.

Lisäksi, Sukellusveneillä ei törmäillä pinta-aluksiin. Niissä on pyöreä keula johon olisi tullut melkoinen vaurio törmäyksessä. Tuo repeämä on liian korkealla jotta sukellusvene olisi sen aiheuttanut. Räjähteelläkö se sitten tehtiin?

Tehtiin millä tehtiin, niin oleellista tässä on se, että asiaa on yritetty peitellä. Virallinen tutkimusraportti ei mainitse mistään tuollaisista repeämistä mitään. Vaikka ne ovat olleet todistetusti tiedossa jo kauan.

Esim. Kaleva uutisoi Estonian kyljen repeämästä vuonna 1997 – ”Hylystä löytyi suurehko repeämä nollakannella, jossa sijaitsivat sauna ja uima-allas”

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aed2a407-c1fd-474c-b421-3b829a372c7d

(5)(0)

Vastaa
1. Mafian jälki sanoo:
  
  5.10.2020 15:00Vastaus käyttäjän Nillittäjä kommenttiin
  
  Kabbala-mafian jälki on kaikessa mitä laivan uppoamiseen tulee. Myös se, ettei oman maammekaan globalistien ’kabbala-media’ kerro totuutta ja yrittää estää totuuden jäljille pyrkiviä vahvistaa sitä että mafia oli asialla … tässäkin tihutyössä. Nehän ovat sen pääharrastus kun se mafian yläkerran ’ukkeli’ sanoo että tuhon kautta tai avulla hommat hoidetaan ja valta saadaan omiin käsiin.
  
  (10)(0)
  
  Vastaa
  1. Mafian jälki 2 sanoo:
    
    9.10.2020 14:50Vastaus käyttäjän Mafian jälki kommenttiin
    
    Huhtasaarta voi onnitella merkittävästä oivalluksesta:
    Usein silmät avautuvat vasta kun lyö päänsä seinään. Pikku-Kalle kertoi koulussa juuri syntyneistä koiranpennuista, joita isä nimitti ’kommunisteiksi’. Kun opettaja jonkun ajan päästä kysyi Kallelta kuinka ne ’kommunistit’ voivat, niin Kalle totesi, että vain kaksi on enää kommunisteja, muilta ovat jo silmät auenneet.
    
    Maamme globalismin tautiin sairastuttaneen ’kabbala-mafian’ puuhille ja sen ohjaamalle ulkopolitiikalle löytyy todellakin tehokas vastalääke … ja parannuskeino, jonka H on oivaltanut.
    Joten H:n Brysselissä vietetty aika ei näytä menneen harakoille.
    Toivottavasti Persut pian laajemmin yltävät tiennäyttäjä H:n tasolle. Siitä voisi seurata jotain todella merkittävää maamme kohtaloa ajatellen.
    Huhtasaari: EU:n mamupaketti aiheuttaa massamaahanmuuton ja tuhoaa kulttuurimme – ”Äkkiä ulos EU:sta!”
    https://mvlehti.net/2020/10/07/huhtasaari-eun-uusi-mamupaketti-aiheuttaa-massamaahanmuuton-ja-tuhoaa-kulttuurimme-akkia-ulos-eusta/
    
    Pääministeri myöntää hallituksen valehdelleen koko kevään maskien tarpeellisuudesta, koska niitä ei ollut? Jossakin muualla joku eroaisi, meillä business as usual. Uutiskynnys ylittyy yhdessä iltapäivälehdessä, toteaa PS:n puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
    https://mvlehti.net/2020/10/09/paaministeri-marin-myonsi-hallituksen-valehdelleen-maskisuosituksista-halla-aho-business-as-usual/
    
    The Disease of Globalism Has a Cure – It’s Called Nationalism
    Michael Hill(League of the South)
    Amid this COVID-19 pandemic, some of us have learned one salient lesson: Globalism is the real disease at work, and we are all paying the price. If we wish to get things back to normal and keep them there, there is only one logical antidote for this illness: Nationalism.
    ********
    Globalismin taudille on parannuskeino – sitä kutsutaan nationalismiksi (itsenäistymiseksi takaisin Suomi nimiseksi, itse omista asioistaan päättäväksi maaksi)
    Michael Hill
    Tämän COVID-19-pandemian keskellä jotkut meistä ovat oppineet yhden merkittävän läksyn: Globalismi on todella tehokas sairaus, ja me kaikki maksamme kovan hinnan. Jos haluamme palauttaa asiat normaaleiksi ja pitää ne sillä tasolla, niin tälle sairaudelle on vain yksi looginen vastalääke: nationalismi, itsenäistyminen.
    https://truthtopowernews.com/disease-globalism-has-cure-its-called-nationalism-n3043
    
    Moraali, totuus, faktat ovat kadonneet kuolevasta lännestä
    Paul Craig Roberts
    ”Jos et usko, että elämme hullussa maailmassa, tässä todisteena Netanyahu, kansanmurhaaja-johtaja, hyökkääjä, joka on tuhonnut Palestiinan ja takavarikoinut Palestiinan juutalaisille ja karkottanut palestiinalaiset kodeistaan, kylistä ja mailtaan ja joka syyttää nyt Abbasia holokaustin kieltäjäksi.
    http://www.thetower.org/6154-south-carolina-is-first-state-to-pass-law-defining-anti-semitism-countering-on-campus-hate/
    
    Joten mitä voimme päätellä? Juutalaisten holokausti on moraalisesti tuomittavaa, mutta palestiinalaisten holokausti on moraalisesti hyväksyttävää?
    https://www.paulcraigroberts.org/2018/05/03/morality-truth-facts-exited-dying-west/
    
    (2)(1)
    
    Vastaa
Kolmivuorotyössä silloin sanoo:

5.10.2020 18:20

Olin tuolloin yövuorossa ja viranomaisradio oli auki. Silloin mainittiin tuntematon alus, joka poistui alueelta täysin pimeänä. Samoin ihmeteltiin monellakin taholla sitä, miksi radioliikenne ei tahtonut toimia ollenkaan. Näistä on vaiettu visusti myöhemmin.
Paljon myöhemmin oli pikku-uutinen lehdessä, että USA:n sotalaivan miehistöön iski pakokauhu Mustallamerellä kun venäläinen sotilaslentokone kolmesti ylitti amerikkalaisen sotalaivan. Joka kerta kaikki sähköt katkesivat laivalla. Myös niissä sotalaitteissa. Toisaalta Lapin sotaharjoituksessa muutamia vuosia sitten armeijan paikannuslaitteet alkoivat näyttää aivan outoja lukemia. Olisiko näillä asioilla mitään yhteyttä keskenään?

(12)(1)

Vastaa
Ari Käyhkö sanoo:

14.10.2021 18:53

Onnettomuustutkinta raporttia on myöhemmin muutettu. Alkuperäisessä raportissa monet pelastuneet kertoivat kuulleensa useita räjähdyksiä ennen laivan uppoamista. Nykyään ”räjähdys” sanat on raportissa muutettu iskuiksi. Miksi tekstiä on muutettu?

