Haastavatko Kiina ja Venäjä todella yksinapaisen maailmanjärjestyksen?

James Mattis uskoo Yhdysvaltojen erinomaisuuteen hallita globaaleja energiaresursseja sekä toimia maailmanpoliisina. Ovatko kuitenkin maailmanvalta suhteet siirtymässä Aasia akselille? Analysoimme aihetta jäljempänä esitetyn Vastavalkeassa julkaistun kirjoituksen, Analyytikko: Kiina ja Venäjä haastavat yksinapaisen maailmanjärjestyksen, pohjalta.

 

Analyytikko: Kiina ja Venäjä haastavat yksinapaisen maailmanjärjestyksen

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis uskoo, että Yhdysvalloilla on ”eräänlainen ikuinen oikeus sekä hallita maailman energiaresursseja että toimia maailmanpoliisina” ja ”luulottelee, että Kiinalla ja Venäjällä olisi velvollisuus palvella Yhdysvaltoja sen vasallivaltioina”, sanoo Yhdysvaltain asevoimien entinen psykologisen sodankäynnin asiantuntijaupseeri Scott Bennett.

Yhdysvallat on aina pyrkinyt hallitsemaan maailman luonnonvaroja alistamalla tai vaihtamalla mieleisikseen muiden maiden hallituksia tai luomalla itselleen myötämielisiä valtioita ”balkanisaatiolla”, hän lisäsi. ”Venäjä, Iran ja Kiina edustavat nykymaailmassa uhkaa Yhdysvaltain maailmanherruuspyrkimyksille, koska ne kieltäytyvät toimimasta tämän uuden maailmanjärjestyksen edellyttämällä tavalla”, totesi Bennett.

Puolustusministeri Mattis on varoittanut, että Venäjä ja Kiina haastavat teknologisen kehityksensä avulla Yhdysvaltojen asevoimien ylivertaisuuden. Mattis antoi maanantaina Yhdysvaltojen edustajainhuoneen asevoimakomitealle lausuntonsa puolustusministeriön vuoden 2018 talousarviota koskevassa kuulemistilaisuudessa.

”Paluu suureen asevoimakilpaan, jota leimaavat aggressiivinen Venäjän federaatio sekä edelleen voimistuva Kiina, saattaa kansainvälisen järjestyksen uhanalaiseksi”, sanoi Pentagonin päällikkö. Mattis sanoi myös, että ”ei ole viitteitä siitä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin haluaisi ystävällisiä suhteita Yhdysvaltojen kanssa” ja huomautti, että Venäjä on päättänyt olla ”strateginen kilpailija”.

Mattis osallistui laajaan kuulemiseen yhdessä Yhdysvaltain asevoimien esikuntien yhteisesikunnan päällikkö Joseph Dunfordin kanssa. Dunford totesi tässä yhteydessä, että ”Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteet ovat tällä hetkellä riitaisat”. Washingtonilla ja Moskovalla on erilaiset näkemykset useista eri ongelmista, joista näkyvimpiä ovat Syyrian ja Ukrainan tilanteet.

Vastavalkea

Raportointi: Heikki Sipilä

Alkuperäinen lähde

PressTV (16.3.2017): Russia, China Refusing to Submit to U.S. World Order: Analyst http://217.218.67.231/Detail/2017/06/13/525200/US-Mattis-Russia-Scott-Bennett/

 

Kommentaari

Yllä esitetty Vastavalkeassa julkaistu kirjoitus esittää Yhdysvaltojen ja Venäjän riitaisia suhteita, ja samalla Yhdysvaltojen sekä Kiinan välistä vastakkainasettelua, mikä näyttääkin ilmeiseltä seuratessamme länsimaista ja etenkin Suomalaista valtavirtamediaa. Mutta tuskin voimme varauksetta uskoa lännen ja Aasian (tiettyjen valtioiden) välisen ”taistelun” aitouteen maailmanhegemoniasta.

Yhdysvalloilla ei tietenkään ole mitään oikeutta, eikä kansainvälistäioikeutta hallita maailman energiaresursseja, eikä toimia maailmanpoliisina. Eikä sitä oikeutta ole millään muullakaan valtiolla tai blokilla.

Bennet totesi, että Venäjä, Iran ja Kiina edustavat nykymaailmassa uhkaa Yhdysvaltain maailmanherruuspyrkimyksille, koska ne kieltäytyvät toimimasta tämän uuden maailmanjärjestyksen (UMJ) edellyttämällä tavalla.

Tässä asetelmassa vain Iran kieltäytyy uskottavammin toimimasta uuden maailmanjärjestyksen systeemistä. Kuitenkaan Venäjä ja Kiina eivät oikeasti uhkaa Yhdysvaltojen UMJ:n pyrkimyksiä. Nimittäin molempia suurvaltoja sekä Yhdysvaltoja että Venää hallitsee ja kontrolloi samaa hengenheimolaisuutta oleva sionistinen eli kasaarijuutalaisten eliitti.¹

Koska Venäjä on myös globaalien eli sionisti-pankkien hallinnassa, on silloin Vladimir Putin miltei Donald Trumpin kaltainen sionistien marionetti. Huomioikaamme Venäjän syntymää liittovaltiona 1990-luvulla Varsovan liiton hajottua.

