Hallituksen tähtäimessä suomalaiset yrittäjät ja työpaikat

Jyrki Katainen tullaan muistamaan eräänä Suomen poliittisen historian pahimmista pelkureista ja vastuunpakoilijoista. Kokoomuslaisen pääministerin kyseenalaisiin saavutuksiin lukeutuu perintöveron korotus, jolla on tappavia vaikutuksia suomalaiseen yrittäjyyteen. Korotus hyödyttää kansainvälisiä pääomasijoittajia ja ruokkii entisestään suomalaista työttömyyttä.

Ennen pääministerin pestiä Katainen hämmästytti suomalaisia valtiovarainministerinä. Suomen talouden tulevaisuus luovutettiin 2007 miehelle, jolla ei ollut mitään käsitystä kansainvälisen keinottelutalouden mekanismeista ja uhista. 2008 Katainen löi julkisesti vetoa, ettei finanssikriisi tulisi vaikuttamaan Suomeen ja että kolmessa vuodessa ”koko juttu on ohi”. Ei se ihan niin mennyt. Katainen vaati samana vuonna valtion velan lyhentämistä. Kuten kuitenkin tiedämme, todellisuudessa velkaa on joka vuosi kahmittu kymmeniä miljardeja lisää. Kohtaavatko lupaukset ja teot koskaan edustuksellisessa demokratiassamme? Kataisen hallitus ei ole kyennyt lääkitsemään taantumaa, vaikka esimerkiksi viime vuonna verokertymä kasvoi edellisestä vuodesta lähes 4 %.

Kokoomus puhuu paljon yrittäjyydestä, mutta Suomessa poliittinen eliitti on perinteisesti ollut kotimaisen yrittäjän verivihollinen. Niinpä Kataisen aikana perintöveroa on kiristetty 13 prosentista 20 prosenttiin. Perintöverolla rangaistaan varsinkin suomalaisomisteisia perheyrityksiä, joiden aikeena on siirtää omistus jossain vaiheessa seuraavalle sukupolvelle. Perheyritykset ovat suomalaisuuden, työllisyyden ja taloudellisen vakauden ankkureita globaalin finanssikapitalismin aikana.

Perintöveron kiristyessä on suuri uhka, että perheyritykset joutuvat joko lopettamaan toimintansa tai siirtymään ulkomaille säilyttääkseen kilpailukykynsä. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja ovat tämän tajunneet, joten maat ovat luopuneet kokonaan verosta. Ruotsissa tämä johtikin heti myönteisiin tuloksiin, sillä monet ruotsalaiset kotiuttivat varjoaan ulkomailta, mikä tietysti merkitsi lisää verokruunuja valtion kassaan.

Suomea sen sijaan uhkaa perheyritysten joukkopako. Olemme vaarassa menettää jopa 60 000 yritystä, joissa lähes kaikissa tullaan toteuttamaan sukupolvenvaihdos lähivuosien aikana. Kun poika ottaa vastaan isänsä yrityksen, on perintövero maksettava heti. Usein perinnön realisoiminen rahaksi ei kuitenkaan onnistu myymättä, mikä asettaa koko yrityksen tulevaisuuden vaakalaudalle. Vaihtoehdoiksi jäävätkin vain yrityksen myyminen tai siirtäminen pois Suomesta. Kiitos ”viisaan” hallituksemme työn vastaanottaminen eli yrittäjyys merkitsisi kymmenilletuhansille suomalaisnuorille vuosikymmenien velkavankeutta. Näinä muutenkin epävarmoina aikoina ajatus ei ymmärrettävästi houkuttele monia. Onko Suomella todella varaa menettää yritykset, työpaikat ja niiden luomat verotulot?

