(10 arviota, keskiarvo: 4,20 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 3154 Näyttökerrat 5 Kommenttia
Hän eli lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena – “Aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat”
(10 arviota, keskiarvo: 4,20 / 5 tähteä 5)Ladataan...Millie Fontana astui julkisuuteen kertomaan, miten hän koki kasvunsa lesboparin keinohedelmöitettynä lapsena, jolla ei olla tietoa isästään – eikä perheessä isää.
”Varttuessani minä halusin isän. Tunsin sisimmässäni, että minulta puuttuu isä jo ennen kuin pystyin edes kuvailemaan sanoin mitä isä on. Tiesin rakastavani molempia vanhempiani. Mutta en kyennyt laittamaan sormeani sen päälle, mitä minulta oikein puuttui sisimmässäni”, tilittää Millie.
Kouluaikana Millie koki muita lapsia ja heidän rakastavaa isäsuhdettaan tarkkaillessaan, että häneltä puuttui jotain todella erityistä.
“Minulle valehdeltiin kouluikäisenä ja väitettiin, ettei minulla ollut isää, tai että kenties he eivät tienneet, kuka hän oli.”
“Minun oli vaikea löytää tasapainoista identiteettiä itselleni. Käytökseni ja tunne-elämäni olivat tämän vuoksi epätasapainoisia.”
Lesbovanhemmat kasvattivat tytön uskonnottomaksi ateistiksi, mutta hän kokee kristityt läheisiksi.
“Seison kristittyjen rinnalla, koska tähän asti tässä väittelyssä kristityt ovat ainoita ihmisiä, jotka yrittävät tuoda esille niitä asioita, jotka koskettavat lapsia.”
“Kristityt ovat toistaiseksi olleet ainoita, jotka ovat yrittäneet kiinnittää huomiota minun kaltaisteni ihmisten kertomuksille.”
“Kukaan LGBT-liikkeessä ei halua kuulla minun kaltaisiani. Sillä tähän astihan ”kaikki rakkaus on rakkautta”, eikö? Minun kaltaisiani ei ole olemassa.”
Kasvu oli Millielle kivuliasta.
“Kasvaessani katselin itseäni peilistä ja mietin mielessäni: Mistä olen saanut nämä vihreät silmät? Mistä olen saanut nämä persoonallisuuden piirteet ja lahjat, joita ei ollut kummallakaan kodissani olleista vanhemmistani.”
“Vastaus tähän on sangen yksinkertainen: Isältäni.”
Millie kyseenalaistaa lesbovanhempiensa oikeuden päättää hänen identiteetistään. Hän tapasi biologisen isänsä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana ja tunsi itsensä ensimmäistä kertaa tasapainoiseksi.
”LGBT-liike puhuu paljon tasa-arvosta, mutta olen alkanut ihmetellä heidän määritelmäänsä tasa-arvosta, sillä minulle tasa-arvo merkitsee totuuden kertomista, sen kunnioittamista, kuka minä olen ehyenä, kokonaisena ihmisenä.”
“En halua vain rajoittua siihen, minkä vanhempani päättivät antaa minun tietää. Tasa-arvo merkitsi mahdollisuutta katsoa molempia puolia geneettistä perhettäni ja ymmärtää kuka minä olen.”
LGBT-liike on väittänyt, etteivät lapset välitä, millainen heidän perheensä on, ja että miehet ja naiset ovat vaihdettavissa toisiinsa.
Millie pitää tätä sukupuoleen kohdistuvana syrjintänä.
“Miehet ja naiset tarjoavat lastenkasvatuksessa toisiaan täydentävän roolin, joita kaiketi tulisi kunnioittaa tasa-arvoisesti.”
Millien mielestä aikuisten mielihalut ovat korvanneet tosiasiat. Hänestä näyttää siltä, että erittäin pieni radikaalivähemmistö pyrkii ajamaan koko sukupuolisuuden sukupuuttoon.
“Minä en näe tässä sukupuolten tasa-arvopyrkimystä. Minä näen pyrkimyksen hankkiutua sukupuolista kokonaan eroon.”
Julkaistu alunperin MV-lehdessä.
Lasten oikeudet ja lastensuojelulait pienokaisten turvalliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen, joka mahdollistaa perusturvallisuuden ja pohjan tasapainoiselle kehitykselle nuoruuteen ja sitä kautta aikuisuuteen KATOSIVAT kuin PIERU SAHARAAN sillä hetkellä kun kyseessä olivat homojen ja lesbojen sekä ties eläimiinkin sekaantujien ”perheen perustamisoikeus” ja halu leikkiä ”kotia” ”kumppaninsa” kanssa. Tämä koko soppa on sairaiden ihmisten irvikuva, jonka uhrialttarille syydettiin lapset, nuo puolustuskyvyttömät ihmisenalut. Sitten vielä (tai ainakin normiaikoina) kauhistellut Inkojen veriset urhrimenot, jossa valutettiin viattomien lasten veret julmalle jumalalle, jolla muka lepyteltiin tätä antamaan hyvän sadon jo lakikorkeuteensa nousseen kulttuurin yhä enenevän väestön ruokkimiseksi. Mikä oli täysin turhaa, sillä tämä runsastunut kansakunta oli jo tuhoutumassa ylirasitetun luonnon selän katketessa sekä ilmastonmuutoksen takia, joka oli silloin todellinen, eikä bisnesmiesten/naisten paisuttelema ”anekauppa” -kartelli.
