Mustaihoinen George Floyd menehtyi poliisin [1] tarpeettoman voimankäytön [2] seurauksena [3] Minneapoliksessa, Minnesotan osavaltiossa Yhdysvalloissa maanantaina 25. toukokuuta. Floydia oli saavuttu pidättämään epäiltynä väärennetyn 20 dollarin setelin käyttämisestä. Amerikan mustat ovat tapahtuman varjolla aloittaneet laajat ja väkivaltaiset mellakat, jotka ovat ajautuneet paikoin muiden muassa kauppaliikkeiden ryöstelyiksi sekä omaisuuden tuhoamiseksi.
Erittäin räikeää kaksinaismoralismia myös Suomessa
Floydin surmaamiseen syyllistyneen entisen poliisin Derek Chauvinin ja hänen työtovereittensa raakaa sekä halveksuttavaa tekoa tuskin kukaan puolustaa, joskin ihmetystä herättää se, että valtamedia Suomessa ja yleensä länsimaissa on aloittanut Floydin tapauksesta jättiläismäisen media rummutuksen. Tapaus on ylittänyt kaikki uutiskynnykset, jos niin voidaan sanoa. [Miksi tämä tapaus on räjäyttänyt globaalin media rummutuksen? Vastaamme siihen artikkelin viimeisessä luvussa].
Näiden entisten poliisimiesten tekosia ei voida puolustella silläkään verukkeella, että Floyd oli taparikollinen. Poliisin on meneteltävä oikeudenmukaisesti kaikkia asiakkaitaan kohtaan, riippumatta heidän taustoistaan. Luonnollisesti poliisin on varauduttava tapauskohtaisesti asiakkaisiinsa.
Poliisien kohtuuton väkivallan käyttö on kieltämättä yksi ongelma USA:n poliisien toiminnassa. Tämä osaltaan johtunee siitä, että Yhdysvaltain lait [4] eivät edellytä poliisilaitoksia raportoimaan ampumisistapauksia liittovaltion poliisille FBI:lle. Usein Yhdysvalloissa poliisin ampuma henkilö on musta mies, mikä saattaa johtua siitä, että maan viranomaistilastojen [5] mukaan afroamerikkalaisten ja valkoisten välisissä väkivaltarikoksissa edelliset ovat hyökkääjiä ja valkoiset uhreja 85 prosentissa tapauksista. Palaamme tähän aiheeseen vielä jäljempänä.
Median lisäksi myös poliittiset puolueet ovat täysin seonneet kyseisen mustan miehen surmaamisesta sekä Suomessa että länsimaissa yleensä. Suomessa jopa tietyt arvoliberalistiset toimijat ovat lietsoneet protestimielialaa afroamerikkalaisten tueksi.
Yllä mainittuun viitaten kolmen hallituspuolueen nuorisojärjestöt: vihreät, vasemmisto ja demarit ovat yhdistyneet ministeri Li Anderssonin johdolla poliittiseen kampanjaan mahdollistaakseen Yhdysvaltojen kaltaisten rotumielenosoitusten syttymistä myös Suomessa.
Li Andersson on kirjoittanut Facebook -sivulleen:
”George Floydin muistolle,
Somevirtani ovat useiden päivien ajan olleet täynnä kammottavia kuvia väkivallasta: ihmisestä, jonka poliisi tappaa keskellä kirkasta päivää, lapsista ja vanhuksista, joita virkavalta pahoinpitelee, ja toimittajista, jotka lainvalvoja ottaa kiinni ja estää heitä tekemästä työtään. On vaikeaa katsoa miten hirveällä tavalla ihmisiä kohdellaan. meidän kuuluu nähdä se väkivalta ja rasismi, jonka kohteeksi niin moni päivittäin joutuu ja jota niin moni joutuu läpi elämänsä pelkäämään. Minä en valkoisena joudu pelkäämään, ja siksi myös minun velvollisuuteni on tiedostaa, että tämä on liian monen ihmisen todellisuutta. On myös minun velvollisuuteni yrittää löytää tapoja sen muuttamiseksi. – – –
Yhdysvalloissa mielenosoitukset ja paljon huomiota keränneet mellakat ovat jatkuneet monta päivää. Mellakat ovat saaneet mediassa runsaasti huomiota, mutta on tärkeää huomata, että suuri osa mielenosoituksista on sujuneet rauhallisesti. Valitettavasti poliisin toiminta vaikuttaa muuttuvan yhä väkivaltaisemmaksi.