(1)(0)

Vastaa
Tshang sanoo:

21.12.2021 19:40

JK Tammisenkirjasta Estonian salaisuudet ammennettua:

Viron, Suomen ja Ruotsin valtioiden asettama virallinen tutkimuskomissio julkaisi loppuraporttinsa joulukuussa 1997 Estonian uppoamisesta. Viron hallitus asetti oman tutkimuslautakuntansa, joka työskenteli vuosina 2005-2009 entisen valtakunnansyyttäjän Magnus Kurmin johdolla. Kurm oli Viron eduskunnan kuultavana 26.11.2020. Tässä yhteydessä hän kyseenalaisti monta loppuraportin väitettä. ”Estonian uppoamisessa on paljon sellaista selvittämätöntä, mikä vittaa siihen, että Ruotsin viranomaiset ovat halunneet pilottaa julkisuudelta katastrofin todelliset syyt.”, hän sanoi. ”Lulen todella, että Estonia upposi jonkin sellaisen syyn takia, jonka Ruotsin hallituspiirit ovat päättäneet piilottaa kansallisen turvallisuuden suojelun verukkeella. En tiedä, mikätämä syy on, mutta se näyttäisi liittyvän Ruotsin puolustusvoimien tai erikoisjoukkojen toimintaan”, Kurm totesi. ”Pelkästään puolustusvoimien ja erikoisjoukkojen vaikutus, mukaanlukien vaikutusvalta poliitikkoihin, voi mielestäni selittää Ruotsin hallituksen toiminnan uppoamisen jälkeisten 26 vuoden aikana.” Kurmin mukaan on mahdotonta ymmärtää, miksi Ruotsin valtio ei käyttänyt kaikkia teknisiä valmiuksiaan tutkia katastrofin syitä. ”Meren pohjassa on 852 ihmistä, joista suurin osa on ruotslaisia – eikä Ruotsin hallitus tee mitään: sukeltajat ja robotit pysyivät rannalla ja sukellusveneet satamissa. Voitteko uskao siihen? Minä en voi”, Kurm sanoi. ”Siksi luulen, että tutkimusalukset kyllä lähetettiin, mutta siitä, mitä sukeltajat ja robotit tekivät ja näkivät merenpohjassa, siitä ei yksinkertaisesti puhuta”, hän lisäsi.

Kurm toi esiin useita tapauksia, joissa hänen mielestään Ruotsin viranomaiset salasivat tutkimuksen tulokset, jättivät ottamatta huomioon useiden todistajien lausunnot tai muulla tavalla estivät totuuden julkitulon. Tämän vuoksi virallinen sukellustoiminta joulukuussa 1994 johti erilaisiin epäselvyyksiin. Lisäksi sukeltamisen aikana kuvattu video on kadonnut. Ensimmäiset nauhoitteet koostuivat kahdesta samansisältöisestä nauhasta, joista toinen jäi sukellusyritykselle ja toinen Ruotsin merenkulkulaitokselle. Sukellusyritys oili velvollinen tuhoamaan nauhansa pian. ”Tilaajalle toimitetusta kopiosta ei ole tietoja. Se on joko kadonnut tai luokiteltu salaiseksi. On huomioitava, että tutkitaan 852 ihmisen kuolemaan johtanutta katastrofia, mutta tärkein todiste menetetään, ennen kuin tutkintalautakunnan jäsenet ehtivät nähdä sen!”, sanoi Kurm.

Kurmin mukaan tämä ei ollut ainoa todiste, joka menetettiin tutkimuksen aikana. Toisena esimerkkinä Kurm mainitsee visiirin keulalukon lukituspultin, jonka sukeltajat hitsasivat irti uponneesta laivasta ja toivat pintaan lisätutkimuksia varten. Yllättäen Börje Stenström, ainoa sukellus-operaatioon osallistunut komitean jäsen, heitti pultin takaisin mereen ja näin tuhosi tärkeän todisteen. ”Virallisen version mukaan Estonian uppoaminen johtu siitä, että visiirin lukot murtuivat ja visiiri putosi mereen”, Kurm sanoi. Kolmas merkittävä epäselvyys koskee rungon pohjan kuvaamista, ja se on korostunut norjalaisen dokumenttielokuvan tekijöiden aluksen keskiosasta löytämän reiän merkitystä. Tämän reiän sanotaan johtuvan rungon kulumisesta kiviä tai merenpohjaa vastaan. Kurm selitti, kuinka aluksen keskiosan myöhäisempi kuvaus paljasti, kuinka alkuperäisessä kuvauksessa on 27 minuutin tauko, kun robotti saapuu kohteeseen. ”Lyhyesti sanottuna, samassa kohteessa aluksen keskellä, josta norjalaiset Discovery-elokuvan tekijät vuonna 2020 löysivät reiän, ensimmäisellä kuvauskerralla vuonna 1994 robotti työskenteli yhteensä 27 minuuttia. Emme tiedä, mitä tuolloin tuolloin nähtiin tai tehtiin, koska sitä ei tallennettu”, Kurm totesi.

Kurm kertoi myös, että Viron hallituksen edustajaa Aarne Valgamaa ei päästetty samaan tilaan muiden kanssa, kun sukeltajia opastettin suorittamaan sukellus. Poliisi seisoi oven edessä ja lähetti virolaisen takaisin hyttiinsä. ”Uskomatonta, että Viron lipun alla kulkeneen aluksen uppoamista tutkitaan, mutta kun suunnitelmia tehdään, virolainen jätetään oven taakse.!” Kurm: ”Estonian uppoaminen oli aikamme pahin merionnettomuus Itämerellä. Nyt tuntuu siltä, että sukeltajien joulukuussa 1994 tekemän tutkimuksen tarkoituksena ei ollut totuuden selvittäminen, vaan päinvastoin, totuuden peittäminen”.

Lausunnossaan Kurm viittasi myös siihen, kuinka Ruotsin viranomaiset kiirehtiv’t estämään uusia tutkimuksia. ”On mahdotonta ymmärtää kaikkea, mitä on tehty Ruotsin hallituksen johdolla. Jo vuoden 1994 lopussa Ruotsin hallitus päätti peittää koko Estonian betonilla”, hän sanoi. ”Uhrien sukulaisten vastustuksesta huolimatta niin tehtiin. TUnannet tonnit hiekkaa, soraa ja murskattua kiveä kaadettiin uponneen laivan päälle ja näin estettiin laivan pohjan tarkastaminen” Lisäksi Ruotsi loi hautarauhasopimuksen, joka allekirjoitettiin v. 1995 helmikuussa Viron ja Suomen kanssa. ”Ennen kuin kansainvälinen tutkintalautakunta lopetti työnsä, tutkinta tehtiin mahdottomaksi sekä oikeudellisesti että fyysisesti. Tämä ei ole normaalia tutkintaa”, Kurm sanoi.