Mihail Gorbatšov, Neuvostoliiton hajoamisesta ja ”uuden” Venäjän prosessoinnista vastuussa ollut johtaja, on jo pitkään kannattanut Uutta Maailmanjärjestystä sekä keskitettyä globaalia hallintoa. Luennollaan Näköaloja globaaliin muutokseen Pennsylvanian Lafayetten yliopiston opiskelijoille Eastonissa Gorbatšov väitti tällaisen ratkaisun olevan välttämätön ”vapauden” suojelemiseksi:

Kylmän sodan loputtua ilmenneitä mahdollisuuksia ei ole käytetty riittävästi hyväksi. Olemme samaan aikaan huomanneet maailman tilanteen kehittyneen huonommaksi. Näimme asioiden pahenevan siinä, missä olisi pitänyt olla myönteistä liikettä kohti uutta maailmanjärjestystä.” Hän jatkoi: ”Uuden maailmanjärjestyksen rakentaminen on suuri haaste. Kohtaamme lukuisia kriisejä: kärsimme ympäristöongelmista, takapajuisuudesta, köyhyydestä ja ruokapulasta. Kaikki ongelmat johtuvat siitä, ettei meillä ole globaalia hallitusjärjestelmää.²

Vaikka nykyisin johtajana on Putin, ei Gorbatšovin ihannoiva UMJ ja keskitetty hallintojärjestelmän kannatus ole voinut haihtua tyhjiin.

Esimerkiksi sodansyttyminen Yhdysvaltojen ja Venäjän välille ei ole uskottava: USA:n ja Venäjän suhteet ovat paljon paremmat kuin Washingtonin ja Moskovan kotimaisen politiikan sytykkeenä käytetty väittely antaa ymmärtää. Todellisia eturistiriitoja ei ole ja siten myös molemmat tunnustavat toisensa suurvalta sekä etupiirit. Tällöin amerikkalais-venäläisen sodan syttyminen ei ole mahdollista³, tai ainakin se on hyvin epätodennäköistä.

Vallansiirtymä teoria

Tiettyjen tutkimusten mukaan Kiinan johtajat eivät näe maataan ainoastaan aasialaisena vaikuttajana, vaan maailman laajuisena voimatekijänä. Heidän mukaansa vain Kiina muodostaa globaalisti merkittävän tekijän USA:n rinnalla.⁴

Tiettyjen tutkijoiden mukaa Yhdysvallat-Aasia-akselille ryhmittyvä maailman hahmotus ilmaisee globaalinpolitiikan painopisteen siirtymisestä Aasiaan, missä Yhdysvaltojen rinnalle varteenotettaviksi taloudellisiksi toimijoiksi ovat kunnostautuneet Intia ja Kiina.⁵

Lännen ja Aasian välillä ei ole todellista vastakkainasettelua

Entinen Maailmanpankin sisäpiiriläinen ja vanhempi neuvonantaja Karen Hudes  kertoo, että:

Maailman rahoitusjärjestelmiä dominoi pieni ryhmä korruptoituneita ja vallanhimoisia henkilöitä, jotka toimivat yksityisesti hallinnoidun U.S. Federal Reserven (Fed) keskiössä. Tämä ryhmittymä on myös kaapannut median hallintaansa rikollisten toimiensa peittelyyn.

Lisäksi huomionarvoista on se, että keskuspankkien keskuspankin (BIS) päätäntävalta ei toteudu kansainvälistä taloutta ja rahoituslaitosten tasapainoa edistävällä tavalla. Tämä ei toteudu vaikka edustajina BIS:ssä ovat eri maiden keskuspankit. EU-maiden keskuspankit ovat EKP:n haarakonttoreita ja Yhdysvaltojen keskuspankki on täysin sionistisen eliitin miehittämä. Lisäksi BIS:n hallituksessa istuu lukuisia sionistien rahoituslaitosten kasvatteja. Siten BIS vaikuttaa kiertoteitse yllä mainittujen kansainvälisten järjestöjen ja myös median välityksellä molempiin maailmanpoliittisiin keskuksiin: Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

BIS:n hallituksen jäsenistä ainakin Mario Draghi ja William C Dudley ovat työskennelleet Goldman Sachin palveluksessa. Andreas Dombret oli ennen BIS:ä muiden muassa JP Morganin ja Rothschild Frankfurt am Main –pankin toimitusjohtajana. Juutalainen Janet Louise Yellen aloitti nelivuotiskauden Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana 3. helmikuuta 2014, ja on BIS:n hallituksen jäsen luettelossa.

Mitään kilpailutilannetta ei todellisuudessa eri eliittien välillä ole olemassa, kuten ei Venäjän ja Yhdysvaltain tai Yhdysvaltain ja Kiinan. Tämä kaikki on vain näennäisyyttä, sillä korkeimmalla poliittisella tasolla vallitsee kylmänviileä yksimielisyys maailman taloudellisesta ja poliittisesta tulevaisuudesta.

 

Markku Juutinen

 

Lähteet

1. Findley, Paul (1993). Deliberate Deception. USA; Findley, Paul (1985). They dare to speak out. USA. Ford, Henry (120-1922). Kansainvälinen juutalainen. USA.
2. Tyler Durden (3.4.2014). Zero hedge. Guest Post: Russia Is Dominated By Global Banks, Too; Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
3. SUOMEN KUVALEHTI (6.3.2015). Keijo Korhonen: Suomen uusi Nato-sopimus on historian häpeätahra
4. Van der Pijl, Kees (2014). The Discipline of Western Supremacy. Volume III. London: Pluto Press.
5. Chan, Gerald (2014). China joins global governance The 10 condrums. Teoksessa Wang Gungwu & Zheng Yongnian, China and the New International Order. Abigdon & New York: Routledge.