Entä mistä johtuu suomalaispolitiikan viha suomalaista yrittäjyyttä kohtaan? Perintöverokeskustelu alkaa muistuttaa jo lama-aikaa, josta tutkija Kalevi Kannus on julkaissut erinomaisen teoksen Laman ja rahan pelurit. Kannuksen mukaan Suomen kulutusjuhlaa seurannut 1990-luvun taantuma oli johtavien poliitikkojemme mahdollistama ja tarkkaan suunniteltu talousrikos. Rikoksen uhreiksi valikoitiin suomalaiset yrittäjät ja veronmaksajat, joiden varallisuus siirrettiin likaisia keinoja kaihtamatta pankeille. Samalla maamme talous avattiin irvokkaalla tavalla ulkomaalaisten sijoittajien raiskattavaksi.

Lamassa päättäjämme asettuivat presidentti Koiviston johdolla pankkien puolelle työnantajia vastaan. Eliitti vapautti Suomen rahoitusmarkkinat täysin tietoisena siitä, että valtava ulkomaalaisen valuutan määrä Suomen taloudessa loisi kuplan, joka puhjetessaan synnyttäisi konkurssien ja ulosottokurimuksen hyökyaallon nujertaen yrittäjät. 1990-luvulla pankit iskivät vailla inhimillisyyttä luotonottajien kimppuun ja veivät heiltä omaisuuden, tulevaisuuden ja usein lopulta jopa hengen. Suomalaisen yrittäjyyden talous teurastettiin keinottelijoiden alttarilla. Sen sijaan, että valtio olisi lopettanut vääryydet ja passittanut rikolliset vankilaan, se palkitsi roistot ja pumppasi veronmaksajien rahat pankeille eikä yrityksille. Valtio velkaantui rajusti, työt loppuivat ja hyvinvointivaltio koki iskun, josta se ei edes 2014 ole toipunut. Suomessa ei vieläkään ole uskallettu tehdä tiliä laman tapahtumista, minkä vuoksi eliitti on saanut jatkaa yrittäjävastaista toimintaansa näihin päiviin asti. Ja velkataakka vain kasvaa.

Poliitikkojen ja pankkien yritysvastainen toiminta on siis ollut tuhoamassa suomalaista hyvinvointia ja kaikille avoimia palveluita. On outoa, että hyvinvoinnin etuvartioksi itsensä brändännyt vasemmisto on Kataisen ja finanssikapitalistien kanssa täysin samaa mieltä suomalaisyritysten kohtelusta. Vasemmisto vaatii tiukkaa perintöverotusta tai jopa perheyritysten sosialisointia, jotta kansa saataisiin runtattua ”tasa-arvon” kuvitteelliseen muottiin. Vasemmiston utopiassa vastuuta pakoilevalle narkomaanille on varattu sama asema kuin vastuullisille veronmaksajille ja yhteiskunnan rakentajille. Perintöveron kiristämistä vaativalla väellä ei kuitenkaan ole uskottavaa vastausta siihen, kuinka turvata suomalaista työtä tarjoavien suomalaisyritysten tulevaisuus globaalien rahoitusmarkkinoiden aikana. Kun vasemmisto perustelee yritysvastaisuuttaan ”varallisuuserojen tasaamisella”, se itse asiassa tukee ulkomaisten suuryritysten ja sijoittajien taistelua suomalaiskansallista taloutta vastaan. Mieleen tulevat väkisinkin vanhat sanonnat ”kontrolloidusta oppositiosta” ja ”hyödyllisistä idiooteista”.

Isänmaamme on tällä hetkellä ulkomaalaisten finanssipelureiden sekä sosiaalietuuksia vaativien ulkomaalaisten elintasopakolaisten leikkikenttä. Olemme EU:n, Yhdysvaltojen ja sionisteja kumartavan talouseliitin armoilla. Valtion on ryhdyttävä ajamaan suomalaisten yrittäjien ja työntekijöiden etua kansainvälistä pankkimafiaa vastaan. Suomen rooli kansainvälisenä sosiaaliturvatoimistona on myös lakkautettava. Kansantaloutemme vaatii valtavia rakenneuudistuksia, muttei sellaisia, mistä Urpilainen ja Katainen puhuvat. Sen sijaan, että viimeisetkin yrittäjät ajetaan ulos maastamme, on ryhdyttävä korjaamaan viimeisen 30 vuoden aikana tehtyjä virheitä ja rakentamaan omavaraista Suomea.

Arvi Pihkala