Kurm käsitteli myös kahta tapausta, joissa Ruotsin viranomaiset eivät selvittäneet kahden ruotsalaisen, tullivirkailijan ja sukeltajan väitteitä, jotka olisivat voineet antaa uusia tietoja katastrofin syistä. Entinen tullivirkailija Lennart Henriksson paljasti, kuinka Estonialla kuljetettiin sotatarvikkeita kahden edellisen viikon aikana ennen laivan uppoamista. Tätä tutki tuomari Johan Hirschfeldt, joka tapasi asianomaisten valvontaviranomaisten esimiehet, mutta ei Henrikssonia tai operaatiota johtanutta päälikköä. Hän ei myöskään tutkinut kv. tutkintalautakunnan työasiakirjoja yksityiskohtaisesti eikä ruotsalaista rikostutkintaa. Hän ei myöskään ottanut yhteyttä yritykseen, jonka väitettiin omistavan sotatarvikkeita kuljettaneen auton. ”Tutkimuksen lopussa Hirschfeldt tuhosi kaikki kerätyt materiaalit. Toisessa tapauksessa Ruotsin viraniomaiset eivät aloittaneet tutkimusta, vaikka v. 2000 ruotsalainen Håkan Bergmark kertoi toimittajille osallistuneensa Ruotsin puolustusvoimien kanssa sukellukseen muutama päivä onnettomuuden jälkeen. Hänen tehtävänään oli tutkia ja kuvat aaluksen keula, jolloin hän löysi laivan oikealla puolella olevan suuren, todennäköisesti räjähdyksen aiheuttaman reiän, joka oli muodoltaan pitkänomainen, arviolta noin neljä metriä korkea, ja ulottui sekä vesirajan ala-että yläpuolelle. ”Bergmark ei pelkästään puhunut reiästä, vaan selvitti koko operaation yksityiskohtaisesti. Hän mainitsi muun muassa operation johtaneen upseerin nimen. Toisin sanoen, Bergmark antoi kaikki mahdollisuudet väitteidensä todentamiseen. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan tehty. Tutkimusta ei ole aloitettu hänen väitteidensä tutkimiseksi”, Kurm sanoi. Hän lisäsi yrittäneensä tavat operaatiota johtaneen upseerin 15 vuotta sitten, mutta mahdollisuutta tähän ei hänelle annettu.

Kurmin mukaan katastrofista on kolme näkemystä, joista ensimmäinen on virallisen version mukainen. Toinen näkemys on diplomaattisen skeptinen, jonka mukaan lautakunnan työ oli epätäydellinne ja sen vuoksi uppoamisen syy on edelleen epävarma. Ehkä mitään versiota ei voida lopullisesti sulkea pois. Kolmannen näkemyksen mukaan Estonia ei uponnut kuten virallisessa loppuraportissa on kirjoitettu. ”Katasrofin todellinen syy on kuitenkin tiedossa, mutta se on ollut piilossa 26 vuoden ajan ja sitä piilotetaan edelleen”, Kurm sanoi.

Kurm kiinnitti myös huomiota siihen, miksi hänen mielestään Estonian uppoamissyyn virallinen versio ei ole riittävä. Hänen mukaansa useimmat muut haaksirikot, joissa vettä pääsee autokannelle avoimen tai rikkoutuneen visiirin takia osoittavat, että aluksen tulisi kääntyä ympäri ja upota hyvin nopeasti, muutamassa minuutissa. Estonia pysyi pinnalla 35 minuuttia onnettomuuden jälkeen. Nopeasti ympäri ja hitaasti pohjaan. Yksikään todistaja ei myöskään ole vahvistanut nähneensä ramppia avoimena Kurmin mukaan. Päinvastoin viisi todistajaa (kolme miehistön jäsentä ja kaksi pelastunutta matkustajaa) ovat kertoneet rampin olleen suljettu. ”Kaikki, jotka ovat yrittäneet todistaa visiiri-versiota, ovat olleet vaikeuksissa todisteiden kanssa. Yhtä ja toista tapaa on kokeiltu, mutta lopulta on tehty yksinkertainen päätös: elossa olevat miehistön jäsenet valehtelevat. Ja siinä se. Näitä kolmea todistusta ei ole mahdollista sovittaa visiiri-versioon.”

Kurmin mukaan on kaksi pääkysymystä,joihin komitean loppuraportti ei anna vastausta ja joihin kukaan muu ei ole löytänyt vakuuttavaa vastausta. ”Ei tiedetä, miksi Estonia ei kaatunut nopeasti ja kuinka vesi pääsi autokannen alle”, Kurm sanoi. Kurmin mukaan kaikki vaihtoehtoiset teoriat edellyttävät reikää laivan pohjassa. Sieltä vesi olisi kerääntynyt yhtene paikkaan ja kallistanut alusta. Vettä olisi tukllut yhtäaikaa sieltä ja autokannelle muualta. Kaikki todistukset ja uppoamiseen kulunut aika viittaavat tähän. Todistajien mukaan he olivat kuulleet kaksi tai kolme peräkäistä voimakasta iskua yöllä kello yksi ja pian sen jälkeen alus oli vahvasti kallistunut. ”Kv tutkimuskomissio on vääristänyt ihmisten kuvauksia siitä, mitä he kokivat ja mihin aikaan he kokivat sen. Suurin osa selvinneistä puhuu kello yhdestä. Komissio päätti kuitenkin, että visiiri irtosi ja laiva kallistui kello 1.15”, Kurm kuvasi.

”Yhteenvetona voidaan todeta, että virallinen versio on pääosin teoria, jossa on sovitettu yhteen laskelmia, joilla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, mitä selviytyneet muistavat. Loppuraportti on hyvin kirjoitettu tarina, joka näyttää uskottavalta luettaessa, mutta jolla on heikko merkitys näyttönä. Tämä on myös syy, miksi monet ihmiset, kuten minä, emme voi olla samaa mieltä komission loppuraportin johtopäätösten kanssa, Kurm tiivisti kantansa. (Lähde: Eestin yleisradio ERR 26.11.2020. https://www.err.ee/1164511/kurm-suudistab-rootsit-etonia-huku-uurimise-takistamises Käännös virosta suomenkieleen: J.K. Tamminen)

Spekulaatiot alkoivat heti onnettomuuden jälkeen Virossa, kun pelastautuneita pyydettiin olemaan keskustelematta toimittajien kanssaIlmeisesti ei ollut kysymys vain yleisluonteisesta toiveesta pidättäytyä kommentoinnista. Tämän kirjan haastattelujen aikana kuulin useita kertomuksia siitä, miten paikallsiset viranomaiset esittivät esimerkiksi laivan henkilökunnalle tiukkoja tiedonvälitykseen liittyviä rajoituksia. Lisäksi kuulin kertomuksia maksetuista taloudellisista korvauksista niille, jotka ymmärtävät olla oikeaan aikaan hiljaa. Tiedonsaannin rajoittamiseen osallituivat nopeasti myös muut valtiot. Omituisin ”julistettu salaiseksi” -leiman taakse piiloutuja oli Yhdysvallat. Voisi ajatella, että amerikkalaisilla ei olisi ollut Estonian tapaukseen muuta mielenkiintoa kuin merenkulun yleiseen turvallisuuteen liittyvät näkökulmat. Totuus on kuitenkin toisenlainen, sillä amerikkalaiset kokivat tarpeelliseksi julistaa Estaonian uppoamiseen liittyviä asiakirjoja salaisiksi vuosikymmenien ajaksi. Oireellista on, että amerikkalaisia ei virallisten tietojen mukaan ollut Estonian menehtyneiden joukossa. Kuulin kuitenkin tekemieni haastattelujen yhteydessä, että laivalla oli tuona kohtalokkaana yönä epävirallisesti useita amerikkalaisia viranomaisia ja virkailijoita. Myös muiden maiden tiedustelupalveluilla oli noina vuosina vahva rooli ja tarve salata kaikki tiedustelupalveluille olennainen tieto. Käytäntöjä perusteltiin ”valtion turvallisuuteen” viitaten. Ruotsi pani tiedon lukkoon jopa 70 vuoden määräajaksi.