Ihmiset ovat kaduilla George Floydin takia. Ihmiset ovat liikkeellä siksi, että he tietävät, ettei hän ole ensimmäinen poliisiväkivallan ja rasismin uhri. – – – Suomenkin historia on täynnä häpeällisiä esimerkkejä muun muassa romanien ja saamelaisten kohtelusta, ja tämä historia näkyy yhä nykypäivän rakenteellisena syrjintänä. Rodullistetut ja maahanmuuttajataustaiset ovat edelleen selkeästi aliedustettuna suomalaisessa julkisuudessa, päätöksenteossa, elinkeinoelämässä ja viihteessä. Rasismi, jota liian monet arjessaan Suomessa kohtaavat, ei vieläkään ole asia, jonka esimerkiksi kaikki poliitikot ottaisivat riittävän vakavasti. Rasismin määrää ei pidä verrata. Kaikki rasismi on tuomittavaa.
Nyt on toimittava, jotta he, joiden ääntä ei ole kuultu, tulisivat kuulluksi.”
Li Anderssonin pitäisi kuitenkin huomata, että Yhdysvallat eivät ole ainoa maa, jossa esiintyy institutionaalista rasismia ja syrjintää, mikä voi hyvinkin määrittää sen millä todennäköisyydellä elämisen – ja elintaso toteutuvat.
Tällainen syrjinnän kehto on nykyinen Suomi, ja tietyt muutkin EU:n jäsenmaat. Suomen kantaväestö ja erityisesti kansallismieliset sekä isänmaalliset ihmiset ovat joutuneet armottoman institutionaalisen rasismin kohteeksi, ja sitä vastoin virallisen Suomen sosiaalinen, mediallinen ja hallinnollinen koneisto on korottanut maahanmuuttajat arvoon, arvaamattomaan.
Li Andersson, vasemmisto ja muut arvoliberalistit, hallinnollinen Suomi sekä valtamedia: haluisin esittää teille eräitä kysymyksiä? [Vastaukset löytyvät artikkelin viimeisestä luvusta].
Miksi, ette synnyttäneet valtavaa protestiaaltoa, ja ette sallineet verovaroin ylläpidetyn mainstream median (valtamedian) mylvintää silloin, kun:
76-vuotias Vuokko hakattiin [6] kuoliaaksi palvelukoti Pihjalanlinnassa viime vuoden tammikuussa. Tästä tragediasta huolimatta Pihlajalinna oli vaatinut omaista maksamaan huoneen vuokran koko kuulta. Vuokon oli pahoinpidellyt hengiltä Pihjalanlinnan palvelukodin miesasukas, joka oli potenut neurologisia ongelmia. Onko näitä yksityisiä ulkomaisten sijoittajien omistuksessa olevia palvelutaloja näkyvästi kritisoitu joukkoviestimissä tai yhteiskunnallisessa keskustelussa? Onko ainuttakaan mielenosoitusta pidetty suomalaisen Vuokon muistolle? Tai yleensä onko pidetty protesteja vanhain- ja terveydenhoidon huonoa ja välinpitämätöntä tasoa vastaan? Ei ole, sillä kantasuomalaisten hyvinvointi ei kiinnosta virallista Suomea. Nämä epäkohdat eivät ole saaneet huomiota edes myötätunnon tasolla ainoaltakaan puolueelta, valtamedioista puhumattakaan.
Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut mieshenkilö [7] leikkasi kihlattunsa pään irti Hämeenlinnassa, tämän vuoden tammikuussa. Nuoren neidon kihlaus ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa oli tosin ollut purkautumassa. Murhattu ”nuorinainen” oli ollut sosiaalisessa mediassa julkaistujen tietojen ja kuvien perusteella aktiivinen monikulttuuri-ideologian kannattaja sekä sateenkaariaktivisti.
