Helsingin Sanomat jätti jotain kertomatta USA:n vaalirahoittajista

Helsingin Sanomat (HS) oli oikeassa uutisoidessaan, ettei republikaanien ”voitto” kongressivaaleissa tule käytännössä millään lailla muuttamaan maan politiikkaa. HS:n vaalirahoittajia käsittelevä uutinen ei ollut läheskään yhtä selvänäköinen.

HS:n toimittaja Laura Saarikoski päätti selvittää, kumpaa puoluetta kongressivaaleissa lobanneet amerikkalaiset miljardöörit rahoittivat. ”Kenen rahoja ne ovat ja mihin ne menevät?” Saarikoski kysyy. Vastaus jäi kuitenkin puolivillaiseksi.

Rahan merkitys amerikkalaisessa politiikassa on kasvanut vuosi vuodelta, ja tänä vuonna neljän miljardin dollarin yhteispotti rikkoi kaikki edelliset vaalirahoitusennätykset. HS:n mukaan täyttä tietoa vaalidollareiden lähteistä on lähes mahdotonta saada, koska kulissien takana muhii korruptio ja kähmintä. HS kuitenkin keräsi listan kahdeksasta avokätisimmästä lahjoittajasta. Viisi kahdeksasta kärkirahoittajasta ovat juutalaisia, eli Tom Steyer (demokraatti), Stephen Bing (demokraatti), Sheldon ja Miriam Adelson (republikaani) ja George Soros (demokraatti). Juutalaisia on 2 % Yhdysvaltojen väestöstä, mutta he muodostavat yli 60 % Amerikan kovimmista vaalilobbaajista. Sheldon Adelsonia käsiteltiin Magneettimedian oikeudenkäynnissä, sillä hänen toimintansa on juuri sellaista, josta tuomion tuoneissa teksteissä ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke” sekä ”Siionin viisaiden pöytäkirjat” kirjoitettiin:

”Myös Israelin parlamenttiin kuulunut rauhanliikkeen jäsen Uri Avnery pitää ’Pöytäkirjoja’ edelleen ajankohtaisena tekstinä. Avneryn mukaan esimerkiksi amerikanjuutalainen liikemies Sheldon Adelson on kuin ’suoraan Siionin viisaiden pöytäkirjoista’. Adelson on Amerikan rikkaimpia miehiä ja aktiivisimpia vaalirahoittajia. Adelson ohjailee Avneryn mukaan varallisuudellaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa Israelin nationalistiselle Likud-puolueelle mieluisaan suuntaan.”

Kuten psykologian professori Kevin MacDonald on kirjoittanut, erottaa Yhdysvaltojen juutalaistaustaisia ja valkoisia vaalirahoittajia toisistaan muun muassa se, etteivät valkoiset tahdo ajaa omaa etnistä etuaan, mikä on tietysti huono asia. He eivät pyri vaikuttamaan tärkeisiin kysymyksiin, kuten median arvomaailmaan tai maahanmuuttoon, vaan keskittyvät omaa henkilökohtaista julkisuuskuvaansa pönkittäviin hankkeisiin. Tästä esimerkkinä MacDonald mainitsee Charles T. Mungerin, jonka nimi on myös HS:n listalla.

Miksi mikään ei muutu Yhdysvalloissa vaalituloksesta huolimatta? Koska Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmasta etnisestä lobbausryhmästä puolet on ostanut itselleen demokraattien uskollisuuden ja puolet republikaanien. Demokratia on pelkkä harhakuva.