Useat laivasta selvinneet ovat kertoneet nähneensä laivan kyljessä aukon.

JKT: ”On ilmeistä, että läheskään kaikkea Estonian kohtaloon liittyvää ei edelleenkään ole haluttu julkistaa.”

Upotessaan Estonia oli vain 14 vuotta vanha, saksalaista laatutyötä. Se oli toiminut vuoteen 1993 moitteettomasti ja merikelpoisuus oli vuositarkastuksissa haivaittu moitteettomaksi. Laivan kuntoa onkuitenkin kyseenalaistettu erinäisillä tarinoilla, joiden oikeellisuutta ei ole pystytty selvittämään, koska laiva on maannut meren pohjassa. Myös miehistöä on haukuttu. Kirjan perusteella ilman merkittäviä todisteita lukuun ottamatta kapteenin autoritääristä tyyliä ja luomaa ilmapiiriä. Ainoa silmiinpistävä seikaon pelastustoimien aloituksen myöhästyminen ja puutteellinen tiedottaminen matkustajille.

Kapteeni Arvo Andersson ilmeisesti katsoi vastaavansa aluksesta päällään tai ainakin katsoi velvollisuutensa olleen postua aluksesta viimeisenä pelastustoimien jälkeen. On kuitenkin liikkeellä huhuja, joiden mukaan kapteeni olisi kuollut ampumisen seurauksena. Eräs hyvin verkostoitunut nuori merimies kertoi J.K. Tammiselle tavanneensa laivan turvapalveluissa mukana olleen ammattilaisen, joka oli todennut, että kapteenia oli etsitty yöllä ennen aluksen uppoamista tämän hytistä. Kun astuttiin hyttiin, tämä makasi kertojan mukaan kuolleena. Oliko hän ampunut itsensä vai oliko hänet ammuttu? Vai oliko kyseessä joku toinen henkilö?

Kun alukselle sukellettiin 90-luvulla, komentosillan tuntumassa havaittiin kolme ruumista. Komission raportissa arvellaan näitä kapteenin, yliperämiehen ja neljännen perämiehen ruumiiksi. Tämä ei suoraan käy ilmi sukellusryhmän raportista. On yllättävää, että sukeltajat eivät suorittaneet henkilöstön arvomerkkeihin perustuvaa tunnistusta – tai ainakaan raportoineet siitä. Tämä on erityisen epätavallista siksi, että sukeltajia ohjeistettiin tukialuksesta käsin, jossa oli myös sukelluksen ja tutkinnan johtamiskeskus. Raportissa kerrotaan vain kolmesta ruumiista. Kyhyesti todetaan, että viranomaisten kanssa sovitun mukaisesti raporttiin ei ole kirjattu komentosillan havainnoista muuta mainintaa kuin että sitä koskeva videomateriaali on luovutetu viranomaisille. Kapteenin hytin tarkistamisesta ei ole myöskään mitään mainintaa. Kansainvälisen tutkintakomission loppuraportissa ei ole mainintaa uhrista, joka olisi kuollut ampumahaavan seurauksena.

Tämä kaikki on antanut tuulta purjeisiin erilsisille spekulaatioille. Ne istuvat viiltävän hyvin tietoihin siitä, että laivan komentosillalla oli henkilöitä, joiden olemassaoloa ei ole kyetty selvittämään. Tarinanmukaan eräs heistä oli tatuoitu mies. Tieto siitä, että vahtivuorossa olleilla merimiehillä ei ollut tuollaista tuntomerkkiä, saa ihon kananlihalle.

Kuollut mies kummittelee
Yksi eniten spekulaatioita herättäneistä Estonian salaisuuksista on laivalla matkustajana olleen Estonian toisen kapteenin Arvo Pihtin kohtalo, Vapaalla ollut Piht oli matkalla Tukholmaan suosittamaan luotsikoetta. Useat laivalta pelastuneet kertovat nähneensä Pihtin onnettomuusyönä pelastusliivit päällään jakamassa laivan ahterissa pelastusliivejä. Huolimatta ankarista olosuhteista hän jatkoi viimeiseen saakka pelastustöitä. Lopulta tämä oli mahdotonta ja Piht pyyhkiytyi meeen.

Aamun valjetessa Pihtin vaimo Sirje sai helpottavan puhelun Saksasta. Pihtien perhetuttava, kapteeni Erich Molk (Diana II:n kapteeni) soitti Rostockistaja kertoi ilouutisen, jonka mukaan hän oli tunnistanut hyvin tuntemansa kaptseeni Arvo Pihtin pelastuneiden joukossa saksalaisen televisookanava ZDF:n onnettomuusaamun kahdessa ensimmäisessä uutislähetyksessä. Turun yliopistollisen keskussairaalan edessä kuvatussa uutispätkässä Piht kävelee viltti niskassaan ambulanssista sairaalaan. Kapteeni Pihtin olivat tunnistaneet myös muut uutislähetystä seuranneet Diana II:n miehistön jäsenet, heidän joukossaan lääkäri Aivar Kaur, varastonjohtaja Enn Lääne, laivan kauppojen esimies Raivo Martinson ja majoitustiloista vastannut talousjohtaja Tõnu Polakes. Miehet olivat henkäisseet kuin yhdestä suusta: ”Siinä on meidän kapteeni!”

Turkuun tuotiin yhteensä 38 Estonialta pelastunutta. Heidät lennätettiin aluksi Utön majakkasaarelle, joka sijaitsee n. 40 km päässä uppoamispaikasta. Sieltä heidät siirrettiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Myös muutamat sairaalassa olleista kertoivat nähneensä Pihtin, ja osa jopa jutelleensa tämän kanssa. Kateeni Arvo Pihtin selviämisestä kertoivat myös listat eloonjääneistä. Näitä listoja päivitettiin eri paikoissa ja kolemssa maassa (Suomi, Ruotsi, Viro). Aluksi listat olivat surullisen lyhyitä. Useissa listoissa oli väärinkirjoitettuja nimiä, ja niin julmaa kuin se onkin, myös virheellisiä tietoja. Listoja koottiin aluksi periaatteella, jonka mukaan selvinneeltä kysyttiin nimeä ja syntymäaikaa. Mikäli uhri pystyi itse kirjoittamaan, pyydettiin häntä kirjoittamaan omatoimisesti nuo tiedot paperille.

Todistettavasti Pihtin nimi oli yhdellä alkuperäisistä pelastuneitten listoista. Nimi mainittiin vielä onnettomuuspäivän iltana Viron television uutislähetyksessä. Viimeisissä listoissa Pihtin nimeä ei enää ollut. Yhden tarinan mukaan Piht tuotiin Turkuun helikopterilla nro Q97, ja oli olemassa myös nahoitus, jossa helikopterin lentäjän väitettiin vahvistaneen Pihtin säilyneen hengissä. Myöhemmin Viron suojelupoliisin päällikkö totesi, että nauha omn kadonnut. Eräässä lehdistötilaisuudessa Ruotsin merenkulkuviraston turvallisuusosaston johtaja Bengt-Erik Stenmark vahvisti Reutersin uutistoimistolle, että onnettomuudesta selvinneelle Pihtille oli esitetty kysymyksiä. Myöhemmin Stenmark erotettiin tehtävistään. Pihtiä pyrittiin etsimään erilaisista uutiskuvista, mutta enää onnettomuuden jälkeen häntä ei niissä nähty. Omituisella tavalla Estoniaan liittyvää kuvamateriaalia on editoitu, poistettu ja leikelty erilaisin perustein. Lisäksi aineistoja on julistettu salaiseksi tai kadonnut. Tämä koskee myös kaupallisia aineistoja, joista yksi esimerkki on saksalaisen tv-kanavan Pihtiin liittyvä uutisfilmi. Kymmenet ihmiset ovat vakuuttaneet nähneensä ensimmäisellä esityskerralla kapteeni Arvo Pihtin uutislähetyksessä, mutta myöhemmillä esityskerroilla kapteeni on näiden todistajien mukaan leikattu nauhalta pois. Kapteeni Arvo Pihtin vaimo Sirhje Piht oli varma, että hänen miehensä selvisi onnettomuudesta hengissä. Hän ei antanut periksi, vaan etsi rakasta miestään koko loppuelämänsä. Hän halusi selvittää, minne hänenmiehensä vietiin ja miksi tämän pelastuminen piti salata. Hän kirjoitti aiheesta kokonaisen kirjan. Sirje Piht kuoli aivokasvaimeen v. 2006.

Tamminen haasattteli kirjaa varten Tallinnassa jpulukuussa 2020 Pihtin perhettä läheltä seurannutta henkilöä. Näin hän kertoi: ”Onnettomuuden jälkeen Pihtien kotipuhelimeen soitettiin useiden vuosien ajan ”mysteerisoittoja”, kuten Virossa on tapana sanoa. Puheluun vastattaessa ei kuulunut mitään, mutta oli aistittavissa, että joku oli linjalla. Tuntui, kuin joku olisi vain halunnut kuulla perheenjäsentensä äänen ja olla läsnä hetkessä.”

Tamminen kertoo spekuloinneista, joiden mukaan kaikki liittyy Paldiskin tukikohdasta salakuljetettuihin materiaaleihin. Kalustoja olisi kuljetettu Estonialla. Tiedetään Paldiskissa toimineiden amerikkalaisten tiedustelu- ja sotilasviranomaisten salisesta operaatiosta. Ilmeisesti amerikkalaisilla on sormensa pelissä Pihtin katoamisessa ja mahdollisessa siirtämisessä Yhdysvaltoihin uudella identiteetillä. On huhuttu, että Piht kuljetettiin Ruotsiin helikopterilla, joka laskeutui kentälle, jossa odotti sotilaslentokone valmiina nousemaan. Tarinan mukaan Ruotsissa Estonian uppoamisen jälkeisenä iltana ilmaan nousseen ja ilman tunnuksia lentäneen sotilaslentokoneen matkustajien joukossa oli myös kapteeni Piht. Lennonjohdolle tietoa sotilaskoneesta, matkustajista tai lennon suunnasta ei toimitettu. Tiedustelupalveluilla on omat sääntönsä ja toimintamallinsa. Tiedottaminen ei kuulu niihin edes sotilaslentokoentällä.

”Olen varma, että ne ensimmäiset nimiluettelot olivat oikein. Uskon, että kaikki ne, jotka olivat myöhemmin kadonneeksi ilmoitetun kaptseeni Pihtin kanssa samalla lautalla ja näkivät hänet hengissä, vietiin johonkin suojeluohjelmaan. Olen varma, että he selvisivät hengissä…” (haastateltu Marge Rull)

Pelastuneiden luettelossa ensimmäisten päivien aikana oli myös Kalev Vahtraksen nimi. Hän oli Estonian varastomies, joka huolehti kauppojen, baarien ja ravintoloiden sekä keittiön tarpeista- Iltapäivällä 28.9.1994 hänennimensä oli pelastuneiden joukossa Nimi luettiin myös Viron radiossa. Miehensä nimen kuultuaan hänen vaimonsa Ruth Vahtras soitti Tallinnassa sijaitsevaan sairaalaan. Sairaalassa hänelle vahvistettiin, että Kalev on sairaalassa Suomen Turussa. Tämän jälkeen Ruth-vaimo lähti ripeästi tuttavansa kanssa Suomeen saadakseen olla yhdessä miehensä kanssa. Kun rva Vahtras saapui turkulaiseen sairaalaan, hänelle kerrottiin, että mies oli siirretty Ruotsiin sairaalaan. Useiden puheluiden jälkeen tilanne muuttui dramaattisesti, sillä nyt hänelle kerrottiin, että hänen puolisonsa ruumis oli ajelehtinut Suomen rannikolle. Ruth Vahtras tunnisti miehensä hänelle näytetyn kuvan perusteella. Hän hyväksyi, että hänelle annettu ensimmäinen tieto oli ollut virheellinen. Murtuneena hän palasi Viroon

Myöhemmin Kalev Vahtrasen veli toimitti vainajan suljetussa arkussa Suomesta Viroon. Virossa surevat läheiset odottivat arkkua sairaalassa. Veli oli varoittanut leskeä ennakkoon sanomalla, että poliisin ottama valokuva ja arkussa oleva vainaja erosivat toisistaan melkoisesti. Kun arkku oli seuraavana päivänä paikallisessa kirkon kappelissa, päätti lseki rohkaistua ja avata arkun kannen. Vaimo järkyttyi, sillä puolison kaulassa oli useita pistohaavoja. ”Kalev oli kuin häntä olisi kidutettu ja pahoinpidelty. Hänen kasvonsa olivat mustelmilla j kädessä useita katkenneita verisuonia.”

Suomessa oikeuslääketieteellisessä laitoksessa laaditussa kuolintodistuksessa luki: ”Hukkunut Itämerellä, kuolinsyy hypotermia.” Arkussa oleva näky ei tuntunut mitenkään vastaavan kuolintodistuksen lausumaa. Ruth Vahtras tilasi ammattiaajan ja vei kuvat asiantuntijalle. Asiantuntijan arvion mukaan ruumiissa oli havaittavissa väkivallan tunnusmerkkejä, jotka todennäköisesti olivat syntyneet lyöntien ja puukotuksen seurauksena. Toinen virallinne asiakirja, joka Ruth Vahtrakselle lähetettiin saapuii Suomesta. Viron suurlähetystö lähetti kuolintodistuksen, jossa luki:”Hukkunut 28. syyskuuta”.