Sisäministeri Maria Ohisalo ei ole kommentoinut mainitun tytön raakaa murhaamista millään muotoa. Ei ole syntynyt minkään kaltaista mielenosoitusta kantasuomalaisten puolesta, eikä lukemattomien raiskattujen suomalaisten naisten ja lasten puolesta. Tätä ei ole tapahtunut ainakaan uusliberalististen toimijoiden taholta.
Jo vuoden 2017 poliisin [8] seksuaalirikoksista kertovan tilastojen mukaan ulkomaalaisten osuus oli 23,5 prosenttia. Tapauksia, joissa tekijä tiedetään, oli viime vuonna 2 418. Kaikkiaan epäiltyjä seksuaalirikoksia kirjattiin vuonna (2017) 3 343 kappaletta.
Kun tarkastellaan pelkästään raiskausrikoksia, ulkomaalaisten osuus (tekijä tiedossa, 911 tapausta) nousee vajaaseen 29 prosenttiin. Kaikkiaan raiskausrikosepäilyjä oli 1 271 viime vuonna.
Poliittinen koneisto, viranhaltijat sekä valtamedia eivät antaneet tukeaan rikoksen uhreille. Missä viipyivät Li Anderssonin ja vihervasemmistolaisten protestiliikkeet? Miksi joukkoviestimet eivät pursuilleet räikeitä otsikkoja suomalaisten naisten ”suojaksi”. Miksi oltiin vaitonaisia, ja siten syyllistyttiin rasismiin suomalaisia kohtaan?
Ruotsissa 23-vuotias Irakin kurdi Tishko Ahmed Shabaz on asetettu hiljattain syytteeseen tyttöystävänsä, 17-vuotiaan ruotsalaisen Wilma Anderssonin murhasta.
Andersson oli eronnut Shabazista ja käytyään viime vuoden marraskuussa hakemassa tavaroitaan kurdin kotoa, hän oli kadonnut sille tielleen. Poliisi löysi myöhemmin tytön folioon käärityn ja irti leikatun pään kurdin asunnossa olevasta matkalaukusta. Lisäksi ”jäämiä” Anderssonista löytyi suuresta keittiöveitsestä. Loput Anderssonin ruumista on vielä kateissa.
Kurdi on kiistänyt syyllisyytensä sekä väittää, että irtopään säilyttäminen itsellään on todiste siitä, että hänen rakkautensa Anderssonia kohtaan oli liian suurta murhatakseen hänet.
Tästäkään johtuen emme ole havainneet Ruotsissa, emmekä Suomessa mielenilmaisuja Ruotsalaisen kantaväestön turvallisuuden puolesta.
Rasismista: kuka onkaan rasisti?
Koska nykyinen yhteiskunnallinen keskustelu on kääriytynyt rasismin ja vihapuheen ympärille, lienee paikallaan lähestyä käsitettä rasismista tieteellisesti, jolloin ymmärrämme länsimaisten yhteiskuntien rasistisen luonteen.
Ehkä yleisin väärinkäsitys on se, että kuvitellaan kaiken puheen ihmisryhmien välisistä eroista olevan rasismia. Näinhän asian laita ei ole. Esimerkiksi, mikäli tilastot osoittavat, että esimerkiksi kansainvälisen poliisiviranomaisen Interpolin tutkimuksen mukaan Etelä-Afrikassa raiskataan [9] ihminen joka seitsemästoista sekunti, ja verrattuna Suomen vastaavien 2019 tilastojen mukaan Suomessa raiskauksista tuomion oli saanut vain 209 [10] henkilöä vuodessa, ei tämä voi olla rasismia. [Kuitenkaan näissä Suomesta kertovista tilastoissa eivät ole kaikki raiskaukset mukana].
Lisäksi, jos verrataan, että:
Yhdysvaltojen viranomaistilastojen [5] mukaan afroamerikkalaisten ja valkoisten välisissä väkivaltarikoksissa edelliset ovat hyökkääjiä ja valkoiset uhreja 85 prosentissa tapauksista. Mustien hyökkääminen valkoisten kimppuun on 27 kertaa enemmän kuin valkoiset mustien kimppuun. Vuosittain mustat käyttävät väkivaltaa valkoisia vastaan noin 560 000 kertaa, sitä vastoin valkoiset hyökkäävät mustia vastaan vain noin 99 000 kertaa. Ei tällöin juuri sanottua voida osoittaa rasismiksi. [Huomionarvoista on, että Valkoisten kannalta tilanne käy jatkuvasti hankalammaksi eliitin väestönvaihtopolitiikan vuoksi.]