RUMIA EI saa puhua, mutta NYT ei voi SANOA, kuin, että AIVAN P E R S E E S T Ä ! ! !
Tämä on juuri se oikeudellinen asia josta olen koittanut käynnistää keskustelua Suomessa: Kuka käyttää lapsen äänivaltaa homo- ja lesboliittojen adoptioissa?
Lapsellakin on äänivalta, mutta kuka sitä käyttää ja millä perustein? Niinkuin tämäkin esimerkki, kaikki eivät halua lesbo- tai homovanhempien lapseksi. Tai ainakaan heidän laistaan kasvatusta, koska se on ristiriidassa luonnonlakien kanssa. Poikkeuksetta kaikkialla urokset ja naaraat muodostavat periskunnan, erityisesti nisäkkäillä. Siksi homo- tai lesbovanhemmille adoptioitu lapsi tuntee olevansa ristiriitaisessa tilassa, vaikkei osaa vielä sanoa miksi. Mutta se että se sotii vuosimiljoonien aikana kehittynyttä DNA:ta vastaan, riittää aiheuttamaan tuo ”oudon/puutteellisen/ristiriitaisen/hämentävän” olotilan.
Kuka pystyy kysymään lapselta ”Haluatko homo- tai lesbo-vanhempien lapseksi”?
Kuka käyttää lapsen äänivaltaa adoptiotapauksissa?
Homouden ja lesbouden suosiminen ja levittäminen heterouden kustannuksella on yksi juutalaisuuden keinoista vähentää goyimien ja erityisesti valkoisten goyimien määrää.
Vai tiedättekö juutalaisia homoja tai lesboja tai oletteko edes kuulleet sellaisista? Ette varmasti.
Juutalaisia homoja ja lesboja ei ole, koska juutalaiset pyrkivät sikiämään kuin kaniinit syrjäyttääkseen muut kansat maailmasta.
Homo- ja lesbopedofiliaa ei lasketa homoudeksi/lesboudeksi, koska Talmudin mukaan ”yhdyntä lapsen kanssa ei ole oikea yhdyntä”.
Kulttuurimarxistien ja HEIDÄN (niin, juuri HE) toimintatapansa on selkeä: Yhteiskunta pitää jakaa aina vain pienempiin segmentteihin ja aina pitää tuhota perinteinen malli. Perhe on näille sieluttomille demoneille paha. Yhteisö vielä pahempi. Perinne on kammottava asia.
Nämä sieluttomat demonit eivät saa nautintoa mistään muusta kuin tuhoamisesta. He elävät vain silloin, kun kaikki kaunis ja hyvä tuhoutuu. Heille on yhdentekevää, mikä on lapsen kohtalo. Lapsi on heille vain meemi, jota käytetään, jos siitä on hyötyä, kuten ”lapsi, joka hukkui ja löytyi rannalta”. Nämä sieluttomat demonit ovat suoraan helvetistä, kirjaimellisesti. He edustavat äärimmäistä pahuutta, äärimmäistä väkivaltaa, äärimmäistä kylmyyttä. Itse asiassa he eivät ole koskaan edes tienneet, mitä on hyvyys ja kauneus. Näitä sieluttomia demoneja ei voi pelastaa, heidän kanssaan ei voi neuvotella. Itse asiassa heidän kanssaan voisi menetellä vain, kuten ilmeisesti ranskalainen kirjailija Celine oli ehdottanut saksalaisille eräässä toisessa asiassa, hän puhui ns. ovelta-ovelle-metodista, ilman poikkeuksia. Radikaalia, kieltämättä, mutta pahuutta EI VOI VOITTAA hyvällä, niin harmillista kuin se onkin.
Tulevassa kansantuomioistuimessa he saavat ansionsa mukaan, niin tai näin.
11-vuotiaana on jo saanut tavata isänsä. Aika nuorena, sanoisin. Ei minun nähdäkseni ole edes kunnolla yritetty ”piilottaa” tuota isää. Muuten olisi tapaaminen tapahtunut vasta kun nainen on ollut 18-vuotias, kuten monissa sellaisissa heteroperheissä, jossa isä ei ole ollut mukana kuvioissa syystä tai toisesta. Itse kasvoin alkoholistiheteroperheessä ja tuijotin itseäni peilistä kysyen, milloin pääsen muuttamaan pois siitä helvetistä ja mitä jumalaa pitäisi rukoilla, ettei minulle vain siirry samat juomisgeenit. Todennäköisesti olisin paljon eheämpi ihminen sisältä, jos vanhempina olisi ollut adoptioprosessin kautta karsittu homopari, eivätkä nämä todelliset vanhemmuuden irvikuvat, joille en ollut mitään muuta kuin kännissä unohdettu kondomi ja ylimääräinen menoerä.
Vai mitenkäs… Saako täällä tällaisia eriäviä mielipiteitä edes sanoa vai iskeekö sensuuri?