Ruth Vahtras ei hyväksynyt selityksiä ja tiedusteli asiaa lukuisilta viranomaisilta. Vastaukset olivat vähäsanaisia. Vammat olisivat syntyneet aaltojen ja kivien vaikutuksista. Rouvan mielestä väite ei voinut olla totta, vaan vammojen laatu olisi ollut toisenlainen. Asia tuntui saaneen vahvistuksen, kun Ruth Vahtrakselle palautettiin hänen puolisonsa vaatteet, eli lyhythihainen vaalea oaita ja housut. Ne olivat yhä edelleen hyvässä kunnossa. Vain paidan kaula oli veren tahraama ja housuissa oli näkyvissä muutamia veripisaroita. Jos Vahtras oilisi hukkunut, niin verijäljet eivät olisi olleet selkeät sikä vaatetus niin hyvässä kunnossa. Eräässä pelastuneiden luettelossa oli Vahtraksen nimen lisäksi häneltä mitattu ruumiinlämpötila. Koko dokumentti oli kokonaan hänelle esitetyn tarinan vastainen.

Jutta Raben näkemys on, että Kalev Vahtras murhattiin. Kun Jutta Rabe soitti viimeksi Ruth Vahtrakselle, niin tämä kertoi pelkäävänsä henkensä puolesta. ”Sen jälkeen, kun hän antoi minulle keväällä 1995 haastattelun, alettiin häntä uhkailla hengenlähdöllä. Koin, että ilman Ruth Vahtraksen apua ei tapauksen syvällinne tutkinta ollut mahdollista. Päätin kuitenkin haastatella Kalev Vahtraksen veljeä ja äitiä. Molemmat vahvstavat kaiken Ruth Vahtraksen kertoman.” Ruth Vahtraksen saamien uhkausten jälkeen hän ei enää halunnut olla yhteyksissä toimittajiin.

Vuonna 2001 keväällä Jutta Rabe haastatteli Estonian onnettomuudesta selvinnyttä matruusi Silver Lindeä, joka oli Helsingissä sairaalassa. Nyt Linde kertoi jotain, mitä ei ollut aiemmin uskaltanut kertoa. Kun Linde oli pelastunut, hänet vietiin Turkuun sairaalaan ja sijoitettiin huoneeseen, joka oli kirjoitettu Kalev Vahtraselle. Vahtras oli tuolloin ollut hengissä. Hänen ruumiinlämpönsä oli matala, joten häntä pidettiin lämpimänä peittojen avulla. Muita vammoja ei hänellä ollut. Linde ja Kalev keskustelivat Vahtraksen huoneessa jonkun aikaa. Sen jälkeen Linde poistui katsomaan viereiseen huoneeseen toista työkaveriaan, Victor Psnetsoidia. Kalev Vahtras jäi siksi aikaa yksin huoneeseensa. Kun Linde tuli takaisin huoneeseen, kalev Vahtras oli poissa. Myös hänen vuoteensa oli viety pois. Henkilökunta kertoi Lindelle, että Vahtras oli viety toiseen sairaalaan. Myöhemmin Linde kuuli, että Vahtrasen ruumnis oli löydetty merenrannalta Suomessa.

Lindellä oli haastattelun aikaan edessään oikeudenkäynti, johon hän uskoi olevansa liitetty, jotta hänet olisi saatu pois Estonian lautakunnasta. Hän tiesi liian paljon.

Rabe yritti kysellä lääkäriltä, joka oli vastuussa vahtraksen hoitamisesta. Lääkäri muisteli erään potilkaan siirtoa Ruotsiin, mutta potilas olisi ennättänyt kuolla, ennen kuin kopteri saapui. Kun Rabe kysyi, miksi tätä potilasta ei voituy hoitaa Turussa, lääkäri väitti, että hänellä ei ollut asiasta tietoa. Sen jälkeen hän sanoi, että edes potilasta hoitaneella lääkärillä ei ollut lupaa sanoa asiasta mitään. Lääkäri suositteli ottamaan yhteyttä Helsinkiin johtavaan kuolinsyyntutkijaan. Tietojen antamisesta kieltäydyttiin henkilökohtaisen tietosuojan vuoksi.

Keskusteliko Vahtras Pihtin kanssa? Hänet kuitenkin murhattiin jonkinlaisen suojeluohjelman sijaan?

Kapteeni Piht oli aiemmin matkannut vapaa-ajan matkoillaan hytissä 6229, mutta se oli viimeisellä matkalla varattu matkustajaluettelon mukaan kolmelle Voroninin perheen jäsenelle. Hytti 6230 oli kapteeni Pihtin käytössä. Sukeltajat kävivät hakemassa uppoamisen jälkeen liikemies Voroninin seureelle kuuluneen laukun. Laukku haettiin Pihtin hytistä 6230. Jostain syystä sukeltajat osasivat etsiä laukkua molemmista hyteistä. Tämä laukku oli kaikesta päätellen haluttu käydä noutamassa, koska ruumiita ja arvotavaraa täynnä olevan laivan muissa hyteissä ei juuri käyty. Ei edes kapteenin ja päällystön hyteissä. Laukun hakemisesta on olemassa nauhoite, jossa komentokeskus ohjeistaa miehet hytteihin ja laukun nutamisesta. Silti sukellusoperaatiota johtanut Johan Franson on myöhemmin kiistänyt, että mitään laukkua olisi etsitty. A.V. ja kaksi seirueen jäsentä onnistuivat pelastautumaan aluksesta ja selvisivät hengissä tuolloin, mutta Aleksander Voronin ei tiettävästi ole saanut takaisin laukkuaan. Saksalainen Süddeutsche Zeitung julkaisi vuoden 2002 kesäkuussa jutun, jossa käsiteltiin Estoniaa ja Voroninin mahdollista osuutta salaisissa asekaupoissa. Voroninin väitettiin osallistuneen neuvostoliittolaisen avaruustekniikan ja aseiden salakuljetukseen. A. Voronin sai artikkelin luettavakseen, mutta ei koskaan ennättänyt sitä julkisuudessa kommentoimaan, sillä hän kuoli odottamatta aivohalvaukseen kaksi viikkoa lehden ilmestymisen jälkeen.