Normatiivisena ohjeistavana käsitteenä rasismi Suomen kielen perussanakirjassa määritellään kolmella sanalla: ”rotusyrjintä, -sorto, -kiihko(ilu)”. Oxford English Dictionaryn mukaan rasismi on katsantokanta, jonka mukaan rodut eroavat toisistaan siten että jotkin rodut ovat toisiin nähden ylivertaisia.
Rasismia on ajatella, että joitakin ihmisryhmiä pitää kohdella paremmin kuin toisia. Tässä tapauksessahan joitakin muita etnisiä ryhmiä tavallaan pidetään ylivertaisina. Koska nyt Li Andersson, vasemmisto ja muut arvoliberalistit, hallinnollinen Suomi sekä valtamedia asettavat selvästi afroamerikkalaiset ja muut poliittisen Lähi-idän turvapaikanhakijat etnisinä ryhminä ylivertaiseen asemaan verrattuna Suomen kantaväestöön syyllistyvät he Suomen kielenperussanakirjan määrittelemään rasismiin. He syyllistyvät kantaväestön selvään syrjintään, jota voidaan kuvata termillä negatiivinen diskriminaatio.
Nykyinen akateeminen etiikka selittää rasismin luonnetta enemmistöjen ja vähemmistöjen välisessä suhteessa. Sen mukaan kantaväestön oikeuksia voidaan polkea ja vähemmistöjen oikeuksia suosia, mikä siis tarkoittaa positiivista erityiskohtelua eli positiivista diskriminaatiota.
Sanotulla ei siis ymmärretä rasismia, jota se ei olekaan, jos käsitämme asian olevan siten, että vähemmistöjen, kuten saamelaisten oikeuksia täytyy suosia välillä enemmän kuin Suomen valtaväestön oikeuksia, sillä muutoin saamelaiset vähemmistönä lakkaavat olemasta. Tällainen positiivinen diskriminaatio on osa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, kun ovat kysymyksessä suomalaiset, joita saamelaisetkin ovat.
Tilanne on täysin toinen haittamaahanmuuton yhteydessä. Tällöin ei millään muotoa ole oikeutta esimerkiksi Lähi-idästä Suomeen saapuvien maahanmuuttajien oikeuksia ja asemaa korottaa kantaväestön asemaa korkeammalle. Tätä voidaan perustella, jo sillä, että kotimaan on ensisijaisesti taattava hyvinvointi omille kansalaisilleen. Tämähän on kirjattu itsestään selvyytenä jo perustuslakiin.
Toisaalta massamaahanmuuton tukeminen sekä kansojen eri etnisten ryhmien sulatusuuni menetelmä ovat erityisesti Euroopan unionin tragediaa, jonka kautta Unioni pyrkii rakentamaan liittovaltiota “demokraattisten” kansallisvaltioiden tilalle. Tästähän on muiden muassa edesmennyt tohtori Karl Steinhauser kirjoittanut EU:ta ja vapaamuurareita koskevissa teoksissaan.
Jokaisella ihmisellä on oikeutensa vaalia omaa etnistä kulttuuri perimäänsä ja isänmaansa vapautta. Yksilöllä on siis oikeutenaan ja velvollisuutenaan vastustaa hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa, jos se tuhoaa terveitä ja moraalillisia kansallisia arvoja. Tämä vastustaminen on sallittava ilman rasismikortin vilauttelua.
George Floydin tapaus paljastaa vastakkainasettelun
Yhdysvalloissa on pitkä historia rotuerottelussa, joka purettiin 1960-luvulla, vaikkakin valkoisten sekä mustien väliset jännitteet ovat jossakin määrin todellisuutta vielä nykyisin. Näitä jännitteitä lietsovat juutalaisen eliitin kontrollissa olevan massamedian ja viihdemaailman propaganda siitä, että mustat olisivat jotenkin erikoisryhmä, jotka olisivat vielä valkoisten sorron kohteena.