Virossa tehtiin Estonian onnettomuusvuonna v. 1994 peräti 426 murhaa. Ainakin kolme niistä on yhdistetty Estoniaan. Yksi näistä murhauhreista oli entinen Viron tullin pääjohtaja Igor Krishtapovitsh. Sittemminhänestä oli tullut virolaisen vartiointiliikkeen ESS:n johtaja, jonkavastuualueena olivat mm. merikuljetukset. Murha oli aikoinaan suuri uutinen virolaisessa Mediassa – ei vähiten sen vuoksi, että se tapahtui vain pari viikkoa Estonian uppoamisen jälkeen. Viron poliisin päällikkönä marraskuusta 1994 toukokuuhun 1995 toiminut Herman Simm arvioi Krishtapovitsin olleen poikkeuksellisen sitoutunut palvelemaan maansa etuja. Lausunto joutui uudelleen arvioitavaksi, kun sittemmin myös puolustusministerinä toiminut Simm tuomittiin 25.2.2009 maanpetoksesta ja työskentelystä Venäjän tiedustelupalvelun hyväksi 12,5 vuodeksi vankeuteen. Krishtapovitsh oli Neuvostoliiton vuosina työskennellyt KGB:n tiedusteluyksikössä ja keskittynyt salakuljetuksen tutkintaan. Krishtapovitsh oli ollut onnettomuuden jälkeen kovin peloissaan. Eräs haastateltu poliisi kertoi, että katui, kun ei painostant aikanaan miestä avautumaan, kun tämä ainakin näyttyi siltä, että olisi ehkä voinut kertoa jotakin.

Kaksi mitätöntä vartiointiliikkeen työntekijää murhattiin joulupäivänä 1994, nainen ja mies. Naisen tehtvä oli valvoa rakennuksia, mies oli autonkuljettaja. Mitään ei ollut varastettu. Mies oli vienyt Estonialle juuri ennen viimeistä matkaa paketin, joka oli osoitettu kapteenille. Sisältö ja paketin myöhempi kohtalo eivät ole tiedossa. Estonian omistajan Estlinen entinen toimitusjohtaja Harri Enula löydettiin kuoleena kesällä 1996. Hän oli jäänyt junan alle. Merkit viittaavat murhaan, mutta tutkinta on lopetettu.

Tiedossa on, että Estonian miehistöä oli koulutettu aivan tietynlaisten kuviteltujen kriisitilanteiden harjoituksiin. Laivalla erilaisia kriisiharjoituksia tehtiin säännöllisesti, mutta eräs niistä toteutettiin vain muutama päivä ennenonnettomuutta. Harjoitusten keskiössä oli kuvitelma siitä, että Estonialla tapahtuu kaksi samanikaista räjähdystä. Räjähdysten sattuessa Estonia olisi puolimatkassa Virosta kohti Ruotsia. Suurin piirtein Utön saaren kohdalla. Harjoituksen aihe ei ollut tuulesta temmattu, jos kerran Estonian laivayhtiölle oli esitetty useita pommiuhkauksia.

On esitetty, että avoimen keulan lisäksi myös laivan rungossa täytyi olla reikä, muutoin laivan asennon nopea muuttuminen peräpainoiseksi ei olisi ollut mahdollista.

Eräs lakimise kertoi Tammiselle, että eräs laivan henkilökuntaan kuulunut oli kertonut hänelle humalassa, kuinka hän oli ollut tyuona yönä hävittämässä huumeita. Hän oli ollut avaamassa keulavisiiriä. Rikolliset olivat pyrkineet ajamaan auton mereen, kun samalla hetkellä oli valtaisa aalto kuljettanut vesimassan autokannelle ja tapahtumat ryöstäytyneet käsistä. Kyseinen merinmies oli sittemmin saanut määräyksen pitää suunsa kiinni. (Miten olivat saaneet auton lähimmäs porttia???) Myös Tammisen haastattelema suomalainen rikollinen, joka oli kuljettanut huumeita uppoamishetkellä Estonialla olleen mermiehen kanssa, kieltäytyi puhuasta mitään noista ajoista, koska oli käsketty ”pitää lärvit kiinni”. (Tämä kielto tietenkin on luultavasti rikollisilta)

M/S Estonialla oli uppoamisyönä useita kymmeniä ruotsalaisia oikeus- ja poliisihallinnon virkamiehiä. Virallisesti heitä oli laivassa 67-69, mutta luvussa on liikkumavaraa, sillä liikkuu myös huhu, että laivassa oli viranomaisia, jotka eivät tehneet numeroa oelmassaolostaan. Varmana tietona kerrotaan, että kyseessä olivat Ruotsin pääministeri Olof Palmen murhaa tutkineet poliisimiehet. Tarinan mukaan poliiseista oli päästävä eroon, jotta he eivät paljastaisi Olof Palmen murhan syitä tai siihen osallistuneita henkilöitä. Poliiseista selviytyi vähintään seitsemän. Tiedossa on, että Estonialla oli onnettomuusyönä myös toinen ruotsalainen ammattiryhmä, nimittäin pieni joukko henkilökuntaan kuulumattomia merenkulun ammattilaisia.
Sensuuri

Kun Tamminen haastatteli Virossa ihmisiä Estonian tapahtumista, hänelle oli yllätys, kuinka niin monet kertoivat pelastuneiden lausuntoja muokatun jälkeenpäin. Outoja olivat myös kertomukset siitä, kuinka laivan henkilökuntaa oli pyritty hiljentämään. Esim. eräs tiedusteluupalvelun hyväksi toiminut henkilö kertoi kohdanneensa onnettomuuden jälkeen laivan henkilökuntaa, jonka hän tunsi ennestään hyvin. Merimiehet eivät suostuneet kertomaan hänelle tapahtumasta juuri mitään, vaan totesivat kuin yhdestä suusta, että heitä on komennettu pitämään suunsa supussa.

Onnettomuudesta selvinnyt virolainen virkamies Carl Eric Laantee Reintamm kertoi Viron television Silminnäkijä-ohjelman haastattelussa 30.9.2020, kuinka hän oli onnettomuuden jälkeen 26-vuotiaana nuorena miehenä antanut poliisille lausunnon, jossa hän kuvaili nähneensä jonkin suuren, valkean objektin kulkeeen aalloissa laivan kyljen läheisyydessä. Kun mies vartuttuaan sai haltuunsa Ruotsin poliisilta oman lausuntonsa, ei siinä ollutkaan enää sanaakaan tuosta kuvauksesta. Eikä sanakaan hänen ensimmäisestä lausunnostaan, jonka mukaan merivesi tuli laivaan autokannen alta. Jos tämä tieto pitää paikkansa, se muuttaa kuvaa onnettomuuden tapahtmista. (Minä: Muissa yhteyksissä olen myös saanut tietää, että merimiesten ja matkustajien lausuntoja opn muokattu ja vääristelty valtavasti lukuisissa aiheissa)

Yleisesti tiedossa olleista salakuljetuksista eivt Ruotsin viranomaiset suortuneet kommentoimaan mitään edes Viron eduskuntalaitoksen kyselyihin.

Kiistaton tosiasia on, että vähintään seitsemän merimiestä selvisi luetteloiden mukaan hengissä, mutta katosi pian onnettomuuden jälkeen. Kyse ei voi olla myöskään kuolleiden ja pelastuneiden listojen sekoittumisesta, sillä hdenkään ruumista ei ole löytynyt. Lisäksi on olemassa lukuisia silminnäkijälausuntoja kyseisten merimiesten vaiheista laivalta mereen ja jatkosta hyisellä merellä. Oman lisänsä antavat merimiesten omaisten saamat puhelinsoitot turman jälkeen. Niiden sisältö on ollut kertoa tavalla tai toisella, että elossa ollaan.

Estonian katastrofi sattui samaan aikaan, kun NATO:n jäsenmailla sekä muilla harjoitukseen kutsutuilla oli Skagerakin merialueella kymmenpäiväinen meriharjoitus nimeltään Cooperation Venture 94. Kyse ei ollut sotaharjoituksesta, vaan keskiössä olivat meripelastus ja humanitääriset ongelmatilanteet. Oli siten luonnollista, että osallistuneiden joukossa olivat myös Venäjä sekä useat muut maat. Harjoitukseen osallistui runsaasti kalustia, mm 15 laivaa, lentokoneita ja helikoptereita. Harjoitus alkoi 28.9. ja päättyi 7.10.1994. Estonian pelastustyöt sijoittuivat harjoituksen ensimmäisen tunnin ajankohtaan. Kalustolla olsii ollut ehkä suurikin merkitys, jos se olisi saatu paikalle, sillä siirtyminen olisi käynyt muutamasa tunnissa.

Olisi luontevaa olettaa, että Estonian hätäkutsujen seuraaminen ja kuuleminen olisi helpottunut käynnissä olleenharjoituksen myötä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että juuri hädän hetkellä Estonian uppoamisalueella radioliikenteessä esiintyi häiriöitä. Tämän vuoksi myös Estonian Mayday-signaalilla oli vaikeuksia yltää kansainvälisen merenkulun hätäyhteyden rajatulla taajuudella toimivalle VHF-kanavalle. Ensimmäinen hätäkutsu lähetettiin klo 01.22, toinen heti klo 01.24. On esitetty väitteitä, joiden mukaan tuota radioliikennettä häirittiin tarkoituksella ja osittain sen käyttö suorastaan estettiin.

Tiedossa on, että Suomelta ryöstetyltä Suursaarelta lähetettiin pitkäkestoista radiosignaalia, joka esti tai vähintäänkin häiritsi kansainvälistä meripelastuksen tarpeisiin varattua radiotaajuutta (VHF-kanava numero 16). On mahdollista, että Cooperative Venture 94 -harjoituksen varjon alla toteutettiin siihen kuulumattomia harjoituksia viestiliikenteen osalta. Miksi vaikeuksien kuormittaman yhteyden kesto ajoittuu kohtuuttoman tarkasti juuri Estonian kuolinkapmpailun alkuun.

Lisäksi kerrotaan tarinaa, jonka mukaan kv satelliitit eivät onnettomuusyönä jostain syystä saaneet vastaanotettua Estonian normaalisti lähettämiä signaaleja. VHF-yhteyksien lisäksi Itämeren valtioiden meripelastuskeskuksilla on yhteys myös Venäjän Yhdysvaltojen satelliitteihin. Niiden avulla on mahdollista paikantaa hädässä olevan laivan sijainti. Satelliittien tietoa kohdennetaan meripelastuskeskusten käyttöön COPSAS-SARSAT -jäjestelmän avulla. Järjestelmässä on merkittävässä asemassa laivojen hätäpoijujen toiminta. Sen vuoksi niitä ei ole lupa sammuttaa alusten ollessa liikenteessä. Kv tutkintakomission loppuraportissa sanotaan, että Estonian molemmat ”Kannad 406F” -hätäpaikannusmajakkaa olivat teknisesti kunnossa ja että laivan radiosähköttäjä oli tarkastanut ne noin viikko ennen turmaa. Mikäli laivan hätäpoijut (EPIRB-hätälähetin) olivat onnettomuuden sattuessa pois päältä, on ne pitänyt sammuttaa tarkoituksella.

Estonian hätäkutsun klo 01.24 vastaanotti 14 radioasemaa. Yksi näistä oli Turun meripelastuskeskus MRCC Turku. Kävi kuitenkin ilmi, että Silja Europa oli ainut, joka onnistui saamaan suoran radioyhteyden Estoniaan, joten siitä tuli hätäradioliikenteen johtioasema. Estonian VHF16-kanavalla lähettämää hätäliikennettä ei kyetty vastaanottamaan Ruotsin ja Viron rannikkoradioasemilla. Myöskään Helsinki Radio ei kuullut Estonian hätäkutsua eikä seurannutta radioliikennettä. Kului useita minuutteja, ennen kuin mikään radioasema yritti saada yhetyttä Estoniaan. Kello 1.39 Silja Europa kutsui Estoniaa lyhyesti ilman tulosta. Mikään muu radioasema ei yrittänyt saada yhteyttä. Turun MRCC ei kuitannut hätäsanomaa eikä ilmoittanut johtavansa pelastustoimia. Tämän vuoksi Silja Europalla ja Mariellalla ei tiedetty, oliko hätäkutsut otettu avstaan maissa ja molemmat alukset käyttivät paljon aikaa saadakseen yhteyden Helsinki Radioon ja ilmoittaakseen tälle vastaanotetusta hätäsanomasta. Mariella ei onnistunut yhteyden saamisessa knavalla VHF16 kja taajuudella 2182kHz. Vasta klo 1.42 se pystyi ilmoittamaan hätätilanteesta Helsinki Radiolle NMT-puhelimella. Silja Europan pyynnöstä myös MRCC Helsinki hälytti Helsinki Radion.

Komission mielestä alusten olisi heti pitänyt lähettää hgätäsanoma Estonian puolesta (luulivatko he muiden saaneen sen ja tehneen hälytyksen?), kun Estonia ilmoitti sijaintinsa Silja Europalle. MRCC Turun ja Helsinki Radion olisi pitänyt tehdä se, kun näin ei tapahtunut (Sijaintiahan ei saatu selville tarkasti ja alukset kääntyivät klo 1.29 kohti onnettomuuspaikkaa) Sekä pre-GDMSS- että GDMSS-järjestelmien menettelytapoja samoin kuin VHF- ja MF-hätätaajuuksia olisi pitänyt käyttää. Jos näin olisi tehty, toiset alukset olisivat saaneet hätäinformaation samaanaikaan ja viivytyksitä.

Klo 01.45 Helsinki Radio suunnitteli Pan-Pan-pikasanoman lähettämistä. Tämä tapahtui sitten 1.50, vaikka MRCC TUrku oli pyytänyt VHF16:n kautta lähettämään häräsanoman Estonian puolesta (Mayday Relay). Näitäkään radiolähetyksiä ei kuultu Ruotsin eikä Viron rannikkoasemilla. Vasta klo 02.30 MRCC Turku määritteli hätätilanteen suuronnettomuudeksi ja käynnisti sen edellyttämät hälytykset.. MRCC Helsinki ilmoitti onnettomuudesta Tallinnan MRCC:lle klo 02.55.

MRCC Turku otti yhteyttä muihin aluksiin vasta klo 02:oo. MRCC Tukholmassa sai tiedon onnettomuudesta klo 01:57. Vasta klo 02:52 MRCC Turku soitti hälytyksen Tampereen lentopelastuskeskukseen. Utin ilmavoimat pyydettiin apuun vasta klo 02:58.

(1)(0)

Vastaa