Arvoliberalistien piireissä voidaan ajatella, että George Floydin surma on oikeuttanut globaalin protestiliikkeen ja valtavan suosion valtamedioissa osittain siksi, että Yhdysvaltoihin liittyy poliittisia jännitteitä rotuerottelun ajoilta. Täten Floydin tapaus olisi avannut vanhat haavat uudelleen.
Miksi Floydin tapaus synnytti maailmanlaajuisen media rummutuksen?
Todellisuudessa tilanne on harvinaisen selvä. Kysymyksessä on tämän asian yhteydessä yhteiskunnan tuhoaminen sisältäpäin, missä lietsotaan vastakkainasettelua eri etnisten ryhmien välille. Itse asiassa tämä sisältyy demoralisoinnin yhteen osa-alueeseen, jossa myös manipuloidaan kansaa itsetuhoisuuteen eli rappeuttamaan omaa kulttuuri-identiteettiään ja isänmaallisuutta.
Mainittu vastakkainasettelu on toteutettu massamedian ja viihdemaailman välityksellä. Mylläkkää ovat säestäneet poliittiset toimijat. Juutalaisen eliitin armoton kontrolli länsimaisen massamediaan suhteen on mahdollistanut eliitille vastakkainasettelun synnyttämisen medioissa myös Floydin tapauksessa. Juutalaisen eliitin vaikutus länsimaiseen joukkoviestintään ja uutisointiin sekä heidän poliittiset intressi pyrkimyksensä näiden media kanavien kautta, ovat täten syynä Floydin pidätystapahtuman valtavaan media suosioon.
Miksi Li Andersson, vasemmisto ja muut arvoliberalistit, virallinen Suomi sekä valtamediat eivät ole synnyttäneet valtavaa protestiaaltoa niiden tapausten yhteydessä, kun esimerkiksi joltakin suomalaiselta naiselta on joku maahanmuuttaja leikannut pään irti? Siksi, että juutalaisen eliitin hallinnassa olevat valtamedia sekä viihdemaailma pyrkivät luomaan vastakkainasettelua kantaväestön ja maahanmuuttajien välille. Eliitti haluaa nostaa maahanmuuttajat, kuten myös Amerikan mustat erikoiseen monikulttuurisuuden valokeilaan poliittisia intressejään ajatellen. Tähän kuvioon eivät rikoksen uhreiksi joutuneet kantaväestön jäsenet kelpaa.
Muistettakoon, että Yhdysvalloissa vaikuttavan massamedian eri kanavien kautta muokataan jatkuvasti ihmisten mieliä valtaeliitin tarpeiden mukaisesti. Niinpä esimerkiksi amerikkalaisen joukkoviestinnän hallitsijat käyttävät merkittävän suurta valtaa Washington politiikassa ja myös muualla maailmassa.
Joukkoviestinnän ja viihdeteollisuuden hallinta saa vielä hirvittävän diktatuurisen luonteen, sillä kyseisiä viestintämaailmoja kontrolloi kourallinen ihmisiä, jotka muodostuvat juutalaisesta eliitistä – harvainvallasta. [1-5]
Markku Juutinen
Lähteet
Yle (11.3.2019). 76-vuotias Vuokko hakattiin hengiltä Palvelukodissa – – . Saatavina: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/11/76-vuotias-vuokko-hakattiin-kuoliaaksi-palvelukodissa-tammikuun-alussa?fbclid=IwAR3GHkKGogamJrPFwfDJcroZi7v2gYEMl9wTHJ-2qPwXCoHKsHXwkVB4xnE [6]
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c2640498-3233-4d76-b2ef-af2fc9d0d473 [8]
…………………………….
- Kauppalehti (29.4.2011). Sanoma myy WSOY:n ruotsalaiselle Bonnierille. Saatavina:
- Yle (11.11.2015). Aja kondomiajokortti! Nykyajan seksivalistus käy suoraan asiaan. Saatavina:
- Bonnier Books (2018). AKATEEMINEN KIRJAKAUPPA. Saatavina: https://www.akateeminen.com/oma-paikka-haussa-9789523450271.html [13]
- HS (14.2.2018). Saatavina: https://www.hs.fi/elama/art-2000005565223.html [14]
- Aamulehti (5.5.2016). Tuore kirja: Pirkkalan koululaisia aivopestiin kokeilulla, jonka piti olla sosialismin alkusoittoa. Saatavina: